OUDON VIIKON SITÄ SUN TÄTÄ

Outo, outo viikko takana. Normaaliin arkeen kuuluva "punainen lanka" on jotenkin ollut häviksissä ja tuntuu, että olen haahunnut tilanteesta toiseen tajuamatta oikein, miten ne liittyvät yhtään mihinkään. Viehätyin Tuulan ja Marikan "päiväni murmelina" -kirjoituksista ja halusin tehdä itse samanlaisen, mutta tajusin, etten pysty hahmottamaan yhdenkään päivän kulkua niin, että saisin aikaiseksi edes sekavaa postausta yhdestäkään kuluneen viikon päivästä. Niinpä tästä tulee nyt tämmöinen "sitä sun tätä" -sillisalaatti - ajatuksia ja tilanteita kuluneelta viikolta. Ei punaista lankaa, ei takuuta tekstin järkevyydestä tai sisällöstä, lukeminen siis täysin omalla vastuulla!

Olin kovasti miettinyt, pitäisikö ryhtyä lihattomalle lokakuulle tänä vuonna, mutta jotenkin en jaksanut miettiä asiaa loppuun. Ja kun viime vuonna kävi miten kävi, niin olin jo ehtinyt päättää, että lokakuu jatkuu syömisten suhteen kuten meillä yleensäkin syödään: usein kasvisruokaa, mutta aina välillä kanaa ja jauhelihaa. Tein maanantaina koetta valvoessani kauppalistaa, koska oli tarkoitus mennä iltapäivällä kauppaan tekemään koko viikon ruokaostokset. Samalla siinä mietin myös mitä ruokia meinaan viikolla tehdä, kun mieheltä kilahti tekstiviesti: "Työkaveri haastoi lihattomaan lokakuuhun. Otin haasteen vastaan." Jassoo ajattelin ja vedin listalta yli jauhelihan, kanan ja possunsuikaleet (maanantaina oli tarkoitus syödä possuwokkia pitkästä aikaa). Suurin osa teistä siellä nyt ajattelee, että anna sen miehet tehdä omat pöperönsä, mutta ei se meillä mene niin. Minä olen se, joka kokkaan, koska haluan niin. Mies on aina - siis ihan aina - niin tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta mitä teen, eikä koskaan vaadi tai edes pyydä mitään, että sen harvan kerran, kun hän esittää toiveen jostain ruokaan liittyvästä, niin minä kyllä toteutan sen. Ja hei, onhan toi nyt ihan mahtava juttu - paatunut lihansyöjämies on muuttunut tässä vuosien varrella kasvisruokaa rakastavaksi maailman parantajaksi ❤ Päätin tosin heti, että itse en ole ehdoton lihattomassa tällä kertaa, koska lokakuun aikana mulla on muutamia menoja, joihin tulee liittymään syöminen ulkona hyvässä ravintolassa ja haluan pitää lihavaihtoehdon mahdollisuuden auki. Ja esim. keskiviikkona vetelin lapsen kanssa tyytyväisenä jauheliha-makaronipöperöä ja sulatin miehelle pakkasesta linssikastiketta. Kivoja ruokia olen kuitenkin tässä viikon aikana ehtinyt kokkailla.

Etualalla näkyvä epämääräinen mössö on yksi parhaista kasvisruuista, mitä olen koskaan tehnyt. Ohje tulossa blogiin jossain vaiheessa, alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Auton ikkunat ovat olleet jäässä aamuisin. Olen ollut vähän höpsähtäneenä asiasta joka kerta, vähän semmoinen "yöpakkanen yllätti autoilijat" -tilanne. Yhtenäkään päivänä ei kuitenkaan ole tullut mieleen jättää autoa katokseen, vaan olen ajanut sen joka kerta tuohon lähemmäs taloa, mihin sen yleensä tykkään jättää. Sama yllätys on ollut vaatteiden suhteen - missä mun lämpimät takit on? Hanskat? Lämpimämpi kaulaliina? Lapsi onneksi sentään on kulkenut riittävän lämpimissä vaatteissa, mutta minä olen huidellut menemään farkkurotsi päällä ihan kuin olisi vielä syyskuun alku. Koska en vaan voi tajuta, että on jo lokakuu!

