PARAS PERUSKAKKU RAPARPERILLA

Kehnohkon leipojan salainen ase piilee kaupan pakastealtaassa siinä, että varastossa on pari luottoreseptiä, joilla onnistuu aina. Olen jo moneen kertaan kirjoittanut siitä, että en oikeasti ole mikään erityinen leipuri. En oikeastaan ole ihan varma, että olisinko jos haluaisin, koska en kauhean usein ole edes yrittänyt mitään tavallista kummempaa. Käytän mielihyvin kolme tuntia aikaa jonkun oikean ruuan tekemiseen, mutta mulla ei vaan ole intohimoa monimutkaisten leipomusten yrittämiseenkään. Ja ne muutamat kerrat, kun olen intoutunut, ovat päätyneet melkoiseen katastrofiin, joten joka kerta kun kuolaan esim. Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan upeiden leipomusten (ja kuvien ❤) perään, muistutan itseäni omista kokemuksistani ja tyydyn konditorian kakkupalaan. Voipi tietenkin olla, että jos oikein ottaisin sydämen asiaksi ruveta leipuriksi, se saattaisi onnistua, mutta huoh - ei nappaa. Mutta joskus kuitenkin pitää saada kakkua!

Yksi ehdottomista luottokakuistani on mantelikakku, joka on takuuvarma onnistuja. Sitä pystyy muuntelemaan lisäämällä esim. kaakaojauhetta, suklaapaloja, raastettua appelsiininkuorta tai vaikka kookoshiutaleita, mutta "märistä" täytteistä se oikein tykkää. Siihen tarkoitukseen sopii paremmin tämä Paras peruskakku, jolle uskallan antaa takuun: se onnistuu aina. Ja jos minä onnistun aina, myös sinä tulet onnistumaan aina!

Tämä on aika lähellä ihan tavallista sokerikakkua, mutta vähän monipuolisempi makumaailmaltaan. Tosi hyvä peruskakku ihan semmoisenaan (silloin yleensä maustan taikinaa ripauksella vanilliinisokeria ja kardemummaa). Mutta tästä saa myös ihan loistavan tiikerikakun tai perus suklaakakkupohjan lisäämällä kaakaojauhetta. Lempparini on omenakakku eli peruspohja vuokaan ja päälle kirpakoita omenalohkoja sokerissa ja kanelissa pyöriteltyinä. Olen tehnyt tällä ohjeella myös mm. puolukkakakkua (kinuskikastikkeen kanssa), mustikkakakkua, kirsikkakakkua ja kokeilin kerran myös mansikoilla, mutta ne olivat vähän turhan pehmeitä tähän tarkoitukseen.

Tästä varmaan muuten huomaa, että tykkään enemmän makeista kakuista kuin piiraista! Siksi myös kesän ensimmäinen raparperipiirakka onkin raparperikakku. Tähän kakkuun tulee semmoinen ihana, vähän kuivahtanut, sitkeä ja tahmea reuna, jos sen uskaltaa antaa olla uunissa muutaman minuutin liian pitkään ja juuri tuon reunan takia rakastan tätä kakkua ihan yli kaiken. Jos eläisin yksin, söisin todennäköisesti pelkästään kakun ulkokehän...

Paras peruskakku

200 g voita (anna pehmetä huoneenlämmössä)

2,5 dl sokeria

3 munaa (huoneenlämpöisiä)

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa (tai muuta nestettä, esim. maitoa tai appelsiinimehua)

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten edelleen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan, sekoita varovasti. Lisää lopuksi neste.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. 

Kypsennä 175 asteessa 45-60 minuuttia.

Paras peruskakku raparperilla

Puhdista ja pilko 4-5 raparperinvartta palasiksi ja kippaa kulhoon. 

Lisää pari tl sokeria ja ripaus kanelia ja anna mehustua kakun valmistamisen ajan.

Valmista kakku kuten yllä. Voit halutessasi korvata 1/3 jauhoista mantelijauheella. 

Sekoita lopuksi raparperinpalat kakkutaikinaan. 

Kypsennä ohjeen mukaan ja tarjoa vaniljakastikkeen (tai jätskin) kanssa.

Tekisi muuten mieli sanoa tästä arktisesta ilmanalasta ja myrskytuulesta pari valittua sanaa, mutta hahaa - en kehtaa, koska olin jo ehtinyt valittaa liiasta helteestä 😂 Ja oikeasti kyllä tuntuu ihan kivalta tämä hetkellinen viileys, varsinkin kun sen turvin on voinut hyvällä omallatunnolla makoilla ensimmäiset lomapäivät kirjaa (kirjoja) lukien. Sunnuntaina kerkesimme helteen viime hetkillä korkata maauimalakauden ja voi että me nautittiin 💓 Laiskana lomalaisena ollaan nyt syöty ulkona kolmena päivänä peräkkäin, mutta rupesin tänään laskeskelemaan, että jos jatkan tätä rataa koko kesän, pankinjohtajani ei kauheasti tykkää, joten pitänee vähitellen innostua kesäkokkaamisesta. Lauantaina muuten testasin meidän uuden grillin ekaa kertaa ja oli ihan pakko mennä perinteisen kesänaloituksen kautta: makkaroita (raakasemmoisia kylläkin, oli hurjan hyviä), maissintähkiä ja muurikalla kasviksia. Mulla on semmoinen pikkumuurikka, joka mahtuu grilliin ja se on kyllä ihan hurjan kätevä. Ja muistin jopa siivotakin sen grillin!

Ihan kivasti siis lähtenyt tämä "kamala kesä" käyntiin. Olen keksinyt kesän to do -listalle lisää kaikkea kivaa; liput yhteen kesäteatteriin on jo ostettuna, huomenna pitää googlailla HJK:n matseja tuolle futishullulle lapselle ja päätettiin myös lähteä Vierumäelle viettämään parin päivän sporttiloma. Eihän me olla mikään varsinainen sporttiperhe, mutta ajateltiin, että voisi olla kerrankin kiva tehdä jotain normaalista poikkeavaa.

Ihanaa kesäkuun ekaa viikkoa kaikille 💗