VIIKON UUSI RUOKA JA MUNAKOISOHAASTE

Jeeeeee, perjantai! Nyt on kyllä semmoinen hulabaloo-viikko takana, että viikonloppu ei voisi tulla parempaan aikaan, yhtäkään päivää en olisi samaan tahtiin enää jaksanut. Perjantaihan ei varsinaisesti ole mikään ideaalipäivä julkaista mitään blogin puolella, mutta siitä viis - tämä on mulle se kaikista ihanteellisin hetki viikosta kirjoittaa. Näen, että te kyllä käytte lukemassa näitä perjantaipostauksia, mutta harva jaksaa viikonloppuna kommentoida mitään. Mutta hei, se on ihan ok, ei haittaa ❤ En mäkään jaksa viikonloppuisin tehdä muuta, kuin käydä lueskelemassa muiden blogeja. Itse asiassa poikkeuksellisesti tällä kertaa olin kirjoittanut tämän jo melkein valmiiksi alkuviikosta ja oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, mutta eräs ex-tempore keksitty Roomaan suuntautuva syyslomareissu vei eilen kaiken huomion, joten postaus tulee tuttuun tapaan tälläkin viikolla perjantaina. En meinaa pysyä pöksyissäni ton Rooman reissun takia, mutta siitä lisää myöhemmin!

Maailman kaunein rakennus mun mielestä!

Mutta asiaan. Mähän olen kova suunnittelemaan asioita ja usein toisarvoista on se, onnistuvatko nämä suunnitelmat koskaan. Suunnitteleminen vaan on niin kivaa ja meinaan sitä tehdä jatkossakin vaikka "tyhjiä lupauksia" tulee joskus annettua täällä bloginkin puolella. Tällä kertaa suunnittelun alla on ollut syksyn kokkailut. Sen lisäksi, että meinaan panostaa uunissa valmistettaviin yhden pellin ruokiin entistä enemmän, olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta tai kehittämisen kohdetta - miten asian nyt haluaakaan muotoilla.

Yksi uusi ruoka joka viikko

Tämä on varmasti aika haasteellinen juttu joskus marraskuun pimeyden ja räntäsateiden aikaan, mutta jos edes pari kertaa kuussa onnistun tässä, olen ihan tyytyväinen. Arkiruokailu pyörii yleensä niiden tuttujen ja turvallisten - ja tuttuuden takia yleensä myös melko tylsien - ruokien ympärillä ja ajattelin, että voisi olla kiva koittaa tehdä säännöllisesti jotain uutta. Tähän olen itse asiassa lisännyt itselleni myös Jamie Oliver -haasteen; mulla on kaikki hänen keittokirjat ja varsinkin viime vuosien teokset ovat olleet kyllä ihan mahtavan inspiroivaa luettavaa. Mulla on usein tapana lukea keittokirjoja aamupalapöydässä (kun meille ei enää tule paperihesaria, on aamun uutisvirta muutaman klikkauksen jälkeen katsottu) ja Oliverin kirjat ovat niitä, jotka nostattavat intoani aina eniten. Jostain syystä ohjeiden toteuttaminen usein jää vain suunnitelmien tasolle (tai sitten teen niistä omia räpellyssovellutuksiani), mutta nyt olen päättänyt, että tähän tulee muutos.

Ensimmäinen viikon uusi ruoka ei tosin ole peräisin Jamien keittiöstä, vaan Meillä kotona -sivuilta. Törmäsin siellä olevaan kaalipyöryköiden ohjeeseen jo muutama viikko sitten ja olen siitä lähtien himoinnut näitä kaalilaatikon, lihapullien ja kaalikääryleiden symbioosia. Resepti ja arvio postauksen lopussa!

Munakoiso ja minä

En ole koskaan ollut mikään munakoison ystävä. Uskon tämän johtuvan pääasiallisesti siitä, että olen tosi harvoin syönyt hyvin valmistettua munakoisoa.  Karkkipäivä -blogissa huonosti tehtyä munakoisoa luonnehdittiin osuvalla tavalla seuraavasti: "mauton, sitkeä ja aavistuksen kitkerä" ja tämä kokemus mullakin useimmiten on ollut. Johtuen huonoista kokemuksista, tilaan sitä ravintolassa todella harvoin ja vielä harvemmin olen uskaltautunut itse sitä kokkaamaan. Miksi siis edes yrittää, jos kokemukset ovat lähes aina olleet huonoja? Olen toisaalta kuullut niin paljon kehuja hyvin valmistetun munakoison ihanuudesta ja koska en ole lähiaikoina lähdössä Kreikkaan (missä sitä saisi kuulemma joka paikasta), päätin ihastua tähän kasvikseen ihan omassa keittiössäni. Tästä on tullut pienoinen pakkomielle, mitään pakkoahan tähän hommaan ei ole ja maailma on täynnä muitakin ihania kasviksia, mutta päätinpähän nyt antaa munakoisolle mahdollisuuden ryhtyä mun kaveriksi. Joku munakoisossa kiehtoo. Saa nähdä, miten meidän käy! Melanzane alla parmigiana on ensimmäinen munakoisoruoka, johon meinaan käydä käsiksi, mahdollisesti jo tänä viikonloppuna.

