NOTE TO MYSELF: MUISTA MEAL PREPPING!

Yksi syy siihen, että viime kevät meni niin persiilleen oli se, että unohdin syödä päivisin hyvin. Olen varmaan sata kertaa kirjoittanut täällä siitä, että lounas on mun päivän tärkein ateria ja vaikuttaa mun hyvinvointiin ja jaksamiseen kaikista ruoka-asioista eniten. Jostain syystä mulle ei sovi arkipäivänä lämmin lounas, mutta toisaalta en myöskään pärjää millään lirusalaatilla. Siksi teenkin eväät töihin lähes aina ja yhdessä vaiheessa olin ihan super-mealpreppaaja: valmistelin aina kerralla kahden tai kolmen päivän eväät valmiiksi jääkaappiin, ja arki sujui näin tosi hyvin. Vielä helpompi tapa on kypsentää broilerinfileitä valmiiksi ja pakastaa ne annospusseissa. Otan fileen aamulla sulamaan ja nappaan mukaan esim. puolikkaan paprikan, kuoritun porkkanan ja keitetyn munan. Toinen helppoakin helpompi lounas on tonnikalapurkki, raejuustopurkki ja edellä mainitut rehut.

Noh, kuten tämän vuoden teema tuntuu olevan, viime keväänä tuokin tapa jäi pois. Osittain tämä johtui varmaan ihan siitä shokista, minkä kahdessa päivässä tapahtunut elämän muuttuminen sai aikaiseksi, mutta osansa oli varmaan jollain alitajuisella ajatuksella siitä, että turhaa tässä mitään valmistelee, kun kerran olen kuitenkin kotona. Ei siihen hyvän lounaan valmistamiseen kuitenkaan ollut aikaa (eikä kyllä energiaakaan), joten viime kevään lounaat eivät millään tapaa tukeneet jaksamistani.

Tästä viisastuneena olen nyt syksyllä koittanut muistaa valmistella lounaat myös niiksi päiviksi, kun etäopetan kotona. Ja sama pitää muistaa tehdä jatkossakin, koska hybridimallia jatketaan meillä ainakin vielä seuraavassa jaksossa. 

Tässä tämän viikon alkupuoliskon eväät, jotka valmistelin tänä aamuna. Kaksi kana-feta-muna -annosta, kolmas muuten sama, mutta tonnikalalla. Opetus alkoi tänään vähän myöhemmin, joten mulla oli aikaa myös kypsentää broileria pakkaseen iso pellillinen. Nyt sitä löytyy pussitettuna useaksi päiväksi!

Loppuun vielä pari vanhaa kuvaa yhdistelmistä, jotka olin pitkäksi aikaa ehtinyt unohtaa. Lähinnä nyt itselleni muistilapuksi, mutta olisihan se kivaa, jos joku teistäkin saisi näistä vinkkejä.

Kana-tacosalaatti

Katkarapusalaatti

Kvinoa-papusalaatti

Keep it simple!

Miten sulla? 

Teetkö eväät (etä)töihin vai syötkö sitä, mitä jääkaapista tai lounasbuffasta löytyy?

KESÄ!

Tällä äärimmäisen mielikuvituksellisella otsikolla julistan kesän 2020 alkaneeksi! En oikein ole vielä hahmottanut sitä, että ollaan kesäkuussa ja lomalla - niin omituinen kevät, kevään loppu ja kesään siirtyminen tässä on takana. Lukion opettajan työ rytmittyy niin selkeästi jaksoihin ja niitä seuraaviin koeviikkoihin, että nyt kun koko kevät oli tietyllä tapaa yhtä ja samaa mössöä ja koneella istumista, niin lomalle siirtymistä ei tavallaan edes huomannut. Kun kevätjuhla ja yo-juhla perinteisessä muodossaan jäivät pois, eikä täydellistä pysähtymistä aamurumba-työmatka-työpäivä-työmatka-ilta -elämään tullutkaan, olen edelleen vähän kuutamolla siitä, missä nyt mennään.

 

Lapsen kevätjuhlan puuttuminen harmitti ihan tosi paljon! En ole missään vaiheessa näinä vuosina kauheasti nauttinut niistä ala-asteen juhlista (joo, ihan kauhea olen, tiedetään!), mutta tämän 6.luokan lopetuksen olisin luonnollisesti halunnut kokea. Päivä oli varsinainen ilon ja suurten tunteiden päivä; ala-asteen loppuminen herkisti niin lapsen, kuin meidätkin, mutta toisaalta iloa tuli upeasta todistuksesta ja varsinkin hymypoika -stipendistä, mikä selvästi merkitsi lapselle enemmän kuin mikään muu. Samana päivänä pääsin herkistymään myös oman koulun virtuaalisessa yo-juhlassa, mitä katselin kotona tietokoneelta. "Julistan teidät ylioppilaaksi" -lause saa mulla kyynelpadot virtaamaan nanosekunnissa ja jotenkin tänä vuonna se hetki tuntui ihan erityisen tunteelliselta. Mietin niitä kymmeniä (tai no meillä satoja) nuoria, joita olen opettanut kolme tai jopa neljä vuotta ja joita en nyt päässyt näkemään ja halaamaan. En usko, että kauhean moni tulee paikalle syksyllä, jos se "virallinen" juhla silloin pystytään pitämään, mutta toivottavasti edes osaa pääsen onnittelemaan silloin ihan livenä.


Tämän kesän aloituksesta puuttuu se totaalinen fyysinen uupumus ja univaje, mikä lukuvuoden lopetukseen yleensä liittyy. Jollain tapaa tuo kevään henkinen kuormitus ei näköjään purkaudu samalla tavalla, vaan olen heräillyt aamuisin itselleni omituisen aikaisin jo noin yhdeksän aikoihin ja ollut yllättävän pirteä muutenkin. Joko se vielä on tulossa tai sitten tällä kertaa aikaisemmin keväällä tapahtunut "romahdus" hoiteli sen henkisen paineen ja sen purkautumisen jo hyvissä ajoin ennen lomaa.

Kesän alku on mulle aina vähän ristiriitaista aikaa, kuten blogia pidempään lukeneet tietävätkin. En ole erityisesti kesäihminen, mutta en ala sitä nyt tällä kertaa vatvomaan tai selittelemään - ei se siitä miksikään muutu ja jos jotakuta kiinnostaa, aiheesta löytyy täältä blogin puolelta ihan riittävästi valitusta aikaisempina vuosina. Vaikka meillä yleensäkään ei ole kauheasti suunniteltua ohjelmaa lomalle, niin tämä kesä on kyllä todellinen ennätys tämänkin asian suhteen: meillä ei ole mitään suunnitelmia tälle kesälle. Ei mitään! Varmasti kyllä jotain pientä tehdään pitkin kesää, mutta koska yksi tietty KOO, mitään suuria suunnitelmia ei ole. Vaikka iso osa rajoituksista nyt purettiinkin maanantaina, niin me meinaamme kyllä pitää aika matalaa profiilia kaikista vapauksista huolimatta. Olen ihan iloinen monesta uudesta "vapaudesta", mutta toisaalta seuraan ihmisten riehaantumista vähän sydän syrjällään. En ole asiantuntija, enkä myöskään halua maalailla piruja seinille, mutta on aika vaikea uskoa, että jotain takapakkia ei lähiaikoina otettaisi! Siksi me emme mene huvipuistoon tänä kesänä, emmekä myöskään (ainakaan vielä kesäkuussa) maauimalaan. Ravintolassa kyllä meinaamme käydä (ja kävimmekin jo), mutta valitsemme paikan tarkkaan sen mukaan, kuinka hyvin siellä toteutuu etäisyyden pitäminen muihin. Mitään kotimaan matkaakaan ei ole suunnitteilla, mutta veikkaan meidän tekevän kesän aikana ex tempore -päiväreissuja. Näitä 200 kilometrin säteellä olevia kohteita mulla on jo aikaisemmiltakin kesiltä pitkä lista to to -listalla, joten kohteen miettiminen ei varmasti tule olemaan vaikeaa.

