perjantai 21. tammikuuta 2022

PERJANTAIPÖLINÖTÄ JA TERVEISIÄ KOULUMAAILMASTA

Muistan joskus jostain lukeneeni, että perjantai-ilta on kaikista huonoin aika julkaista blogissa uusi postaus. Että kukaan ei niitä silloin lue ja jos ehkä lukevat viikonloppuna, niin ei kukaan silloin jaksa kommentoida. Noh, mun blogissa tämä menee ihan päinvastoin; mun mielestä perjantai-ilta on just paras aika kirjoittaa ja julkaista postauksia. Yritän aina järjestää meidän perheen ohjelmat niin, että perjantai-illalle ei osuisi mitään menoja tai velvollisuuksia. Rakastan sitä, kun tulen iltapäivällä kotiin ja tiedän, että illan ohjelmassa on vain mättöruuan tekemistä, blogin kirjoittamista ja viinin lipittelyä. Ja jos kaikki menee ihanteellisesti, niin lauantainakaan ei ole kauheasti mitään erityistä, koska se on mun viikon "THE lörsöpäivä", jolloin haluan nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja juoda kahvia hissukseen pari tuntia, vaihtaa yöpaidasta kotivaatteisiin vasta joskus puolenpäivän jälkeen ja sitten viettää loppupäivä lörsöten (eli lukien kirjaa, nukkuen päiväunia, käyden lyhyellä kävelyllä jos siltä tuntuu ja parhaimmassa tapauksessa syöminenkin ulkoistetaan niin, että mennään ulos syömään joskus myöhään iltapäivällä). Aika usein käy näiden postausten kanssa niin, että aloitan ne perjantai-iltana ja kirjoitan sitten loppuun joskus alkuviikosta, koska perjantaisin tuntuu aina olevan niin paljon sanottavaa (haha, eli höpöttämistä), että ilta ei välttämättä riitä kaiken kirjoittamiseen, varsinkin jos tarkoitus on kirjoittaa jotain järkevää. Tänään ei kyllä tiedossa ole mitään järkevää eli pelkästään höpöttämistä, joten saas nähdä, josko saisin tämän ulos tämän vuorokauden puolella 😂

Multa kysellään tällä hetkellä tosi paljon, että miten siellä kouluissa menee. No, ihan hyvin menee ainakin meidän yli 1000 opiskelijan lukiossa, mutta kyllähän se meno kyllä melkoista on. Onneksi (ainakin minä) ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että päivät vedetään ihan vaan huumorilla maaliin. Ohjeita, ohjeiden täsmennyksiä, muutoksia ja tarkennuksia tulee päivittäin useita. Osa on valtakunnan tason ohjeita, osa OAJ:n (eli meidän ammattiliiton) suosituksia, osa on sote-alueen ohjeita, osa oman kunnan ja loput sitten oman koulun ohjeita, suosituksia ja/tai määräyksiä. Mua on lähipäivinä naurattanut se, että olen sentään filosofian maisteri, tehnyt geenitutkimusta pari vuotta ja opettanut lukiossa luonnontieteitä yli 20 vuotta  - ja siltikään en tajua siitä ohjeisteuksesta hölkäsen pöläystä. Lukekaas seuraava ja kertokaa kommenttiboksissa, tajuatteko tekään!

 

Opettaja ei ole velvollinen opettamaan etä- ja lähiopetusta samaan aikaan. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että ne opiskelijat, jotka ovat saaneet rehtorilta etäopetusluvan (tästä erityinen merkintä Wilmassa), saisivat seurata tuntia striimauksen kautta, vaikka OAJ sanoo, että ei ole pakko (mutta ehkä kuitenkin voisi). Ei ole siis pakko, mutta olisi kiva. Ehkä jollain kursseilla joskus, jos se vaan on mahdollista. Ne opiskelijat, jotka ovat ihan muuten vaan kipeenä (ei siis koronaa tai epäilyä siitä), eivät ole oikeutettuja tähän striimaamiseen, mutta kuka nyt sitä estää, että kuitenkin kuuntelevat tuntia kuitenkin (tähänkin joku Wilma-merkintä, en ole ihan varma mikä se on). Jos on rehtorin merkkaama etäopetuslupa siellä Wilmassa, mutta ei ole kuitenkaan paikalla, niin siitä pitää klikata joku niistä yhdeksästä (9) eri värikoodista Wilmassa. Sitten on niitä opiskelijoita, joiden kohdalla on rehtorin merkintä "etäopetus", mutta joka kuitenkin on tunnilla. Tämä sitten johtuu siitä, että voi käydä niin, että kotitesti näyttää kaksi kertaa positiivista, mutta virallinen testi kertoo, että ei ole koronaa. Joten tullaan tunnollisesti kouluun, koska ei ole koronaa, vaikka rehtori on merkinnyt, että on. Joillekin merkitään ihan normaali pre-korona -aikainen poissaolomerkintä, mutta oikeastaan kukaan opettaja ei ole ihan varma, saako sellaista merkata sinne, koska sehän voi kuitenkin olla koronaa. Joillekin sitten päivän mittaan ehtii laittaa ehkä viestin, että "mikä meininki, et ollut tunnilla?" ja sitten tulee ylihuomenna vastaus, että "vähän valui räkä nenästä"....Niin oliko se sitten koronaa, etäopetukseen oikeutettua tunnin seuraamista vai ihan vaan lintsaamista (mitä ei tietenkään saa kysyä suoraan, vaikka tietäisi, että näin on)...

