maanantai 16. marraskuuta 2020

NOTE TO MYSELF: MUISTA MEAL PREPPING!

Yksi syy siihen, että viime kevät meni niin persiilleen oli se, että unohdin syödä päivisin hyvin. Olen varmaan sata kertaa kirjoittanut täällä siitä, että lounas on mun päivän tärkein ateria ja vaikuttaa mun hyvinvointiin ja jaksamiseen kaikista ruoka-asioista eniten. Jostain syystä mulle ei sovi arkipäivänä lämmin lounas, mutta toisaalta en myöskään pärjää millään lirusalaatilla. Siksi teenkin eväät töihin lähes aina ja yhdessä vaiheessa olin ihan super-mealpreppaaja: valmistelin aina kerralla kahden tai kolmen päivän eväät valmiiksi jääkaappiin, ja arki sujui näin tosi hyvin. Vielä helpompi tapa on kypsentää broilerinfileitä valmiiksi ja pakastaa ne annospusseissa. Otan fileen aamulla sulamaan ja nappaan mukaan esim. puolikkaan paprikan, kuoritun porkkanan ja keitetyn munan. Toinen helppoakin helpompi lounas on tonnikalapurkki, raejuustopurkki ja edellä mainitut rehut.

Noh, kuten tämän vuoden teema tuntuu olevan, viime keväänä tuokin tapa jäi pois. Osittain tämä johtui varmaan ihan siitä shokista, minkä kahdessa päivässä tapahtunut elämän muuttuminen sai aikaiseksi, mutta osansa oli varmaan jollain alitajuisella ajatuksella siitä, että turhaa tässä mitään valmistelee, kun kerran olen kuitenkin kotona. Ei siihen hyvän lounaan valmistamiseen kuitenkaan ollut aikaa (eikä kyllä energiaakaan), joten viime kevään lounaat eivät millään tapaa tukeneet jaksamistani.

Tästä viisastuneena olen nyt syksyllä koittanut muistaa valmistella lounaat myös niiksi päiviksi, kun etäopetan kotona. Ja sama pitää muistaa tehdä jatkossakin, koska hybridimallia jatketaan meillä ainakin vielä seuraavassa jaksossa. 

Tässä tämän viikon alkupuoliskon eväät, jotka valmistelin tänä aamuna. Kaksi kana-feta-muna -annosta, kolmas muuten sama, mutta tonnikalalla. Opetus alkoi tänään vähän myöhemmin, joten mulla oli aikaa myös kypsentää broileria pakkaseen iso pellillinen. Nyt sitä löytyy pussitettuna useaksi päiväksi!


Loppuun vielä pari vanhaa kuvaa yhdistelmistä, jotka olin pitkäksi aikaa ehtinyt unohtaa. Lähinnä nyt itselleni muistilapuksi, mutta olisihan se kivaa, jos joku teistäkin saisi näistä vinkkejä.

Kana-tacosalaatti

Katkarapusalaatti

Kvinoa-papusalaatti

Keep it simple!

Miten sulla? 
Teetkö eväät (etä)töihin vai syötkö sitä, mitä jääkaapista tai lounasbuffasta löytyy?

tiistai 10. marraskuuta 2020

HYVÄN MIELEN LIHAPATA

Toivottavasti en nyt liikaa järkytä ketään, mutta pääsyy kasvisruuan syömiseen ei minulla suinkaan ole eläinten oikeuksista huolehtiminen, vaan ekologia ja terveysnäkökulma. Älkää ymmärtäkö väärin - kannatan toki eläinten oikeuksista huolehtimista, mutta se ei tosiaan minulla ole ykkössyynä silloin, jos perustelen jollekin kasviruuan lisäämisen merkitystä. En ole erityisen eläinrakas ihminen, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kannattaisin eläinten huonoa kohtelua. En vaan saa voimakkaita tunnereaktioita kaikista mahdollisista eläimistä, osaa niistä jopa vähän karsastan. Meillä on kissa, joka on minulle tietenkin ihan älyttömän tärkeä ja rakastan kissoja muutenkin, mutta esim. koirat ovat mulle aika nounou ja vähän pelkäänkin niitä. Ihania koiria olen tavannut montakin kertaa, mutta en kuole onnesta joka kerta, kun vieras koira tulee nuuhkimaan mua (tai kuolamaan mun syliin...). En liioin tunne voimakkaasti mitään, kun ajattelen esim. lehmiä tai sikoja. En tietenkään yhtään tykkää ajatuksesta, että niitä kohdellaan huonosti ja olen täysin pelkurimaisesti jättänyt katsomatta kaikki ne kohudokumentit eläinten kammottavista oloista suurtuotantotiloilla. En halua nähdä (enkä tietää) - tämä hävettää myöntää, mutta rehellisesti sen tässä tunnustan.

Lisäksi ajattelen niin, että mikäli söisin (tai jättäisin jotain syömättä) eläinten oikeuksien puolesta, sen pitäisi silloin olla 100% juttu. On järkyttävää, miten eläimiä kohdellaan suurissa tuotantolaitoksissa, joten jos sen eteen haluaa ottaa kantaa, pitäisi sen kannanoton kohdistua kautta linjan kaikkeen. Pidän hieman kaksinaismoralistisena sitä, että ei syö punaista lihaa, "koska eläinten kohtelu ja oikeudet", mutta käyttää kuitenkin maitotuotteita tai syö esim. munia. Eli joko tai, näin minä sen ajattelen. En julista tätä minään absoluuttisena totuutena ja pitää tietenkin muistaa, että kaikki eläinperäisten tuotteiden vähentäminen on hyvä juttu, kohdistui se sitten mihin tahansa tuotantoketjun osaan.

Itselleni merkittävin syy kasvisruuan lisäämiselle on ekologinen. En ala asiaa avaamaan tässä sen enempää, koska tiedän kokemuksesta (opiskelijaraukat joskus mun tunneilla...), että mulla lähtee paasaaminen ihan lapasesta, enkä osaa lopettaa. Punaisen lihan syöminen on yksi merkittävimmistä "ilmastosynneistä", se on kiistaton fakta. Aiheesta löytyy tosi hyvää (ja kiihkotonta) faktaa esim. Vegaaniliiton sivuilta, kannattaa käydä tutustumassa, jos et vielä tiedä, mistä tässä kaikessa on kyse. Samoilta sivuilta löytyy tietoa myös terveysasioista ja lisäksi iso lista ihan mahtavia reseptejä, joita kannattaa selailla silloin, kun tekee mieli hyvää kasvisruokaa.