Kuva täältä

Mutta se ensimmäinen viikon uusi ruoka. Kyseessä on siis Meillä kotona -sivustolta löydetty kaalipyöryköiden ohje. Mä tykkään kaalista tosi paljon, sitä tulee harrastettua ihan turhan harvoin. Syynä ehkä se, että sen suikalointi tai käsittely yleensäkään on aika työlästä. Kaalikääryleet on ihan tuhottoman paljon hommaa vaativa ruoka ja niissä on usein kaalia mun makuun vähän liian paljon, usein se turhan paksu lehden kohta aiheuttaa jopa pientä ällötystä (jotain peruja varmaan lapsuudesta, jolloin isoisoäidin luona piti aina kiltisti syödä kaalikeitto, jossa oli semmoisia ällöklönttejä sitä kaalia...). Kaalilaatikkoa varten taas kaalin silppuaminen ja paistaminen tuntuu aina jotenkin kauhean työläältä hommalta. No, sama työläys näissä oli (reseptin "helpot" -sanaa ei siis kannata uskoa), ei näitä arki-iltana rupeaisi tekemään. Viikonloppuruokana nämä kuitenkin olivat ihan parhautta, koska - vaikka hetken aikaa muuta kuvittelinkin - näissä yhdistyy kaalilaatikon ihanan suloinen maku ja lihapullien rapea paistopinta. Varsinkin, jos näitä pitää uunissa vähän liian pitkään ja ne melkein vähän palavat pinnalta... Suosittelen, että teet samalla vaivalla kaksinkertaisen annoksen ja pakastat loput. Älä hämmenny taikinan löysyyttä, vaan kouraise sitä kunnon kourallinen ja lätkäise uunivuokaan isoksi palleroksi. (Kannattaa seisottaa taikinaa puolisen tuntia jääkaapissa - mitä mä siis en tehnyt - jotta se vähän ehtii "jähmettyä".) Muotoile pallero kasaan lusikalla tai jätä vähän levähtäneeksi pihviksi, maku on joka tapauksessa sama.

Ainoa muutos, minkä tein alkuperäiseen ohjeeseen oli se, että lisäsin kaikkien mausteiden määrää melkein kaksinkertaiseksi. En kuitenkaan uskalla kirjoittaa näitä omia määriäni reseptiin, koska en ihan tarkkaan osaa arvioida mausteiden tarkkaa lopullista määrää. Oma tapani kokata on aika näppituntumalla -touhua ja mausteiden määrä on aina alkuperäistä ohjetta suurempi. Jos haluat käyttää täsmälleen alkuperäisiä määriä, katso alkuperäinen ohje täältä.

Kaalipyörykät

500 g valkokaalia

1 kpl sipuli

oliiviöljyä 

400 g nauta-sikajauhelihaa 

150 g ranskankermaa 

1/2 dl puuroriisiä (raakana, ei tarvitse keittää) 

3 kpl kananmunaa 

suolaa 

mustapippuria 

2-4 tl meiramia 

1/2 dl siirappia (+ lisää valeluun)

1/2 dl korppujauhoja 

4 dl lihalientä 

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ja silppua sipuli. Paista hetki paistinpannulla öljyssä, kunnes kaali on hieman pehmennyt ja saanut väriä. Mausta kevyesti suolalla, pippurilla ja meiramilla.

Kaada kaali ja sipuli kulhoon ja anna jäähtyä hieman. Lisää joukkoon jauheliha, ranskankerma, puuroriisi, kananmunat ja sekoita. Mausta seos suolalla, mustapippurilla, meiramilla ja siirapilla. Lisää lopuksi korppujauhot ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan seistä jääkaapissa noin puolen tunnin ajan (tämä on tärkeää, muuten takina jää tosi löysäksi ja on hankala muotoilla).

Muotoile massasta 12 pyörykkää öljyllä voideltuun uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Pursota pyöryköiden päälle vähän siirappia, kaada pyöryköiden päälle lihaliemi ja jatka paistamista vielä tunnin ajan. Valele tarvittaessa vuuan pohjalle kertyvällä nesteellä.

Tarjoa perunamuussin ja puolukoiden kanssa.

Periaatteessa nämä voisi syödä ihan tällaisenaan, mutta perunamuussi nyt vaan on niin ihanaa lohturuokaa, että aina kun sille tulee sopiva paikka, teen sitä. Lounaseväänä nämä kuitenkin menevät mulla jatkoon ihan semmoisenaan.

