SITRUSHUUMAA, MATKASUUNNITELMIA JA PERINTEISTÄ maanantaina loppuun kirjoitettua PERJANTAIPÖLINÄÄ

Mun jokaisen postauksen otsikko voisi olla toi perjantaipölinä, mutta koska käytin sanan viime kerralla, niin tulkoot nyt tällä kertaa vain tolleen otsikon lopussa. Nyt on selvästi meneillään semmoinen kausi, että tekee mieli kirjoittaa koko ajan, mutta ihan kauheasti ei ole asiaa. Toisaalta tykkään itse lukea ehkä eniten postauksia, jotka on pölinää alusta loppuun JA myös kirjoittaa itse vastaavia, niin antaa mennä nyt tälläkin kertaa näin. Paitsi että on mulla vähän ihan oikeaa asiaakin eli noita matkasuunnitelmia, mutta sitrushedelmät ensin!

 

Olen rakastanut kaikkea hapanta ja kirpeää ihan pienestä pitäen. Meillä syötiin kotona tosi usein greippejä jälkiruuaksi; aika järkevää varsinkin, jos pääruoka on ollut raskas ja rasvainen, niin greipin hapokkuus puhdistaa sitä vähän tunkkaista oloa, mikä ruuasta ehkä jää. Muistan joskus syöneeni jopa sitruunoita ihan, kuin appelsiineja! Ihan todellisia herkkuja oli pakastetut punaviinimarjat, joita pöllin salaa pakastimesta ja imeskelin niitä, kuin karkkeja. Se ilo kyllä loppui siinä vaiheessa, kun äiti veti kauheat kilarit siitä, että pakastimesta oli TAAS joku syönyt punaviinimarjat loppuun 😂

 

Raskausaikana mua vaivasi tosi paha närästys, joka oli parina viimeisenä kuukautena niin paha, että mulla oli Rennie-tabletti suussa lähes koko ajan. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin voinut syödä mitään hapokkaita hedelmiä tai marjoja. Odotin koko ajan sitä, että lapsi syntyy ja pääsen taas syömään suurimpia herkkujani eli appelsiineja, mandariineja ja kirpakkaita marjoja. Pettymys oli melkoinen, kun huomasin lapsen syntymän jälkeen, että närästysherkkyys jäikin mulle ihan pysyväksi vaivaksi. Näin on ollut tähän talveen asti - jos olen syönyt appelsiinin tai mandariinin, makeankin sellaisen, heti on alkanut närästää niin paljon, että olen lopettanut siihen yhteen. Mutta halleluujaaaaa - jostain syystä tämä on nyt historiaa ja tänä talvena olen pystynyt syömään taas sitrushedelmiä ihan niin paljon, kuin napa vaan vetää. Närästys on hävinnyt, ihan tosta vaan! Olen yrittänyt miettiä, mikä tämän on saanut aikaan, mutta en ole keksinyt. Ja ihassama, ei haittaa, vaikka en syytä tiedäkään, joten olen syönyt sitruksia ihan älyttömän paljon parin viime kuukauden aikana. Syön niitä myös "varastoon", koska koko ajan pelkään, että närästystaipumus palaa. Olen siis täysin kyllästetty C-vitamiinin suhteen tällä hetkellä 🍊💛🍋

 