Meidät tuntien, osittaisen eristäytymisen jatkaminen ei tuota meille mitään ongelmia; minä ja mies emme kaipaa "mitään" ja nyt kun lapsi kuitenkin saa tavata ystäviään, veikkaan, että hänkin tulee olemaan ihan tyytyväinen tähän ei tehdä mitään -kesään. Ja varsinkin, kun se monivuotinen haave eli oma uima-allas toteutuu vihdoinkin, niin uskon meidän olevan ihan tyytyväisiä omalla pihalla pulikointiin ja yleiseen lööbailuun. Neitsytpulahdus altaaseen päästään todennäköisesti tekemään ensi viikolla, tuskin maltan odottaa! Olen jo tehnyt soittolistoja ja vesijumppaohjelmia itselleni valmiiksi ja koska hankimme myös ihan saatanallisen kalliin lämmityslaitteen (ei siitä altaasta ainakaan mulle mitään iloa olisi ilman sitä), niin altaassa pystyy jumppaamaan pitkälle syksyyn asti! Ihan parasta ❤

Sen verran vielä jatkan poikkeuselämästä, että myönnän toivovani, että mikäli ihan kunnollinen toinen aalto iskee, toivoisin sen tulevan jo nyt kesän aikana. Anteeksi anteeksi, tiedän, että ajatus on monelle ihan kammottava, mutta jotenkin ajattelen, että koska kesä on kuitenkin tavalla tai toisella "menetetty", niin ei se täydellisiin rajoituksiin palaaminen nyt niin kamalaa olisi. En tietenkään toivo tätä, mutta se, mitä toivon vielä vähemmän on se, että toinen aalto pyyhkäisisi ylitsemme elo-syyskuussa. En kestä, en siis yksinkertaisesti kestä, jos joudun aloittamaan ensi lukuvuoden etäopettamalla 100%. Rajoituksiin olemme koulussa jo valmiiksi varautuneet ja tehneet suunnitelmat valmiiksi, mutta ensi syksynä kirjoittavat opiskelijat tarvitsevat abikurssien lähiopetusta ekassa jaksossa enemmän kuin koskaan. Oma lapsi siirtyy yläkouluun, mikä hänellä tarkoittaa uutta koulurakennusta, uutta pidempää koulumatkaa ja uutta todella mielenkiintoista erikoisluokkaa uusine kavereineen - en todellakaan halua, että kaikki tuo aloitettaisi jonkun hiton Teamsin kautta!! Puhumattakaan siitä, mitä omalle mielialalleni tekisi se, että lukuvuosi 2020-21 aloitettaisi avaamalla läppäri. Haluan elokuussa meikata, pukea päälle jotkut kivat uudet töihinpaluuvaatteet (ja rintsikat, hitto soikoon!!), pakata laukkuun uuden kalenterin ja penaalin ja päästä heilumaan ja höpöttämään luokkaan. Joten omalta osaltani lähetän virukselle sellaiset terveiset, että voisit mielelläsi painua jo hevon kuuseen, mutta jos on ihan pakko vielä rykäistä, niin voisitko tehdä sen nyt kesän aikana! Pilasit meiltä jo kevään, älä pilaa ensi syksyä!

Kesäihmiset siellä ruudun takana ovat nyt ihan kauhuissaan ja kaikki tämän jutun lukijat jo ihan kypsiä aiheeseen, joten siirrytään mukavampiin juttuihin. Uima-altaasta jo mainitsinkin, mutta myös pihalla ja puutarhassa on tapahtunut poikkeuksellisen paljon. Ensi viikolla aletaan rakentamaan terassia, josta sitten tuleekin saman tien ihan sairaan iso. Päätettiin, että kun kerran tehdään, niin tehdään sitten riittävän kokoinen. Sellainen pieni terassi, jossa ei mahdu olemaan kuin pari ihmistä kerrallaan ja koko ajan pelkää tipahtavansa reunan yli on aika surullinen näky. Lisäksi meidän iso piha ja pitkä talo kaipaavat viereensä jotain isoa. Ne lomareissua varten säästetyt rahat ja molempien lomarahat (kröhöm, ehkä myös ensi vuoden lomarahat...) nyt menevät tuohon altaaseen ja terassiin, mutta toisaalta näistä on iloa niin monelle vuodelle, joten en usko, että tämä sijoitus tulee harmittamaan missään vaiheessa.

Minähän en ole mikään puutarhuri, mikä sekin on tullut moneen kertaan kerrottua täällä. Tänä keväänä sain kuitenkin monen vuoden tauon jälkeen kylvettyä vähän syötävää pihalle ja ihan hyvinhän nuo ovat lähteneet kasvamaan. Harvennuksia en vielä ole tehnyt, niiden aika koittaa ihan pian. Mies käänsi uuden perunapellon ja innostui istuttamaan kolmea eri lajiketta - meillä syödään ensi talvena aika paljon perunaa! Mikä ei yhtään haittaa mua silloin, kun peruna on hyvää. Niistä markettien isojen laarien yleensä vähän vetisistä ja lannoitteelta maistuvista perunoista en välitä yhtään, joten käyn yleensä ostamassa perunat lähistöllä sijaitsevalta tuottajatorilta. Nyt, jos ja kun omaa hyvää perunaa tulee olemaan varastossa, meinaan oikein keskittyä hyvien perunaruokien tekemiseen talven mittaan.

Noi orvokit on hyvä esimerkki mun puutarhurintaidoista: kun ja jos yritän jotain, se yleensä ei onnistu. Ja sitten kun en yritä mitään, onnistuu kauhean söpösti! Mulla on talon edustalla kolme korkeaa polyrottinkiruukkua, missä keväisin on joko narsisseja tai sitten orvokkeja. Orvokit ovat monena vuonna saaneet olla siinä, kunnes ovat rönsyilleet (ja näköjään myös siementäneet) ihan yliaikaisiksi. Tänä vuonna ruukkujen edessä olevasta sepelistä alkoi kasvamaan jotain, mitä ensin luulin rikkaruohoiksi (kyllä, meillä rikat kasvavat iloisesti myös siellä, missä on niiden kasvua estävää kangasta maassa) ja meinasin ruveta niitä siitä sepeliltä nyppimään irti. Onneksi en (ajattelin, että se terassi peittää ton kohdan pian kuitenkin), koska osoittautui, että ruukuissa olleet orvokit ovat tosiaan siementäneet ja alkoivat nyt kasvaa siinä sepelillä. Ihan varmasti, jos olisin yrittänyt ihan tarkoituksella kasvattaa orvokkeja, siitä ei olisi tullut mitään :D

Sitten vielä loppuun kylmä lounassalaatti, josta tekisi mieli sanoa jo nyt, että tämä on kesän 2020 The Lounasruoka. Kesällä syöminen on mulle aina vähän ongelmallista; nukun myöhään ja syön tosi pienen aamupalan. Lounasaikaan ei vielä ole nälkä ja iltaruoka on usein vähän turhan tuhti päivän ainoaksi ruuaksi. Olen nyt tehnyt ainakin yhden päätöksen kesän ruokiin liittyen ja se on se, että koitan panostaa päivällä syömiseen. Ihan kuten töissä ollessanikin, mulle sopii parhaiten se, että syön reilun ja täyttävän kylmän lounaan, iltaruoka ei ole sitten niin kauhean tärkeä. Tämä sekoboltsisalaatti on sellainen, mitä pystyy muuntelemaan erilaisilla mausteilla ja kasviksilla vaikka kuinka, se pitää nälkää pitkälle iltaan ja sopii taatusti myös esim. grillivartaiden seuraksi (jos joku vaan saisi aikaiseksi grillata...). Kasviksia voi siis muunnella ihan vapaasti maun ja jääkaapin sisällön mukaan, kuten myös tietenkin mausteita. Itse tykkään eniten tuosta combosta, mikä reseptissä on. Vihreää kannattaa ehdottomasti silputa mukaan (kuten ohjeessa onkin), mulla unohtui yritit tällä kertaa kauppaan, siitä tuo olmi ulkonäkö.

Kesän paras sekoboltsisalaatti

  2dl couscous -ryynejä 

  2dl kiehuvaa vettä

suola, mustapippuri

curry, paprika, kurkuma, chilihiutaleet

oliiviöljy

purkillinen huuhdeltuja kikherneitä

paprikaa
kukkakaalia

persiljaa (ja muita yrttejä) silputtuna

paketillinen chili-tomaattimaustettuja Boltseja

(sitruuna)

Sekoita mausteet (kaikkia melko reilusti, suolaa tietenkin varovasti) couscousin sekaan, kaada kiehuva vesi päälle ja peitä kulho kelmulla tai lautasella. 
(Tarkista toki ensin, mitä oma couscous-pakettisi sanoo kypsentämisestä, 
mutta yleensä tuo 1:1 on se, mikä toimii.)

Ryynien turvotessa pilko kasvikset kulhoon ja sekoita joukkoon kikherneet.

Sekoita couscous irtonaiseksi haarukalla, lisää loraus oliiviöljyä, sekoita kasvisten joukkoon ja tarkista maku. 

Lisää joukkoon puolitetut Boltsit. 

Lisää loraus sitruunaa, mausteita tai öljyä, jos siltä tuntuu. 

Anna makujen tassantua jääkaapissa vähintään tunnin verran. Ellet malta - syö heti!

Olisikohan tämä "rakas päiväkirja" - postaus, josta tuli nälkävuoden pituinen, nyt tässä? Tuntui kivalta kirjoittaa ja jotenkin on semmoinen pöhinä tällä hetkellä, että kaipaan kirjoittamista tällä hetkellä enemmän, kuin pitkään aikaan.
Jotenkin on myös sellainen olo, että nyt on ihan pakko saada kesän ensimmäinen raparperipiirakka! Ne onneksi kasvavat mulla ilman mitään sen kummempia ongelmia. Löysin kivan ja simppelin ohjeen, jota ajattelin testata. Jos se osoittautuu hyväksi, kerron teille sitten ensi kerralla.

Mitä sun kesäsuunnitelmiin kuuluu? ❤

PUHUTAANPA RUUASTA PITKÄSTÄ AIKAA!