Tänään kuitenkin syödään tulevan Rooman-matkan innostamana pastaa! Meidän lähimetsän luotettavat kanttarellipaikat ovat ihan tyhjiä, joten teen kastikkeen virolaisista kanttarelleista. Sipulia, sieniä, suolaa, pippuria ja kermaa. Tunnin haudutus ja sen jälkeen kastike tagliatellen sekaan, päälle raastettua parmesania. Tästä ei syysruoka parane, ei sitten millään!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Laitoin abeille viime viikonlopun alla muistutusviestin, 

että kaikkien olisi syytä pitää edes yksi päivä taukoa ylppäreihin lukemisesta ja tehdä sitä, mikä saa sydämen hyrisemään ja sykkimään itselle sopivaan tahtiin. 

Samaa toivotan teille kaikille!! ❤

BROILERI-KAALIHÄSSÄKKÄ

Olin itse asiassa vähän skeptinen tämän ruuan suhteen, siitä toi nimi, jolle sitten en enää keksinyt mitään hienompaa korviketta. Nimi kyllä kuvaa ruokaa hyvin; oli kauhea hässäkkä ja härdelli meneillään ja tärkein tavoite oli tehdä jotain helppoa, joka valmistuisi itsekseen. Yhden astian uuniruuat ovat kaikista helpoimpia toteuttaa arkena, tämänkään tekemiseen ei mennyt kuin n. 20 minuuttia. Toki hässäkkä vaatii sitten pitkän kypsennysajan, joten tämä kannattaa tehdä edellisenä iltana, jos tiedät, että tiedossa on kiireinen päivä.

Lihattoman lokakuun kynnyksellä kaivoin pakastimesta paketin broilerinfileitä ja tyhjensin vihanneslokeron. Siitä se ajatus sitten lähti! Kuten jo alussa totesin, odotukset eivät olleet kauhean korkealla, mutta tästä tulikin tosi hyvää. Itse asiassa kehittelin jo mielessäni lokakuuta varten tästä version, jossa korvaan kanan nyhtökauralla ja kidney-pavuilla. Ja jotenkin musta tuntuu, että siitä tulee vielä parempaa!

Broileri - kaalihässäkkä

800 g maustamattomia broilerinfileitä

pieni suippokaali (n. 500 g)

4 porkkanaa

iso sipuli

suola, pippuri

rakuuna

curry

kurkuma

paprikajauhe

chilihiutaleet

oliiviöljy

Kuori porkkanat ja pilko ne pitkittäin (tai poikittain, ihan miten lystäät). Kuori ja siivuta myös sipuli. Silppua kaali suikaleiksi.

Levitä uunivuuan pohjalle loraus öljyä ja kippaa kasvikset vuokaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla. (Voit aivan hyvin valmistaa ruuan myös padassa, jos sinulla ei ole riittävän isoa uunivuokaa!)

Leikkaa broileri suikaleiksi (onnistuu näppärästi saksilla) ja laita suikaleet kulhoon. Mausta reilusti suolalla, pippurilla, currylla, kurkumalla, paprikajauheella ja oman maun mukaan chilillä. Lorota päälle reilusti oliiviöljyä ja pyörittele palat kauttaaltaan mauste-öljyseoksessa. Lado kanapalat kaalipedin päälle, lorauta vielä öljyä koko komeuden päälle.

Kypsennä uunissa ensin 200 asteessa 30 min. Laske sen jälkeen lämpötilaa 150 asteeseen, peitä vuoka tiukasti foliolla (tai pata kannella) ja anna muhia uunissa n. 1,5 tuntia. Ota folio pois loppuvaiheessa ja nosta lämpöä, jotta pinta saa vähän väriä.

(Kurkkaa välillä, että ruoka ei kuivu. Jos siltä näyttää, lorauta sekaan tilkka vettä. Kaali tykkää pitkästä haudutusajasta, joten aika ei ole niin minuutilleen.)

Tarjoa esim. riisin, cous-cousin tai kvinoan kanssa.

Mausteiden ja öljyn määrät ovat (tälläkin kertaa) vain sinnepäin, toivottavasti pärjäät näillä. Muista, ei se ole niin kauhean tarkkaa! Jos olet aloitteleva kokki, laita aluksi mieluummin liian vähän mausteita ja lisää niitä sitten kypsennyksen puolivälissä, kun olet käynyt maistelemassa ruokaa. Ja jos kaikkia reseptin mausteita ei ole saatavilla, voit ihan hyvin soveltaa; broileri ja kaali ovat molemmat niin neutraaleja raaka-aineita, että tähän voit käyttää oikeastaan "ihan mitä vaan" maustekaapistasi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3