Perjantain pakollinen pölinäpuoli on nyt varmaan hoidettu tällä tuiki tärkeällä tarinana minun suhteestani sitrushedelmiin, joten päästään vihdoin itse asiaan eli tämän hetken matkasuunnitelmiin 💜 Me ollaan oltu viimeksi reissussa syksyllä 2019, jolloin käytiin Roomassa. Ihana matka oli se ja sikäli harvinainen meidän perheen matkailussa, että kohde oli miehen toivoma. Hän ei ole mitenkään hirveän innostunut matkustelija, eikä siitä syystä olla ihan kauhean paljoa reissattu meidän kohta 16-vuotisen yhteisen "uran" aikana. Roomaan hän muutama vuosi sitten paljasti halunneensa ihan pienestä pitäen ja totta kai se toive toteutettiin. Sitä ennen oltiin Prahassa jouluna 2018 (jos nyt muistan oikein). Aurinkolomia me ei olla harrastettu kauheasti, vaan yleensä meidän reissut on olleet kaupunkikohteita ja yleensä myös omatoimimatkoja. Aurinkolomalla ollaan oltu kaksi kertaa - Mallorcalla ja Sisiliassa - molemmat ihania ja onnistuneita reissuja, mutta molemmilla myös ollaan yhteistuumin todettu, että viidennen päivän kohdalla alkaa jo vähän kypsyttämään se altaan laidalla makoilu (vaikka joka kerta ollaan tehty myös muutankin, kuin vaan maattu). 

Nyt k-aikana matkailu oli luonnollisesti jäissä alkuvaiheessa, eikä tässä rajoitusten vähän höllennyttyäkään ole yhtään tehnyt mieli lähteä mihinkään, koska minä en jaksaisi sitä stressaamisen ja säätämisen määrää kaikkien rajoitusten, testien, koronapassien ja epävarmuuden suhteen. Viime syksynä vähitellen alkoi kuitenkin kehittyä mielessä ajatus, että kesällä 2022 voisi ehkä päästä reissuun ilman ihan kauheaa säätämistä ja riskiä. Suunnitelmia on ollut ja mennyt Jenkkeihin lähdöstä taloon Toscanassa ja kaikkea siltä väliltä. Jenkkireissu hylättiin matkan kalleuden, ajan (meidän pitää aina suunnitella reissut sen mukaan, saadaanko joku talo- ja kissavahdiksi) ja sen takia, että mun vaihtariperhe on jostain syystä riitautunut keskenään niin pahasti, että meidän olisi pitänyt tavata jokainen omalla ajallaan. Talo Toscanassa houkutteli, mutta en jaksanut lähteä siihen rumbaan, että käy ne kaikki 100000 taloa läpi ja valitsee sieltä sit just sen oikean. Enkä ollut ihan varma, haluaisinko sittenkään viettää sitä viikkoa kokkaillen keittiössä - mikä on siis oikeasti se, minkä takia haluan sen oma talo -loman, joten ehkä sen aika on kuitenkin vasta kesällä 2023. Viimeisin suunnitelma oli se, että lähdetään omalla autolla Pohjois-Eurooppaan (Baltia - Puola - Saksa - Belgia - Tanska - Ruotsi), mikä oli mulle ihan ok suunnitelma... mutta olin kuitenkin vähän blääh siitä. Koko ajan hotellin vaihtamista, kamojen purkamista ja pakkaamista, maa ja kaupunki toisensa perään... jotenkin ihan kauhean rasittavaa, kun tällä hetkellä mun "lähdetään matkalle" -ajatus on, että reissu on silkkaa relaamista alusta loppuun. Mutta perheen miehet olivat eniten tämän kannalla, joten olin, että "ihan ok" (ja siis varmaan tehdään tommoinen reissu jossain vaiheessa, tosi kiva suunnitelma mun mielestä). Tärkeintä ajatuksissa kuitenkin oli, että päästään johonkin muualle, kuin Juupajoen traktorimuseoon tai mitä näitä nyt onkaan, missä ollaan kierretty pari viimeistä vuotta 😂