Ruoka, mikä ihana aihe ja asia! Paitsi silloin, kun se syystä tai toisesta tökkii ja nyt on pitkään ollut sellainen vaihe päällä. Viime talvi ja tämä kulunut kevät ovat olleet hirveän kaoottista aikaa; on ollut paljon itsestä riippumattomia elämää sekoittavia asioita, mutta ihan itse olen myös sotkenut hyvää ruoka-arkea monella tapaa. Ja sitä mukaa kun kaaos on lisääntynyt, olen sitä entisestään ruokkinut - ja ihan siis kirjaimellisesti ruokkinut - huonoilla ruokavalinnoilla. Ihan liian usein olen syönyt lounaaksi kouluruuan, mikä ei vaan sovi itselleni ollenkaan. Iltaisin ja viikonloppuisin ollaan hävyttömän usein syöty puoli- tai täysvalmisteita tai käyty ulkona syömässä, mikä ei meidän huudeilla tarkoita mitään fantastisia ruokaelämyksiä. Kokkausinto on ollut ihan häviksissä; milloin muistatte, että olisin viimeksi tännekään kirjoittanut mitään kivaa reseptiä tai ideaa? Ja kirsikkana kakun päällä olen syönyt aivan liian paljon lihaa, vehnää ja sokeria, mikä on tuntunut kropassa kaiken muun huonon lisäksi tunkkaisuutena ja raskaana olona.

Minulle ruoka ei ole enää moneen vuoteen ole ollut asia, jota säännöstelisin laihtumisen toivossa. Päin vastoin, muutamia vuosia sitten opin syömään tarpeeksi ja riittävän usein, mikä yllättävää kyllä näkyi myös kehon kiinteytymisenä ja jopa laihtumisena. Tässäkin asiassa on nyt ollut ongelmia, olen välillä syönyt liian vähän, välillä taas liian paljon. Kultainen keskitie on ollut ihan täysin kadoksissa. Koko ajan viime kuukausien ajan olen tämän kyllä tiedostanut, mutta homma on kosahtanut päivästä toiseen siihen mulle niin tuttuun "en nyt vaan saa aikaiseksi"... Myös tuo kasvisruuan puuttuminen on painanut mieltä. Ilmastoahdistaa tietenkin myös juu, mutta tällä kertaa enemmän oman hyvinvoinnin takia. Täyttä vegeilijää musta ei taida tulla koskaan (paitsi sitten, kun maailman tilan takia on pakko, mutta se on sitten eri juttu se), mutta olen kyllä kaivannut sitä, kun kokkasin paljon vegepainotteisemmin. Kaipaus vaan lisääntyi siitä, että ihan lähiaikoina olen syönyt kaksi kertaa ravintolassa ihan superhyvää kasvisruokaa ja huomannut taas kerran, kuinka hyvä olo sen jälkeen on.

Ravintola Pastiksen parsa-alkupala (vaikka siinä vähän lihaa olikin) oli niin hyvää, että voisin syödä tätä joka päivä!

Pari viikkoa sitten kyllästyin siihen pään sisällä jatkuvasti pyörivään "pitäisi, mutta kun en nyt vaan jaksa/viitsi/saa aikaiseksi" -narinaan ja päätin heittää sen marisijan niskaperseotteella ulos ja ottaa itsestäni niskasta kiinni. Työlästä on ollut tämä takaisin ruotuun pääseminen, en sitä kiellä, mutta vaikutukset alkavat pikkuhiljaa tuntumaan, mikä valaa lisäuskoa siihen, että tällä tiellä kannattaa pysyä. Olen lisäksi lueskellut vanhoja blogitekstejäni esim. tunnisteella lounas ja muistellut kuinka hyvä olo mulla on aina silloin, kun jaksan pitää näistä asioista hyvää huolta!

Jotenkin melkein naurattaa, kuinka yksinkertaisista asioista on kyse. Ja sitten melkein vähän itkettää (tai ennemminkin kiukuttaa) se, että miksi sen aina välillä unohtaa ja päästää asioiden menemään siihen syöksykierretilaan! Ainakin mulla periaatteet on hyvin simppelit ja niiden noudattaminen ei käytännössäkään ole kauhean työlästä, kunhan ne saa pidettyä rutiinina. Joku aika sitten lupailemani minuuttiaikataulu kahdeksi viikoksi oli ihan kuolleena syntynyt ajatus, riittää, että huolehtii niistä tärkeistä perusjutuista. Loppu meneekin sitten aika lailla omalla painollaan! Oma muistilistani on seuraavanlainen. Ei todellakaan mitään rakettitiedettä tai pyörän keksimistä uudestaan, vaan ihan simppeleitä juttuja!

• Syö riittävän usein ja riittävän paljon
• Jokaisella aterialla jotain tuoretta (kaikki kasvikset, hedelmät, marjat)
• Lounaalla ja mielellään myös illalla riittävästi proteiinia
• Päivän tärkeimmät ateriat ovat aamupala ja lounas
• Joku välipala iltapäivällä
• Vältä höttöhiilareita ja sokeria
• Juo riittävästi
• Nuku tarpeeksi
• Liiku jollain tavalla niin usein, kuin jaksat. Älä mieti liikaa määrää tai laatua, kunhan liikut.

Olen tehnyt sitkeästi eväät töihin, tämä on ollut se tärkein muutos. Tai ei muutos, vaan paluu entiseen. Food prepping eli usean päivän lounaiden valmistaminen kerralla on tässä se avainsana. Kun jääkaapissa on maanantaiaamuna neljän päivän lounaat valmiina, ei sen eteen tarvitse nähdä vaivaa enää keskellä viikkoa. Ja kun olen syönyt oikein päivällä, iltapäivällä on ollut energiaa tehdä myös hyvä iltaruoka. Näissä toki vielä on ollut jonkin verran parannettavan varaa, mutta selvästi olen pikkuhiljaa menossa kohti parempaa.

Kaksi päivää kvinoa-salaattia (broilerinfileen kanssa, joka ei ehtinyt kuvaan)

Kaksi päivää salaattia lohella, fetalla ja kananmunalla

Tänään jopa päätin intoutua perjantaikokkaamaan kasvisruokaa, mikä ei kyllä meidän varhaisteiniä huvittanut ollenkaan, hän kun on niin tottunut siihen, että perjantaisin syödään jotain "kotimättöä" eli itse tehtyä pizzaa, tortilloja, hamppareita tai muuta vastaavaa. Nyt on nuoren herran kuitenkin alistuttava 😊 Listalla on punajuuri-halloumipihvejä, paahdettua palsternakkaa, lohkoperunoita ja hummusta. Kuvia sitten joskus myöhemmin, kunhan ruoka nyt ensin valmistuu.

Enkä edes koe "huonoa omaatuntoa" tästä perjantai-illan tradition rikkomisesta, koska huomenna meillä on tiedossa kaikki mahdolliset mätöt ja muutakin kivaa. Lapsella oli synttärit tällä viikolla ja pidimme lahja- ja juhlintahommelit tosi minimissä. Vähän on tehnyt pahaa katsoa, kun toinen on ollut selkeästi pikkuisen pettynyt vanhempiensa panokseen - mutta hänpä ei tiedä, että huomenna hänet viedään ylläriostoksille Giganttiin ja sen jälkeen kylpylähotelliin, leffaan ja illalla syömään omavalintaiseen ravintolaan. Samaan syssyyn päästään koko porukka vähän rentoutumaan näiden kevään rankkojen viikkojen päätteeksi, viettämään yhdessä aikaa ja minä saan herätä äitienpäivänä hotellisängystä, minkä jälkeen pääsen valmiiseen aamiaispöytään. Tästä tulee hyvä viikonloppu 💓

Herääkö näistä ruokajutuista ajatuksia?

Mikä sulle on tärkeintä hyvinvoinnin näkökulmasta - oikeanlainen ruoka vai joku muu asia?

Toivottavasti myös sulle tulee hyvä viikonloppu 💓

MELKEIN YHDEN VIIKON RUOKAPÄIVÄKIRJA

Lupaamani ruokapäiväkirja on vihdoin valmis. Viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta kirjasin kaiken kuitenkin rehellisesti ylös. Maanantaiaamuna heräsin ikävään tunteeseen lähestyvästä flunssasta ja olin koko päivän ihan supernuutunut. Illalla en jaksanut mennä kahvakuulatunnille lapsen harrastuksen aikana, vaan raahauduin odottamaan häntä kahvilaan, missä söin lihapasteijan ja join limun! Siinä siis hyvin alkaneen viikon ensimmäinen illallinen... Ei todellakaan mikään optimaalinen päivä!

Maanantai-illan väsystä johtuen en jaksanut tehdä tiistaille mitään lounasta, vaan nappasin työmatkalla kaupasta valmiin keiton (Kokkikartanon täyteläinen lohikeitto on oikeasti aika hyvä valmisruoka) ja siihen vähän lisukkeita. No, näitä sattuu ja onneksi flunssa ei iskenyt kauhean pahasti, mitä nyt olen koko viikon ollut vähän puolikuntoinen.