Pitää tietenkin myös muistaa, että tosi moni kasvisruoka on ihan älyttömän hyvää, että kyllä niiden syömiseen ihan puhtaan kulinaarinenkin syy löytyy ❤

Punaisen lihan syöminen korreloi myös monissa tutkimuksissa erilaisten terveysongelmien kanssa (esim. korkea kolesteroli, kohonnut suolistosyövän riski, kakkostyypin diabetes jne.), joten sen vähentäminen ei varmasti ainakaan heikennä kenenkään terveyttä. Ja jos joku nyt ajattelee, että "entäs se proteiini...", niin muistakaa, että proteiinia saa muustakin, kuin punaisesta lihasta!

Meillä suositaankin yleensä kanaa tai possua "lihapäivinä". Molempiin liittyy ihan yhtä isoja ilmasto- ja eläinten oikeusongelmia, kuin punaiseen lihaankin, mutta ne ovat kuitenkin astetta parempi vaihtoehto silloin, kun lautasellasi ei ole linssikastiketta. Paras vaihtoehto ympäristönäkökulmasta olisi riista, mutta sitä saa aika huonosti pikkupaikkakunnan normimarketista ja se on myös huomattavasti kalliimpaa, kuin se peruspaketti jauhelihaa. Korkeamman hinnan olen valmis (ja pystyn) maksamaan ainakin välillä, mutta saatavuus harmittaa tosi paljon. Poro on käsittääkseni elänyt onnellisen elämän, eikä se ole elänyt vain päätyäkseen meidän lautaselle. Siksi poronlihan syöminen tuntuu "hyvän mielen teolta" (ja se myös maistuu ihan älyttömän hyvältä).

Olinkin aivan onnessani, kun meille tarjoutui tilaisuus ostaa puolikas poro. Hinta oli toki aika suolainen, mutta ei näitä montaa kertaa vuodessa ostella, joten ei haitannut. Tyyppi saapui meille viime viikolla ja olin tosi tyytyväinen ensinnäkin siihen, että liha oli pakattu riittävän pieniin eriin. Lisäksi kaikki paketit oli nimetty. Ostimme pari vuotta sitten 1/4 hirveä ja saimme epämääräisiä paketteja, joista ei ollut mitään käsitystä, mikä eläimen osa siinä oli. Tätä poronlihan toimittajaa tulemme käyttämään jatkossakin, kaikki oli tehty niin huolellisesti. Ihanaa myös oli se, että osa lihasta oli valmiiksi jauhettu ja myös vuoltu valmiiksi käristystä varten. Ihan parasta!

 

En ole kokenut poron (tai hirvenkään) valmistaja, joten päädyin tekemään ensin ihan simppelin poropadan uunissa. En käyttänyt mausteena mitään sellaista, mitä en miellä Lappiin kuuluvaksi - en siis yrttejä tai valkosipulia - vaan menin ihan perusohjeella. Lihapataan kuuluvaa punkkuakin olisi ollut, mutta join sen mieluummin itse ajattelin, että ei niillä siellä Lapissa ole punkkua ollut pororuokia maustamaan. No, ei tietenkään myöskään porkkanaa, selleriä tai laakerinlehtiä, mutta kuten sanottua - yritin pitää maut mahdollisimman yksinkertaisina. Ja nyt on kyllä pienen itsekehun paikka: padasta tuli ihan superhyvää!!!

Tykkään tarjota lihapadan kanssa perunamuussia ilman, että siitä tehdään muussia. Häh? Lue valmistusohje reseptin puolelta. Jos lihapadan (= kastiketta) kanssa tarjoaa oikeaa muussia, on lopputulos lihaliemellä maustettu perunavelli, mistä en ainakaan itse tykkää. Perunat siis saavat kiehua ihan ylikypsäksi ja muussaantua vähän, mutta joukossa pitää olla myös sattumia lientä varten.

Poropata

900 g poronlihaa (mulla oli ulko- ja kulmapaistia)
voita ja oliiviöljyä paistamiseen 
2 isoa sipulia lohkottuna
3 porkkanaa pilkottuna n. 2 cm paloiksi
1/2 iso juuriselleri pilkottuna n. 1 x 2 cm kuutioiksi
suolaa, mustapippuria myllystä
6 maustepippuria
3 pientä laakerinlehteä
kiehuvaa vettä
 
puikulaperunoita 
voita
pieniä maustekurkkuja
puolukkasurvosta

Poista lihasta mahdolliset kalvot ja jänteet ja pilko se sopiviksi paloiksi (n. 3 x 3 cm). Anna palojen lämmetä huoneenlämmössä sen aikaa, kun käsittelet kasvikset.

Kuumenna uunin kestävässä padassa nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Ruskista lihat muutamassa erässä ja siirrä sivuun. Lisää rasvaa tarvittaessa ennen uutta erää. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ruskista sipuleita ja juureksia hetki padan pohjalle jääneessä rasvassa (älä välitä "pohjaan palaneista" lihanokareista). Lisää lihat kasvisten joukkoon, sekoittele hetken aikaa ja lisää maustepippurit ja laakerinlehdet. Kaada pataan kiehuvaa vettä niin, että lihat ja kasvikset peittyvät, anna kiehahtaa hellalla.
 
Siirrä pata 200 asteiseen uuniin (kansi päällä) puoleksi tunniksi. Laske lämpötila 150 asteeseen ja hauduta 2 - 4 tuntia (yleensä lihapatoihin pätee ohje: mitä pidempään, sen parempaa). Kurkkaa välillä, tarvitseeko nestettä lisätä. Kannattaa myös maistaa lientä ensimmäisen tunnin jälkeen - tarvitaanko suolaa ja/tai pippuria lisää? Jos asiasta jää epävarmuus, maista uudestaan seuraavan tunnin kuluttua.

Kuori puikulaperunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes perunat ovat kypsiä. Älä välitä siitä, että ne hajoavat ja muussaantuvat - niin on tarkoituskin. Valuta perunoista vesi ja siirrä ne takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon iso nokare voita ja kääntele perunoita kauhalla, kunnes voi on sulanut niiden joukkoon. Lopputuloksen pitäisi olla "kokkareista muussia" eli kattilallinen voilla höystettyjä, hajonneita perunoita.

Tarjoa pata "puikulakokkareiden", maustekurkun ja puolukkasurvoksen kanssa. Aika moni haluaa tähän lisäksi vielä hyvää ruisleipää!

