Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. lokakuuta 2022

PERJANTAIPÖLINÄHAASTE

Perjantai taas ja pölinöiden aika, mutta tällä kertaa haasteen muodossa. Olen lupaillut paria hyvää kasvisruokareseptiä jo pariin otteeseen, mutta tänään ei ruokabloggaaminen nappaa. Sadun blogissa oli tosi kiva haaste (pitkästä aikaa, tuntuu että blogihaasteet ovat vähentyneet tosi paljon?), johon päätin tarttua. Juuri sopivaa rentouttavaa ja aivot nollaavaa kivaa kirjoittamista tälle illalle; syysloma alkoi tänään ja yhtään anteeksipyytelemättä totean, että oli jo aikakin ja viikon breikille on kyllä todellinen tarve tällä hetkellä. 

Sisäinen kielipoliisini muuten herää joka kerta, kun taivutan nimeä Satu! Mun mielestä sanotaan ehdottomasti "Sadun blogissa" eikä "Satun blogissa", kuten useammin ja useammin taivutusmuotoa näkee käytettävän. Kielitoimisto käsittääkseni hyväksyy molemmat muodot, mutta minä taivutan sen hamaan tappiin asti "Sadun" 😂 Mitä Satu itse (tai muut Sadut) on mieltä asiasta?

Noh, tästä tuikitärkeästä yksityiskohdasta päästyäni, käyn haasteen kimppuun.


Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

Läheisten, ystävien, kavereiden, tuttavien, opiskelijoiden – ylipäätään muiden ihmisten – henkilökohtaisista asioista. Parisuhteestani olen jonkin verran kirjoittanut täällä, mutta sen tarkat yksityiskohdat ja sisältö eivät kuuluu kellekään muille, kuin meille kahdelle. Aika paljon ja avoimesti olen vuosien varrella kirjoittanut henkilökohtaisia asioita tänne, mutta kyllä se ihan sisin minä on vain omaa tietoani.

Pyrin myös pitämään politiikan ja monet vahvasti tunteita herättävät aiheet minimissään. Minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä monista asioista (esim. rokotevastaisuus, ilmastonmuutosdenialismi jne.), joihin tarttuisin mielelläni, mutta en toisaalta halua loukata ketään niihin liittyvillä kommenteillani. On olemassa kantaa ottavia blogeja ja keskustelevia blogeja, mutta tykkään pitää oman blogini enemmän semmoisena vähän hömppäblogina.

Missä pihistelet/säästät?

Olen hyvin onnekkaassa elämäntilanteessa sen suhteen, että mulla ei ole välttämätöntä pakkoa pihistellä tai säästää ihan kauheasti. Olemme keskiluokkaan kuuluva, ihan hyvin tienaava pariskunta ja pystymme hankkimaan esim. uuden jääkaapin, jos vanha menee rikki tai puolen vuoden säästämisellä lähtemään viikon ulkomaan reissuun. Tästä kyllä kuuluu kiitos miehelleni, joka oikeasti pihistelee ja säästää ihan eri tavalla, kuin minä.

Sen olen kuitenkin lähivuosina huomannut, että pihistelen ja säästän enemmän ja enemmän – johtuu varmaan osittain mieheni antamasta hyvästä mallista, mutta myös siitä, että pysähdyn nykyjään joka kerta miettimään ”tarvitsenko tätä oikeasti”. Aika iso ero on 53-vuotiaan Emman rahankäytössä verrattuna 33-vuotiaaseen Emmaan. En enää osta muuta kuin sitä, mitä oikeasti tarvitsen sillä hetkellä.

Missä et pihistele/säästä?

Paitsi että kumoan heti tuon äskeisen kohdan viimeisen lauseen. Ostan esim. kirjoja edelleen ihan liikaa ja joskus (lue: aika usein) uusia astioita tai uuden käsilaukun (mun ”naisellinen heikkous”), vaikka niille ei olisi mitään tarvetta. Nykyjään kuitenkin harkitsen vähän pidempään (lue: 10 minuuttia…), kuin aikaisemmin.