Viikko oli muutaman muunkin asian suhteen vähän poikkeuksellinen. Aamuisin oli tarjolla tuoreita marjoja, joita yleensä en harrasta talviaikaan, mutta olivat tarjouksessa, joten en voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi söin lähes joka päivä välipalan, mikä osoittautui huomattavan "työlääksi" tehtäväksi. Aterioiden väli tuppaa normaalisti olemaan liian pitkä, mikä aiheuttaa ongelmia viimeistään illalla. Liian kovan nälän lisäksi erilaiset mielihalut iskevät ja tekisi mieli napsia koko ajan jotain (ja mieluiten jotain hyvää...). Ongelma vaan on se, että vaikka mulla tulisikin nälkä tuon liian pitkän tauon aikana, niin mitään ei kuitenkaan tee mieli. Söinkin välipalat lähestulkoon väkisin (ei kivaa!), mutta kyllähän ne auttoivat. Tavaksi asti en niiden kuitenkaan uskalla vielä sanoa muodostuneen, joten hommaan pitää kiinnittää jatkossakin erikoishuomiota.

Toinen poikkeus oli se, että söimme pastaa pitkästä aikaa ja jopa kahteen otteeseen. Tiistain Bolognese syötiin lapsen toiveesta ja lopputulos oli odotettavissa: superväsymys välittömästi ruuan jälkeen ja loppuilta menikin nukkumaan menoa odotellessa. Tyypillistä oli myös se, että pastaa tuli syötyä ihan liian paljon! Mutta ai että se oli kyllä hyvää ❤ Keskiviikkona iski hillitön avocado-pastahimo, joten sitä sitten pitkän tauon jälkeen. Jäähtynyt pasta ei väsytä samalla tavalla, olen jostain lukenut, että pastan glykeeminen indeksi laskee jäähtyessään, eikä näin ollen aiheuta samanlaisia "oireita" kuin lämpimänä. Itse asiassa tästä tuli mielenkiintoinen Prisma dokumenttikin pari vuotta sitten. Oli miten oli, niin huomaan kyllä tuon pitävän paikkaansa, mistä se sitten johtuukaan.

En ole koskaan ollut erityinen rahka-fani, mutta nyt olen löytänyt nuo Valion ProFeel -rahkat, joissa ei ole sitä "kitalaen kuivattavaa" efektiä, niin kuin rahkoissa yleensä. Kaikenlaiset maitopohjaiset tuotteet aiheuttavat mulla mahan turvotusta, mutta nämä rahkat ja tuo Valion Kreikkalainen jugurtti eivät sitä jostain syystä tee. Olisi tosi kiva, jos noita Valion rahkoja olisi muitakin makuja ihan sokerillisena - kaikenlaiset makeutusaineet ovat mulle maun puolesta ihan ehdoton no no. Sokeroimattomana löytyy muitakin makuja kuin mansikka ja vadelma, mutta niissä on keinotekoisia makeutusaineita, blääh!

Aamuisin juon aamupalan jälkeen pari isoa kuppia maitokahvia ja päivän mittaan kiitettävän määrän vettä. Olen joskus mitannut, että vettä kuluu normaalipäivänä 2-3 litraa. Tämä varmaan osaltaan auttaa siihen, että kestän noita pidempiä ateriavälejä. Veden juontiin mun ei onneksi tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, kaipaan ja tarvitsen sitä säännöllisesti, enkä myöskään kaipaa veteen mitään mausteita, vaan tykkään siitä ihan semmoisenaan.

Mutta höpinät sikseen, tässä mun lähes viikon ruokapäiväkirja! Jostain syystä tuo käyttämäni kuvakollaasiohjelma asettelee kuvat ihan väärään järjestykseen ja tekee kuvista tosi huonolaatuisia... koittakaa kestää :)

MAANANTAI

Aamupala: Kreikkalaista jugurttia (Valio), loraus hunajaa, marjoja ja granolaa, mansikka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Välipala: Elovena-välipalapatukka
Lounas: Salaatti, lohta, kananmuna, 1/2 purkkia Valion pehmeää raejuustoa, pala siemennäkkäriä
Välipala: mandariini
Illallinen: Lihapasteija ja limu kahvilassa (ei kuvaa...)

TIISTAI

Aamupala: kaurapuuro, jossa lusikallinen maapähkinävoita, 1/2 banaani ja pari mansikkaa, mansikka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: Lohikeitto, sämpylä ja sulatejuustoa, 1/2 purkkia raejuustoa, paprikaa
Välipala: Mansikkarahka ja viinirypäleitä
Illallinen: Spagetti Bolognese, juustoraastetta ja raakoja porkkanatikkuja

KESKIVIIKKO

Aamupala: Kreikkalaista jugurttia, loraus hunajaa, banaania, mansikkaa ja granolaa, mansikka-puna&mustaherukka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: Annukan parsakaalisalaattia (sovellettu resepti, alkuperäisen ohjeen löydät täältä), kanaa ja paprikaa
Välipala: Vadelmarahka (ei kuvaa)
Illallinen: lihapullia, avocado-pastaa, raakoja porkkanatikkuja

TORSTAI

Aamupala: mangoa, marjoja, mansikkarahka ja cashew-pähkinöitä
Lounas: kanaa, raejuusto, paprikaa ja avocadoa
Välipala: loput aamun mangosta ja marjoista
Illallinen: linssikastiketta ja riisiä, pikamarinoitua fenkolia, kurkkua ja paprikaa
Illemmalla: muutama pala suklaata (en ehtinyt kuvata 😀)

PERJANTAI

Aamupala: kaurapuuro voisilmällä, mansikka-puna&mustaherukka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: purkillinen tonnikalaa, tomaatti, avocado, sämpylä (ehkä muuten yksi ankeimmista lounasvaihtoehdoista...)
Illallinen: tortilloja (jauheliha-kidneypaputäytteellä) juustokuorrutteella, salaattia, avocadoa, raejuustoa ja salsakastiketta
Illemmalla: suklaata kolme riviä levystä ja viinirypäleitä

LAUANTAI

Aamupala: croissant, 1/2 purkkia vadelmarahkaa, vadelmia
Lounas: Kotipizzan Pepperoni-pizza (olin koulutuksessa, pizzat tilattiin koko porukalle)
Illallinen: pihvi, perunamuusigratiini, kesäkurpitsa-palsternakkalisuke (korvaa ohjeen porkkana palstrenakalla ja lisää vähän lehtikaalia), punaviiniä
Jälkkäriksi: mantelikakkua ja mansikkajätskiä

Tätä oli tosi kiva tehdä!! Mielessä on ollut tämmöinen ruokapäiväkirja vaikka kuinka monta kertaa, mutta jotenkin en ole sitä saanut aikaiseksi ilman tätä "pakkoa", joka syntyi lupauksesta Annukalle ja Jennylle. Ja ihan hyvä pakko tämä olikin, kiitos vaan! Vaikka söin ihan normaalisti katastrofipäivineen ja suklaineen, niin silti tämä ylös kirjaaminen (ja kuvaaminen) pistää miettimään syömisiä vähän normaalia tarkemmin. Ja hei, nyt kyllä vedän takaisin tuon suklaamaininnan - en oikeasti ajattele, että noista suklaapaloista mitään haittaa olisi. Enemmän mua hirvittää muutaman päivän liian vähät syömiset (varsinkin maanantai).

Se, mikä tämän ruokapäiväkirjan varsinainen pointti on (sen lisäksi, että tämän tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista): terveellinen ja monipuolinen ruoka ei todellakaan ole monimutkaista tai vaikeaa tehdä. Viikossa oli huonoja päiviä ja huonoja valintoja, mutta sekin on tärkeää - kukaan meistä ei pysty elämään täydellistä elämää. Jos siihen pyrkii jatkuvasti ja armottomasti, elämä on aika kurjaa. Toki niitäkin on, joilla optimaalinen ruokavalio on niin selkärankaan rakennettu, että he eivät liikoja joudu asiaa miettimään ja "onnistuvat" lähes aina, mutta uskallanpa väittää, että ei heitä montaa joukossamme kävele. Tämän viikon ruuat olivat suurimmaksi osaksi tosi yksinkertaisia ja helppoja valmistaa, eikä mitään erityisiä kokkitaitoja tarvittu. Jos mietitään sitä mun mielestä parasta ohjetta eli 80/20, niin tämä viikko onnistui aika lailla sinne päin. On makuasia, lasketaanko esim. lauantai-illan iltaruoka "hyväksi" vai "pahaksi" tuon punkun ja mantelikakun takia! Minähän mieluiten lasken punkun omaksi ruoka-aineekseen - kröhöm, tai siis laskisin, jos voisin 😂 Mutta ymmärrätte varmaan pointin: ei pari palaa suklaata, yksi pizza, pala kakkua tai unohtunut iltaruoka kaada mitään, jos iso kuva on kunnossa. Jokainen sitten itse määrittelee, mitä se "kunnossa" tarkoittaa, että kuinka tiukka sen ruokavalion pitää olla. Itse olen sitä mieltä, että jos syöminen aiheuttaa harmaita hiuksia, stressiä tai ahdistusta, asiaan pitäisi tarttua. No niin, lopetan nyt tämän aiheen, koska voisin kirjoittaa tästä loputtomasti...