Samalla ohjeella tulee tosi hyvä peruspata myös hirven- tai naudanlihasta (possukin toimii). Tässä maistui poro juuri sopivasti, millä tarkoitan nyt sitä, että meidän teini on syönyt riistaa aika vähän ja etukäteen vähän jännitin, miten hän mahtaa uuteen makuun suhtautua. Huomasi kyllä eron naudanlihaan verrattuna, mutta tykkäsi tosi paljon tästä uudestakin mausta eli jatkoon meni. Mikä on huojentava tieto siihen nähden, että meillä on pakkasessa edelleen melkein puolikkaan poron verran lihaa!


Syödäänkö teillä poroa tai hirveä?

perjantai 6. marraskuuta 2020

MEIDÄN PERHEEN 10 SUOSIKKIKASVISRUOKAA (ja pari ekstraa mausteita vaihtelemalla)

Meillä vietettiin taas lihatonta lokakuuta, joka ei tänä(kään) vuonna mennyt ihan putkeen. Mikään, mikä poikkeaa vähääkään normaaleista rutiineista ei taida tänä vuonna olla järkevää; paukkuja ja viitsimistä kasvisruuan tekemiseen ei tuntunut löytyvän missään vaiheessa ja koko kuukausi meni aika lailla kärvistellessä ja lihasta (mulla kanasta) haaveillessa. Pari kertaa lipsahdin syyslomalla ihan tietoisesti, kun kävimme teinin kanssa syömässä lounaan jossain ravintolassa. Ja sitten oli nakkiepisodi, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa; ei kuulkaa tee mieli nakkeja vähään aikaan sen jälkeen!

 

Mullahan on tiukka periaate, että ruuasta ei koskaan sanota yök. Viime kuussa kuitenkin sanoin tuon kielletyn sanan itse monta kertaa ja kävipä pari kertaa jopa niin, että ruoka meni suoraan roskikseen! Toinen periaatteeni nimittäin on se, että minä en syö pahaa ruokaa. Syön, vaikka ei olisi ihan hirveän hyvää, mutta jos lautasella lymyää jotain, mikä ihan oikeasti on pahaa, en kyllä suostu tunkemaan sitä kurkustani alas. Olin lokakuussa monena päivänä niin väsynyt, että en jaksanut / saanut aikaiseksi kokkailla mitään ja niinpä turvauduimme välillä valmisruokiin tai johonkin pitkälle prosessoituun "lihankorvikkeeseen", jotka juurikin olivat ne, jotka roskiin päätyivät. En nyt viitsi alkaa erikseen mainitsemaan mitään tuotemerkkejä, koska en halua dissata niiden valmistajia. Ja voihan olla, että joku tykkää - me ei tykätty. Jopa mieheni, joka aina syö ihan kaiken mukisematta, jätti annoksen syömättä ja se on kuulkaa jo uutinen! TexMex Härkis ja Boltsit (chili-tomaatti) ovat ainoat, jotka tällä hetkellä (ja jatkossa) kelpuutan meidän keittiöön. Muita juttuja en enää viitsi edes lähteä kokeilemaan, koska ruokahävikki tuossa määrin ei kiinnosta.

Ohje näihin ihaniin porkkanapihveihin löytyy täältä.

Monen kasvisruokailijan ahkerasti käyttämät tofu ja soijarouhe ovat myös pannassa. Tofua en ole itse edes viitsinyt kokeilla, koska kokemukset siitä (ihan hyvissä ravintoloissa) ovat olleet niin kammottavia. Soijarouheelle olen antanut mahdollisuuden montakin kertaa, mutta nyt tuli sillekin stoppi. Soijan "tympeä" maku puskee läpi, vaikka mitä tekisi. Juttelin yhden vegaanin kanssa ja kysyin, miten hän sai totuteltua itsensä soijarouheen syömiseen. "Kaksi vuotta siihen meni" kuului vastaus. KAKSI VUOTTA - hitto, mähän saatan olla kuollut jo siinä vaiheessa, kun soija alkaa maistumaan. Ei todellakaan tee mieli viettää kahta vuotta elämästäni syöden pahaa ruokaa. 

Tämä tofu- ja soijarouhekammo ovat vähän tylsiä asioita, koska ne kieltämättä laajentaisivat kasvisruokarepertuaaria paljonkin. Mutta kun ei, joten meillä mennään linssi- ja papuruuilla. Jotka ovat kyllä hyviä (silloin, kun niihin jaksaa panostaa) ja helppoja, mutta kyllä nekin alkavat maistua puulta parin viikon kuluttua, vaikka miten maustaisi. Taitaa olla niin, että on vihdoin uskottava se, että meistä ei ole tämmöiseen ehdottomuuteen. Jatkossa meiltä löytyy siis taas lautaselta kanaa, possua, silloin tällöin punaista lihaa (lähinnä jauhelihan muodossa) ja kalaa tietenkin. Tänään meille tulee pakastimeen puolikas poro (haha, toivottavasti nätisti paloiteltuna).

Toki me kasvisruuan syömistä jatkamme edelleen ja koitan niitä päiviä lisätä viikkosuunnitelmaan entistä enemmän. Koska en ole rutinoitunut vegekokki, on niiden miettiminen kaupassa aina tosi vaikeaa. Mieleen ei yleensä tule mitään muuta, kuin linssikeitto ja vaikka se hyvää onkin, ei sitäkään viitsi syödä viikosta toiseen. Niinpä päätin koota tähän meidän lempparikasvisruuat ja samalla printata kyseisen listan lompakkoon niin, että sen voi kaivaa kaupassa esiin, kun iskee black out. Tajusin, että kyllähän näitä 10 ruokaa kierrättämällä pärjää jo kuukauden verran ja sitten aina välillä voi kokeilla jotain uutta, jos sille päälle sattuu.

 

Tässä siis meidän perheen top 10 kasvisruuat, ole hyvä! Toivottavasti listasta on myös teille apua ja inspiraatiota. Kaikkiin löytyy ohje joko linkin takaa tai sitten otsikon alta.

