ÄIDIN MAUSTEKAKKU JA PERJANTAIHÖPINÖITÄ

Oli ajatuksena kirjoittaa tänään omien vanhempien vanhenemiseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista, mutta sitten tuli semmoinen olo, että "huhhuh, perjantai, liian hevi aihe tälle illalle". Aihe on niin kovin ajankohtainen isolle osalle tämän ikäisistä ja monelle varmasti myös tavalla tai toisella vaikea tai kivulias. Mutta palailen tähän sitten joskus paremmalla ajalla ja keskityn nyt vaan tähän perjantaihin. (Ja ei, meillä ei ole mikään kriisi meneillään, kunhan vaan päivittäin mietin heitä.)

Mähän kirjoitan tosi usein perjantaisin uuden postauksen, mikä taitaa olla sikäli "huono idea", että moni pitää perjantaina (ja viikonloppuna) koneen visusti kiinni ja vaikka lukisikin, niin ei jaksa kommentoida. En kuitenkaan jaksa miettiä tämmöisiä, vaan kirjoitan ja julkaisen silloin, kun mulle parhaiten käy. Ja mulle just perjantai on ihan paras päivä bloggaamiselle; viikko on ohi ja olen kotona yleensä jo neljään mennessä, joten aikaa jää myös toiselle rakkaalle perjantaiharrastukselle eli kokkaamiselle. Musta on tosi rentouttavaa vetää verkkarit jalkaan, pestä meikit, kaataa lasiin viiniä ja ruveta kirjoittamaan. Varsinkin tänä perjantaina, kun mies on humputtelmassa ja ollaan pojan kanssa kahdestaan kotona. Esi-teini vetäytyi omaan huoneeseen Kotipizzasta haetun "illallisen" jälkeen, joten olen vähän niin kuin yksin kotona ja jää toi perjantaikokkaaminenkin väliin tällä kertaa. Ihan parasta! Meillä mies käy ulkona niin harvoin (edellisestä kerrasta taitaa olla lähemmäs viisi vuotta), että koitin kannustaa häntä intoutumaan ihan kunnolla. Uhkasi kyllä tulla kotiin ajoissa, mikä olisi sikäli ehkä ihan hyvä, koska ollaan menossa huomenna ystäväpariskunnan kanssa teatteriin ja syömään :)

No niin, se kakku. Oma äitini ei koskaan ole ollut mikään "pullantuoksuinen emäntä" eli meillä leivottiin tosi harvoin. Muutenkaan äiti ei ole intohimoinen kokkaaja, kuten olen aikaisemmin maininnutkin (toisin kuin isäni), mutta silloin kun hän tekee ruokaa, se on ihan mahtavan hyvää. Olen tästä kirjoittanutkin joskus; perinteiset reseptit, joista pidetään kiinni, eikä yritetä kikkailla mitään erikoisuuksia. Kuten vaikkapa siskonmakkarakeitto, se pitää tehdä just niin kuin se aina on tehty, ei mitään kokeiluja, että sopisikohan tähän chili ja inkivääri... Leivontapuolella äidillä on kaksi klassikkoa, joista toisen reseptin paljastan tänään. Maustekakku, jonka ohje on legendaarisesta Kotiruoka-kirjasta. Mutta (ihme ja kumma) sen verran muokattuna, että mausteita ohjeeseen tulee enemmän, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tätä kakkua olen syönyt kohta 50 vuotta, enkä ole siihen kyllästynyt vieläkään. Ongelma vaan on se, että vaikka miten teen ohjeen mukaan, niin eihän se ole yhtä hyvää, kuin äidin tekemänä... Hän vannoo ja vakuuttaa, että mitään salaista kikkaa ei ole, mutta kyllä se äidin maustekakku heinäkuussa mökillä vaan on sata kertaa parempaa, kuin oma versioni. Mutta näinhän se on äitien ja isoäitien reseptien kanssa; niissä on jotain maagista ja salaista, mikä tekee niistä niin maistuvia. Uskon, että se on se rakkaus, mitä äiti siihen kakkutaikinaan ripsauttaa - niinhän minäkin sitä ripsautan aina omiin resepteihini.

