Töihin paluu on sujunut yllättävän kivuttomasti ja jopa seesteisesti tänä vuonna. Toki joka päivä on ollut kauheaa härdelliä ja hälinää, ympäriinsä juoksemista (mittasin torstain askeliksi 6356!), kuudentoista asian unohtamista ja kahdenkymmenen lisäämistä muistilistalle ja hervotonta väsymystä päivän päätteeksi. Mutta siinä kun viime vuonna hyppäsin altaan syvään päätyyn aika kylmiltään kädet ilmassa viuhuen, olen tänä vuonna kahlannut veteen sieltä matalasta päädystä ja pitänyt nenästä kiinni jo etukäteen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Viime vuonnakin toki tein the suunnitelman, mutta eipä siitä ole paljoa hyötyä elokuussa, jos on valmiiksi miettinyt, miten selviää lokakuusta! Tänä vuonna tajusin jalkautua ajoissa ja tein ihan konkreettisia toimenpiteitä. Katsoin läpi kaikki kolmen ensimmäisen viikon tunnit ja täydensin puuttuvat kohdat. Menin työpaikalle päivän etuajassa ja printtasin ja kopioin valmiiksi kaiken mahdollisen ekaa jaksoa varten. Kotona
Selailin pari viikkoa sitten vanhoja blogitekstejäni läpi etsien yhtä superhyvää reseptiä, jonka luulin tallentaneeni tänne, mutta en kyllä (ainakaan vielä) löytänyt sitä. Kirjoituksia lueskellessani huomasin niissä yhden toistuvan teeman: asioiden suunnittelemisen etukäteen tyyliin "tänä syksynä meinaan..", "tarkoitus on seuraavien kuukausien aikana..." ja niin edelleen. Moni blogia lukeva varmaan säännöllisesti pyörittelee silmiään sille, että harvemmin nämä mun suunnitelmat toteutuvat. Mutta hei, älkää pyöritelkö, mä kerron nyt, mistä on kyse. Mä yksinkertaisesti vaan tykkään asioiden suunnittelemisesta ihan kauheasti ❤ Haastava ja vähän ankea kesä on antanut aikaa ajatella ja analysoida arkea, asioita ja itseäni ja olen tajunnut, että just toi asioiden suunnittelu on mulle tosi tärkeää. Aika harvoin sillä on kauheasti merkitystä, toteutuuko suunnitelmat vai ei, pääasia, että niitä pääsee tekemään. On kuitenkin pari asiaa, joiden suunnitteleminen on aiheuttanut stressiä ja jopa ahdistusta ja niistä olen nyt päättänyt päästä eroon.
Liikuntasuunnitelmat olen päättänyt laittaa nyt ihan jäihin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö meinaisi liikkua, mutta viimeiset noin 30 vuotta elämästäni olen merkinnyt lukuvuosikalenteriin aina elokuussa koko syksyn harrastukset kertarytinällä. Olen innoissani ilmoittautunut erilaisiin liikuntaryhmiin tai/ja ostanut salikortin. Tutkinut lukujärjestyksiä ja merkinnyt aamuihin ja iltoihin joogaa, kävelylenkkiä, salitreeniä ja BodyPumppia. Tai mistä nyt sitten sinä vuonna olenkin ollut innoissani. Vuosi toisensa perään olen syyskuun puolesta välistä alkaen vetänyt viivan näiden merkintöjen yli monta kertaa kuukaudessa ja loppuvuodesta jo monta kertaa viikossa. Yliviivatut kohdat olen korvannut niillä jutuilla, mitä juuri sinä päivänä olen halunnut tehdä. Olen käynyt kävelyllä, mennyt uimaan tai käynyt sittenkin siinä toisessa joogaryhmässä. Tai en ole tehnyt mitään. Mutta ne yliviivatut suunnitelmat ovat koko ajan kummitelleet mielessä ja aiheuttaneet huonoa omaatuntoa ja alemmuuden tunnetta. Nyt päätin laittaa tälle järjettömyydelle stopin, eikä kalenterista löydy yhden yhtäkään liikuntamerkintää koko syksylle (tai no löytyy yksi säännöllinen, mutta se on semmoinen hauska semi-liikuntajuttu, josta kerron sitten jossain vaiheessa, kun se on alkanut). Lisäksi mulla on nykyjään se oma (vielä vähän keskeneräinen) kotisali (jonka olen unohtanut esitellä, koitan muistaa saada aikaiseksi...), joten pääsen tekemään treenin ilman mitään sen kummempia kalenterimerkintöjä ihan milloin vain.
Ruokasuunnittelu on toinen päänvaivaa aiheuttava asia. Sujuva arki edellyttää sen tekemistä, mutta olen nyt vihdoin alistunut sen tosiasian edessä, että mulla vaan ei toimi viikkoruokalistojen tekeminen. Yritin sitä taas kerran loman vikoina viikkoina: ostin ihan kalenterin sitä varten ja suunnittelin, että maanantaina sitä, tiistaina tota, keskiviikkona jämiä, torstaina tätä ja niin edelleen. No, eihän siitä mitään tullut! Mä olen niin fiiliskokkailija, että en pysty noudattamaan tarkkoja suunnitelmia, joten päätin lopullisesti luopua niistäkin. (Varaan tähän toki mahdollisuuden tehdä ja kokeilla niitä vielä joskus...) Sen sijaan mulla toimii aika hyvin se, että käyn kerran viikossa (tai tilaan netistä) isosti kaupassa ja ostan jääkaapin täyteen perusraaka-aineita. Mulla on niin hillitön arsenaali mausteita ja kuiva-aineita mun ruokakaapissa, että pystyn tekemään jauhelihapaketista vähintään neljä erilaista ruokaa varastojen turvin. Ja kun mietin taaksepäin, niin tämä on aina ollut mulle se toimivin tapa. Joten valmiit viikkoruokalistat heihei ja mahdollisuus fiiliksen mukaan tekemiselle! Marika myös muistutti valmiista ruokakasseista ja niihin meinaan kyllä myös lähiaikoina turvautua. Mehän asutaan niin metsässä, että meille ei aina Postikaan löydä perille, mutta työpaikalle olen joskus tilannut Kauppahalli24 -palvelun kautta näitä valmiita kasseja ja siihen meinaan palata nyt tänä syksynä.
Hups, tämän piti olla ihan vaan pikainen ja lyhyt perjantaipostaus, mutta olen istunut koneella jo pari tuntia!
Juttua piisaisi vielä toisen parituntisen verran, mutta nyt niiden tortillojen kimppuun. Ihanaa viikonloppua kaikille ja arjessa selviytymistä itse kullekin!
