MITÄ MINULLE KUULUU?

Marjukan aina niin ihanassa ja kauniissa blogissa oli kiva Mitä minulle kuuluu? -haaste, jonka nappasin itselleni viikonlopun kunniaksi. Hän ei varsinaisesti heittänyt haastetta eteenpäin kenellekään, mutta tähän oli kuitenkin kiva tarttua. Tykkään tosi paljon lukea blogeista tämän tyylisiä kirjoituksia, jotenkin ne tuovat kirjoittajan aina asteen lähemmäksi ja tutummaksi. Ja usein näiden yhteydessä kirjoittajasta paljastuu aina myös jotain uutta ja mielenkiintoista. En nyt tiedä, tuleeko tässä käymään omalta osaltani näin, mutta katsotaan.

Miten voit? Pienestä kevätvaloankeilusta huolimatta (josta kirjoitin edellisessä postauksessa), voin onneksi oikein hyvin. Olen pysynyt terveenä, stressikuorma on tosi alhainen ja elämä on jotenkin harvinaisen mallillaan. Mitään erityistä tai ihmeellistä ei juuri nyt ole meneillään, mutta toisaalta eipä ole mitään ikävääkään tapahtunut. Ihan tavallista arkea (joka kyllä kiitää valon nopeudella eteenpäin, mitä suuresti ihmettelen joka ilta), sitä semmoista, mikä tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi.

Mitä toivot tällä hetkellä? Jos nyt unohdetaan maailman rauha, ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja täydellinen tasa-arvo, niin toivon niitä ihan tavallisia asioita. Läheisten onnellisuutta ja terveyttä, omaa terveyttä ja sitä rataa. Kohtuullinen kesäkin olisi kiva; mulle se tarkoittaa ei liian lämmintä, mutta ei kuitenkaan semmoista arktista selviytymistaistelua kun viime kesänä. Toivon myös, että meidän pääsiäisreissu onnistuu ja että ajopäivinä ei tulisi mitään hillitöntä takatalvea ja lumimyräkkää. Haluaisin myös saada biologian yo-vastaukset arvosteltua mahdollisimman pian, mutta siinä ei paljoa pelkkä toivominen auta, pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Huomenna sitten. Eikun sunnuntaina, huomenna on vapaapäivä!

Mitä olet syönyt tänään? Aamulla söin normiaamupalan: puuroa, lisukkeena tällä kertaa  pakastemansikoita ja banaania. Smoothie, cashew-pähkinöitä ja kolme kuppia maitokahvia. Lounaaksi mulla oli pakastimen tyhjennysoperaation takia jotain epämääräistä linssikastiketta, kasvispihvejä, avocado, paprikaa ja siemennäkkäriä. Välipalaksi napsin välitunneilla tummia viinirypäleitä. Illalla on tarkoitus kokeilla uutta ruokalajia: Intialaisia kasvispullia kastikkeessa (saatte reseptin, jos onnistuu) ja perunamuussia. Niin ja joo, lasketaanko punaviini ruuaksi...?

Mikä on suosikkihedelmäsi? Ihan sairaan vaikea kysymys, rakastan lähes kaikkia hedelmiä... banaani on tosi kätevä ja varmaan yleisin syömäni hedelmä, mutta siihen mulla ei ole mitään sen kummempaa intohimoa. Mango ja passionhedelmä ovat molemmat semmoisia, jotka saavat mut hyrisemään ja haaveilenkin siitä, että pääsisin joskus syömään ihan oikean mangon, ei siis noita kaupan varastossa kypsytettyjä tapauksia.

Kuva täältä

Mitä ajattelit tehdä huomenna? Huomenna on lauantai, mikä tarkoittaa sitä, että nukun niin pitkään kuin huvittaa. Niitä bilsan ylppäreitä pitäisi korjata, mutta koitan pitää kiinni siitä, että lauantai on vapaapäivä. Piipahdamme puolilapsenlapsen synttäreillä ja sen jälkeen varmaan lököilen illan joko telkkarin tai kirjan ääressä.