Tämän viikon aikana päätin tehdä seuraavaksi niukisteluviikon ruokapäiväkirjan. Ja tarkoitan niukistelulla nyt rahan miettimistä. Olen tosi onnekas siinä, että tienaan sen verran, ettei mun tarvitse miettiä ruokakaupassa jokaista ostosta erikseen. Hyvä ja laadukas ruoka on myös niin lähellä mun sydäntä, että en pidä siihen satsaamista tuhlauksena. Tämän huolettomuuden sivutuotteena tulee kuitenkin se, että kaikenlaista turhaa tulee ostettua aivan liian usein. En ole koskaan laskenut tarkkaan, kuinka paljon meillä menee rahaa ruokaan viikossa - aivan liikaa, sen tiedän. Haluankin seuraavaksi laskea ensin ihan normaaliviikon ruokakulut ja sitten kokeilla sellaista tarkan markan viikkoa. Rahaa saisi säästettyä varmasti ihan järjettömästi, jos ihan oikeasti kiinnittäisi huomiota tuohon ruokalaskuun! Olin muutama vuosi sitten kotona lähes koko lukuvuoden opintovapaata viettäen ja silloin kyllä huomasin sen, kuinka vähällä sitä ihminen pärjää, jos vähän vaan suunnittelee ruokakaupassa käyntejä tarkemmin. Tuosta vuodesta jäi monta hyvää "niukistelutapaa", mutta kyllä mä myönnän aika lailla valuneeni takaisin tapaan käyttää rahaa ruokaan turhan huolettomasti.

Tämän satsin hinnaksi tulee noin kymppi (jos marjat tarjouksessa), samalla rahalla saa tehtyä kahden päivän ruuat, jos oikein tarkaan suunnittelee! Aika älytöntä...

Nyt kuitenkin syön hetken aikaa sen kummemmin asiaa miettimättä - ja varsinkaan kuvaamatta! Olen ollut kaksi päivää ensiapukoulutuksessa ja huomenna meinaan pitää ihan totaalisen lepopäivän. Mitä nyt käydään äänestämässä, mutta muuten ohjelmassa taas sitä kuuluisaa ei minkään tekemistä - missä olen muuten ihan älyttömän hyvä, jos ette ole sitä jo huomanneet😀

Kuinka paljon te mietitte syömisiänne? Onko ruokapäiväkirjan pitäminen tuttua hommaa? 

Ja hei, kiinnostaisiko tällaiset ruokapäiväkirjat useamminkin? 

Aiheita saa ehdottaa; normi arkiruokaviikko, tarkan markan viikko, "laihdutusviikko", kasvisruokaviikko, vegaaniviikko (hui...) - ehdottakaa ihmeessä, niin minä toteutan parhaani mukaan!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille 💗

YKSIN KOTONA

Ai että mä rakastan niitä koeviikon päiviä, kun ei ole koetta ja saan olla kotona yksin. Vaikka kalenterissa silloin lukeekin "kokeiden korjausta" (inhokki-homma!!!!), niin silti nautin siitä rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, joka kotona päivällä vallitsee. Koska työni on jatkuvaa ihmisten kanssa olemista ja iltaisin kotoa löytyy lapsi ja mies, jotka ovat kovia höpöttämään (öööh, itsehän en siis kotona puhu mitään... 😆), niin hiljaisuus on mulle aika harvinaista herkkua. Plus tietenkin se, että saa olla verkkarit jalassa, ilman meikkiä, eikä tukkaakaan tarvitse laittaa. Ja saa tehdä lounaan oman hellan ääressä, sekin on ihanaa.

Tällä viikolla kotipäivää viettäessäni innostuin linkoamaan mehuja ja tekemään vihersmoothien pitkästä aikaa. Tykkään molemmista tosi paljon ja pidän mehustinta esillä muistaakseni sen säännöllisemmin, mutta silti mehuja tulee tehtyä aika harvoin. Suurin syy on varmaan hommaan menevä aika (ja vaiva)! Ainesten kuoriminen, pilkkominen, ensimmäisen päälle roiskuneen mehusatsin siivoaminen ja paidan vaihtaminen (koska laite "potkaisee" kovasti käynnistyessään, mitä en koskaan muista), loppuun mehustaminen, laitteen purkaminen ja peseminen (mihin menee muuten ihan sairaasti vettä!), tehosekoittimen puhdistaminen ja lopuksi vielä ympäriinsä roiskuneen mehun ja hedelmä/kasvislihan puhdistaminen tasoilta (ja lattialta ja joskus seiniltä)... Hitto, mä teen meidän iltaruuan nopeammin, kuin mehustan itselleni lasillisen juotavaa!! En tajua, miten jotkut ihmiset ehtivät ja saavat aikaiseksi mehustaa joka aamu (mikä olisi kyllä ihanaa...)!!

Tässä kuitenkin pari toimivaa ja hyvää makuyhdistelmää niiden hetkien varalta, kun hommaan jaksaa tarttua. Molemmista tulee reilu annos, hedelmämehun ehkä voi jakaa jonkun kanssa, jos raaskii. Molemmat kannattaa muuten jäähdyttää jääkapissa ennen nauttimista, koska ainekset lämpenevät pyöriessään laitteissa (tai voit lisätä joukkoon pari jääkuutiota).

Aurinkoinen hedelmämehu

6 mandariinia

1 mango

2 porkkanaa

Mehusta ja nauti!

Ei-nurmikolta-maistuva vihersmoothie

2 sellerinvartta

1 parsakaalin varsi

1/2 kurkku

1/2 sitruuna

kourallinen pinaattia

1/2 iso avocado

Mehusta ensin selleri, parsakaali, kurkku ja sitruuna.

Pilko avocado tehosekoittimeen, lisää pinaatti ja vihermehu. 

Hurauta sileäksi! 

Lounas oli "komposti-munakas" kuten yleensäkin kotipäivinä. "Komposti" siis siksi, että pannulle kipataan jääkaapista kaikki jämät ja/tai jo vähän nahistuneet kasvikset, päälle pari munaa ja mahdollisesti vähän juustoraastetta, jos sellaista sattuu löytymään. Tällä kertaa kahden munan munakkaan joukkoon pääsi pari falafel-pyörykkää pilkottuna, yksi tomaatti ja ripaus juustoa. Oli vähän outo yhdistelmä, enkä itse asiassa edes ole kova munakasfani, mutta kun se on niin helppo ja kätevä lounasruoka! Tuo määrä oli myös muuten aivan liian iso tai sitten mulla ei vaan tällä kertaa ollut riittävän nälkä.

Mikä on vähän ihme, koska olin ennen lounasta hikoillut tunnin verran erilaisia juhlavaatteita sovittaen... Ihan vaan tämmöinen snadi vinkki tähän loppuun: koska ihmisellä on Suomi100-vuotta juhlat (tai parit) vain keskimäärin kerran elämässään, niin juhlavaatteet kannattaa miettiä valmiiksi ajoissa. Ja sitten vielä vinkki kakkonen: pelkkä miettiminen ei riitä, koska joskus saattaa käydä niin, että kaksi vuotta sitten ostettu ihana mekko on muuttanut kokoaan vaatekaapissa roikkuessaan. Ööh, arvatkaa siis kuka lähtee hikoilemaan vaatekaupoille ensi viikonloppuna...??

Onko sulla ensi viikolla isoja juhlia tiedossa? Tiedätkö jo, mitä laitat päälle?

Kivaa marraskuun loppua kaikille 💗

CHICKEN, MY PRECIOUS...

"Äiti, tiedätkö sen tunteen, kun..." alkaa meillä nykyjään joka kolmas keskustelun aloitus. Toihan on jo ihan vanha juttu, mutta nyt rantautunut meidän 10-vuotiaan kaveriporukkaan ja sitä saa tosiaan kuulla jatkuvasti. Välillä on kyse pleikan lagaamisesta, välillä opettajan hömelyydestä, joskus kouluruuan mausta jne.jne. Yleensä mä joudun vastaamaan tohon, että "no kuule, en todellakaan tiedä...".

Hätäisimmät siellä jos miettii, että miten hitossa tämä liittyy kanaan. Ja onhan kaikki hei nähneet Taru Sormusten Herrasta (tai lukeneet), muuten otsikko ei kyllä avaudu ollenkaan 😁 Liittyy sillä tavalla, että lihaton lokakuu ei nyt toimi ollenkaan. Mulla on ikävä kanaa!!!!!!! Pikkaisen on kieltämättä päällä epäonnistumisen ja jopa vähän häpeän tunne, mutta antakaas kun mä ensin selitän.

Kuva täältä

Koko lokakuun ajan mun on arki-iltapäivisin tehnyt mieli sanoa oppilaille "tiedättekö hei sen tunteen, kun ei ole saanut lounaalla riittävästi ruokaa ja nyt ei oikein olisi energiaa opettaa teitä". En siis saa noita kasvislounaita toimimaan ollenkaan ja se on kyllä tuntunut olossa todella merkittävästi. Varsinkin kun samanaikaisesti on ollut meneillään syksyn rankimmat viikot, niin iltapäivät ovat olleet ihan täyttä tuskaa. Ja se kyllä heijastuu sitten siihen, että koko loppupäivä menee aika alavireisesti.