Tortelliini-vuoka itse tehdystä tomaattikastikkeesta

Tortelloni, tortelliini vai ravioli? Tässä tapauksessa ihan sama, nyt on kyse niistä kaupan valmisversioista. Raviolit ovat muistaakseni aina niitä littanoita, joten ne sopivat tähän vähän huonommin, tortelliini on se rinkulamainen (jonka nimen alkuperä viittaa jotenkin napaan, en muista tarinaa tarkemmin). Kannattaa yleensä ostaa niitä pari euroa kalliimpia, laatuero halvempiin on melkoinen. Sellaisenaan syötyinä nämä (niin kalliit kuin halvatkin) ovat aika tylsää syötävää, mutta kun ne tuikkaa uuniin itse tehdyn tomaattikastikkeen kanssa ja päälle murustelee yhden mozzarellapallon ja vähän Emmental-juustoraastetta, niin tulos on parhaimmillaan viikonloppuruokatasoa. Pikaisena arki-illan ruokana nämä kyllä vaativat sen, että pakastimesta löytyy valmiiksi tehtyä tomaattikastiketta. Ohjeen löydät joko täältä tai täältä. Jälkimmäinen (eli se, mikä tehdään soffritto -pohjaan) sopii tähän ruokaan paremmin, mutta toki ihan pelkkä tomaattiversiokin sopii. Koitan itse tehtailla tomaattikastiketta aina valtavan kattilallisen kerrallaan, jotta sitä olisi pakkasessa aina valmiina. Jos on oikein kiire, voi toki käyttää valmista tomaattikastiketta (esim. Dolmio), mutta lopputulos ei silloin ole yhtä hyvä, kuin itse tehdyllä kastikkeella!

Rakas ihana linssikeitto

Aina hyvä valinta ja aina yhtä hyvää. Tätä voi myös muunnella mausteita vaihtelemalla (resepti ja vinkit tähän löytyvät täältä), joten yksi resepti on itse asiassa monta. Lisukkeeksi raejuustoa ja itse tehtyjä teeleipiä (tai kaupan valmis patonki niinä arki-iltoina, kun teeleipien vääntäminen on liikaa). Linssikeittoa kannattaa tehdä aina iso kattilallinen ja pakastaa loput annosrasioissa. Sopii tosi hyvin lounaaksi!

Paras linssikastike

Tämä on astetta työläämpi johtuen kaikesta pilkkomisesta, joten tätäkin kannattaa tehdä aina kerralla iso satsi ja pakastaa pahan päivän varalle. Ei petä koskaan, joka kerta yhtä hyvää ja toimii myös ihan sellaisenaan esim. lounasruokana (tätä kastiketta, hyvä rapeakuorinen sämpylä ja salaattia). Maistuu jopa huoneenlämpöisenä (joskus jopa parempaa niin, kuin ihan kuumana). Sopii toki hyvin riisin kanssa, mutta itse tykkään tästä enemmän perunamuussin kanssa (laitan usein muussin sekaan bataattia tai palsternakkaa).

Boltsit ja couscous -salaatti

Kuten jo sanoinkin, Boltsit ovat tällä hetkellä melkeinpä ainoa valmisruoka, minkä kasvispuolelta kelpuutan. Tykkään erityisesti tuosta chili-tomaatti -versiosta ja vain ja ainoastaan kylmänä! Jostain syystä maut häviävät lämmitettyinä ja koostumuskin muuttuu oudoksi.

Couscous -salaatti

1 dl couscous -ryynejä 
1 dl kiehuvaa vettä
suola, mustapippuri
curry, paprika, kurkuma
oliiviöljy
porkkanoita
paprikaa
parsakaalia
säilykemaissia
persiljaa silputtuna
(sitruuna)

Sekoita mausteet (kaikkia melko reilusti, suolaa tietenkin varovasti) couscousin sekaan, kaada kiehuva vesi päälle ja peitä kulho kelmulla tai lautasella. 
(Tarkista toki ensin, mitä oma couscous-pakettisi sanoo kypsentämisestä, 
mutta yleensä tuo 1:1 on se, mikä toimii.)

Ryynien turvotessa pilko porkkanat, paprika ja parsakaali (tai mitä kasviksia ikinä haluatkaan käyttää salaatissa) ja valuta säilykemaissi.

Sekoita couscous irtonaiseksi haarukalla, lisää loraus oliiviöljyä, sekoita ja tarkista maku. 
Lisää mausteita tai öljyä, jos siltä tuntuu. 
Jos kaipaat salaattiin hapokkuutta, voit puristaa sekaan lorauksen sitruunaa. 
Sekoita joukkoon pilkotut kasvikset ja persilja. 
Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa noin tunnin ajan.
Tarjoa Boltsien kanssa. 

Kookosmaitopata

Heti alkuun huomautus: nimestä huolimatta tässä ei maistu kookos kuin ihan häivähdyksen verran! En itse tykkää kookoksen mausta ruuassa, jos se vähääkään lyö yli, mutta tässä sitä on juuri sopivan vähän. Jos olet ihan täysin "allerginen" kookoksen maulle, voit toki korvata sen esim. chilillä maustetulla kaurakermalla

Tämän reseptin juju on mangochutney - ilman sitä lopputulos on vain "tavallinen kasvismössö". Chutneytä löytyy ainakin isoista marketeista sieltä kaukomaa-hyllystä. Voit käyttää tähän ihan mitä vain palkokasveja (linssejä, valkoisia papuja, keltaisia herneitä, kikherneitä...). Itse teen tämän ruuan nykyjään aina Chana Dall-linsseistä (löytyy etnisestä ruokakaupasta). Alkuperäinen ohje (minä olen sitä tapani mukaan taas vähän muokannut) löytyy Hanna Olvenmarkin ihanasta kirjasta "Annos eurolla". Jos meinaat hankkia yhden kasvisruokakeittokirjan, hanki tämä!

1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 rkl (tulista) currya + 1 rkl kurkumaa 
oliiviöljyä
1 tlk kookosmaitoa (tai esim. kaurakermaa)
1 kasvisliemikuutio
1 tlk tomaattimurskaa
pari kourallista tuoretta pinaattia silputtuna (tai pussi pakastepinaattia)
3 dl kuivattuja Chana Dall-linssejä tai 2 tlk kikherneitä
2 rkl mangochutneyta
1 tl Harissa-tahnaa (tai ripaus chilihiutaleita)
suolaa, mustapippuria myllystä, sokeria

Jos käytät linssejä, laita ne likoamaan n. 6 tuntia etukäteen kylmään veteen. Huuhtele ja valuta linssit. Jos käytät valmiita kikherneitä (tai muita papuja), huuhtele ja valuta ne.

Kuullota sipuleita + currya ja kurkumaa öljyssä hetken aikaa. Lisää pannulle linssit, Harissa ja mangochutney, kuullota edelleen pari minuuttia. Lisää kasvisliemikuutio ja loraus vettä. Anna porista hetkisen.

Lisää tomaattimurska, ripaus suolaa, pippuria ja sokeria. Laske lämpötilaa ja anna porista n. puoli tuntia. Tarkista mausteet ja lisää jotain, jos siltä tuntuu (suola, sokeri). Lisää loraus vettä tarvittaessa. Kokeile linssien kypsyys ja jatka porisemista n. puoli tuntia, jos ovat tässä vaiheessa liian napakoita.