Ja hei, jos tämä kuulostaa sekavalta, niin ei tässä vielä kaikki. Koulua on ollut nyt kaksi viikkoa joululoman jälkeen ja olen saanut näiden kahden viikon aikana seitsemän altistumisilmoitusta. Muistan, kun sain yhden tämmöisen vuosina 2020 - 2021 ja olin ihan paniikissa silloin. Nyt siis kahdessa viikossa on tullut 7 ja olen ihan vaan, että normipäivä. Ennätys on kollegalla, joka on saanut altistusilmoituksia 14 kpl kahdessa viikossa. Noh, ei tässä mitään... paitsi että, näistä olisi hyvä tehdä työturvallisuusilmoitus "läheltä piti". Tämän kaupungin lomakkeen löytyminen on tietenkin työn ja tuskan takana, eikä sen täyttäminenkään ihan helppoa ole. Se kuitenkin kannattaa tehdä ja sitten tehdä jatkoilmoitus, jos oikeasti saa tartunnan koulusta (mitä ei kukaan kuitenkaan pysty todentamaan, että tuliko se sieltä vai lähikaupassa käydessä), jotta on jotain dokumenttia näyttää, jos sattuukin saamaan long covidin. Esihenkilöille on kuitenkin liian kuormittavaa käydä näitä läpi päivittäin, joten suositellaan, että ne läheltä piti -ilmoitukset tehdään keskitetysti aina kerran kuussa. Paitsi että tänään tuli ohje, että jos sitä ei ole tehnyt 7 päivän sisällä mahdollisesta altistumisesta, niin sen tekemisestä ei ole mitään hyötyä.

 

Niin ja siitä altistumisesta vielä, jos tämä ei ollut jo tähän mennessä tarpeeksi härdelliä. Kun opettaja altistuu, niin saa jatkaa opettamista, paitsi jos tulee oireita, niin sitten pitää tehdä kotitesti (joka ei ole luotettava) ja jos se näyttää positiivista (ja oikeastaan silloinkin, vaikka näyttäsi negatiivista, koska ne ei ole luotettavia), olisi hyvä jäädä kotiin pitämään tunnit etänä (ja käydä virallisissa testeissä, joita ainakaan meidän kunnassa ei edes tehdä enää). Mutta taukotilaan ei saa mennä syömään lounasta,  koska ne yhdeksän ihmistä, jotka siellä ovat samaan aikaan syömässä, saattavat saada sulta ehkä tartunnan, jota et vielä edes tiedä saaneesi. Opiskelijat siellä luokassa eivät kuitenkaan virallisen ohjeistuksen mukaan voi saada tartuntaa opettajalta, koska käytät maskia (suurin osa meistä käyttää sitä normi kirurginmaskia, koska sen FFP-maskin kanssa puhuminen ja hengittäminen monta tuntia putkeen on ihan mahdotonta). Altistuminen voi kuitenkin tapahtua, jos vieruskaveri osoittautuu positiiviseksi. Vai siis miten se nyt siis menikään....?

Niin että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?, tekisi mieli mieli viestittää kaikille näitä ohjeistuksia lähettäville tahoille...