Lapsen vaatteet, kengät ja muut tarvittavat pystyn onneksi ostamaan pihistelemättä. Tätä helpottaa se, että teini ei ole kauhean vaativa eli häntä ei kiinnosta merkkivaatteet tai muut trendijutut. Ainoa lapseni on kuitenkin se, jolle hankin pihistelemättä kaiken sen, mitä hän tarvitsee.

Ruokakaupassa en myöskään pihistele, paitsi nyt kyllä viime kuukausina olen alkanut kiinnittämään huomiota ruuan hinnan nousuun ja vähän myös miettimään sitä, voisiko tuotteen korvata jollain edullisemmalla tai ehkä jättää vaikka tällä kertaa ostamatta.

Lempikotityösi?

Tarvitseeko edes kysyä? Kokkaaminen tietenkin 💛 Pyykkääminen on mun mielestä myös ihan kivaa hommaa (tai no kivaa ja kivaa, mutta ei herätä mussa tunteita suuntaan tai toiseen). Paitsi että en silitä muulloin kuin ihan pakon edessä. Tavaroiden järjestely päivittäin paikoilleen ja keittiön siivoaminen illalla ennen nukkumaan menemistä kuuluu rutiineihin, mutta en sitä ehkä nimeäisi lempikotityöksi; pointti on se, että tykkään aamulla keittiöön mennessä siitä, että siellä ei ole edellisen päivän tiskejä ja muita sotkuja.

Inhokkikotityösi? 

Haha, kaikki muut, kuin edellä mainitut. Inhoan kaikkea siivoamista yli kaiken. Johtuu varmaan osittain siitä, että oma äitini oli (ja on edelleen) ihan järkyttävä siivoamisneurootikko, mikä on jättänyt muhun vahvan inhon siivoamista kohtaan. Olen kuitenkin (just niin kuin äitini…) myös semmoinen, että en kuitenkaan anna muiden tehdä sitä, koska ”eivät kuitenkaan osaa”… Haluaisin palkata siivoojan käymään kerran kuussa, mutta sama – kukaan muu ei sitä saa tehdä, kuin minä, koska ”ei kuitenkaan osaa”… Huoh, tässä on työsarkaa kehittää itseäni. Sitä odotellessa elämme kodissa, jossa on tavarat (suht) järjestyksessä, mutta aika usein pölyä vähän kaikkialla.

Vanhin omistamasi esine?

Mulla on tosi paljon vanhoja esineitä; isovanhemmilta perittyjä huonekaluja, vanhemmilta saatuja ja itse ostamia vanhoja astioita, toiselta isoäidiltä perityt helmet… en ole varma, mikä niistä on vanhin. Rakastan kaikkia vanhoja esineitä, mutta kyllä meillä esim. kotona on vanhat ja uudet (Ikean) huonekalut iloisessa sekamelskassa keskenään. 


Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Buumeri täällä hei, pitää ensin ihan varmistaa, mitä tarkoittaa puhelinapplikaatio. No WhatsApp, Insta, Facebook… ööh, en keksi enempää.

Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

D-vitamiinia syön elokuusta kesäkuulle, 100 mikrogrammaa päivässä (tästä annostuksestahan on pari eri koulukuntaa, mutta olen mittauttanut arvoni pariinkin kertaan ja tuo 100 on mulle just sopiva). Muita vitamiineja syön aika harvakseltaan, koska haluan saada tarvittavat vitskut syömällä monipuolista ja terveellistä ruokaa, en ottamalla niitä pillerimuodossa (mikä sekin on siis ihan okei).

Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olen tehnyt todella montaa erilaista työtä elämäni aikana; ulkotöistä (Suomenlinnan hoitokunnalla) geenitutkimukseen ja kaikkea mahdollista siinä välillä. Kaikki työ on mielestäni arvokasta, mutta itselleni tappavaa olisi klo 8–16 toimistotyö, jossa en saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jossa työtehtävät toistuisivat rutiininomaisina päivästä toiseen. Opettajan työ on tämän takia mulle ihan paras 💙

Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Rehellisyyttä, rehellisyyttä ja rehellisyyttä.

Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Pitäisi kysyä ennemminkin, mitä mulla EI ole jääkaapissa. Meillä on kolmen hengen talous ja kaksi jääkaappia, jotka ovat täynnä päivittäisruoka-aineiden lisäksi lukemattomia purkkeja ja tuubeja erilaisia maustetahnoja, säilykkeitä ja myös hmmmmm…. kaikenlaisia epämääräisiä purkkeja, jotka on avattu, mutta kukaan ei tiedä milloin ja siksi kukaan ei myöskään uskalla avata niitä enää uudestaan. (Note to myself: käy jääkaappien sisältö läpi syyslomalla!)

Kaunein näkemäsi paikka?

Mietin tätä pitkään, mutta en osannut päättää. Koko ajan mieleen putkahti kaikkien hienojen paikkojen sijaan kuva synnytyssalista, jossa ensin ilokaasupöhinnöissäni ja aika nopeasti epiduraalipuudutuksissani ähelsin tuon nykyjään yli 180 cm pitkän lapsen ulos itsestäni. Elämäni tärkein ja sen takia kaunein paikka.

Mistä pidät itsessäsi?

Siitä, että pidän itsestäni. 53-vuotias Emma ei enää kauheasti mieti, mikä asia minussa on hyvä, vaan keskittyy siihen, että olen hyvä just tällaisena, kuin olen.

Mistä taas et pidä itsessäsi?

Jahkailutaipumksestani ja saamattomuudesta. ”Teen sen sitten huomenna” on rasittava piirre mussa. Mutta katso edellistä; tämänkin kanssa olen aika sinut nykyjään.

Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

En ole koskaan ollut minkään asian harrastaja. Siis niin, että "aloitin tämän 12-vuotiaana ja harrastan sitä edelleen". Enkä edes halua olla minkään asian harrastaja nykyjään (katso kohta ”Mistä pidät itsessäsi”). Harrastan ruuan laittoa ja lukemista säännöllisesti, uimista ja joogantapaista epäsäännöllisesti.  

Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Miehen tekemä, meidän näköisemme, rakas.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Tällä ajatuksella on varmaan kaikki leikitelleet joskus iltaisin, kun ei saa unta. Olen tullut siihen tulokseen, että 10 miljoonaa ei riittäisi kaikkeen siihen, mitä sillä haluaisin tehdä, joten ihan hyvä, että en harrasta lottoamista. Pitäisi viimeistellä talon ja pihan jutut, ostaa kalliosaari Suomenlahdelta ja vene, jolla pääsee sinne. Molemmille uudet autot. Maksaa velat pois ja antaa kaikille läheisille rahaa sillä tavalla, ettei kukaan joutuisi maksamaan ylimääräisiä veroja. Ostaa lapselle asunto ja ehkä meille vanhuksille myös, johon muuttaa sitten, kun ei jakseta enää ylläpitää omakotitaloa. Sijoittaa sillä tavalla, että osa rahoista poikisi niin, että tuottoakin tulisi. Ja ihan sairaan monta muutakin juttua – ei niin, ettenkö haluaisi 10 miljoonaa, muta kyllä sen kanssa aika paljon säätämistä olisi!

Lempiherkkusi?

Määrittele herkku! Tiramisu. Italialainen punaviini. Kaikki hyvä ruoka, en ole niinkään karkkien perään, vaikka niitä kyllä välillä syönkin ja ihan hyvällä omallatunnolla.

Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Elin niin monta vuotta aikuisiällä yksin, että opettelin tekemään kaikki ns. ”miesten työt”, koska en halunnut olla riippuvainen miespuolisista ystävistä, isästä tai veljestä. Nautin nykyjään siitä, että voin kuitenkin heittäytyä avuttomaksi naiseksi ihan kaikessa, missä vain haluan, koska mun mies osaa tehdä ihan kaiken.

Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Haha – tänään viimeisellä tunnilla ennen lomaa katsottu ”Prisma Studio: Kakkahakkeri - kuinka ottaa suolistobakteerit haltuun?”