Lisää kastikkeeseen pinaatti ja maun mukaan kookosmaitoa. Anna porista hiljaisella lämmöllä n. 20 min, tarkista taas mausteet ja linssien kypsyys.

Tarjoa riisin tai nuudeleiden kanssa.

Tacot tai tortillat Härkis-täytteellä

Tämän ohjeen mukaan saat tehtyä ihan täydellisen täytteen tacoille tai tortilloille. Itse lisään nykyjään härkiksen joukkoon vielä purkillisen kidneypapuja.

 

Pizza kasvistäytteellä

Pizza toimii aina ja olen itse asiassa nykyjään sitä mieltä, että kasvistäytteellä tulee aina paras lopputulos. Ihan parasta on, jos pakkasesta löytyy (yllä mainittua) itse tehtyä tomaattikastiketta. Meidän suosikki kasvistäytteet ovat nämä:

  • "valkoinen pizza" punajuurella
  • purkkikanttarelli (Pirkka), punasipuli, paprika, kapris, mozzarella, Emmental
  • TexMex Härkis (murusteltuna), paprika, punasipuli, jalapeno, mozzarella, Emmental 
 
Hanna G:n munakoiso-hasselpähkinäpasta
 
Kirjoitin täällä vasta vähän aikaa sitten heränneestä munakoisorakkaudestani. Postauksessa kerron myös, että itse valmistelen munakoison vähän eri tavalla, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lopputulos on silkkaa rakkautta lautasella! 



Koukuttavan hyvä kasvislasagne

Lasagne on aina ihanaa, myös kasvislasagne (tämä vinkkinä niille, joilla on kranttuja ruokapöydässä).

paketillinen (pinaatti)lasagnelevyjä (levyjen määrä riippuu vuoan koosta)
1 kesäkurpitsa 1/2 cm siivuiksi viipaloituna

Kasviskastike: 

3 isoa porkkanaa raastettuna
2 sipulia silputtuna
4 valkosipulinkynttä raastettuna
2 suippopaprikaa pieneksi kuutioituna
kourallinen silputtua lehtikaalia
pieni purkki kapriksia
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioituna + reilu loraus tomaattien öljyä
1 tlk tomaattimurskaa (+ tölkin huuhteluvesi)
1/2 ruukkua basilikaa silputtuna
1/2 ruukkua oreganoa silputtuna
suola, mustapippuri, hunaja, sokeri

Juustokastike:

50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
2 dl parmesania raastettuna (n. 100 g)
200 g mozzarellaraastetta (sekoitus mozzarella/emmental käy myös hyvin)
suolaa, mustapippuria
muskottipähkinää

Pinnalle kourallinen mozzarellaraastetta (tai jotain muuta juustoa, mitä jääkaapista löytyy)

Laita aurinkokuivatut tomaatit öljyssään pannulle kuumenemaan ja lisää hetken kuluttua sipulit. Kuullota muutaman minuutin ajan, lisää sen jälkeen joukkoon porkkanat, paprika, lehtikaali ja kaprikset. Sekoittele kuumalla pannulla n. 5 min, lisää tomaattimurska (ja purkin huuhteluvesi), suolaa, pippuria, loraus hunajaa ja ripaus sokeria. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa niin, että seos poreilee. Anna porista pienellä lämmöllä noin 1,5 tuntia, hämmennä ja maista välillä. Vähempinkin aika riittää, mutta mitä pidempään haudotat, sitä parempaa!

Viipaloi kesäkurpitsat kastikkeen poristessa ja levitä viipaleet leivinpaperiarkin päälle. Ripottele pinnalle kevyesti suolaa ja anna siivujen "hikoilla" n. 15 min. Voitele sillä aikaa uunivuoka oliiviöljyllä ja aloita juustokastikkeen tekeminen. Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet talouspaperilla.

Sulata voi pannulla (varo, ettei ruskistu) ja sekoita joukkoon jauhot kunnolla sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja kerma (edelleen kunnolla sekoittaen) ja kiehauta (koko ajan sekoittaen) parin minuutin ajan. Laske lämpöä, lisää rouhaus mustapippuria, ravistus (oman maun mukaan) muskottipähkinää ja parmesanjuusto. Anna poreilla matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia (sekoita välillä).

Lado ruoka vuokaan: pohjalle kasviskastiketta, seuraavaksi kesäkurpitsasiivuja, kourallinen juustoraastetta, lasagnelevyjä ja juustokastiketta. 
Toista, kunnes vuoka on täynnä. 
Päällimmäiseksi pitää tulla kerros juustokastiketta ja kourallinen juustoraastetta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia ennen syömistä. 
 
 

Paimenen piiras (eli Shepherd´s Pie) bataatista, herkkusienistä ja pavuista

Tähän mulla ei valitettavasti ole käännöstä (vaikka olinkin ihan varma, että olen joskus kirjoittanut tästä blogijutun...), englanninkieliseen ohjeeseen pääset täältä. Kyseessä on astetta työläämpi ohje, joten tätä kannattaa tehdä vaikkapa viikonloppuna. Mies pitää tätä parhaana kasvisruokana, mitä meillä kotona tarjotaan, enkä yhtään ihmettele, niin täyteläinen ja hyvä maku tässä on. Huomaa, että yksi keskeisistä mausteista on savupaprika, joten muista käyttää sitä. Ihan maittava lopputulos syntyy varmaan tavallisellakin paprikajauheella, mutta juuri tuo savuisuus tuo tähän ruokaan sen syvän ja ihanan maun.

Kuva täältä

Mitä kasvisruokia teillä syödään?
 
p.s. blogin kaikki kasvisruokareseptit löydät tämän linkin takaa!

perjantai 30. lokakuuta 2020

HAASTEPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA!

Satu kokosi omaan blogiinsa kivan yhdistelmän kysymyksiä eri haasteista ja lupailinkin hänelle heti kommenttipuolella, että vastaan oman blogin puolella näihin kysymyksiin, kunhan ehdin. Olen aina tykännyt erilaisista haasteista tosi paljon; niihin on kiva kirjoittaa vastauksia ja varsinkin muiden vastauksia on aina tosi mielenkiintoista lukea. Pidemmittä puheitta siis haasteen kimppuun!

Suosikkirutiinisi? 