Mutta en kuitenkaan sitä tee, koska tärkeintä tällä hetkellä on olla valittamatta ja kaikista tärkein asia: pitää mahdollisimman moni nuori tunneilla mukana. Ihan sama minkä värinen se Wilma-merkintä on, mutta jos se tyyppi on ollut paikalla lähinä tai etänä, niin 💚💚💚 Ne jotka häviävät tutkasta, niitä lähdetään jäljittämään.


 

Nyt takaisin perjantaipölinöihin ja siihen, että syötiin teinin kanssa niitä tacoja jo pari tuntia sitten. Mies on työpaikan juhlissa (kollegan eläköityminen). Taitaa olla ensimmäinen kerta hänellä moneen vuoteen, että on viihteellä. Siellä kuulemma se pieni porukka, joka ylipäätään lähti juhlimaan, teki kotitestejä päivällä varmistaakseen, että on turvallista mennä yhdessä syömään, saunomaan ja avantoon porukalla. Toivon, että heillä kaikilla on ihan mahtavan hauskaa tänään.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Mites teillä työpaikalla - onko samanlaista säätämistä, kuin meillä koulussa?

PUS  💜💜💜

torstai 13. tammikuuta 2022

PASTAA! PASTAA! PASTAA!

Italia on mun lempimaa kaikista maailman maista, Suomi toki lukuun ottamatta. Jos pitäisi muuttaa täältä pois, valitsisin välittömästi Italian. Rakastan maata jo ihan maantieteellisesti (sää, Välimeri jne.), mutta myös kulttuurinäkökulmasta. Ihmiset ovat ihania kaikessa rasittavuudessaan - esim. mikään ei ole niin hauskaa, kuin ajaa autoa Italiassa ja osallistua siihen avoimista ikkunoista tapahtuvaan huutamiseen ja raivoamiseen, joka sitten rauhoittuu, kun ollaan samoissa valoissa kuitenkin. Silloin hymyillään ja jutellaan niistä avoimista ikkunoista ikään kuin ei juuri äsken oltaisi huudettu ja herjattu toisiamme. Italialaisen kanssa saa keskustelun käynnistymään lausumalla muutaman sanan - tämän jälkeen hän alkaa puhumaan sinulle, kuin olisit natiivi. Ei haittaa, vaikka kumpikaan ei osaa toisen kieltä oikeastaan ollenkaan, toimeen tullaan ihan varmasti. Olen ollut mukana pienen kylän ruokakaupassa niin, että isäni osti jäniksen ja sai ohjeen sen valmistamiseen myyjältä. Isä puhui suomea, myyjä puhui italiaa - minä sanoin säännöllisesti väliin kolme sanaa italiaksi - lopputulos oli se, että meillä oli kaupasta lähtiessä täydellinen resepti jäniksen valmistamiseen. Rakastan 💛

 

Meillä on syöty pastaa aika vähän viime vuosina, koska jätin ne pois silloin xx vuotta sitten (en oikeasti muista, milloin tuo tapahtui), kun tein meillä kotona suht ison ruokaremontin. Pastojen pois jättäminen johtui lähinnä siitä, että tein niitä silloin aikoinaan aina tosi raskaina; kermakastikkeita, lasagnea ja muita yhtä tuhteja pastoja, jotka olivat sekä epäterveellisiä, mutta ennen kaikkea väsyttivät ruokailun jälkeen tosi paljon. Siis TOSI paljon - niin, että aina oli ruokailun jälkeen ihan koomassa.

Nyt, kun olemme lihattoman lokakuun jälkeen syöneet pääsääntöisesti kasvisruokaa, olen ottanut pastat takaisin arkiruoka-härdelliin (ja nimenomaan siihen ARKIruoka-härdelliin). Mikään ei ole niin helppoa ja nopeaa, kuin pyöräyttää kasvispasta. Näitä olen nyt tehnyt pari viime kuukautta ja kaikki ollaan tykätty tosi paljon. Ja parasta näissä on se, että kun tämän syö iltaruuaksi suht myöhään eli noin seiskan aikoihin (kuten meillä aina tehdään), alkaa väsyttämään sopivalla tavalla. Ja just niinhän sen pitääkin tehdä - illalla pitääkin ruveta väsyttämään!

Tässä ihan perus tomaattikastike, jossa seassa etukäteen paistettuja herkkusieniä. Iha  kiva, mutta sienen maku peittyy tomaatin alle. Mutta tuleepahan sienistä saatavia hyviä proteiineja ja vähän myös purutuntumaa!