Kenen kanssa nukuit? Miehen, niinkuin yleensäkin. Välillä kanssamme nukkuu ainakin osan yöstä lapsemme, jonka päästämme sänkyymme nukkumaan edelleen, vaikka hän jo kymmenen onkin. Ajattelemme niin, että näitä vuosia ei ole enää kauhean montaa, kun hän siihen väliimme punkee. Aika harvinaisia nämä perhepetiyöt jo nykyjään ovat ja myöskin kieltämättä aika levottomia, kun tuommoinen nuori mies oman tilansa siinä välissä ottaa, mutta kuten sanottua, ei tätä enää kauaa kestä!

Mitä luet tällä hetkellä? Mähän luen aina ja koko ajan jotain. Pitääkin joku kerta kirjoittaa ihan oma postaus tästä mun lukemishulluudesta. Parhaillaan meneillään on Pyörre ja sen jälkeen, varmaan jo tänä viikonloppuna tartun kovasti odottamaani Nouse nyt -kirjaan, jonka veikkaan olevan aika raju ja vaikuttava lukukokemus. Lisäksi mulla on pinossa monta uutta keittokirjaa, joita lueskelen sieltä sun täältä aina sopivan hetken tullen ja kirjastokassissa odottamassa iso pino muitakin kirjoja. Luen parhaimmillaan pari kirjaa viikossa, laiskana aikana vähemmän. Odotan ihan hirveästi kesää, jolloin lukemiselle on kunnolla aikaa ja saatan "tuhota" kirjan päivässä...

Kuva täältä

Viimeksi katsottu elokuva? Me katsotaan nykyjään lähinnä sarjoja Netflixiltä, elokuvia tulee katsottua tosi harvoin. Vähän aikaa sitten katsottiin sieltä elokuva nimeltä Annihilation, joka oli... ööh, no joo, ihan ok. Vähän outo, mutta ei sen aikana sentään mies nukahtanut (mikä on meillä se elokuvien selkein arviointikriteeri). Teatterissa käytiin n. kuukausi sitten katsomassa Tuntematon sotilas, joka kieltämättä oli kyllä todella upea. Onpa muuten jännä nähdä miten tapaus Louhimies näkyy tänään Jussi-gaalassa...

Kuka soitti sinulle viimeksi? Mies, joka ilmoitti, että lähtee nyt ajamaan töistä kotiin.

Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä? Postilta tuli ilmoitus paketin saapumisesta pakettiautomaattiin. Kirjastosta ilmoitus saapuneesta varauksesta. Lapsi ilmoitti tulleensa kotiin koulusta.

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä? Ok (vastaus siihen lapsen viestiin).

Mille nauroit viimeksi? Tänään ihan kippurassa yhdellä tunnilla, kun yritin sanoa infrastruktuuri, eikä siitä sitten tullut mitään. Oppilaiden tirskunta kiihdytti omaa hysteriaa ja lopuksi koitettiin lausua kuorossa infrastruktuuriinfrastruktuuriinfrastruktuuri mahdollisimman nopeasti. Tälleen niitä kuulkaa syntyy niitä paljon kehuttuja Pisa -tuloksia 😂

Viimeisin ostos? Lasketaanko tähän ruokaostokset? Jos ei, niin tilasin verkkokaupasta ripsarin ja kasvovoiteen, jotka ovat juuri saapuneet pakettiautomaattiin.

 

Mitä pelkäät? Aina, koko ajan ja toistuvasti sitä, että lapselle tai miehelle tapahtuisi jotain.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt? Mietin tätä juuri tänään, kun oppilaiden kanssa leikittiin Google Map -ohjelmalla ja käytiin sen avulla Nairobin Kibera-slummissa - jos haluat järkyttyä, menepä käymään! Slummivierailu oli sen verran rankka kokemus, että jokainen sai sen jälkeen piipahtaa juuri siellä, mihin tällä hetkellä eniten haluaisi. Totesin itse kaipaavani johonkin lämpimään ja käväisin Madeiralla (missä en ole koskaan ollut, mutta haaveissa on).

Kuva täältä

Olen ollut taas ihan hirveän laiska ottamaan kuvia, joten kuvituksena taas kerran kuvituskuvia netistä. Olen muuten menossa parin viikon kuluttua kännykkäruokakuvauskurssille, voi vitsit, en millään malta odottaa! No joo, mutta näillä siis mentiin tällä kertaa.