Arki. Rakastan arkea ja kaikkea siihen liittyviä rutiineja. Sitä, että aamulla kahvinkeitin on valmiiksi ladattuna ja smoothiekannu odottaa jääkaapissa surauttamista. Samat, päivästä toiseen toistuvat "hyvää työpäivää kulta, anna suukko" ja "hyvää koulupäivää kulta, saako äiti halauksen" -toivotukset. Työmatkan hiljaisuus autossa tulevaa päivää miettien, ei missään tapauksessa radiota kuunnellen. Koulupäivän arvaamattomuus, mutta kuitenkin se, että tiedän, mitä milläkin tunnilla tulen puhumaan ja että päivä noudattaa lukujärjestyksen aikataulua. Melkein tiedän aamulla, mihin kellonaikaan tulen ekaa kertaa käymään vessassa. Kotiin samassa hiljaisuudessa (ei edelleenkään radiota) ja kotivaatteiden pukeminen saman tien. Ruuan tekeminen ennen, kuin pötkähdän joko sängyn päälle lukemaan kirjaa tai telkkarin katsomista miehen kanssa. Tiettyinä iltoina kalenteriin merkatut harrastukset. Iltahommat aina samassa järjestyksessä ja nukkumaan suurin piirtein samaan aikaan joka ilta.

Tämän hetken aamupalarutiini: puuro voisilmällä, leipäjuustoa itse tehdyllä hillolla, smoothie ja pähkinöitä. Kyllä kuulkaa pysyy nälkä pois tällä pitkän aikaa!

Korona sotki tämän kaiken viime keväänä (ja sotkee osittain edelleen) ja se on pääsyy siihen, että vihaan tuota virusta yli kaiken! Arkirutiinit on mulle pyhä asia ja ken niitä sotkee, saa kokea vihani!

Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe? 

Hah, kuulostaa nyt varmaan siltä, että en muka koskaan tekisi virheitä, mutta ei kyllä tule mieleen mitään. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö niitä tekisi, mutta olen ylipäätään hyvä sietämään omia virheitäni, enkä yleensä jää vatvomaan niitä. Olen ollut vaihtarina USA:ssa lukioaikana ja se vuosi todella opetti myös sietämään ja kestämään omat vieraalla kielellä tehdyt virheet ilman sen suurempaa häpeää. Hauskin varmaan oli se, kun pyysin kuvistunnilla opettajalta kondomia lainaksi 😂 (Sanakirja siis antoi käännökseksi "rubber", mikä tarkoittaa jenkkienglanniksi kortsua.)

Luotatko ihmisiin?

Vaikka luottamukseni onkin petetty pari kertaa niin kyllä, luotan. Olen varmaan jopa vähän liiankin luottavainen ihminen, mutta pidän tätä vahvuutena, en heikkoutena. 

Oletko koskaan rikkonut lakia, edes näennäisesti?

No juu, nuorempana tykkäsin ajaa aina vähän ylinopeutta, mutta se nyt ei liene mikään kauhea rikos. Muuten olen kyllä aina ollut hirveän lainkuuliainen. Kun joskus yläasteella kaverit hakivat jännitystä elämään pöllimällä kaupasta jotain tikkareita tai muuta yhtä tyhmää, jätin aina välistä. En oikeastaan kiinnijäämisen pelosta, vaan sen takia, että upseerin tyttärenä olen kasvanut sellaiseen ajatusmaailmaan, että säännöt ovat noudattamista varten, eivät rikottavaksi.

Pari kertaa olen aikuisiällä varastanut kaupasta jotain ihan vahingossa - kerran esim. vahingossa kuljetettiin kaupasta miehen kanssa ulos maksamaton vaippapaketti lapsen vaunujen alaosassa ja kerran olen vahingossa varastanut ripsarin, koska se tipahteli kauppakorin raoista toistuvasti lattialle ja tungin sen sitten takin taskuun odottamaan kassalle pääsyä. Ja ei, kumpaakaan näistä tuotteista en palauttanut kauppaan siinä vaiheessa, kun kotona huomasin rikokseni. Sori, mutta veikkaan, ettei K-ryhmän tulos noina vuosina paljoakaan kärsinyt näistä tappioista.

Oletko koskaan menettänyt ystävää?  

Ikävä kyllä olen. Aika monta ystävää on menehtynyt tässä vuosien varrella. Itse asiassa ihan vähän aikaa sitten sain taas suru-uutisen, jonka prosessoiminen on vielä kesken, en ole vielä ehtinyt ymmärtää tapahtunutta todeksi. 

Ajalle menetettyjä ystäviä en sure niin paljoa. Ajattelen, että eri ihmiset kuuluvat eri aikakausiin, enkä osaa surra esim. sitä, että en ole ollut yhteydessä lukioaikaiseen parhaaseen ystävään enää vuosikausiin. Mitään dramaattista välirikkoa kenenkään kanssa ei ole tapahtunut, aika vaan on tehnyt tehtävänsä ja olemme ajautuneet eri reiteille elämässä. Ystävyys on arvokasta myös menneessä muodossa; kuinka mahtavia hetkiä meillä olikaan silloin 80-luvulla!

Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä? 

Mun on aina ollut täysin mahdotonta vastata tähän kysymykseen. En tiedä! Kyllähän mä varmasti aina jotain huomaan, mutta jälkikäteen mun on ihan mahdotonta eritellä, mikä se ensimmäinen asia on ollut. Veikkaan, että eri ihmisten kohdalla tämä vaihtelee ja myös oma sen hetkinen mieliala varmasti myös vaikuttaa asiaan. Jos on liikkeellä verkkarit jalassa, ilman meikkiä ja tukka harjaamatta (kröhöm, vuosi 2020) ja kohtaa naisen, joka on huoliteltu, niin taatusti kiinnitän hänen ulkoasuunsa enemmän huomiota kuin silloin, jos olisin itsekin täydessä tällingissä. Tai jos olen huonolla tuulella ja kohtaan pirteän ihmisen, saattaa pirteys sillä hetkellä tuntua ärsyttävältä tai jopa teeskennellyltä, vaikka se ei sitä oikeasti olisikaan.

Kun oikein pinnistelen ja mietin, niin esiin nousee kyllä aitous. Tai ainakin sen vastakohta, epäaitous. Se on luonteenpiirre, jonka haistan aika herkästi ja sen perusteella myös herkästi "tuomitsen" ihmisen ikiajoiksi. Aitoutta ei pysty feikkaamaan, enkä myös yhtään pidä ihmisistä, jotka eivät syystä tai toisesta sitä ole. Pitäisi tietenkin koittaa jaksaa muistaa, että joskus epäaitoudella peitetään omia epävarmuuksia ja sen hetkistä pahaa oloa - siksi jokaiselle epäaidolle ihmiselle pitäisi antaa toinen mahdollisuus.

Unelmiesi asuinpaikka?  