Eilen sitten kuitenkin kävi semmoinen ihme (ja tämä siis on meidän huushollissa luokiteltavissa lähes Raamatukselliseksi ihmeeksi), että mies tuli kotiin ja totesi ensimmäiseksi, että "seuraava loma on sitten johonkin aurinkoon, lämpimään, uima-altaan äärelle makaamaan ja ei vittu yhtään mitään semmoista, että kävellään koko päivä". Ja minä siihen sitten yhtään mitään kyselemättä, että "kyllä joo kulta, näin tehdään". Ajatus oli hänellä tullut mieleen, kun oli aamulla unohtanut pukea päälle ne surullisen kuuluisat housut ja muutkin sään kestävät varusteet ja oli sitten rämpinyt väärissä vaatteissa räntäsateessa kaksi tuntia odotellen lapsen harrastuksen loppumista. Haha - kiitos Suomen sää, kiitos hatarapäinen mies ja kiitos väärä vaatetus - me lähdetään alkukesästä lörsölomalle!!! 💓💓💓

Hän ei liity asiaan mitenkään, mutta on niin nätti, että piti ottaa mukaan ❤

 

Mulla lähti päässä käyntiin Emman suunnittelutoimisto välittömästi. Milloin - check: kesäkuun viimeisellä viikolla. Mihin - tästä keskusteltiin hetki ja päädyttiin Portugaliin (tästä joskus myöhemmin ihan oma postaus). Mihin siellä - pitää vielä miettiä, mutta rannikolle tietenkin. Omatoimi- vai pakettimatka... tätä nyt pähkäilen. Ja tässä tarvitsen ja toivon saavani teidän neuvoja ja kokemuksia!

Tässä kohtaa perjantaita tuli muuta puuhaa, joten postaus jäi kesken...

Niin, nuo matkatoimistot. Mä olen aina tykännyt omatoimimatkoista, koska se suunnitteluvaihe on mulle aina yksi kiva osa lomareissua. Suurin osa mun (ja meidän perheen) matkoista on ollut itse suunniteltuja, mutta nyt tuo säätäminen ei huvita eli tarkoitus on lähteä pakettimatkalle. Meillä on kuitenkin vähän huonot kokemukset niistä kahdesta matkatoimistosta, mitä ollaan käytetty. Ei mitään hirveää, mutta molemmilla kerroilla vähän turhan paljon säätämistä ja sekoilua. Tiedän, että kahden kerran otanta ei ole mitenkään tilastollisesti merkittävä, mutta kuitenkin...

Eli kyselenkin nyt, onko siellä linjoilla lukijoita, joilla on paljon kokemusta valmismatkoista ja jos on, mitä matkatoimistoa suosittelisit? Onko joku, joka on ollut onnistunut valinta kerta toisensa perään? Tai toisinpäin, onko joku toimisto semmoinen, mitä et missään tapauksessa suosittele? Olisin ihan hurjan kiitollinen vinkeistä!

Valtteri kävi meilläkin...

PERJANTAIPÖLINÖTÄ JA TERVEISIÄ KOULUMAAILMASTA

Muistan joskus jostain lukeneeni, että perjantai-ilta on kaikista huonoin aika julkaista blogissa uusi postaus. Että kukaan ei niitä silloin lue ja jos ehkä lukevat viikonloppuna, niin ei kukaan silloin jaksa kommentoida. Noh, mun blogissa tämä menee ihan päinvastoin; mun mielestä perjantai-ilta on just paras aika kirjoittaa ja julkaista postauksia. Yritän aina järjestää meidän perheen ohjelmat niin, että perjantai-illalle ei osuisi mitään menoja tai velvollisuuksia. Rakastan sitä, kun tulen iltapäivällä kotiin ja tiedän, että illan ohjelmassa on vain mättöruuan tekemistä, blogin kirjoittamista ja viinin lipittelyä. Ja jos kaikki menee ihanteellisesti, niin lauantainakaan ei ole kauheasti mitään erityistä, koska se on mun viikon "THE lörsöpäivä", jolloin haluan nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja juoda kahvia hissukseen pari tuntia, vaihtaa yöpaidasta kotivaatteisiin vasta joskus puolenpäivän jälkeen ja sitten viettää loppupäivä lörsöten (eli lukien kirjaa, nukkuen päiväunia, käyden lyhyellä kävelyllä jos siltä tuntuu ja parhaimmassa tapauksessa syöminenkin ulkoistetaan niin, että mennään ulos syömään joskus myöhään iltapäivällä). Aika usein käy näiden postausten kanssa niin, että aloitan ne perjantai-iltana ja kirjoitan sitten loppuun joskus alkuviikosta, koska perjantaisin tuntuu aina olevan niin paljon sanottavaa (haha, eli höpöttämistä), että ilta ei välttämättä riitä kaiken kirjoittamiseen, varsinkin jos tarkoitus on kirjoittaa jotain järkevää. Tänään ei kyllä tiedossa ole mitään järkevää eli pelkästään höpöttämistä, joten saas nähdä, josko saisin tämän ulos tämän vuorokauden puolella 😂