Viikonlopun kunniaksi - ja muutenkin - heitän haasteen kaikille, jotka siitä kiinnostuvat. "Pakon edessä" haasteeseen pääsevät vastaamaan Annukka, Tuula, Tuija ja Tiia. Olkaas hyvät ❤

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Ja hei, mitä sulle kuuluu?

💗

IHANA, KAMALA VALO

Eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun täällä viiraa päästä oikein kunnolla. No joo, ollaan rehellisiä - onhan noita aikoja muulloinkin, mutta tämä kevät on mulla oikein kunnollisen sekoilun aikaa. Koko pimeän talven olen odottanut lisääntyvää valoa kuin kuuta nousevaa ja nyt kun sitä sitten piisaa, niin kaipaan hämärän hetkiä. Juu, luit ihan oikein! Ahistaa ja melkein jopa masentaa, mitään ei saa aikaiseksi, mikään ei tunnu miltään ja sitä rataa. Kyseessä on valon määrään lisääntymisestä johtuva "kevätmasennus", joka iskee joka vuosi.

Kuva täältä

Pidin itseäni pitkään, siis vuosikausia, ihan höyrähtäneenä tämän(kin?) asian takia. Siinä missä muut alkavat heräämään henkiin pitkän, pimeän talven jäljiltä, mun tekisi mieli käpertyä peittojen alle odottamaan ensi syksyä ja sitä, kun illat taas alkavat hämärtyä. En voinut millään ymmärtää, mistä tässä on kyse ja varsinkin nuorempana, kun oman erilaisuuden ääneen myöntäminen oli vaikeampaa, sinnittelin kevätviikot hampaat irvessä esittäen olevani yhtä haltioitunut valon lisääntymisestä, kuin kaikki muutkin. Onneksi vuodet toivat varmuutta ja uskalsin vihdoinkin puuskahtaa ääneen tämän outouteni ja kuinka ollakaan - sain kuulla, etten ole ihan niin outo, kuin mitä olin luullut. Kyseessä on sama ilmiö, kuin syksyllä: muutos valon määrässä sotkee pään. Suurin osa masentuu syksyllä pimeyden laskeuduttua, mutta osalle meistä käy samoin valon määrän lisääntyessä. Kun tajusin, että kyseessä on ihan "normaali" fysiologinen ilmiö, on kevätahdistuksen kestäminen ollut hitusen helpompaa, mutta kyllä tämä edelleen ärsyttää.

Varsinkin, kun olen nykyjään "normalisoitunut" sen verran, että myös syksyllä tapahtuu sama ilmiö. Siis helevata sentään, syys- ja kevätahistus samassa paketissa, kiitos vaan! Syksyllä tosin en koe samanlaista masentumisen tunnetta, kyse on enemmän ärsyyntymisestä tulevista huonoista ajokeleistä, lumitöistä sun muista, sekä hillittömästä väsymyksestä. Kyllä mulla edelleen tämä kevään koittaminen ottaa enemmän koville ja muutaman viikon ajan laahustan lannistuneena ihmisrauniona menemään aamusta iltaan. Ristiriitaisinta tässä on se, että samanaikaisesti valo kuitenkin ilahduttaa ja energisoi. En valita, kun aurinko häikäisee suoraan silmään ja aiheuttaa tilapäisen lumisokeuden. En kiukuttele siitä, että aamulla makkarissa onkin valoisaa (note to self: ne pimennysverhot pitää kuitenkin hankkia ja asentaa!). En ole läheskään niin väsynyt ja riehaannun lumen sulamisesta siinä kuin muutkin. Olen onnellinen ja masentunut saman aikaisesti - omituinen tunne.

Kuva täältä

Onneksi enää ei tarvitse miettiä, mikä mussa oikein on vikana, vaan rauhallisesti odottelen tämän loppumista. Ihan pian koittaa se päivä, kun tajuan, että tulppaanit nousevat maasta, jalkaan voi laittaa kengät ilman sukkia ja toppatakin voi pakata varastoon odottamaan ensi talvea. Sinä päivänä en enää muista tätä outoa välimaastoa, jossa elän joka kevät. Olisi kiva kuulla, onko teillä kokemusta tästä? Onko siellä muita keväisin sekoavia?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille 💗