Tämä kakku on kuivakakku. Siis tosi kuiva. Lähes ritisevän kuiva. Just silleen kuin mä tykkään; en yhtään kaipaa kakkuihin (tai muihinkaan leivonnaisiin) kosteutta ja tässä sitä todellakaan ei ole. Tällä kertaa lisäsin omaan kakkuuni murusteltua suklaata, mutta se oli oikeastaan aika turhaa. Suklaa ei mausteiden läpi maistunut juurikaan, vaan toi pelkästään turhaa "lisäepäterveellisyyttä" tähän. Mä tykkään tehdä tämmöisiä kuivakakkuja viikonloppuisin, jotta aamupalalla on mukana vähän jotain herkkua, mutta ei mitään överiä kuitenkaan. Ja maistuuhan tämä sitten myös iltapäivälläkin... Ohjeistus on lähes suoraan Kotiruoka-kirjasta, silloin ei muuten turhia löpisty!

Äidin maustekakku

2 munaa

2 dl sokeria

2 tl kaardemummaa

3 tl kanelia

3 tl pomeranssinkuorta

1,5 tl inkivääriä

50 g sulatettua voita

3 dl kuohukermaa

1,5 tl leivinjauhetta

4,5 dl vehnäjauhoja

voita ja korppujauhoja kakkuvuoan jauhottamiseen

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, mausteet, voi, kerma, vehnäjauhot, 

joissa leivinjauhe, sekoitetaan joukkoon. 

Seos kaadetaan voideltuun, korppujauhoilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan uunissa 

(200 astetta, 1 tunti). 

Jos kakkuun käytetään hapanta kermaa, kohotusaineeksi käytetään soodaa (1/2 tl).

Lapsi toimi kuvausassarina (valo) ja kysyi, miten toi (teko)kukka liittyy tohon kakkuun. No ei mitenkään tietenkään, kunhan vaan on pieni aavistus ensi kesästä. Jotenkin tässä alkaa olla kevättä rinnassa, vaikka järkky talviväsy, sitkeä pikkuflunssa ja miljoona kuutiota lunta vähän yrittävätkin panna kapuloita rattaisiin. Mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee, kevät ❤

Kevään tuntua tuovat myös tulppaanit, jotka tänään valitsin itselleni hyvin epätyypillisen värisinä. Jostain syystä mulla on meneillään ihmeellinen vaaleanpunainen/liila -kausi (hehe, odottakaa vaan, kun näette, minkälainen siitä kuntoiluhuoneesta tulee...). Ostin jopa itselleni liilan neuleen, ihan ennen kuulumatonta! Ei todellakaan ole mun väri, mutta jostain syystä rakastan sitä neuletta ihan kauhean paljon tällä hetkellä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Onko teillä jotain suunnitelmia vai ihan vaan "tavallinen" viikonloppu tiedossa? 

Tiedän, että harva jaksaa näin viikonloppuisin kommentoida, mutta ei se haittaa 💓 

Leivo kuitenkin itsellesi tuosta ihana kuivakakku!

PARAS PERUSKAKKU RAPARPERILLA

Kehnohkon leipojan salainen ase piilee kaupan pakastealtaassa siinä, että varastossa on pari luottoreseptiä, joilla onnistuu aina. Olen jo moneen kertaan kirjoittanut siitä, että en oikeasti ole mikään erityinen leipuri. En oikeastaan ole ihan varma, että olisinko jos haluaisin, koska en kauhean usein ole edes yrittänyt mitään tavallista kummempaa. Käytän mielihyvin kolme tuntia aikaa jonkun oikean ruuan tekemiseen, mutta mulla ei vaan ole intohimoa monimutkaisten leipomusten yrittämiseenkään. Ja ne muutamat kerrat, kun olen intoutunut, ovat päätyneet melkoiseen katastrofiin, joten joka kerta kun kuolaan esim. Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan upeiden leipomusten (ja kuvien ❤) perään, muistutan itseäni omista kokemuksistani ja tyydyn konditorian kakkupalaan. Voipi tietenkin olla, että jos oikein ottaisin sydämen asiaksi ruveta leipuriksi, se saattaisi onnistua, mutta huoh - ei nappaa. Mutta joskus kuitenkin pitää saada kakkua!

Yksi ehdottomista luottokakuistani on mantelikakku, joka on takuuvarma onnistuja. Sitä pystyy muuntelemaan lisäämällä esim. kaakaojauhetta, suklaapaloja, raastettua appelsiininkuorta tai vaikka kookoshiutaleita, mutta "märistä" täytteistä se oikein tykkää. Siihen tarkoitukseen sopii paremmin tämä Paras peruskakku, jolle uskallan antaa takuun: se onnistuu aina. Ja jos minä onnistun aina, myös sinä tulet onnistumaan aina!

