PARIISIPÖLINÄT

Pariisi oli ihana 💗 Tietenkin oli, vaikea kuvitella, että Pariisi ei olisi ihana, paitsi ehkä heinäkuussa, kun turisteja on sata kertaa enemmän, kuin lokakuussa ja lämpötila huitelee jossain 35 tienoilla. Meillä kävi tosi hyvä tuuri säiden puolesta; yhtenä iltana kastuttiin kauheassa rankkasateessa ja yhtenä päivänä oli vähän turhan kuuma, mutta silloin onneksi istuttiin suurin osa päivästä hop on, hop off -bussissa ja kierreltiin kaupoissa, joten selvittiin pahimmista helteistä suht ok. Muuten sää suosi meitä ihanasti. Neljässä päivässä on ihan turha kuvitella, että saisi otettua koko Pariisin haltuun, joten otettiin aika rauhallisesti. Suurin osa kaupunginosista jäi kokematta, mutta tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi joko kävellen tai tuon (hävyttömän kalliin) bussiajelun avulla.

Arc de Triomphe ja tyytyväinen äiti

 

Yhdelle päivälle oli sovittu jo etukäteen vierailu PSG:n jalkapallostadionilla, minkä olin ajatellut olevan semmoinen matkan "pakollinen kärsimys"; teini on suuri futisfani ja koska hänen matkansa, niin tietenkin mentiin sinne. Yllätyksekseni vierailu olikin tosi mielenkiintoinen ja tietenkin myös se, kuinka onnelliseksi se teki teinin, sai myös minut hyrisemään onnesta. Fanikaupassa kului rahaa ihan tolkuttomasti, nuori mies keräilee futispaitoja ja oli säästänyt rahaa niiden ostamiseen, mutta halusin hänelle jäävän rahaa myös muuhun shoppailuun, joten osallistuin myös ostosten tekemiseen. Mietin siellä kaupassa ja mietin edelleen, että vaikka kyseessä oli periaatteessa ihan turha shoppailu, niin se, kuinka tyytyväiseksi ja onnelliseksi se teinin teki, en koe sitä turhaksi. Varsinkaan kun kyseinen nuori mies ei ole vaativa esim. merkkivaatteiden tai oikeastaan minkään muunkaan turhan takia, niin kyllä minä hänelle tuon suon. 

 

Ruokailu (mikä on mulle tietenkin aina tosi tärkeä osa kaikkia matkoja) meni ihan nappiin yhtä lounasfloppia lukuun ottamatta. Teini kokeili rohkeasti sammakonreidet ja sipulikeiton, muuten mentiin aika perusmeiningillä. Yllätys itselleni oli se, että suorastaan addiktoiduin jälkkäreihin. En yleensä kaipaa jälkiruokaa, mutta kaikissa ravintoloissa, missä kävimme, oli tarjolla annos, missä oli ihan miniminiannoksina pari jälkkäriä listalta. Ihan mahtava konsepti; pari lusikallista jokaista listalla olevaa herkkua espresson kera. Homman olisi toki kruunannut konjakki tai calvados, mutta en tykkää käyttää alkoholia silloin, kun olen teinin kanssa kahdestaan liikenteessä. Ja sitten Crème brûlée - voi herranjestas, kuinka ihania ne Pariisissa olivat 💛 Minähän olen ihan surkea jälkkärikokki, mutta tuota alan nyt treenaamaan!