Mitään tarkkoja reseptejä mulla ei näihin ole, koska nämä pastat tehdään aina näppituntumalla. Pannulle heitetään sitä, mitä jääkaapista sillä hetkellä löytyy, lorautellaan joukkoon kauhea määrä oliiviöljyä, maustetaan ja muhistellaan hetken aikaa ja lopuksi sekoitetaan joukkoon kypsä pasta. Pinnalle parmesania tai (kuten meillä ollaan tehty nyt tosi monta kertaa) Fetaa, vaikkei se Italiaa olekaan. Mutta hei - Välimeren alue kuitenkin. Ei se ole niin kauhean tarkkaa; Non è così preciso!  

Sipuli-tomaatti-lehtikaali-kaprsispasta

sipulia

vakosipulia

aurinkokuivattuja tomaatteja

kapriksia

lehtikaalia

pastaa (tähän sopii spagetti)

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Feta-juustoa

Kuullota sipuleita öljyssä hetken aikaa, laske lämpöä ja anna sipuleiden karamellisoitua n. puoli tuntia. Lisää tomaatit, kaprikset ja silputtu lehtikaali, anna hautua hetken aikaa. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Sekoita mukaan keitetty pasta, pyöräyttele niin, että pasta imee kastikkeen itseensä. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.


 

Valkosipuli - lehtikaali -pasta

Pirkka Parhaat rapea valkosipuli chili-seesamiöljyssä

lehtikaalia

pastaa (tähän sopii spagetti)  

Feta-juustoa 

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Kuumenna kasari ja tyhjennä valkosipulimössö pannulle. Lisää silputtu lehtikaali ja laske lämpöä. Pyöräyttele lehtikaali ja valkosipuli sekaisin ja anna muhia n. 15 minuuttia. Sekoita joukkoon keitetty pasta, pyöräyttele niin, että pasta imee kastikkeen itseensä. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.

 

Tonnikalapasta -salaatti

silputtua paprikaa

silputtua porkkanaa

silputtua mitä tahansa kasvista, mistä tykkäät raakana (esim. parsakaali, kukkakaali, varsiselleri)

Pirkka Parhaat rapea valkosipuli chili-seesamiöljyssä

hyvälaatuista tonnikalaa öljyssä

pastaa (tähän sopii hyvin esim. Fusilli)

suola, mustapippuri, oliiviöljy

Keitä pasta ja silppua sillä aikaa kasvikset valmiiksi. Valuta tonnikala siivilässä. Valuta pasta ja sekoita siihen vielä lämpimänä valkosipuliseos. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon tonnikala ja kasvikset. Maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Annostele lautaselle ja murustelle pinnalle Fetaa.

Tämä on ihanaa huoneenlämpöisenä heti tekemisen jälkeen, mutta myös seuraavana päivänä kylmänä. Ihan parasta eväsruokaa töihin!


Ostin muuten tällä viikolla uuden puhelimen. Olen lykännyt sen hankkimista jo parin vuoden verran, koska pidän tosi turhana hankkia uutta puhelinta vain sen takia, että uudempi malli nyt vaan on näppärämpi ja kivampi (bilsan opettajan "ekoteko-ongelmat" -elämää...). Vanha kuitenkin sanoi sopimuksen irti lopullisesti ja nyt mulla on ihka uusi puhelin, jossa merkittävin ero vanhaan on se, että kamera on huomattavasti parempi, kuin vanhassa. Kävin lomalla kyselemässä järjestelmäkameroiden hintoja ruokien kuvaamista silmällä pitäen ja totesin, että tämä "ruokablogi" (haha!) ei kyllä ole sen arvoinen, että hankkisin melkein 1000 € kameran satunnaisia ruokakuvia varten. Eli kännykän kuvilla mennään edelleen ja nyt ne onneksi ovat huomattavasti laadukkaampia, kuin vanhalla kännykällä otetut. Vai ovatko...?

Eli ihan mielenkiinnosta kysyn - huomaatko eron tämän postauksen kuvissa? 

Mitkä on otettu vanhalla, mitkä taas uudella? En ole muokannut kuvia mitenkään.


perjantai 31. joulukuuta 2021

KIRJE VUODELLE 2021

Hei vuosi 2021!