Tämä on aika lähellä ihan tavallista sokerikakkua, mutta vähän monipuolisempi makumaailmaltaan. Tosi hyvä peruskakku ihan semmoisenaan (silloin yleensä maustan taikinaa ripauksella vanilliinisokeria ja kardemummaa). Mutta tästä saa myös ihan loistavan tiikerikakun tai perus suklaakakkupohjan lisäämällä kaakaojauhetta. Lempparini on omenakakku eli peruspohja vuokaan ja päälle kirpakoita omenalohkoja sokerissa ja kanelissa pyöriteltyinä. Olen tehnyt tällä ohjeella myös mm. puolukkakakkua (kinuskikastikkeen kanssa), mustikkakakkua, kirsikkakakkua ja kokeilin kerran myös mansikoilla, mutta ne olivat vähän turhan pehmeitä tähän tarkoitukseen.

Tästä varmaan muuten huomaa, että tykkään enemmän makeista kakuista kuin piiraista! Siksi myös kesän ensimmäinen raparperipiirakka onkin raparperikakku. Tähän kakkuun tulee semmoinen ihana, vähän kuivahtanut, sitkeä ja tahmea reuna, jos sen uskaltaa antaa olla uunissa muutaman minuutin liian pitkään ja juuri tuon reunan takia rakastan tätä kakkua ihan yli kaiken. Jos eläisin yksin, söisin todennäköisesti pelkästään kakun ulkokehän...

Paras peruskakku

200 g voita (anna pehmetä huoneenlämmössä)

2,5 dl sokeria

3 munaa (huoneenlämpöisiä)

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa (tai muuta nestettä, esim. maitoa tai appelsiinimehua)

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten edelleen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan, sekoita varovasti. Lisää lopuksi neste.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. 

Kypsennä 175 asteessa 45-60 minuuttia.

Paras peruskakku raparperilla

Puhdista ja pilko 4-5 raparperinvartta palasiksi ja kippaa kulhoon. 

Lisää pari tl sokeria ja ripaus kanelia ja anna mehustua kakun valmistamisen ajan.

Valmista kakku kuten yllä. Voit halutessasi korvata 1/3 jauhoista mantelijauheella. 

Sekoita lopuksi raparperinpalat kakkutaikinaan. 

Kypsennä ohjeen mukaan ja tarjoa vaniljakastikkeen (tai jätskin) kanssa.

Tekisi muuten mieli sanoa tästä arktisesta ilmanalasta ja myrskytuulesta pari valittua sanaa, mutta hahaa - en kehtaa, koska olin jo ehtinyt valittaa liiasta helteestä 😂 Ja oikeasti kyllä tuntuu ihan kivalta tämä hetkellinen viileys, varsinkin kun sen turvin on voinut hyvällä omallatunnolla makoilla ensimmäiset lomapäivät kirjaa (kirjoja) lukien. Sunnuntaina kerkesimme helteen viime hetkillä korkata maauimalakauden ja voi että me nautittiin 💓 Laiskana lomalaisena ollaan nyt syöty ulkona kolmena päivänä peräkkäin, mutta rupesin tänään laskeskelemaan, että jos jatkan tätä rataa koko kesän, pankinjohtajani ei kauheasti tykkää, joten pitänee vähitellen innostua kesäkokkaamisesta. Lauantaina muuten testasin meidän uuden grillin ekaa kertaa ja oli ihan pakko mennä perinteisen kesänaloituksen kautta: makkaroita (raakasemmoisia kylläkin, oli hurjan hyviä), maissintähkiä ja muurikalla kasviksia. Mulla on semmoinen pikkumuurikka, joka mahtuu grilliin ja se on kyllä ihan hurjan kätevä. Ja muistin jopa siivotakin sen grillin!

Ihan kivasti siis lähtenyt tämä "kamala kesä" käyntiin. Olen keksinyt kesän to do -listalle lisää kaikkea kivaa; liput yhteen kesäteatteriin on jo ostettuna, huomenna pitää googlailla HJK:n matseja tuolle futishullulle lapselle ja päätettiin myös lähteä Vierumäelle viettämään parin päivän sporttiloma. Eihän me olla mikään varsinainen sporttiperhe, mutta ajateltiin, että voisi olla kerrankin kiva tehdä jotain normaalista poikkeavaa.

Ihanaa kesäkuun ekaa viikkoa kaikille 💗