Matkoissa ihaninta on aina pienet, yllättävät spontaanit hetket ja kokemukset. Niistäkin pääsimme nauttimaan. Se, kun hotellin respan iäkäs herrasmies poskisuuteli meidät pois lähtiessämme ja kiitteli, kuinka mahtavan rohkea ja puhelias teini oli. Se, kun jonottaminen Louvreen ei kestänytkään, kuin 20 minuuttia. Se, kun etsiessämme yhtä metroasemaa huomasimme FIA:n pääkonttorin (teini on myös formulafani), menimme tutustumaan käytävälle, johon kaikilla on vapaa pääsy, mutta yhtäkkiä käytävän päässä oleva liukuovi avautui ja vahtimestari päästi meidät salaa sisään konttorin aulaan. Koska hän oli nähnyt valvontakamerasta teinin hyperventilaation ja innostuksen siitä, missä ollaan. Se, kun Champs Elyseen Adidaksen liikkeen ulkopuolella oli näytillä tämän vuoden ikoninen futiksen jokavuotinen palkinto Kultainen Pallo eli Ballon d'Or, jota teini pääsi koskettamaan tunnin jonottamisen jälkeen. Tunnin, jonka vietin istuskellen penkillä ja välillä luuhamassa kyseisessä liikkeessä. Josta löysin kaksi nuorta mustaa miestä, jotka maalasivat pienillä pensseleillä upeita, kustomoituja lenkkareita ja joiden kanssa aloin höpöttämään, kun en enää jaksanut kierrellä kaupassa. Joiden luo ohjasin teinin Kultaisen Pallon näkemisen jälkeen, ja hän sai kuvattua kundien toimintaa omalle You Tube -kanavalleen (jonka nuo ihastuttavat ja tilannetajuiset nuoret miehet myös saman tien tilasivat itselleen).

 

Kundeilta on lupa kuvan julkaisemiseen!

 

Matkan ehdoton kohokohta oli viimeisenä iltana, kun kävimme katsomassa valaistun Eiffel-tornin. Teini kuvasi, pyysi minua kuvaamaan, teki lyhyen videon ja lopuksi nojautui Seinen rannan muurille tornia katsomaan. Huomasin, että hän haluaa olla nyt hetken yksin ja vetäydyin kauemmaksi. Muutaman minuutin kuluttua hän kääntyi minua kohti, halasi ja kyynelet silmissä sanoi "äiti, tämä on ollut mun unelma jo monen vuoden ajan, kiitos tästä". 

 Rakastan 💙

 

Eikä edes riidelty kertaakaan! Haha, vaikka kotimatkalla koneessa sain kuulla, että "pari kertaa oli tilanne, että olisi tehnyt mieli rageta sulle, mutta en halunnut pilata meidän lomaa riitelemiseen". Arvostan 😂

Yksi parhaimmista matkoista ikinä! 💜

PERJANTAIPÖLINÄHAASTE

Perjantai taas ja pölinöiden aika, mutta tällä kertaa haasteen muodossa. Olen lupaillut paria hyvää kasvisruokareseptiä jo pariin otteeseen, mutta tänään ei ruokabloggaaminen nappaa. Sadun blogissa oli tosi kiva haaste (pitkästä aikaa, tuntuu että blogihaasteet ovat vähentyneet tosi paljon?), johon päätin tarttua. Juuri sopivaa rentouttavaa ja aivot nollaavaa kivaa kirjoittamista tälle illalle; syysloma alkoi tänään ja yhtään anteeksipyytelemättä totean, että oli jo aikakin ja viikon breikille on kyllä todellinen tarve tällä hetkellä. 

Sisäinen kielipoliisini muuten herää joka kerta, kun taivutan nimeä Satu! Mun mielestä sanotaan ehdottomasti "Sadun blogissa" eikä "Satun blogissa", kuten useammin ja useammin taivutusmuotoa näkee käytettävän. Kielitoimisto käsittääkseni hyväksyy molemmat muodot, mutta minä taivutan sen hamaan tappiin asti "Sadun" 😂 Mitä Satu itse (tai muut Sadut) on mieltä asiasta?

Noh, tästä tuikitärkeästä yksityiskohdasta päästyäni, käyn haasteen kimppuun.

Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

Läheisten, ystävien, kavereiden, tuttavien, opiskelijoiden – ylipäätään muiden ihmisten – henkilökohtaisista asioista. Parisuhteestani olen jonkin verran kirjoittanut täällä, mutta sen tarkat yksityiskohdat ja sisältö eivät kuuluu kellekään muille, kuin meille kahdelle. Aika paljon ja avoimesti olen vuosien varrella kirjoittanut henkilökohtaisia asioita tänne, mutta kyllä se ihan sisin minä on vain omaa tietoani.