Lempihedelmäsi?

Oikeastaan kaikki hedelmät, rakastan hedelmiä. Jos pitää valita yksi ylitse muiden, se on banaani. Ei niinkään, että tykkäisin mausta eniten, mutta kuinka kätevä ja hyvä välipala se onkaan. Jos joskus matkustaisin tropiikkiin (en usko, että tulee tapahtumaan), rakastaisin varmasti tuoreita mangoja.

Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Tätä mietin pisimpään tässä kirjoitellessa. Ja ihan rehellisesti tulin siihen tulokseen, että kaikki on niin tasapainossa tällä hetkellä, että en osaa vastata tähän.

Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Oinas ja nousevasta merkistä ei ole tietoakaan. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa.

Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Kello on kohta seitsemän illalla ja jos nyt alkaisin luetteloimaan ja kirjoittamaan näitä, siihen menisi niin pitkä aika, että pääsisin loppuun vasta maanantain puolella! (katso kohta ”Mistä taas et pidä itsessäsi?”)

Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana?

Arvosta itseäsi sellaisena, kuin olet. Hyväksy puutteesi, mutta muista myös ylistää ja kehua itseäsi.

Rakkaus on tärkein asia elämässä. Rakkaus itseäsi kohtaan, sen jälkeen osaat rakastaa vilpittömäsi myös muita.

Opettele nauramaan itsellesi. Kaikki mokaa aina, ei se ole niin vakavaa. Naura aina, kun se on mahdollista!

Kunnioita itseäsi ja tunteitasi. Jos ”sisäinen ääni” sanoo, että ”tämä ei ole hyvä juttu”, kuuntele sitä.

Hae apua silloin, jos tuntuu siltä, ettet pärjää itse.

Hyväksy se, että elämä ei ole aina helppoa ja pinkkiä hattaraa. Vaikeudet ovat osa elämää.

Naura! Ups, sanoin tämän jo kerran tätä ennen – sanon vielä kolmannen kerran: naura aina, kun mahdollista!

 Mahtavaa viikonloppua kaikille (ja syyslomaa niille, joille sitä on tiedossa) 💜💜💜

 


perjantai 29. huhtikuuta 2022

HAASTEPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA 💛💛💛

Jee, bongasin Vivin blogista pitkästä aikaa haastepostauksen, minähän siis rrrrakastan näitä. Varsinkin perjantai-iltana väsyneenä viikosta ja vähän aivottomassa olotilassa näihin on tosi kiva vastailla. Mutta ennen kuin käyn haasteen kimppuun, kysymys teille: oletteko te törmänneet vaikeuksiin kirjoittaa kommentteja Bloggerissa lähiaikoina? Sain vastattua kyllä oman blogin puolella kommentteihin, mutta kun yritin kirjoittaa kommenttia Vivin, Satun tai Rva Kepposen blogiin, en onnistunut siinä. Marikan blogiin kommentoiminen kuitenkin onnistui... Mikäköhän mättää - teenkö mä jotain väärin vai onko Blogger keksinyt nyt jotain uutta...?

No, mutta siihen haasteeseen. Laidasta laitaan ihan randomeita sanoja, mihin ilmeisesti pitäisi vastata pikaisesti, mutta kaikki mut tuntevat tietävät, että lyhyt tai pikainen vastaus ei multa onnistu...😂   Mennään siis joissain kohdissa vähän pidemmän kautta, mutta yritän pitää vastaukset lyhyinä...

Kulkuneuvo: auto on mulle välttämättömyys ja inhoan sitä! Tykkään kyllä ajamisesta, mutta haluaisin ekologisista syistä olla riippumaton autosta. Ideaalitilanteessa kävelisin töihin ja lomamatkoja tekisin junalla (kirjoitinkin joku aika sitten, että mulla on suunnitelmissa lähteä lapsen kanssa syyslomalla Pariisiin junalla).