Multa kysellään tällä hetkellä tosi paljon, että miten siellä kouluissa menee. No, ihan hyvin menee ainakin meidän yli 1000 opiskelijan lukiossa, mutta kyllähän se meno kyllä melkoista on. Onneksi (ainakin minä) ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että päivät vedetään ihan vaan huumorilla maaliin. Ohjeita, ohjeiden täsmennyksiä, muutoksia ja tarkennuksia tulee päivittäin useita. Osa on valtakunnan tason ohjeita, osa OAJ:n (eli meidän ammattiliiton) suosituksia, osa on sote-alueen ohjeita, osa oman kunnan ja loput sitten oman koulun ohjeita, suosituksia ja/tai määräyksiä. Mua on lähipäivinä naurattanut se, että olen sentään filosofian maisteri, tehnyt geenitutkimusta pari vuotta ja opettanut lukiossa luonnontieteitä yli 20 vuotta  - ja siltikään en tajua siitä ohjeisteuksesta hölkäsen pöläystä. Lukekaas seuraava ja kertokaa kommenttiboksissa, tajuatteko tekään!

 

Opettaja ei ole velvollinen opettamaan etä- ja lähiopetusta samaan aikaan. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että ne opiskelijat, jotka ovat saaneet rehtorilta etäopetusluvan (tästä erityinen merkintä Wilmassa), saisivat seurata tuntia striimauksen kautta, vaikka OAJ sanoo, että ei ole pakko (mutta ehkä kuitenkin voisi). Ei ole siis pakko, mutta olisi kiva. Ehkä jollain kursseilla joskus, jos se vaan on mahdollista. Ne opiskelijat, jotka ovat ihan muuten vaan kipeenä (ei siis koronaa tai epäilyä siitä), eivät ole oikeutettuja tähän striimaamiseen, mutta kuka nyt sitä estää, että kuitenkin kuuntelevat tuntia kuitenkin (tähänkin joku Wilma-merkintä, en ole ihan varma mikä se on). Jos on rehtorin merkkaama etäopetuslupa siellä Wilmassa, mutta ei ole kuitenkaan paikalla, niin siitä pitää klikata joku niistä yhdeksästä (9) eri värikoodista Wilmassa. Sitten on niitä opiskelijoita, joiden kohdalla on rehtorin merkintä "etäopetus", mutta joka kuitenkin on tunnilla. Tämä sitten johtuu siitä, että voi käydä niin, että kotitesti näyttää kaksi kertaa positiivista, mutta virallinen testi kertoo, että ei ole koronaa. Joten tullaan tunnollisesti kouluun, koska ei ole koronaa, vaikka rehtori on merkinnyt, että on. Joillekin merkitään ihan normaali pre-korona -aikainen poissaolomerkintä, mutta oikeastaan kukaan opettaja ei ole ihan varma, saako sellaista merkata sinne, koska sehän voi kuitenkin olla koronaa. Joillekin sitten päivän mittaan ehtii laittaa ehkä viestin, että "mikä meininki, et ollut tunnilla?" ja sitten tulee ylihuomenna vastaus, että "vähän valui räkä nenästä"....Niin oliko se sitten koronaa, etäopetukseen oikeutettua tunnin seuraamista vai ihan vaan lintsaamista (mitä ei tietenkään saa kysyä suoraan, vaikka tietäisi, että näin on)...