Olet kohta historiaa ja niin kivaa kuin olisi sanoa, että jään kaipaamaan sinua, on ihan pakko todeta, että good riddance vaan, en todellakaan jää! Olit aika paska - sori vaan. Et ehkä ihan yhtä paska, kuin edeltäjäsi, mutta et kyllä kilpaile minun top 52 -listallani ja se on jo aikamoinen suoritus se. Annoit minulle toki hyviäkin hetkiä - paljonkin, jos niitä alkaisi laskemaan, mutta toisaalta pilasit niin paljon, peruutit niin monta suunnitelmaa ja mikä pahinta, veit lapseltani pois ison palan nuoruutta. Hetkiä, joita hän ei voi enää koskaan kokea uudestaan toisin kuin me vanhemmat, joiden arki normaalioloissakin on "päiväni murmelina" -tyyppistä elämää. Minulle on sikäli ihan se ja sama, jos joku juhla peruuntuu tai joku matka jää tekemättä, koska niitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta se, että lapseltani on jäänyt monta asiaa kokematta ja tekemättä - sitä en anna sinulle ikinä anteeksi.

Ajoittaisista hyvistä hetkistä huolimatta olit julmempi, kuin edeltäjäsi, paljon julmempi. Hän sentään yllätti meidät, iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pani meidät puhaltamaan yhteen hiileen ja antoi toivoa paremmasta tulevasta - sinusta. Sinun piti olla toivoa täynnä, johdattaa meidät takaisin vanhaan tuttuun normaaliin elämään. Sen sijaan pidit meidät jatkuvassa epätietoisuudessa, annoit välillä isolla kädellä, mutta otit heti antamasi pois. Lupasit paljon, mutta petit lupauksesi. Kunnes lupasit taas uudestaan - ja petit meidät taas. 

Kaivoit minusta, ikuisesta optimistista, esiin pessimistin. Opetit minut katsomaan asioita synkästä näkökulmasta sen sijaan, että miettisin positiivisen kautta, kuten ennen aina tein. Et edes opettanut minulle mitään uutta, kuten edeltäjäsi sentään teki. Sanalla sanoen - olit ihan paska!

Mutta en suostu taipumaan kaiken sen alla, mitä meille teit. En uskalla ääneen toivoa, että seuraajasi olisi sinua parempi, mutta kuulen vielä - hiljaisena, mutta kuitenkin - sisälläni sen tutun optimistin äänen, joka sanoo, että joku seuraajistasi jossain vaiheessa tulee olemaan taas ihana.

En yleensä tee lupauksia seuraavaa vuotta varten, mutta tänä vuonna teen poikkeuksen. Lupaan, että selätän seuraajasi, jos se ryttyilee minulle, kuten sinä teit. En enää suostu ajattelemaan kaikkea negatiivisen kautta, vaan käännän jokaisen pienenkin asian positiiviseksi, kunnes sinä ja kaltaisesi ovat hävinneet elämästämme. 

Tiedä se - et voittanut minua, vaikka monta kertaa nujersitkin!

Terveisin,

entinen ystäväsi Emma

perjantai 17. joulukuuta 2021

JOULURAUHAA JA HYVÄÄ MIELTÄ

Siinä missä marraskuu oli omituisen lempeä, on joulukuu ollut julmanpuoleinen. Syksy on ollut rankka, vaikkakin positiivisella tavalla, mutta kuitenkin. Olen tehnyt töitä ihan satasella koko ajan; tunteja on ollut paljon, minkä lisäksi olen tuottanut hirveän määrän uutta opetusmateriaalia. Ei siksi, että olisi pakko, vaan ihan vaan siitä ilosta, että työn tekeminen on ollut niin kivaa uupumusajan jälkeen. Jokaisen tunnin olen vetänyt ihan täysillä ja vaikka se kuinka kivaa onkin, vaatii se veronsa. 75 minuuttia toinen toisensa perään viikko- ja kuukausitolkulla täydellä pöhinällä on jo ihan fyysisestikin rankkaa (tätä on hankala selittää muille, kuin opettajille) puhumattakaan siitä, että aivot käyvät täysillä koko ajan. Mitään merkkejä mistään vaarallisesta väsymisestä ei ole, mutta kyllä nyt on aika hellittää hetkeksi ja laskeutua parin viikon koomaan. Vielä pari päivää opetusta, sitten jouluaatto läpi jollain ilveellä ja sitten... ensi lauantaina mä oikaisen itseni makuuasentoon ja vietän pari päivää pyjamassa kirjapinon ja suklaalaatikon kanssa. Paitsi että sitä suklaata ei kyllä kauheasti tee jostain syystä mieli, mutta yöpöydällä odottava kirjapino suorastaan huutaa mun nimeä tällä hetkellä.