Pyrin myös pitämään politiikan ja monet vahvasti tunteita herättävät aiheet minimissään. Minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä monista asioista (esim. rokotevastaisuus, ilmastonmuutosdenialismi jne.), joihin tarttuisin mielelläni, mutta en toisaalta halua loukata ketään niihin liittyvillä kommenteillani. On olemassa kantaa ottavia blogeja ja keskustelevia blogeja, mutta tykkään pitää oman blogini enemmän semmoisena vähän hömppäblogina.

Missä pihistelet/säästät?

Olen hyvin onnekkaassa elämäntilanteessa sen suhteen, että mulla ei ole välttämätöntä pakkoa pihistellä tai säästää ihan kauheasti. Olemme keskiluokkaan kuuluva, ihan hyvin tienaava pariskunta ja pystymme hankkimaan esim. uuden jääkaapin, jos vanha menee rikki tai puolen vuoden säästämisellä lähtemään viikon ulkomaan reissuun. Tästä kyllä kuuluu kiitos miehelleni, joka oikeasti pihistelee ja säästää ihan eri tavalla, kuin minä.

Sen olen kuitenkin lähivuosina huomannut, että pihistelen ja säästän enemmän ja enemmän – johtuu varmaan osittain mieheni antamasta hyvästä mallista, mutta myös siitä, että pysähdyn nykyjään joka kerta miettimään ”tarvitsenko tätä oikeasti”. Aika iso ero on 53-vuotiaan Emman rahankäytössä verrattuna 33-vuotiaaseen Emmaan. En enää osta muuta kuin sitä, mitä oikeasti tarvitsen sillä hetkellä.

Missä et pihistele/säästä?

Paitsi että kumoan heti tuon äskeisen kohdan viimeisen lauseen. Ostan esim. kirjoja edelleen ihan liikaa ja joskus (lue: aika usein) uusia astioita tai uuden käsilaukun (mun ”naisellinen heikkous”), vaikka niille ei olisi mitään tarvetta. Nykyjään kuitenkin harkitsen vähän pidempään (lue: 10 minuuttia…), kuin aikaisemmin.

Lapsen vaatteet, kengät ja muut tarvittavat pystyn onneksi ostamaan pihistelemättä. Tätä helpottaa se, että teini ei ole kauhean vaativa eli häntä ei kiinnosta merkkivaatteet tai muut trendijutut. Ainoa lapseni on kuitenkin se, jolle hankin pihistelemättä kaiken sen, mitä hän tarvitsee.

Ruokakaupassa en myöskään pihistele, paitsi nyt kyllä viime kuukausina olen alkanut kiinnittämään huomiota ruuan hinnan nousuun ja vähän myös miettimään sitä, voisiko tuotteen korvata jollain edullisemmalla tai ehkä jättää vaikka tällä kertaa ostamatta.

Lempikotityösi?

Tarvitseeko edes kysyä? Kokkaaminen tietenkin 💛 Pyykkääminen on mun mielestä myös ihan kivaa hommaa (tai no kivaa ja kivaa, mutta ei herätä mussa tunteita suuntaan tai toiseen). Paitsi että en silitä muulloin kuin ihan pakon edessä. Tavaroiden järjestely päivittäin paikoilleen ja keittiön siivoaminen illalla ennen nukkumaan menemistä kuuluu rutiineihin, mutta en sitä ehkä nimeäisi lempikotityöksi; pointti on se, että tykkään aamulla keittiöön mennessä siitä, että siellä ei ole edellisen päivän tiskejä ja muita sotkuja.

Inhokkikotityösi? 

Haha, kaikki muut, kuin edellä mainitut. Inhoan kaikkea siivoamista yli kaiken. Johtuu varmaan osittain siitä, että oma äitini oli (ja on edelleen) ihan järkyttävä siivoamisneurootikko, mikä on jättänyt muhun vahvan inhon siivoamista kohtaan. Olen kuitenkin (just niin kuin äitini…) myös semmoinen, että en kuitenkaan anna muiden tehdä sitä, koska ”eivät kuitenkaan osaa”… Haluaisin palkata siivoojan käymään kerran kuussa, mutta sama – kukaan muu ei sitä saa tehdä, kuin minä, koska ”ei kuitenkaan osaa”… Huoh, tässä on työsarkaa kehittää itseäni. Sitä odotellessa elämme kodissa, jossa on tavarat (suht) järjestyksessä, mutta aika usein pölyä vähän kaikkialla.