Ja hei, jos tämä kuulostaa sekavalta, niin ei tässä vielä kaikki. Koulua on ollut nyt kaksi viikkoa joululoman jälkeen ja olen saanut näiden kahden viikon aikana seitsemän altistumisilmoitusta. Muistan, kun sain yhden tämmöisen vuosina 2020 - 2021 ja olin ihan paniikissa silloin. Nyt siis kahdessa viikossa on tullut 7 ja olen ihan vaan, että normipäivä. Ennätys on kollegalla, joka on saanut altistusilmoituksia 14 kpl kahdessa viikossa. Noh, ei tässä mitään... paitsi että, näistä olisi hyvä tehdä työturvallisuusilmoitus "läheltä piti". Tämän kaupungin lomakkeen löytyminen on tietenkin työn ja tuskan takana, eikä sen täyttäminenkään ihan helppoa ole. Se kuitenkin kannattaa tehdä ja sitten tehdä jatkoilmoitus, jos oikeasti saa tartunnan koulusta (mitä ei kukaan kuitenkaan pysty todentamaan, että tuliko se sieltä vai lähikaupassa käydessä), jotta on jotain dokumenttia näyttää, jos sattuukin saamaan long covidin. Esihenkilöille on kuitenkin liian kuormittavaa käydä näitä läpi päivittäin, joten suositellaan, että ne läheltä piti -ilmoitukset tehdään keskitetysti aina kerran kuussa. Paitsi että tänään tuli ohje, että jos sitä ei ole tehnyt 7 päivän sisällä mahdollisesta altistumisesta, niin sen tekemisestä ei ole mitään hyötyä.

 

Niin ja siitä altistumisesta vielä, jos tämä ei ollut jo tähän mennessä tarpeeksi härdelliä. Kun opettaja altistuu, niin saa jatkaa opettamista, paitsi jos tulee oireita, niin sitten pitää tehdä kotitesti (joka ei ole luotettava) ja jos se näyttää positiivista (ja oikeastaan silloinkin, vaikka näyttäsi negatiivista, koska ne ei ole luotettavia), olisi hyvä jäädä kotiin pitämään tunnit etänä (ja käydä virallisissa testeissä, joita ainakaan meidän kunnassa ei edes tehdä enää). Mutta taukotilaan ei saa mennä syömään lounasta,  koska ne yhdeksän ihmistä, jotka siellä ovat samaan aikaan syömässä, saattavat saada sulta ehkä tartunnan, jota et vielä edes tiedä saaneesi. Opiskelijat siellä luokassa eivät kuitenkaan virallisen ohjeistuksen mukaan voi saada tartuntaa opettajalta, koska käytät maskia (suurin osa meistä käyttää sitä normi kirurginmaskia, koska sen FFP-maskin kanssa puhuminen ja hengittäminen monta tuntia putkeen on ihan mahdotonta). Altistuminen voi kuitenkin tapahtua, jos vieruskaveri osoittautuu positiiviseksi. Vai siis miten se nyt siis menikään....?

Niin että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?, tekisi mieli mieli viestittää kaikille näitä ohjeistuksia lähettäville tahoille...

Mutta en kuitenkaan sitä tee, koska tärkeintä tällä hetkellä on olla valittamatta ja kaikista tärkein asia: pitää mahdollisimman moni nuori tunneilla mukana. Ihan sama minkä värinen se Wilma-merkintä on, mutta jos se tyyppi on ollut paikalla lähinä tai etänä, niin 💚💚💚 Ne jotka häviävät tutkasta, niitä lähdetään jäljittämään.

