RUOKATERAPIAA

Siitä lähtien, kun kerroin avoimesti (vähän joka paikassa; perheelle, töissä, ystäville, blogissa, somessa) uupumisestani, olen saanut ihan valtavasti tsemppiä ja tukea💗 Kiitos teille kaikille, jotka sitä olette mulle jakaneet!! 💗 💗💗 Samalla olen saanut myös ison liudan hyviä neuvoja ja ohjeita, joista yksikään ei ole ns. "turha". Jokainen muistutus ja ohjeistus on ollut aiheellinen ja osunut kohdalleen.

Yksi hyvin yleinen on kuitenkin semmoinen, mistä ehdin jo hetken aikaa vähän panikoida ja hyperventiloida. "Teet nyt kaikkea sitä, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä." Juu, tietenkin, mutta ensin iski pieni paniikki: kaikki se, mitä haluan tehdä vain ja ainoastaan, on semmoista, mitä en kuitenkaan voi tehdä ihan 24/7: nukkua, löhötä ja lukea :D No sitten, käydä kävelyillä - jees, mutta en mä nyt sentään koko päivää jaksa kävellä. Olisi kiva, jos olisi joku harrastus, mutta kun ei mulla varsinaisesti ole - uimaan olisi ihana mennä nyt päivisin, kun kerrankin on mahdollisuus, mutta uimaan ei nyt pääse. Nyt olisi aikaa neuloa vaikka villapaita, mutta mä tykkään neuloa puoli tuntia kerran kahdessa vuodessa... Olinkin hetken aikaa vähän paniikissa, että mitä mä nyt ihan oikeasti teen, kunnes taas kerran muistin, mikä on se, mistä tykkään ja mitä rakastan: ruuanlaitto. En joka päivä koko ajan, mutta sitten kun alan, nautin siitä ihan älyttömästi.

 

"Ai niin, mulla oli jääkaapissa rucolaa!"

Vaikka tästä ei nyt vielä voi tietenkään tehdä mitään parannuin ruokaa tekemällä -saagaa, koska sairaslomaa on takana vasta kolme päivää, huomaan innostuneeni taas pitkästä aikaa ruuasta. Ja nyt ei näköjään ole kyse mistään hifistelystä, vaan ihan arkiruuasta ja määristä! Tiedän, että tulee päiviä, jolloin en jaksa tehdä mitään muuta kuin pakolliset, joten tuntuu hyvältä, että pakkasesta löytyy ruokaa myös niitä päiviä varten.

Olen tehnyt mahtavaa katkarapupastaa lounaaksi, koska oli aikaa ja iski kauhea himo. Spagettikastiketta niin, että siitä syödään kolme päivää ja silti riittää pakkaseen. Liha- ja broileripullia melkein kaksi kiloa, koska samalla pyörittelyn vaivalla. Ja just nyt uunissa on pannukakku, mutta siitä kuvia vasta sitten seuraavalla kerralla.

 

Ymmärrän toki, että tässä on paljolti kyse siitä, että koen näin hallitsevani tilannetta jotenkin, toisin kuin etä-hybridi-paskaopetus -tilanteessa, mutta samapa tuo, mikä tämän kokkausinnon juurisyy on. Kunhan mulla on kivaa ja bonuksena koko perhe syö hyvin ja itse tehtyä ruokaa pitkästä aikaa! 💗 

Kakku ihan vaan kahvilasta ostettu, ei sentään itse tehty :D

Kuulen aina vaan niitä "ruuan tekeminen on tyhmää" -kommentteja. 

Onko siellä ruudun takana muita, joille keittiössä puuhastelu on kivaa?