Lounaan merkityksestä päivän tärkeimpänä ateriana olen puhunut jo niin monta kertaa, että menee vähän jankkaamisen puolelle, jos vielä aiheesta kirjoitan. Tulen kyllä jatkossakin puhumaan aiheesta, niin tärkeä juttu se mulle on. Mutta nyt siis olen todennut, että en voi riittävän hyvin pelkän kasvislounaan kanssa. Iltaisin homma toimii tosi hyvin, kasvisruoka sopii mulle ja koko perheelle erinomaisesti iltaisin. Ja mikä ihmeellisintä, myös nuoriherra on ollut ihan tyytyväinen äidin pöperöihin, eikä ole juurikaan valittanut. Pakko kyllä sekin myöntää, että ihan ei ole paukut riittäneet kahden viikon ruokalistan toteuttamiseen joka ilta, mutta vegelinjalla ollaan kuitenkin pysytty. Välillä olen turvautunut valmisruokaan, välillä omaan pakastimeen ja sieltä löytyneisiin jämiin. Annoskokoisia, erilaisia linssikastikeita on vieläkin jemmassa useita, suosittelen todellakin sitä pakastimen käyttämistä, sieltä löytyvät aarteet saattavat pelastaa sun päivän!

Lounaalla mä kuitenkin tarvitsen a) riittävästi proteiinia ja b) kylmän ruuan. Eka kohta on varmaan kaikille ravitsemukseen vähääkään perehtyneille aika itsestään selvä asia, mutta tota kylmä/lämmin juttua olen kyllä tosi paljon ihmetellyt. Biologina mua luonnollisesti kiinnostaa, mistä fysiologisesta ilmiöstä tässä oikein on kyse, mutta en ole vielä löytänyt mua tyydyttävää vastausta. Käytännössä homma menee niin, että jos syön esim. maailman parasta linssikastiketta kylmänä ja siinä ohessa leipää, salaattia ja yhden munan, kaikki on ihan ok. Mutta jos lämmitän sen kastikkeen, mua alkaa väsyttää ihan kauheasti. Sama juttu esim. kanan tai kalan kanssa - kylmänä sopii, lämmitettynä menee päikkärien puolelle. Illalla vastaavaa uupumuksen tunnetta ei tule.

Varmasti kyse on hyvin pitkälle tottumuksesta. Saisin takuulla itseni "koulutettua" lämpimänkin lounaan syömiseen, mutta ainakaan just nyt se ei ole mahdollista. Kylmiä, riittävän proteiinipitoisia kasvislounaita en vaan ole vielä tottunut ja oppinut koostamaan ja siksi olen ollut aika helisemässä monena päivänä. Ikävöin mun kylmää kanafilettä, salaattia, avocadoa ja keitettyä munaa niin, että melkein itkettää. Just nyt en ole jaksanut keksiä lounaaksi muuta kuin jotain ankeaa papu-raejuusto-muna -komboa salaatin kanssa (ei muuten maistu miltään!!!). Ja aika harva kastike maistuu hyvältä kylmänä. Olen siis lähellä luovuttamista, mutta en luovuta kokonaan.

Alunperinkin ajatus oli, että lokakuussa syödään kalaa kerran viikossa. Nyt muutan sääntöjä ja annan itselleni luvan ottaa lounasevääksi lohta, katkarapuja tai tonnikalaa useamminkin. Päätin, että pysyn sitkeästi lihattomassa lokakuussa MELKEIN, enkä syö mitään, mikä on joskus kävellyt. Uiminen sallitaan.

Samanaikaisesti uin itse aika syvissä vesissä syyllisyyden ja jopa häpeän kanssa. Opetan itse päivittäin sitä, mihin suuntaan tämän rakkaan pallomme tila on menossa ja kuinka tärkeää olisi, jos jokainen meistä pystyisi astumaan ulos sieltä mukavuusalueeltaan ja panostamaan just esim. kasvisruokailuun. Ja sitten en itse kestä edes yhtä kuukautta kahta viikkoa!! No, mä myös opetan, että ei saa syyllistää itseään liikaa ja että jokaisella pienelläkin teolla on merkitys. Lohduttaudun siis sillä, että jos tämän kuukauden pärjään kalalla ja tämän jälkeenkään en palaa punaiseen lihaan (mitä mulla ei todellakaan ole ollut ikävä!), niin olen tehnyt jo aika paljon. Mutta sori, kanaa syön kyllä jatkossa lounaalla ja meinaan sitä tehdä välillä myös iltaruuaksi. En joka päivä, mutta pari kertaa viikossa. Kunnes toivottavasti pienin askelin opin korvaamaan sen ja suurimman osan syömästäni eläinperäisestä ruuasta kasviksilla. Pidän edelleen tavoitteenani sitä, että joku päivä osaisin olla täysin kasvissyöjä. En siis vegaani, juusto ja muna tulevat - ainakin näillä näkymin - pysymään mukana. Vegaaneille nostan kyllä hattua ja kumarran syvään!

Kuva täältä

Positiivisia muutoksia nämä pari viikkoa ovat kyllä saaneet aikaan taloudessamme; meillä on esim. lopetettu kokonaan erilaisten leikkeleiden ostaminen, eikä näillä näkymin näytä siltä, että niihin tultaisi palaamaan. Kukaan ei ole niitä kaivannut (minä en yleensä syö niitä lainkaan), joten en ole ajatellut palata niiden ostamiseen. Toinen merkittävä juttu on muovijätteen radikaali väheneminen. Ellei lihaa osta palvelutiskiltä, se on aina pakattu muoviin. Muovia voi onneksi nykyjään kierrättää helposti, mutta tosiasiahan on se, että se on jo valmistettu siinä vaiheessa, kun ostat sen. Ja usein olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon vettä kuluu muovin kierrättämiseen: ennen kuin voit sujauttaa sen paketin keräyspussiin odottamaan kierrätyspisteelle viemistä, se täytyy pestä. Mihin kuluu ihan turhaa vettä.

Eli kyllä tämä lihaton lokakuu paljon hyvää on tuonut ja paljon hyvää varmasti jää. Suurin juttu mulle on tuo lapsen asennemuutos! Olen muuten tämän myötä miettinyt myös sitä, kuinka "helppoa" olisi olla lapsi: joku vaan sanoisi mulle, että "et saa syödä liikaa herkkuja, sun täytyy syödä viikonloppunakin järkevästi ruokarytmin mukaan, käydä joka päivä vähintään 20 minuutin kävelylenkillä ja sitten pitää vielä muista, että rahaa olisi järkevä laittaa joka kuukausi säästöön". Sitten sitä olisi kaksi päivää, että "ääääh, en mä halua", mutta sitten vaan myöntyisi kaikkeen "koska äiti sanoi". Ajatelkaa, kuinka sairaan helppoa ja siistiä toi olisi!!

No niin. Tänään söin lounaaksi ton kuvassa olevan katkarapusalaatin (salaattisekoitus, pieni avocado, paprikaa, katkarapuja, muna ja sämpylä kahdella juustosiivulla. Olin ihan liekeissä koko iltapäivän, koska mulla oli taas VIRTAA, vaikka olen edelleen ihan superväsynyt rankan syksyn johdosta. Niin että sori vaan maailma, ilmastonmuutos, ekologisuus, hyvät ihmiset ja itsekuri - mä luovutan ja totean, että en pysty just nyt ihan sataan prosenttiin. Mutta kuten Anna Perho on todennut, "ihan hyvä on useimmiten riittävän hyvä". Ja mä olen nyt tällä hetkellä "ihan hyvä", en sen enempää. Mä muuten fanitan Annaa tosi paljon, suosittelen tutustumaan (ainakin) hänen uusimpaan kirjaansa Antisäätäjä! Mutta siitä joskus enemmän joku toinen kerta, nyt lähden laittamaan ruokaa.

Miten teillä menee? Aloititteko lihattoman lokakuun ja jos aloititte, miten on sujunut? Olisi kiva kuulla 😊

Iloa sulle sun keskiviikkoon, muistetaan olla ruoskimatta itseämme liikaa, vaikka ei aina menisikään ihan putkeen 💗

PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA

Olen monesti kirjoittanut lounaan merkityksestä omaan hyvinvointiini (vanhoja tekstejä voit käydä lukemasta esim. täältä ja täältä). Silläkin uhalla, että toistan itseäni, teen aiheesta taas postauksen; hyvä, monipuolinen ja riittävän runsas lounas on niin tärkeä osa päivääni, että en voi sitä riittävästi painottaa. Aamupalalla on toki myös väliä, mutta jos pitää valita päivän tärkein ateria, se on ehdottomasti lounas!

Vuosikausia lounaani koostui joko kouluruuasta tai useimmiten ei mistään, mikä näin jälkikäteen tuntuu ihan järkyttävältä. Olin tainnut "kouluttaa" kroppani siihen, että se ei edes varsinaisesti tuntenut nälkää päivisin, söin vasta illalla kotiin tultuani. Ja voitte vaan kuvitella, että sitten myös söinkin, nälkä oli siinä vaiheessa ihan mieletön, kuten myös erilaiset mieliteot. Elin vielä tuolloin yksin, joten minulla ei ollut muita suita ruokittavana. Pystyin siis aivan vapaasti syömään mitä sinä päivänä sattui tekemään mieli. Onneksi aika hälventää muistot, joten ihan tarkkaan edes muista kaikkea, mutta kyllä se iltaruoka usein koostui erilaisista valmisruuista ja herkuista. Joita sitten tietenkin seurasi syvä, koko loppuillan kooma. Tein tuolloin toki myös ruokaa itse, mutta usein jotain todella epäterveellistä.