"Jouluaatto läpi jollain ilveellä"... kyllä, tähän on tultu. Olen tajunnut parin viime vuoden aikana, että en ole enää ollenkaan jouluihminen. Nuorena, vielä perheettömänä, odotin joulua joka vuosi tosi paljon ja tykkäsin kaikkeen siitä liittyvästä - lahjojen antamisesta, joulukoristeluista ja etenkin jouluruuista. Jos joku mun lapsuuden perheessä edes uskalsi ehdottaa esim. kinkun vaihtamista kalkkunaan tai ylipäätään minkään perinneruuan poisjättämistä, suhtauduin asiaan kuin maailmanloppuun. Toki muutamat jouluruuat ovat mulle edelleen tärkeitä, mutta tajusin just viime viikonloppuna (siis silloin, kun tajusin, että joulu on 1,5 viikon kuluttua), että ei mikään niistä herätä mussa enää niin ehdottomia tunteita. Itse asiassa taidamme jättää kinkun tekemättä tänä vuonna kokonaan ja keskittyä lähinnä suppeaan kalapöytään.

Ne joulut, kun mulla vihdoin oli oma perhe ja lapsi oli pieni, olivat tietenkin aivan ihania. Ja sama perhehän mulla on edelleen, mutta nyt kun lapsi on jo (mua 4 cm pidempi!) teini, on se lapsijoulu-hössötyskin jäänyt ja tilalle on tullut lievä ärsyyntyminen koko jouluun. En oikein tiedä mistä tämä johtuu; kaupallisuutta on ollut jo ties miten pitkään, ei se mua haittaa sen enempää, kuin 15 vuotta sitten. Hössötystä on ollut aina, ei siis sekään. Joku vaan on alkanut tökkiä; en mitenkään jaksaisi kaivaa niitä vähän mauttomia ja törppöjä koristeita esiin varastosta ihan vaan parin päivän takia (jos en korjaa niitä pois ennen vuodenvaihdetta, ne jököttävät meillä vielä pääsiäisenäkin). Vietämme joulun pienesti mun vanhempien kanssa, kuten jo monena jouluna, joten työmäärä esim. ruokien suhteen ei ole mitenkään kamala, enkä myöskään stressaa siivoamisesta. Joku nyt vaan on, että joulu ei niin nappaa enää. Lahjojen antamisesta tykkään edelleen, mutta niidenkin määrä on luonnollisesti vähentynyt ja myös vaikeutunut: teini heittäytyi omituiseksi ja toivoi joululistassaan "ei mitään", että keksi nyt siinä sitten jotain! Toisaalta olen tosi ylpeä hänestä, että on ymmärtänyt sen, että turhan krääsän hankkiminen ei ole järkevää. Taidamme siis antaa muhkean ruskean kirjekuoren hänen kevään matkaansa varten (sitä, mikä on jo kahteen kertaan peruuntunut koronan takia) ja sitten ajattelin järkätä hänelle ja mulle jonkun hotelliyöpymisen loman aikana, johon voisi yhdistää leffan ja/tai kylpylän. 

Mies ja minä lähdemme huomenna viettämään yhteistä joululahjaamme, menemme Vanajanlinnaan ihan vaan relaamaan, syömään hyvin ja keskittymään toisiimme pitkästä aikaa. Arki vie niin mukanaan, että se toisen aito huomioiminen väkisinkin välillä unohtuu. Meillä on aina ollut tapana tehdä tämmöinen yhteinen "pakoreissu" kerran tai kaksi vuodessa ja tämä riittää meille oikein hyvin, emme sen kummemmin kaipaa mitään laatuaikaa - sitä onneksi koemme meidän arjen ja perheen yhteisenkin ajan olevan. Mutta kivaahan se kuitenkin on joka kerta 💗

En ole ehtinyt kirjoittaa, enkä juurikaan myös lukea muiden blogeja (saatikka käydä kommentoimassa) koko joulukuun aikana, enkä sitä taatusti ehdi ennen jouluakaan. Lomalla toivottavasti saan aikaiseksi kirjoitella enemmän, mulla on monta aihetta odottamassa. 

 

Taitaa siis olla aika toivottaa kaikille ihanaa joulua, joulurauhaa 

ja hyvää mieltä jo tässä vaiheessa 💗