 

Nyt takaisin perjantaipölinöihin ja siihen, että syötiin teinin kanssa niitä tacoja jo pari tuntia sitten. Mies on työpaikan juhlissa (kollegan eläköityminen). Taitaa olla ensimmäinen kerta hänellä moneen vuoteen, että on viihteellä. Siellä kuulemma se pieni porukka, joka ylipäätään lähti juhlimaan, teki kotitestejä päivällä varmistaakseen, että on turvallista mennä yhdessä syömään, saunomaan ja avantoon porukalla. Toivon, että heillä kaikilla on ihan mahtavan hauskaa tänään.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Mites teillä työpaikalla - onko samanlaista säätämistä, kuin meillä koulussa?

PUS  💜💜💜

PASTAA! PASTAA! PASTAA!

Italia on mun lempimaa kaikista maailman maista, Suomi toki lukuun ottamatta. Jos pitäisi muuttaa täältä pois, valitsisin välittömästi Italian. Rakastan maata jo ihan maantieteellisesti (sää, Välimeri jne.), mutta myös kulttuurinäkökulmasta. Ihmiset ovat ihania kaikessa rasittavuudessaan - esim. mikään ei ole niin hauskaa, kuin ajaa autoa Italiassa ja osallistua siihen avoimista ikkunoista tapahtuvaan huutamiseen ja raivoamiseen, joka sitten rauhoittuu, kun ollaan samoissa valoissa kuitenkin. Silloin hymyillään ja jutellaan niistä avoimista ikkunoista ikään kuin ei juuri äsken oltaisi huudettu ja herjattu toisiamme. Italialaisen kanssa saa keskustelun käynnistymään lausumalla muutaman sanan - tämän jälkeen hän alkaa puhumaan sinulle, kuin olisit natiivi. Ei haittaa, vaikka kumpikaan ei osaa toisen kieltä oikeastaan ollenkaan, toimeen tullaan ihan varmasti. Olen ollut mukana pienen kylän ruokakaupassa niin, että isäni osti jäniksen ja sai ohjeen sen valmistamiseen myyjältä. Isä puhui suomea, myyjä puhui italiaa - minä sanoin säännöllisesti väliin kolme sanaa italiaksi - lopputulos oli se, että meillä oli kaupasta lähtiessä täydellinen resepti jäniksen valmistamiseen. Rakastan 💛

 

Meillä on syöty pastaa aika vähän viime vuosina, koska jätin ne pois silloin xx vuotta sitten (en oikeasti muista, milloin tuo tapahtui), kun tein meillä kotona suht ison ruokaremontin. Pastojen pois jättäminen johtui lähinnä siitä, että tein niitä silloin aikoinaan aina tosi raskaina; kermakastikkeita, lasagnea ja muita yhtä tuhteja pastoja, jotka olivat sekä epäterveellisiä, mutta ennen kaikkea väsyttivät ruokailun jälkeen tosi paljon. Siis TOSI paljon - niin, että aina oli ruokailun jälkeen ihan koomassa.

Nyt, kun olemme lihattoman lokakuun jälkeen syöneet pääsääntöisesti kasvisruokaa, olen ottanut pastat takaisin arkiruoka-härdelliin (ja nimenomaan siihen ARKIruoka-härdelliin). Mikään ei ole niin helppoa ja nopeaa, kuin pyöräyttää kasvispasta. Näitä olen nyt tehnyt pari viime kuukautta ja kaikki ollaan tykätty tosi paljon. Ja parasta näissä on se, että kun tämän syö iltaruuaksi suht myöhään eli noin seiskan aikoihin (kuten meillä aina tehdään), alkaa väsyttämään sopivalla tavalla. Ja just niinhän sen pitääkin tehdä - illalla pitääkin ruveta väsyttämään!

Tässä ihan perus tomaattikastike, jossa seassa etukäteen paistettuja herkkusieniä. Iha  kiva, mutta sienen maku peittyy tomaatin alle. Mutta tuleepahan sienistä saatavia hyviä proteiineja ja vähän myös purutuntumaa!