Muistan ajatelleeni aina välillä, että olisi järkevä ottaa eväät töihin. En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut kahta asiaa: tärkein kaikesta on se, että eväät tekee valmiiksi edellisenä iltana. On ihan toivoton ajatus, että niitä alkaisi vääntää aamulla. Toinen tärkeä oivallus oli se, että ei sen lounaan tarvitse olla lämmin ateria, joka on joku ruokalaji. Tällä tarkoitan sitä, että lounas voi olla hyvinkin yksinkertainen kombo, parista raaka-aineesta koostuva salaatti. Tuolloin 2000-luvun alussa salaatti tarkoitti mielessäni salaatti-kurkku-tomaatti -kippoa ja on sanomattakin selvää, että se ei riitä lounaaksi.

Kun aloin ymmärtää tapojen ja rutiinien merkityksen arjessa ja aloin niitä myös harjoitella, homma alkoi sujua. Noista arjen tavoista mun on muuten tarkoitus ihan lähiaikoina kirjoittaa oma postaus, ne ovat niin älyttömän tärkeä juttu. Aluksi seuraavan päivän lounaan väsääminen edellisenä iltana tuntui työläältä ja aikaa vievältä hommalta, mutta kun sitä toisti riittävän pitkään, siitä tuli rutiini, jota en pahemmin edes ajattele nykyjään. Mukaan otettu lounas on mulle välttämätön, koska en koulusta ehdi lähtemään ravintolaan syömään, eikä lämmin, yleensä tosi hiilaripitoinen kouluruoka oikein sovi mulle.

Nykyjään siis pilkon salaattipohjan eväsrasiaan samalla, kun teen salaatin iltaruokaa varten. Joskus "salaattini" on vain paprikapaloja, kuorittu porkkana ja pala kurkkua, joskus taas ihan "oikea" salaatti. Lisäksi heitän mukaan esim. pakkasesta yhden kypsennetyn broilerifileen (teen niitä aina ison satsin kerralla ja pakastan yksittäin), tonnikalapurkin tai palan savukalaa. Riippuen proteiinin määrästä saatan keittää lisäksi yhden munan ja yleensä aina mukaan tulee myös avocadoa. Raejuustopurkki säilyy työpaikan jääkaapissa pari päivää, joten usein lisäilen sitäkin salaatin joukkoon. Joskus lounas on pakkasesta aamulla sulamaan otettu linssikeitto tai pieni annos linssikastiketta, jonka syön salaatin ja avocadon kanssa ilman riisiä tai pastaa. Toimii oikein hyvin niinkin!

Pasta on mulle yksi kaikista huonoimmista lounasvaihtoehdoista, koska sen seurauksena simahdan takuuvarmasti. Mystistä kyllä, kylmä pasta kuitenkin toimii! Tai ei siinä mitään mystistä ole, katsoin kerran Prisma-dokumentin, missä mitattiin koehenkilöiden verensokerin heilahtelua lämpimän pasta-aterian ja kylmän pastan jälkeen ja totta tosiaan: jäähtyneenä pasta ei aiheuta samanlaista verensokerin vuoristorataa kuin lämpimänä. En nyt ala avaamaan ilmiön biologista syytä tässä (haha, varsinkaan kun en ihan täysin muista miten se meni), mutta omat ihmiskokeeni ovat tämän saman asian todistaneet.

Tänään olen kotona kokeita korjaamassa ja tein lounaaksi tosi hyvän, yksinkertaisen ja täyttävän tonnikala-pastasalaatin. Tein samalla kaksinkertaisen määrän ja syön samaa salaattia huomenna töissä. Salaattipohja olisi voinut olla monipuolisempi ja mielikuvituksellisempi, mutta meidän jääkaapista ei tällä kertaa löytynyt muuta :) Tämä salaatti toimii varmasti myös edellispäivänä ylijääneestä uuni- tai savulohesta!

Tonnikala-pastasalaatti (2 annosta)

salaattia

paprikaa

avocado 

pieni purkki (150 g) maissia

purkki tonnikalaa

2 kananmunaa

100 g (kuivapaino) pastaa

2 rkl kermaviiliä

1 tl sinappia

loraus sitruunanmehua

suola, pippuri, paprikajauhe 

Keitä pasta kypsäksi runsaassa, hyvin suolatussa vedessä, huuhtele, valuta ja anna jäähtyä. Keitä myös munat. Valuta tonnikala ja maissit

Valmista kastike kulhossa: sekoita kermaviili, sinappi ja mausteet. Sekoita joukkoon valutettu tonnikala ja jäähtynyt pasta.

Sekoita lautaselle salaattiainekset ja kauho tonnikala-pasta-mössö salaatin päälle. Lisää viipaloitu avocado ja kananmunat.

Ja hei, muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä tonnikalaa!

Kahden päivän lounaat, aikaa valmistukseen meni n. 20 min

Yhdestä annoksesta tuli muuten to-del-la täyttävä ja koska olin koko aamupäivän vain istunut työpöydän ääressä, jouduin laittamaan osan jääkaappiin. Veikkaan, että huomenna kun olen taas koko aamupäivän heilunut luokassa, niin sama annos tuntuu just sopivalta! Opettajan työ on yllättävän kuluttavaa, päivän mittaan askeleita kertyy tosi paljon ja aika harvoin tulee istuttua paikallaan pitkiä aikoja.

Blogista löytyy monta lounaaksi sopivaa reseptiä tunnisteella lounas, käy ihmeessä lukemassa! Miten sinä syöt päivällä, otatko eväät töihin? Olisi tosi kiva kuulla muidenkin eväsideoita :)

KANA-TACOSALAATTI

Maria vei sanat suustani (tai siis blogistani, heh) kirjoittamalla hyvän jutun lounaan merkityksestä. Mulle itselleni lounas on ehdottomasti päivän tärkein ateria; vähän kehnommalla aamupalalla pärjään ihan hyvin ja iltaruokakaan ei ole niin tarkkaa hommaa kuin lounas. Jos syön päivällä a) liian vähän tai b) liian paljon/raskaasti/huonolaatuista ruokaa, niin koko loppupäivä menee ihan pöperöksi. Tästä johtuen otan aina eväät töihin ja koska olen oppinut aika hyvin tuntemaan oman kehoni reaktiot ja toiminnan, niin tiedän tasan tarkkaan, millainen lounaan pitää olla. Usein se on samana toistuva, aika mielikuvitukseton setti kanaa tai kalaa, avocadoa ja erilaisia salaattiaineksia. Kirjoitin aiheesta taannoin, voit tästä käydä lukemassa. Tylsää tai ei, tuo kombo toimii ja olen oppinut mieluummin syömään vähän tylsästi JA voimaan hyvin, kuin syömään hetken mielijohteesta jotain herkkua JA voimaan pahoin koko loppupäivän. Hih, voisiko tämä tarkoittaa sitä, että olen vanhemmiten viisastunut...

Silloin kun syön lounaan kotona, tykkään tehdä (jos on aikaa) vähän monipuolisemman ja "fiinimmän" salaatin. Näin myös usein viikonloppuisin; kun aamupala tulee syötyä kovin myöhään, niin päivän ruuaksi riittää ihan hyvin ruokaisa salaatti. Taco-salaatti on yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja semmoinen pyörähti meidän lautasille tänäänkin. Salaatin voi hyvin tehdä myös Taco-maustetusta jauhelihasta, mutta tällä kertaa pannulle eksyi kanaa.

Resepti on siitä kiva, että sitä voi muunnella ihan vapaasti sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Ainoat "pakolliset" ainesosat ovat Taco-mauste ja tortillasipsit. Vaikka jäävuorisalaatti onkin "salaattien Lada", kuluu se tähän ehdottomasti. Ai niin ja avocado tietenkin. Heh, ja salsa-kastike. Eli kyllähän tässä sittenkin on muitakin pakollisia juttuja, mutta kaiken muun voikin sitten improvisoida :)

KANA-TACOSALAATTI 

broilerin fileitä

valmis Taco-maustepussi

öljyä paistamiseen

 

jäävuorisalaattia

avocadoa

paprikaa

punasipulia

maissia (purkki tai pakaste)

Feta-juustoa

Salsakastiketta

tortillasipsejä

Leikkaa broileri suikaleiksi ja paista pannulla kypsäksi. Sekoita joukkoon Taco-maustepussi, lisää loraus vettä ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes mauste on täysin kypsynyt ja vesi haihtunut. Anna jäähtyä salaatin kasaamisen ajan.

Kasaa salaattiainekset lautaselle. Lusikoi salsaa annoksen reunoille ja murustele tortillasipsejä annoksen päälle. Nauti!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja mukavaa kohta alkavaa huhtikuista viikkoa!