Unelmamatkakohde: Italia, Italia ja Italia. Aina vaan Italia. Mutta jos unohdetaan Italia, niin kyllä haluaisin nähdä Grand Canyonin. Ja kerran haluaisin myös matkustaa jollekin paratiisisaarelle eli esim. Malediiveille (ennen, kuin ne kaikki häviävät ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun takia).

Musiikkilaji: kuuntelen nykyjään tosi vähän musiikkia, koska mulla on ihan kammottava korvamato-ongelma. Nykyjään tykkään eniten lattarimusiikista, "pehmoräpistä" ja Adelen kaltaisista artisteista. Nuorena olin ihan fanaattinen Rolling Stones, Dire Straits, ZZ Top, J.Karjalainen ja Nico Ahvonen fani. Ja perhetaustastani johtuen klassinen musiikki on aina - ja on edelleen - lähellä sydäntäni. Mozart, Beethoven ja Chopin. Yleensä, kun korjaan kokeita viimeisen illan ja yön paniikissa, kuuntelen Mozartin Requiemia eli kuolinmessua. Sopii tunnelmaan aina 😂

Kukka: kielo ja tulppaanit

Jäkiruoka: Tiramisu. En ole jälkkärinaisia, joten jätän yleensä tilaamatta ravintolassa (kotona en tee kuin pari kertaa vuodessa). Jos Tiramisua ei ole tarjolla, otan suklaakakkua tai -jäätelöä. Ja tietenkin espresson ja Calvadosin, jos ollaan istumassa iltaa ihan pitkän kaavan mukaan.

Keittiöväline: mullahan on kaikki mahdolliset keittiövälineet, mitä vaan voi olla, joten tämä on paha... eniten käyttämäni on blenderi, jolla teen joka aamu smoothien, joten lukitsen vastauksen blenderiin.

Lempivaate: ilmiselvä vastaus on kotiasu eli ylisuuri ja kauhtunut collegepaita, trikoot ja villasukat. Töissä olen aina mustissa farkuissa ja puuvillaneuleessa tai joustavassa paidassa (ei kuitenkaan kauluspaita koskaan).

Kosmetiikkatuote: Clinique Clarifying Lotion 2

Lempikaupunki: Helsinki ja Turku. Ulkomaan kaupungeista ihan kauhean vaikea valita... Pariisi, Lissabon, Lontoo, Chicago, Sestri Levante, Taormina...

Lempikirja: tämä on mahdoton, en pysty. Jos kuitenkin pitäisi valita yksi ylitse muiden, se olisi Taru Sormusten Herrasta. Tai ehkä kuitenkin Tuulen viemää.

Juoma: vesi (haha, ajattelitte kaikki, että ensimmäinen olisi punkku 😂), kahvi ja sitten punaviini.

Tuoksu: oman lapsen tuoksu vauvana ja vielä edelleen teininäkin. Oman miehen tuoksu. Hugo Bossin Deep Red - sen nimi voisi hyvin olla "Emma", on ainoa hajuvesi, jota käytän.

Iltarutiini: nykyjään uupumuksen jälkeen unta korjaavien lääkkeiden otto pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja tietenkin hampaiden pesu sun muut sen lisäksi.

Jäätelö: Mövenpick suklaajäätelö. Tai joku muu suklaa, en ole kova jätskin syöjä.

Flunssankarkoituskeino: nukkuminen

Aamupala: aina smoothie (marja- ja hedelmä), välillä sen lisäksi kaurapuuro tai Kreikkalainen jugurtti ja granola vähän fiiliksestä ja nälkätilanteesta riippuen. Lisäksi pieni kourallinen cashew-pähkinöitä aina.

Huonekalu: voiko tähän vastata mitään muuta kuin sänky?

Vuodenaika: syksy

Juhlaruoka: tämmöinen ruokahifistelijä ei pysty vastaamaan tähän ilman täsmentävää kysymystä; mistä juhlasta on kyse? Eli passaan tämän kysymyksen :)

Nyt sitten kaikki muutkin, tarttukaa haasteeseen - tämä oli kiva!