Mitään tarkkoja reseptejä mulla ei näihin ole, koska nämä pastat tehdään aina näppituntumalla. Pannulle heitetään sitä, mitä jääkaapista sillä hetkellä löytyy, lorautellaan joukkoon kauhea määrä oliiviöljyä, maustetaan ja muhistellaan hetken aikaa ja lopuksi sekoitetaan joukkoon kypsä pasta. Pinnalle parmesania tai (kuten meillä ollaan tehty nyt tosi monta kertaa) Fetaa, vaikkei se Italiaa olekaan. Mutta hei - Välimeren alue kuitenkin. Ei se ole niin kauhean tarkkaa; Non è così preciso!  

Sipuli-tomaatti-lehtikaali-kaprsispasta

sipulia

vakosipulia

aurinkokuivattuja tomaatteja

kapriksia

lehtikaalia

pastaa (tähän sopii spagetti)

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Feta-juustoa

Kuullota sipuleita öljyssä hetken aikaa, laske lämpöä ja anna sipuleiden karamellisoitua n. puoli tuntia. Lisää tomaatit, kaprikset ja silputtu lehtikaali, anna hautua hetken aikaa. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Sekoita mukaan keitetty pasta, pyöräyttele niin, että pasta imee kastikkeen itseensä. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.

 

Valkosipuli - lehtikaali -pasta

Pirkka Parhaat rapea valkosipuli chili-seesamiöljyssä

lehtikaalia

pastaa (tähän sopii spagetti)  

Feta-juustoa 

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Kuumenna kasari ja tyhjennä valkosipulimössö pannulle. Lisää silputtu lehtikaali ja laske lämpöä. Pyöräyttele lehtikaali ja valkosipuli sekaisin ja anna muhia n. 15 minuuttia. Sekoita joukkoon keitetty pasta, pyöräyttele niin, että pasta imee kastikkeen itseensä. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.

 

Tonnikalapasta -salaatti

silputtua paprikaa

silputtua porkkanaa

silputtua mitä tahansa kasvista, mistä tykkäät raakana (esim. parsakaali, kukkakaali, varsiselleri)

Pirkka Parhaat rapea valkosipuli chili-seesamiöljyssä

hyvälaatuista tonnikalaa öljyssä

pastaa (tähän sopii hyvin esim. Fusilli)

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Keitä pasta ja silppua sillä aikaa kasvikset valmiiksi. Valuta tonnikala siivilässä. Valuta pasta ja sekoita siihen vielä lämpimänä valkosipuliseos. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon tonnikala ja kasvikset. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.

Tämä on ihanaa huoneenlämpöisenä heti tekemisen jälkeen, mutta myös seuraavana päivänä kylmänä. Ihan parasta eväsruokaa töihin!

Ostin muuten tällä viikolla uuden puhelimen. Olen lykännyt sen hankkimista jo parin vuoden verran, koska pidän tosi turhana hankkia uutta puhelinta vain sen takia, että uudempi malli nyt vaan on näppärämpi ja kivampi (bilsan opettajan "ekoteko-ongelmat" -elämää...). Vanha kuitenkin sanoi sopimuksen irti lopullisesti ja nyt mulla on ihka uusi puhelin, jossa merkittävin ero vanhaan on se, että kamera on huomattavasti parempi, kuin vanhassa. Kävin lomalla kyselemässä järjestelmäkameroiden hintoja ruokien kuvaamista silmällä pitäen ja totesin, että tämä "ruokablogi" (haha!) ei kyllä ole sen arvoinen, että hankkisin melkein 1000 € kameran satunnaisia ruokakuvia varten. Eli kännykän kuvilla mennään edelleen ja nyt ne onneksi ovat huomattavasti laadukkaampia, kuin vanhalla kännykällä otetut. Vai ovatko...?

Eli ihan mielenkiinnosta kysyn - huomaatko eron tämän postauksen kuvissa? 

Mitkä on otettu vanhalla, mitkä taas uudella? En ole muokannut kuvia mitenkään.