Emma <3

p.s. sain muuten ihanilta miehiltäni synttärilahjan etukäteen. Paketista ei sentään löytynyt timantteja, mutta ihanat hopeiset korvikset, joissa on zirkonit eli "timanttijäljitelmät". Niin tyylikkäästi tehdyt nuo kuitenkin ovat, että käyvät mulle timanteista. Sitä paitsi näissä koruissa loistaa kirkkaimpana se rakkaus, jolla ne minulle on valittu, joten en vaihtaisi näitä säihkyvimpiinkään timantteihin <3

AURINKOINEN LINSSIKEITTO JA JUUSTOTEELEIVÄT

Olen niin jämähtänyt valmistamaan linssikeittoa vanhan, hyväksi havaitun reseptin mukaan, että en osannut ajatellakaan kuinka hyvää keitosta voi tulla jättämällä siitä paserattu tomaatti pois. Taas kerran osoitus siitä, kuinka yksinkertainen raaka-aine - (punaiset) linssit - taipuu todella moneksi. Vaikka kevätaurinko ei ole kovin montaa kertaa vielä näyttäytynyt, tämä keitto sai kuitenkin nimensä sen mukaan!

Kerrankin kävi niin, että määrä oli sopivan pieni ja pystyn sanomaan tarkasti, että tällä reseptillä tulee neljä annosta. Yleensä mun keitoista riittää ruokaa pienelle perheelle vähintään viikoksi :)

AURINKOINEN LINSSIKEITTO 

(4 annosta)

1 pieni sipuli

2 porkkanaa

1/2 l kana- tai kasvislientä

2 dl punaisia linssejä

1 appelsiinin mehu 

oliiviöljyä

suolaa, pippuria

n. 1 tl kuivattua timjamia

n. 1 rkl kurkumaa 

1 laakerinlehti

Kuutioi sipuli ja porkkanat pieneksi. Kuullota ensin sipuleita hetki oliiviöljyssä, lisää sitten porkkanat ja mausteet. Pyörittele pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät, lisää sitten kanaliemi ja anna kiehahtaa.

Lisää linssit, hämmennä hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Tarkista tilanne n. 10 minuutin kuluttua ja lisää kiehuvaa vettä pari desiä. Tee sama uudestaan jonkun ajan kuluttua riippuen siitä, kuinka paksua/ohutta keittoa haluat. Malta odottaa ja anna keiton poreilla kypsäksi ainakin tunnin verran! Lisää lopuksi appelsiinin mehu ja kiehauta keitto tulikuumaksi.

Tarjoa tuoreiden teeleipien kanssa. Kyllä, juuri niiden köksän tunnilla opittujen teeleipien kanssa. Sen nopeampaa ja helpompaa leipäreseptiä ei ole ja täytyy kyllä sanoa, että ne ovat myös ihan älyttömän hyviä. Taikinan tekemiseen menee aikaa noin 10 min + uunissa 15 min ja lopputulos on huumaavan hyvä, tuore leipä. Näiden tekeminen viikonloppuaamuna onnistuu aamumörökölliltäkin!

Leipiä tulee aina syötyä liikaa ja seurauksena ainakin minulla on yleensä mahan turpoaminen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa näitä täysin gluteenittomana eli käytin tavallisten jauhojen sijaan kaurajauhoja. Lopputulos oli oikein hyvä, mutta kuten olin arvannutkin, eivät teeleivät oikein meinanneet pysyä kasassa. Kaurajauhoissa ei ole sitkoa ollenkaan ja tuo psylliumin määrä ei ehkä ollut ihan riittävä. Kannattaa siis lisätä sen määrää! Kaurajauhojen tilalla voi tietenkin käyttää ihan tavallisia jauhoja ja nesteenä voi olla tavallinen maito. Täysin maidottoman version saat jättämällä juustoraasteen pois, mutta en suosittele - se antaa teeleiville ihanaa makua ja juustoraaste myös sitoo taikinaa jonkin verran.

JUUSTOTEELEIVÄT 

2 1/2 dl kaurahiutaleita

2 1/2 dl kaurajauhoja

1 1/2 rkl psyllium-jauhetta

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

 2 rkl oliiviöljyä

kourallinen (1-2 dl) voimakasta juustoraastetta (esim. Emmental)

2 dl kaura- tai cashewjuomaa

Säädä uuni 225 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita öljy, juustoraaste ja neste joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.

Taputtele taikina leivinpaperille haluamasi kokoisiksi leipäsiksi. Tällä ohjeella tulee kuusi keskikokoista teeleipää. Paista uunissa 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, nauti lämpimänä.

Tämä oli aivan täydellinen ateria sunnuntain uintireissun jälkeen. Keittoa jäi sopivasti seuraavan päivän lounaaksi ja vaikka teeleivät ovatkin parhaimmillaan uunituoreena, maistuvat ne seuraavana päivänäkin kun lämmität niitä 15-20 sek mikrossa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Emma <3

KEITTIÖN IHME

...ja muita ylisanoja :) Mahtipontinen otsikko syntyi siitä ajatuksesta, mikä minut valtaa keittössä tosi usein; kuinka arkisista ja yksinkertaisista - joskus jopa tylsistä - raaka-aineista voikaan syntyä niin älyttömän hyviä ruokia. Ja usein ihan sattumalta.

Tällä kertaa valokeilassa paistattelee, uskokaa tai älkää, tonnikala! Tuo 90-luvulla opiskelleiden pääasiallinen proteiinin lähde. Jostain syystä en muista opiskeluaikojen ruoka-aineista mitään muuta kuin tonnikalan, vaikka olen ihan taatusti syönyt ja kokannut silloin muutakin. Opintoni kestivät niin pitkään, että jos olisin syönyt pelkkää tonnaria, maailman tonnikalakannat olisi kalastettu sukupuuttoon jo aikaa sitten :) Olisi hauska hypätä aikakoneeseen ja nähdä, mitä Emma teki ruuaksi tavallisena keskiviikkoiltana pienessä (ja voi, niin ihanassa) 17,8 neliön yksiössään. Oli muuten makein kämppä, missä olen koskaan asunut, varsinainen tilaihme! Vaikka kuinka pinnistelen ja ponnistelen, muistan vain reissumies-leivän, jonka päällä oli tonnikalaa ja tomaattisiivuja.

Mutta taas kerran, asiaan. Nämä tonnikalapihvit syntyivät taas siinä "en jaksa tänään käydä kaupassa" -tilanteessa hektisen työpäivän päätteeksi. Minun pelastukseni on ruokakomero, jonka turvin pieni perheemme pärjäisi mistä tahansa useita kuukausia kestävästä globaalista kriisistä. Varustelutaso on hyvä monestakin eri syystä. Asumme sen verran syrjässä, että meiltä ei noin vain kipaista lähi-Siwaan hakemaan reseptistä puuttuvia aineksia. Toisekseen, pakko myöntää, olen hamsteri luonteeltani ja nautin ruokakaappini lukemattomista täysistä purkeista, purnukoista, tölkeistä ja paketeista. Kolmaskin syy löytyy, mutta se on vähän synkkä, joten en ala sitä tänne avaamaan (ellei joku välttämättä halua kuulla). Siihen liittyviä avainsanoja ovat mm. energiakriisi ja pandemia...

Tonnikalapihvit
(n. 10 kpl)

2 prk tonnikalaa paloina öljyssä (muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä MSC-merkittyä tonnikalaa!)

2 keitettyä perunaa

2 munaa

1/2 dl korppujauhoja

 1 dl juustoraastetta

1/2 pieni purkki kapriksia pieneksi silputtuna (jos et tykkää, älä käytä)

1/2 puntti tilliä pieneksi silputtuna 

pari rkl sitruunanmehua

pieni kourallinen basilikaa pieneksi silputtuna

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 

Valuta tonnikala hyvin ja muusaa perunat. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi ja tarkista maku.

Muotoile massasta pihvejä tai pyöryköitä ja paista niitä leivinpaperilla vuoratulla pellilla n. 40 min. Käännä paistamisen puolessa välissä.

Tarjoa pihvit perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera. Lisäksi tarjolla oli porkkanoita, jotka oli valmistettua uunissa (ohje täältä). Porkkanoiden mausteena oli perinteisesti kuivattua rakuunaa (jonka tuoksu muuten on ihan taivaaaaaallllinen!!!). Tonnikalapihvit olivat tosi hyviä myös kylmänä seuraavana päivänä (vinkvink lounaseväiden valmistajat).

Jatkossa voit kokeilla pihvien mausteeksi erilaisia mausteita; mitä jos lisäisin chiliä? Tai entäpä vaikka currya ja jeeraa... Voisiko nämä maustaa italialaisittain isolla kourallisella yrttejä ja vaikka pienellä määrällä silputtua aurinkokuivattua tomaattia? Muista - keittiössä sinua rajoittaa ainoastaan oma mielikuvituksesi!

Huh, pari päivää vielä ja sitten alkaa hiihtoloma. Tai viralliselta nimeltäänhän se on nykyjään talviloma, mutta kyllä minä aina puhun hiihtolomasta :) Meillä on tiedossa ihan kotiloma lukuun ottamatta pientä mukavaa arjesta karkuun pääsyä, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin!

Onko teillä jotain kivoja suunnitelmia hiihtotalvilomalle?

Emma <3