Suurin osa kuitenkin varmaan ensin juhlistaa vappua💛 

Hauskaa ja pirskahtelevaista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

YHDESTÄ KYMMENEEN

Eksyin jotain kautta Kolmistaan -blogiin ja silmiin osui heti hauska haaste. Tehän tiedätte, miten mä rrrrakastan haasteita, joten tähän oli tietenkin pakko tarttua heti. Kaikenlaisiin haasteisiin olen täällä blogin puolella osallistunut ja ainakin yksi niistä on liittynyt myös numeroihin, mutta tämä oli vähän erilainen. Tarkoituksena on siis listata oman elämän asioita numeroilla 1-10, aiheet saavat olla ihan laidasta laitaan.

Kuva täältä
Minulla on yksi biologinen lapsi, joka on tietenkin tärkein, ihanin ja upein ihminen elämässäni. En voi muuta kuin ihailla hänen luonnettaan ja sitä tapaa, miten hän suhtautuu elämään ja muihin ihmisiin. Ajoittaisista (kröhöm...) teinikiukuista huolimatta meillä on edelleen hyvä ja avoin suhde, johon kuuluu säännöllistä juttelua tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Äitini toki tuossa yhtenä päivänä muistutti mua siitä, että ehkä meillä vanhemmillakin on "vähän" osuutta siitä, että tuo nuori mies on niin ihana. Tämä "onnistuminen" onkin asia, mistä olen eniten ylpeä elämässäni! 💖💖💖

Olin alkuvuodesta kaksi kuukautta sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Olen aiheesta vatvonut niin paljon täällä, että osaa varmaan aihe jo kyllästyttää. Tämä on mulle kuitenkin ollut niin merkityksellinen asia, että en sitä ihan hevillä unohda. Kokemus opetti mulle ihan älyttömän paljon itsestäni, työminästäni, stressistä ja sen seurauksista. Ikinä en myöskään unohda sitä, kuinka upeasti kaikki läheiseni, kollegat ja monet teistä blogikavereistakin kannattelivat mua tuona aikana. Siitä iso kiitos kaikille!

 

Meitä on kolme sisarusta, minä ja nuoremmat veli ja sisko. Kukaan meistä ei ole luonteeltaan sellainen, että soittelisi jatkuvasti ja asummekin aika kaukana toisistamme, joten välillä menee pitkiäkin aikoja niin, ettei puhuta tai nähdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö olisi tärkeitä toisillemme - kunnossa oleva sisarussuhde on niin tiivis, että se tuo tietynlaista rauhaa elämään; tapahtui mitä tahansa, he ovat olemassa.

Haaveilin nuorena isosta perheestä, mutta koska tapasimme mieheni kanssa vähän vanhemmalla iällä, en ehtinyt saada kuin yhden oman lapsen. Mies toi kuitenkin mukanaan perheeseemme lisää jälkeläisiä, joten lapsia minulla on yhteensä neljä. Sain siis sen ison perheen (ja myös jo tässä vaiheessa ison liudan lapsenlapsiakin)! 💚

Olen asunut viidessä kaupungissa elämäni aikana. Koteja on ollut paljon enemmän, varsinkin Helsingissä, jossa olen muuttanut moneen kertaan sekä lapsena, että aikuisena. Ihan lapsena asuin muutaman vuoden Turussa ja vaihtarivuoden vietin USA:ssa Chicagon lähellä pikkukaupungissa. Viimeiset 15 vuotta olen viettänyt Etelä-Suomessa kahdessa "tuppukylässä", jotka eivät sen kummempaa erityismainintaa ansaitse (paitsi että toisessa on ihana työpaikkani ja toisessa nykyinen kotini, joten rakkaita paikkoja kuitenkin siinä mielessä).