STRESSITÖN SUNNUNTAI

Heräsin tänä aamuna ihanaan, mutta samalla vähän omituiseen ja huolestuttavaankin tunteeseen. Tajusin, että stressilista on ihan tyhjä, eikä mikään tekemätön työ tai asia paina mieltä tai aiheuta ahdistusta. Makoilin sängyssä rauhassa ja kelasin kaikkia to do -listoja mielessäni (joo, kyllä niitä edelleen on!) ja yritin miettiä, onko todellakin niin, että tälle päivälle ei ollut kuin pari nopeaa kouluhomman tekemistä ja sen jälkeen mieli saisi olla ihan vapaa kaikesta. Ja kyllä, tulin siihen tulokseen, että näin todellakin on. Tosin mietin edelleen nyt puolen päivän aikoihin, että täytyy olla niin, että olen unohtanut jotain, että ei tällaista fiilistä voi olla, mutta edelleenkään en ole keksinyt mitään, mitä mun ehdottomasti pitäisi tehdä tänään.

Stressi tappaa, kaikki me (toivottavasti) tiedämme sen ja stressin minimoiminen on terveyden kannalta yksi tärkeimmistä asioista, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Stressi on aikamoinen epeli siinä mielessä, että joudumme elämään sen kanssa lähes päivittäin ja siinä missä liiallinen määrä stressiä on haitallinen asia, niin pieni määrä taas on hyväksi. Tai näin ainakin on omalla kohdallani; jos mulla ei ole yhtään mitään, siis yh-tään mi-tään, mitä pitää saada aikaiseksi tai tehdä, niin muutun selkärangattomaksi kastemadoksi, jonka tikapuuhermostonkin toiminta lamaantuu. Veikkaan, että näin on meillä kaikilla. Mutta ongelma onkin siinä, että sen optimaalisen stressikuorman löytäminen ja ylläpitäminen elämässä on tosi vaikeaa, eikä se ole aina itsestä kiinni. Harva pystyy muokkaamaan työn, perhe-elämän ja kaiken muun juuri sellaiseksi, kuin haluaa.

Kuva täältä

Koin itse todella pahaa stressiä oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni toissa ja viime keväänä. Syy oli ihan itse aiheutettu, mutta en pystynyt rimpuilemaan tilanteesta irti, koska olin lupautunut hoitamaan ylimääräisiä tehtäviä, joiden tekeminen ei sitten tuottanutkaan sitä tyydytystä, mitä olin etukäteen toivonut. Olin ihan hirvittävän ahdistunut tilanteesta ja annoin stressin vaikuttaa esim. elintapoihin (ruokailu ja liikunta) sellaisella tavalla, mitä vieläkin yritän korjailla ja paikkailla. Nuo kaksi kevättä olivat mulle tosi opettavaisia monen asian suhteen, mutta ennen kaikkea opin sen, että myös minä stressaan. En näet aikaisemmin ollut kokenut vastaavaa ja olin siksi sitä mieltä, että en ole stressaajatyyppiä. Kuormani ei vaan koskaan aikaisemmin ollut ylittynyt vastaavalla tavalla, kaikki aikaisemmat stressitilanteet olivat olleet minulle sellaisia, että olin sietänyt ne. Opin sen, että tarvitsen aika paljon meneillään olevia juttuja ja to do -listoja ollakseni parhaimmillani. Mutta viime keväänä viimeistään tajusin, missä oma "kipurajani" kulkee, enkä enää ikinä halua sitä ylittää.

Eli kuten tuossa alussa jo totesin, niin toki niitä hoitamattomia asioita on tälläkin hetkellä; osa sellaisia, mitkä pitää tehdä ensi viikolla, osa niitä, mitkä pitäisi tehdä jossain vaiheessa. Mutta tänään, kun olin aamupalan jälkeen tehnyt koneella kouluhommia tunnin verran, olin ihan täysin vapaa. Mikä hurmaava ja huumaava tunne ❤