Tietyllä tapaa tietenkin tämä nykyinen kotimme, koska home is where your heart is. Mutta en kyllä pysty kirkkain silmin sanomaan, ettenkö vaihtaisi meidän kotipaikkakuntaamme, sen verran junttila ja tuppukylä tämä paikka kyllä on. Tätä emme mitenkään osanneet arvata silloin 14 vuotta sitten, kun löysimme tämän tontin ja aloimme rakentaa. Toisaalta en kyllä mitenkään päivittäin haikaile mihinkään muuallekaan, vaan olen "tyytynyt kohtalooni" - haha! 

Jos saisin valita (ja olisi rahaa tämän toteuttamiseen), asuisin kivitalossa meren rannalla ja vielä niin, että tontilla olisi omaa rantaviivaa. Meri on ollut mulle aina rakas elementti, ja sitä myös eniten kaipaan täällä sisämaassa. 

Suomesta en haluaisi lähteä mihinkään. Tähän tulokseen olen tullut vuosien varrella, kun aina välillä mielessä on käynyt ajatus ulkomailla asumisesta. Eläkkeellä voisin toki asua osan vuodesta esim. Italiassa jossain pienessä kylässä (meren rannalla), mutta pysyvästi en täältä lähtisi mihinkään. Enkä lähtenyt nuorempanakaan, vaikka mahdollisuus siihen olisi pariinkin otteeseen ollut.

Milloin olet ollut eniten peloissasi?

Olen aika onnekas, koska en ole joutunut pelkäämään elämässäni kovinkaan montaa hetkeä. Elämäni on aina ollut turvallista ja turvattua; en ole joutunut pelkäämään väkivaltaa, enkä taloudellista selviämistä (opiskeluvuosien kituuttamista ei lasketa). 

Hyytävää pelkoa tunsin ollessani pahassa bussikolarissa aikuisiällä. Olen kokenut kaksi erittäin pahaa kolaria elämässäni, ensimmäisestä en muista mitään (tapahtui lapsuudessa), mutta toisen muistan edelleen sekunti sekunnilta. Ne olivat pitkiä sekunteja ne! Kuin ihmeen kaupalla selvisin molemmista (eikä kukaan muukaan kuollut tai edes vammautunut), näistä molemmista koen ihan älyttömän suurta kiitollisuutta aina, kun asia (harvoin) tulee mieleen. Kasvoissani oleva arpi lapsuusiän kolarista on aika pieni hinta siitä, että selvisin hengissä!

Pelkoa tunsin myös parin minuutin verran, kun kuulimme synnytyslaitoksella, että lapsellamme on synnynnäinen sydänvika. Onneksi lääkäri, joka uutisen meille kertoi, oli todella taitava ja onnistui nopeasti kertomaan myös sen, että vika oli äärimmäisen pieni, eikä tule vaikuttamaan lapsen elämään mitenkään. Tunsin syvää luottamusta tuota lääkäriä kohtaan välittömästi, enkä oikeasti pelännyt asiaa kertaakaan sen ensimmäisen hetken jälkeen. Ja ihan hyvä niin, koska pelko olisi ollut turhaa - vika korjaantui itsestään parissa vuodessa, eikä tosiaan koskaan ole vaikuttanut lapsemme elämään mitenkään. Mutta ne pari pelossa elettyä minuuttia olivat tietenkin ihan kamalia!

Epäsuosittu mielipiteesi?  

Kasvisruoka on pahaa!! Ja siksi söin salaa tällä viikolla lounaaksi paistettuja nakkeja ja näkkäriä sulatejuustolla. Ei yhtään kasvikunnan tuotetta lautasella!

Haha, älkää nyt ottako tätä tosissanne. Tässä puhuu nyt nainen, joka on viettänyt lihatonta lokakuuta lokakuussa 2020 eli juuri silloin, kun aikaa ja paukkuja hyvän kasvisruuan miettimiselle ei ole ollut. Olemme päätyneen syömään aika kauheita ruokia jonain päivinä (tästä tulossa varmaan ihan oma postauksensa lähiaikoina) ja olen kieltämättä sortunut pari kertaa "salaa" syömään kanaa - ja sitten oli tuo nakkiepisodi. Salaa lainausmerkeissä sen takia, että olen toki kyllä "tunnustanut" asian miehelleni illalla. Mies muuten (kts. rehellisyys vähän myöhemmin) on sitkeästi noudattanut haastetta, vaikka tiukkaa on tehnyt hänelläkin. Olen päätynyt siihen, että meistä ei ole (ei edes normaalina vuotena) täysiksi kasvisruokailijoiksi, muutama kasvisruokapäivä viikossa ja punaisen lihan (lähes kokonaan) pois jättäminen sopii meille paremmin.

Mutta niitä epäsuosittuja mielipiteitä. Kyllä, mulla on niitä paljonkin, mutta olen vähän huono niitä huutelemaan julkisesti. Olen aika leppoisa ja rauhaa rakastava tyyppi, enkä näe mitään lisäarvoa sille, että päätyisin aina riitelemään asioista. Mieluummin olen yleensä hiljaa - paitsi silloin, kun tilanne sitä ihan oikeasti vaatii. Mulla on hyvinkin tiukat ja ehdottomat mielipiteet esim. siitä, onko yksittäisen ihmisen ilmastoteoilla merkitystä (on!), tuleeko meidän auttaa maahanmuuttajia, vaikka heidän joukossaan onkin törky-yksilöitä (kyllä pitää auttaa, törky-yksilöitä löytyy kaikista ihmisryhmistä) tai tulisiko ns. "geeniruoka" hyväksyä laajemmin (kyllä, tiukin rajoituksin ja varovaisuusperiaatteella toki, mutta harva "geeniruuan" vastustaja edes tietää, mikä on geeni, saatika sitten, mitä geneettinen muokkaaminen tarkoittaa ja miksi sitä tehdään).

Ikä on tehnyt tehtävänsä tässä asiassa. Olen oppinut - monen väittelyn ja riidankin kautta - sen, että ihmisten mielipiteitä ei yleensä saa muutettua näissä isoissa kysymyksissä. Vai oletko koskaan kuullut maahanmuuttokeskustelua, jossa toinen lopuksi sanoisi "hei, olet kyllä oikeassa tässä asiassa"? Mutta kuten sanottua, lähden kyllä keskustelemaan näistä ja monesta muustakin aiheesta, jos on "pakko". Ja joskus esim. miehen kanssa on ihan mahtavaa vääntää jostain aiheesta tuntitolkulla, kunnioitamme toisiamme ja osaamme myös lopuksi (ööh, ainakin joskus...) myöntää, että ehkä mahdollisesti olin tässä väärässä.

Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman? 