 

Aloitin koulun 6-vuotiaana. Tämä ei liity mitenkään siihen, että olisin ollut jotenkin poikkeuksellisen säkenöivän älykäs lapsena(kaan), vaikka toki osasin tossa vaiheessa jo lukea sujuvasti. Olin kuitenkin harvinaisen pikkuvanha lapsi ja mahdollisesti myös vähän kypsempi ikätovereihini verrattuna. Päiväkodin hoitajat olivat sanoneet äidilleni, että tuo pitäisi nyt laittaa jo johonkin muualle sen jälkeen, kun olin tädeille sanonut päiväuniaikaan "menkää te vaan kahville, minä kyllä huolehdin noista lapsista". Itseäni tämä naurattaa eniten sen takia, että oma lapseni on ihan samanlainen!

Seitsemän on "onnennumeroni", vaikka en mitenkään usko mihinkään tämmöisiin onnensitä tai tota -juttuihin. Joskus aikoinaan jossain tilanteessa se onnennumero on kuitenkin pitänyt valita ja olen siitä lähtien pitänyt kiinni tuosta seiskasta (koska luonnollisesti tuottaa huonoa onnea, jos sen vaihtaa kesken kaiken). Koomisinta tässä "onnennumerossa" on se, että en ole koskaan sen avulla voittanut yhtään mitään!

 

Kunhan korona hellittää, ensimmäinen matkakohde tulee olemaan Italia, johon reissaan silloin jo kahdeksatta kertaa. Tuntuu itse asiassa vähän hassulta, että olen ollut siellä "vasta" seitsemän kertaa, koska tuntuu siltä, että olisin käynyt saapasmaassa jo kymmeniä kertoja. Olen ihan varma, että olen ollut edellisessä elämässäni (mihin en siis usko yhtään sen enempää, kuin mihinkään onnennumeroihinkaan) italialainen suurperheen tomaattikastiketta keittelevä mamma jossain Toscanan maaseudulla tai vaihtoehtoisesti firenzeläisen Medici-mahtisuvun tärkeä ja tietysti legendaarisen kaunis nainen, jolla myös oli poikkeuksellisen paljon vaikutusvaltaa sen ajan miehisessä maailmassa. 

En ole moneen vuoteen jaksanut innostua puutarhahommista, varsinkaan hyötykasvien kasvattamisesta, jota harrastin ihan tosissaan siinä vaiheessa, kun rakensimme taloa ja myös ekoina vuosina täällä asuessamme. Tontillamme oli vanha iso kasvihuone, jossa ehdin monena kesänä kasvattaa vaikka mitä, yleensä melko huonolla menestyksellä. Varsinkin tomaatit, joiden pitäisi olla ihan pala kakkua kasvihuoneessa, kasvattivat kyllä aina biomassaa vaikka kuinka paljon, mutta itse tomaatteja eivät niinkään (vääränlainen taimien esikasvatus ja niiden hoito kesällä ja niin edelleen). No nyt tänä keväänä mulla kasvaa (vielä sisätiloissa) yhdeksän upeaa, suorastaan oppikirjamaista tomaatin taimea (miten se taivutetaan: taimea vai tainta???), mutta ongelma on nyt se, että kasvihuone on juuri purettu (koska oli jo romahtamisvaarassa) ja ulkona on vielä pirun kylmä. Hiton tomaatit - aina menee pieleen tavalla tai toisella! 😂🍅

Purkaminen loppusuoralla...
 

Kymmenen vuotta sitten suunnilleen näihin aikoihin vuotta sanoin tahdon miehelle, jonka kanssa olin jakanut elämäni siinä vaiheessa jo viisi vuotta. Vietimme ihanan, pienimuotoisen hääjuhlan, joka oli ihan meidän näköinen: rento, hauska, rakkautta ja koomisia tilanteita tulvillaan. En löydä sanoja, joilla kuvailisin tätä upeaa miestä. Hän ja yhteinen poikamme ovat minulle kaikki kaikessa 💖💖💖

Tämä on mun mielestä jotenkin aivan ihana haaste! 

Haastan teidät kaikki osallistumaan tähän, mutta erityisen "täsmäkäskyn" (haha) saavat Annukka, Marika, Satu, Tiia ja Vivi 😍

(ihan tietenkin oman ehtimisen ja jaksamisen mukaan 💛)