Kuva täältä

Okei, pakko myöntää, että esim. blogi aiheuttaa tällä hetkellä pientä stressiä. Ei sellaista lamaannuttavaa huonoa stressiä, mutta mieltä painaa koko ajan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa yhtä paljon kuin haluaisin. En myöskään pääse tiettyihin aiheisiin kiinni haluamallani tavalla; mulla on luonnoksissa parikin aloitettua tekstiä, joita aina välillä palaan pyörittelemään, mutta en oikein pääse niihin käsiksi. Ja hah, suunnittelemani "päivä elämästäni" postaus on kokenut ihan katastrofaalisen kohtalon! Annukan innoittamana ajattelin kirjoittaa samanlaisen kuvauksen päivästäni, kuin hän joku aika sitten (teksti löytyy täältä). Aloitin postauksen kirjoittamisen perjantaina ja tiedättekös - mulla on tekstiä nyt kasassa semmoisen keskivertokirjoituksen verran (eli mun kirjoitustyylillä paljon), enkä ole vielä edes päässyt päivässäni siihen vaiheeseen, että olisin herännyt :D Joo, tiedän, että osa teistä tykkää pitkistä teksteistä, mutta toi on jo jopa mulle liikaa! Eli taidan luopua koko aiheesta, kukaan ei taatusti jaksa lukea viisiosaista sarjaa otsikolla "mun tavallinen päivä", haha!

Tästä kirjoituksesta jäi nyt jotenkin sellainen selkeä punainen lanka uupumaan, mutta nyt tämä tyyppi lähtee viettämään stressitöntä sunnuntaita uimahalliin perheen kanssa. Illalla syödään hyvin ja pötkötellään mielenkiintoisen kirjan parissa.

Mitä sun sunnuntaihin kuuluu? Painaako stressi vai pystytkö säätelemään itsellesi optimaalisen stressikuorman? Miten selviät stressistä jos/kun se iskee? Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia aiheesta!

Stressitöntä sunnuntaita kaikille 💗

p.s. ilolla edelleen ottaisin vastaan hyviä vihersmoothiereseptejä, etsintäkuulutus löytyy täältä!

ILMIANNA PARAS VIHERSMOOTHIERESEPTI!

Heipparallaa ja huomenta kaikille! Pikainen aamupostaus, jonka aihe lyhykäisyydessään paljastuukin jo tuosta otsikosta. Nyt on sattuneesta syystä (kirjoitan tästä enemmän viikonloppuna) tarvis hyvälle vihersmoothieohjeelle ja koska kokemukseni mukaan omat kokeilut saattavat päätyä viemäriin, niin ajattelin kääntyä teidän puoleenne. Löytyykö sulta superhyvä smoothieohje? Olisi tosi kiva, jos paljastaisitte salaiset reseptinne tuolla kommenttiboksin puolella.

Kuva täältä

Tällä kertaa ei tämän enempää, nyt on jo kiire töihin. Palaan asiaan viikonloppuna. Siihen asti toivottelen oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille ja iloista kevään odotusta - nythän ne väittävät, että lämpötila nousisi kevätlukemiin ihan tässä lähipäivinä. Ihan mahtavaa!

Kiitos jo etukäteen avustanne ja ihanista resepteistänne 💗

VIHDOINKIN IHANA TUOREPUURO!!!

Nyt heti anteeksi teille kaikille tuorepuuron ystäville, mutta hyi! Ja varsinkin jos seassa on chian-siemeniä, niin yök! Ja meillä ei siis koskaan saa sanoa ruuasta hyi tai yök, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin täällä ihan hiljaa ja salaa. Arvaatte kuitenkin varmaan, mihin tämä tarina johtaa, ihan jo ton otsikonkin takia ja muutenkin - ei ole kauhean todennäköistä, että tulisin tänne vain itkemään sitä, kuinka pahoja tuorepuurot ovat, vai mitä?

Eli ongelma ei ole ollut puuroissa, eikä minussa, vaan siinä, että kohdalle ei vaan ole sattunut mulle sopivaa ohjetta. Kirjoitin täällä joskus aikoinaan yhdestä tuorepuurosta, joka oli ihan hyvää, mutta ei siitä koskaan mitään hittiä meillä tullut. Sen ohje löytyy täältä ja itse asiassa nyt kun luin tuon ohjeen uudestaan, päätin, että annan sille uuden mahdollisuuden!