Ja se taas johtuu siitä, että mulla on edelleen yhtä hilpeän kepeä olo, kuin kesälläkin oli. Olen lukenut muiden bloggareiden kirjoituksia nyt jo alkaneista kaamosmasennuksen oireista, ihmetellyt aamuisin ja iltaisin, kuka ihme on sammuttanut valot ulkona ja hymyillyt töihin ajaessani jo aika matalalta paistavan syysauringon häikäistessä silmiä. Olen yrittänyt lietsoa itseäni stressaamaan parista pikkujutusta (tämä oli siis semmoinen tieteellinen koe, oli ihan pakko kokeilla), jotka vuosi sitten olisivat rusentaneet mut alleen ja olisin murehtinut niitä viikkotolkulla. Ei mitään vaikutusta, hymyilyttää vaan! En ole ihan varma, olinko tämmöinen huoleton heitukka aikaisemmin ja olin vaan ehtinyt unohtaa sen vaihdevuosikärvistelyissäni, vai onko tämä nyt vaihdevuosien jälkeisen, seesteisen ajan alkua. Tai sitten tämä on vaan omituisen kesän jatkoa ja normaali v****tus iskee päälle hetkenä minä hyvänä. Oli miten oli, on ihanaa sanoa olevansa ihan superonnellinen tällä hetkellä. Olen melko varma, että se estrogeeniresepti, minkä sain, on jotenkin virheellisesti kirjoitettu ja sivelen iholleni joka aamu jotain aivoihin positiivisesti vaikuttavaa välittäjäainetta. Tai sitten, kuten mieheni totesi, mulla onkin munasarjat aivoissa, mitä ajatusta en viitsinyt lähteä miettimään sen pidemmälle. Kysyin myös mieheltä, että huomaako hän tämän eron mussa ja vastaus oli, että "et sä ainakaan pahemmaksi ole muuttunut". Katsoin viisaammaksi olla jatkamatta tuota keskustelua ja kävin sipaisemassa estrogeenigeeliä ihan pikkaisen extra-annoksen käsivarren iholle.

Yritän koko ajan säästää rahaa meidän joulun matkaa varten, mikä on siis jo varattu ja maksettu, lähdemme Prahaan - ihanaa!!! Otan muuten mielihyvin Praha-vinkkejä vastaan, kaikki käy, koska emme ole olleet siellä aikaisemmin. Niin, se rahan säästäminen. En tarvitse yhden yhtää kippoa tai kuppia keittiööni, mutta Iittalan myymälässä oli muuttoale ja saatoin ihan vahingossa ostaa nämä ihanat viininpunaiset pikkukipot. Olen niitä käynyt hipelöimässä jo tammikuusta lähtien ja nyt ne oli ihan pakko kotiuttaa, koska... no, ne nyt vaan ovat ihanat. Ja viininpunaiset. Kuka nyt miettii kippojen kohdalla sitä, tarvitaanko niitä?? Varsinkaan, jos ne ovat viininpunaiset.

Tekisi mieli käydä kommenttipuolella juttelemassa kaikissa mahdollisissa blogeissa, mutta nyt ei jotenkin ole paukkuja siihen. Kyllä te ihanat tiedätte, että olen kyllä käynyt teitä lukemassa, mutta viikolla vaan ei ole ollut aikaa ja nyt tekee mieli käydä pizzataikinan kimppuun. Pizzaperjantai. Ne kokeet, joista viimeksi kirjoitin, ovat edelleen suurimmalta osin korjaamatta. Olen niidenkin kanssa haahuillut koko viikon - korjannut tehtävän sieltä, toisen täältä ja siirtynyt sitten Ikean sivuille googlaamaan kirjahyllyjä, koska syyslomaviikolla pitää saada tämä huusholli järjestykseen. Meillä se tarkoittaa lähinnä sitä, että tarvitsen lisää kirjahyllyä. Mies yritti ehdottaa, että voisiko se tarkoittaa sitä, että ostaisin vähemmän kirjoja... Houkka! Ei tule kuuloonkaan! Tiesittekö muuten, että joka viides sekunti maailmassa myydään yksi Billy-kirjahylly. Kelatkaa, mikä määrä Billyjä! Mutta siis ne kokeet, ne on nyt korjattava viikonloppuna loppuun. Menee aina - siis ihan aina - viime tippaan, mutta tämmöistä se on.

Tänään siis pizzaa. 

Viikon teeman mukaan täytteet tulevat olemaan vähän sitä sun tätä, kaikenlaista. 

Mahtavaa viikonloppua kaikille 💗