Vanhin omistamasi esine?

Mulla on tosi paljon vanhoja esineitä; isovanhemmilta perittyjä huonekaluja, vanhemmilta saatuja ja itse ostamia vanhoja astioita, toiselta isoäidiltä perityt helmet… en ole varma, mikä niistä on vanhin. Rakastan kaikkia vanhoja esineitä, mutta kyllä meillä esim. kotona on vanhat ja uudet (Ikean) huonekalut iloisessa sekamelskassa keskenään. 

Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Buumeri täällä hei, pitää ensin ihan varmistaa, mitä tarkoittaa puhelinapplikaatio. No WhatsApp, Insta, Facebook… ööh, en keksi enempää.

Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

D-vitamiinia syön elokuusta kesäkuulle, 100 mikrogrammaa päivässä (tästä annostuksestahan on pari eri koulukuntaa, mutta olen mittauttanut arvoni pariinkin kertaan ja tuo 100 on mulle just sopiva). Muita vitamiineja syön aika harvakseltaan, koska haluan saada tarvittavat vitskut syömällä monipuolista ja terveellistä ruokaa, en ottamalla niitä pillerimuodossa (mikä sekin on siis ihan okei).

Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olen tehnyt todella montaa erilaista työtä elämäni aikana; ulkotöistä (Suomenlinnan hoitokunnalla) geenitutkimukseen ja kaikkea mahdollista siinä välillä. Kaikki työ on mielestäni arvokasta, mutta itselleni tappavaa olisi klo 8–16 toimistotyö, jossa en saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jossa työtehtävät toistuisivat rutiininomaisina päivästä toiseen. Opettajan työ on tämän takia mulle ihan paras 💙

Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Rehellisyyttä, rehellisyyttä ja rehellisyyttä.

Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Pitäisi kysyä ennemminkin, mitä mulla EI ole jääkaapissa. Meillä on kolmen hengen talous ja kaksi jääkaappia, jotka ovat täynnä päivittäisruoka-aineiden lisäksi lukemattomia purkkeja ja tuubeja erilaisia maustetahnoja, säilykkeitä ja myös hmmmmm…. kaikenlaisia epämääräisiä purkkeja, jotka on avattu, mutta kukaan ei tiedä milloin ja siksi kukaan ei myöskään uskalla avata niitä enää uudestaan. (Note to myself: käy jääkaappien sisältö läpi syyslomalla!)

Kaunein näkemäsi paikka?

Mietin tätä pitkään, mutta en osannut päättää. Koko ajan mieleen putkahti kaikkien hienojen paikkojen sijaan kuva synnytyssalista, jossa ensin ilokaasupöhinnöissäni ja aika nopeasti epiduraalipuudutuksissani ähelsin tuon nykyjään yli 180 cm pitkän lapsen ulos itsestäni. Elämäni tärkein ja sen takia kaunein paikka.

Mistä pidät itsessäsi?

Siitä, että pidän itsestäni. 53-vuotias Emma ei enää kauheasti mieti, mikä asia minussa on hyvä, vaan keskittyy siihen, että olen hyvä just tällaisena, kuin olen.

Mistä taas et pidä itsessäsi?

Jahkailutaipumksestani ja saamattomuudesta. ”Teen sen sitten huomenna” on rasittava piirre mussa. Mutta katso edellistä; tämänkin kanssa olen aika sinut nykyjään.

Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

En ole koskaan ollut minkään asian harrastaja. Siis niin, että "aloitin tämän 12-vuotiaana ja harrastan sitä edelleen". Enkä edes halua olla minkään asian harrastaja nykyjään (katso kohta ”Mistä pidät itsessäsi”). Harrastan ruuan laittoa ja lukemista säännöllisesti, uimista ja joogantapaista epäsäännöllisesti.  

Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Miehen tekemä, meidän näköisemme, rakas.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Tällä ajatuksella on varmaan kaikki leikitelleet joskus iltaisin, kun ei saa unta. Olen tullut siihen tulokseen, että 10 miljoonaa ei riittäisi kaikkeen siihen, mitä sillä haluaisin tehdä, joten ihan hyvä, että en harrasta lottoamista. Pitäisi viimeistellä talon ja pihan jutut, ostaa kalliosaari Suomenlahdelta ja vene, jolla pääsee sinne. Molemmille uudet autot. Maksaa velat pois ja antaa kaikille läheisille rahaa sillä tavalla, ettei kukaan joutuisi maksamaan ylimääräisiä veroja. Ostaa lapselle asunto ja ehkä meille vanhuksille myös, johon muuttaa sitten, kun ei jakseta enää ylläpitää omakotitaloa. Sijoittaa sillä tavalla, että osa rahoista poikisi niin, että tuottoakin tulisi. Ja ihan sairaan monta muutakin juttua – ei niin, ettenkö haluaisi 10 miljoonaa, muta kyllä sen kanssa aika paljon säätämistä olisi!

Lempiherkkusi?

Määrittele herkku! Tiramisu. Italialainen punaviini. Kaikki hyvä ruoka, en ole niinkään karkkien perään, vaikka niitä kyllä välillä syönkin ja ihan hyvällä omallatunnolla.

Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Elin niin monta vuotta aikuisiällä yksin, että opettelin tekemään kaikki ns. ”miesten työt”, koska en halunnut olla riippuvainen miespuolisista ystävistä, isästä tai veljestä. Nautin nykyjään siitä, että voin kuitenkin heittäytyä avuttomaksi naiseksi ihan kaikessa, missä vain haluan, koska mun mies osaa tehdä ihan kaiken.

Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Haha – tänään viimeisellä tunnilla ennen lomaa katsottu ”Prisma Studio: Kakkahakkeri - kuinka ottaa suolistobakteerit haltuun?”

Lempihedelmäsi?

Oikeastaan kaikki hedelmät, rakastan hedelmiä. Jos pitää valita yksi ylitse muiden, se on banaani. Ei niinkään, että tykkäisin mausta eniten, mutta kuinka kätevä ja hyvä välipala se onkaan. Jos joskus matkustaisin tropiikkiin (en usko, että tulee tapahtumaan), rakastaisin varmasti tuoreita mangoja.

Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Tätä mietin pisimpään tässä kirjoitellessa. Ja ihan rehellisesti tulin siihen tulokseen, että kaikki on niin tasapainossa tällä hetkellä, että en osaa vastata tähän.

Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Oinas ja nousevasta merkistä ei ole tietoakaan. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa.

Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Kello on kohta seitsemän illalla ja jos nyt alkaisin luetteloimaan ja kirjoittamaan näitä, siihen menisi niin pitkä aika, että pääsisin loppuun vasta maanantain puolella! (katso kohta ”Mistä taas et pidä itsessäsi?”)

Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana?

Arvosta itseäsi sellaisena, kuin olet. Hyväksy puutteesi, mutta muista myös ylistää ja kehua itseäsi.

Rakkaus on tärkein asia elämässä. Rakkaus itseäsi kohtaan, sen jälkeen osaat rakastaa vilpittömäsi myös muita.

Opettele nauramaan itsellesi. Kaikki mokaa aina, ei se ole niin vakavaa. Naura aina, kun se on mahdollista!

Kunnioita itseäsi ja tunteitasi. Jos ”sisäinen ääni” sanoo, että ”tämä ei ole hyvä juttu”, kuuntele sitä.

Hae apua silloin, jos tuntuu siltä, ettet pärjää itse.

Hyväksy se, että elämä ei ole aina helppoa ja pinkkiä hattaraa. Vaikeudet ovat osa elämää.

Naura! Ups, sanoin tämän jo kerran tätä ennen – sanon vielä kolmannen kerran: naura aina, kun mahdollista!

 Mahtavaa viikonloppua kaikille (ja syyslomaa niille, joille sitä on tiedossa) 💜💜💜