Olen ollut nyt jo jonkin aikaa vähän kyllästynyt mun arkiaamujen vakkariaamiaiseen, joka on pysynyt aika lailla samana nyt jo useamman vuoden ajan. Eli aina smoothie, cashew-pähkinöitä, puuro lisukkeilla (marjoja tai banaania ja maapähkinävoita tai pelkkä voisilmä) tai sitten maustamatonta jugurttia myslillä, marjoilla ja hunajalla. Nyt on tökkinyt pahasti jo pari viikkoa, mistä on tullut ongelmia päivän mittaan, koska olen aamulla syönyt aivan liian vähän ja ollut nälkäkiukkuinen hirviö jo yhdeksän aikoihin. Huono aamupala heijastuu mulla ihan iltaan asti, vaikka mitä söisi lounaalla, joten ongelma on ihan firstworldproblem todellinen!

Joten, keittokirjat, muistikirjat ja netti auki ja etsimään. Kiljupakkasista huolimatta olen myös kaivannut aamuisin jotain raikasta ja kylmää, mikä on vähän outoa ottaen huomioon sen, että olen ihan umpijäässä koko ajan. Keho sanoo ja pyytää jotain tuolla kaipauksella, uskon näin! Tein yhden kokeilun, jonka ohje tuli vastaan protskujauhe-pussin kyljessä (pussi oli näyte jostain kaupasta, ei onneksi tätä varten ostettu kilon pussi). Puurossa oli suklaan makuista proteiinijauhetta, kaurahiutaleita, chia-siemeniä, rahkaa, banaania ja kauramaitoa. Jos olisin lukenut pussin pienellä printatun tekstin, olisin huomannut, että protskujauheessa oli kahta eri makeutusainetta (MIKSI????) ja muutenkin lopputulos oli ihan kamalaa kuraa. Roskiin. Vedin tympääntyneenä vakkaripuuroa taas parin aamun verran, kunnes lainasin kirjastosta Hanna Stoltin Aamupalakirjan. Ja sieltähän se löytyi, uusi herkkuaamupalani, jota olen nyt syönyt viikon verran. Kelpaa myös lapselle (joka ihmetteli sitä, että miksi äiti syöttää hänelle aamulla mansikkajätskiä...) ja varmasti myös miehellekin siinä vaiheessa, kun ahneuksissani maltan jättää hänelle vähän maistettavaa... Olen tehnyt tämän herkun sekä pelkistä pakastemansikoista että myös mansikka-vadelmasekoituksesta ja molemmat ovat olleet ihan yhtä herkkuja. Ohje on alkuperäisestä vähän muokattu tuttuun tapaan ja siitä tulee yksi annos. Kannattaa kyllä tehdä kerralla ainakin kaksi annosta, varsinkin kun tämä on hyvää vielä vuorokaudenkin kuluttua (monet kokeilemani ohjeet ovat olleet aamulla ihan ok, mutta seuraavana iltapäivänä jo ihan kauheaa liisteriä).

Mansikka-tuorepuuro

1 dl mansikoita paloina tai muussattuna

1/2 dl kaurahiutaleita

1/2 dl kreikkalaista jugurttia 

(mun mielestä paras on tämä)

2 tl chia-siemeniä

1 tl hunajaa

1/2 tl vaniljaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa.

Lisää aamulla joukkoon tuoreita marjoja, banaania tms. tai nauti ihan sellaisenaan.

Vähän ollut kiirettä koko viikko (ei siis toteutunut se takaisin töihin lepäämään -toive) ja saman aikaisesti mielessä kauhean paljon kaikenlaista, mistä haluaisin kirjoittaa. Mutta odotellaan rauhassa kiireiden vähenemistä, onhan tässä aikaa. Harmittaa vaan, etten ole ehtinyt kommentoimaan teidän kaikkia mielenkiintoisia ja kivoja kirjoituksia, mutta koitan kyllä ehtiä nekin jossain vaiheessa. Enkä edes nyt ala ruikuttamaan sitä, että loukkasin selkäni tosi pahasti alkuviikosta, joten olen kiireiden lisäksi ollut aika lailla puolivammaantunut ja lähes itkua vääntänyt aamuisin sukkahousuja päälle pukiessani ja kaikissa muissakin hankalissa asennoissa. Mutta hei, selkä kohentuu päivä päivältä ja muistetaan myös, että kevät on nyt virallisesti alkanut, koska on maaliskuu. Ihanaa ❤

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille! 

Nauttikaa auringosta ja valosta  💗