Tämä on paha, siis todella paha! Suurin osa elämäni lomamatkoista (ja tulkitsen siis tämän kysymyksen koskemaan matkaa, eikä esim. kivaa kotona lötköteltyä lomaa) on ollut tosi kivoja ja niitä on hirveän vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Vastaan, että kaikki lomamatkat, jotka olemme tehneet perheenä. Emme matkustele (haha, vuosi 2020 jälleen...) kauhean usein, mutta jokainen reissu, minkä olemme tehneet, on ollut ihana omalla tavallaan. Erityismaininnan saa kuitenkin ehkä Sisilia (vuonna 2016), sillä reissulla kaikki meni ihan täydellisesti. Hotellin uima-allasalue oli paratiisi (vaikka huoneemme ei mikään ihmeellinen ollutkaan), ruoka oli taivaallista ja seura tietenkin myös, kuten aina, kun olen miesteni kanssa liikkeellä.




Mitä ihailet toisissa ihmisissä? 

Sama aitous, mistä puhuin jo aikaisemminkin. Ja rehellisyys. Aito ja rehellinen ihminen voi joskus olla vähän tyhmä tai ärsyttäväkin, mutta harvemmin se mua haittaa (ellei nyt suoraan kohdistu muhun). Ei kaikista tarvitse pitää, mutta haluaisin voida kunnioittaa kaikkia tuntemiani ihmisiä. Ehkä eniten kunnioittamani tyyppi on oma aviomieheni johtuen juurikin hänen aitoudestaan. Hän ei ikinä, ei siis ikinä, ole muuta, kuin oma itsensä, eikä häntä kiinnosta tippaakaan, jos joku ei hänestä tykkää (useimmat kyllä tykkäävät 💖). Olen itsekin oppinut häneltä paljon tässä asiassa, joskus ennen pyrin välillä miellyttämään muita ja muiden mielipiteet vaikuttivat omaan käyttäytymiseeni enemmän (toisaalta sitä taidetaan kutsua myös nuoruudeksi...).

Konkreettinen asia, mitä joissain ihmisissä ihailen, on tehokkuus ja aikaansaaminen. Itsehän menen yleensä aina, mikäli vaan mahdollista, sieltä, missä aita on matalimmillaan (mieluiten sieltä, missä koko aitaa ei edes ole) ja jätän tekemättä kaiken, mikä ei sillä hetkellä ole ihan pakollista. En voi ymmärtää niitä, joilla viikon to do -lista on aina tyhjä sunnuntaina ja jotka saavat aikaiseksi työn ja arjen lisäksi kaikkea mahdollista.

Olin syyslomalla poikkeuksellisen tehokas ja sain aikaiseksi esim. pihalla vaikka mitä. Tähän (ja moneen muuhunkin paikkaan) istutin kukkasipuleita ensi kevään tulppaaniloiston toivossa. Callunat peittävät tyhjän penkin nyt syksyllä ja talvella.

Minkä asian suhteen olet intohimoinen? 

Olen moneen otteeseen maininnut, että en koe kauhean suurta intohimoa juuri mitään kohtaan ja olen usein jopa vähän harmitellutkin asiaa.. Kirjoitin aiheesta taannoin oman postauksenkin. Kuten siinä mainitsin, niin lukeminen ja mun työ ovat molemmat asioita, joihin voin sanoa suhtautuvani intohimoisesti.

Ehkä tärkein kuitenkin se, että suhtaudun intohimoisella äärimmäisyydellä siihen, että pyrin aina olemaan paras mahdollinen äiti lapselleni. Tiedän, etten tietenkään siinä aina onnistu, ei kukaan onnistu, mutta tämän asian suhteen olen intohimoinen; lapseni etu menee aina kaiken muun edelle. Mutta en tiedä, oliko tämä nyt sitä, mitä tällä kysymyksellä ajettiin takaa...

Tähän Porvoossa syötyyn Cafe Cabriolen porkkanakakkuun suhtauduin asiaankuuluvalla intohimolla. Kahden kerroksen porkkanakakku ❤

Ja nyt sitten tietenkin heitän tämän haasteen eteenpäin kaikille halukkaille. 

Käythän kertomassa kommentiboksissa, jos vastaat näihin kysymyksiin omassa blogissasi, niin tiedän tulla lukemaan kirjoituksesi!

Mahtavaa viikonloppua kaikille 💓

lauantai 24. lokakuuta 2020

EHKÄ VÄHÄN HAMSTRASIN...

Kaikki varmasti muistavat vessapaperihysterian viime keväältä! Koronan rantautuessa meille ihmisiin iski inhimillinen paniikki siitä, että ruoka ja muut välttämättömyystarvikkeet loppuvat kaupoista ja homma eskaloitui sitten vessapaperiin. Meillä kävi vessapaperin kanssa silloin niin, että se ihan oikeasti loppui pahimman paniikin aikana ja sen löytäminen oli tosi työn ja tuskan takana. Kauppojen koluaminen vessapaperia etsien tuntui niin tyhmältä hommalta, että hankin sitä myöhemmin keväällä pienen määrän varmuusvarastoon. Ja vannoin, että näitä ei sitten käytetä ennen seuraavaa pandemiaa - sen verran dorkaa hommaa sen metsästäminen oli.

Ruokaa mun ei tarvinnut hamstrata ensimmäisen aallon ensivaiheessa ihan kauheasti, koska meillä on aina olemassa "pandemiavarasto", kuten olen jo joskus aikaisemmin kertonutkin. Toki siinä kevään kuluessa pikkuhiljaa tuli hankittua kaikenlaista "vähän vielä lisää" ja myönnän, että tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että meiltä löytyy mm. 18 purkkia tomaattimurskaa, 13 purkkia erilaisia papuja, kolme kiloa sokeria, neljä kiloa (!!) erilaisia pastoja, neljä suklaalevyä ja kaksi pussia irtokarkkeja (tilanne 24.10.2020), 7 purkkia tonnikalaa ja kaksi pakastinta täynnä ruokaa. Ja tässä siis ihan vaan muutamia juttuja, täydellinen lista on niin pitkä, etten jaksa sitä kirjoittaa edes alkuun. No, nämähän eivät ole mitenkään turhia juttuja, mutta nyt pitää vaan muistaa huolehtia siitä, että niitä myös käytetään. Näissä kaikissa on kuitenkin viimeinen käyttöpäivä muutaman vuoden sisään, joten vuoden 2035 pandemian varalle niitä ei ehkä kannata säilyttää!

Ja koska meillä on säilytystiloja myös ruualle aika paljon ja monessa paikassa, niin kaikki elintarvikkeet ovat tällä hetkellä ripoteltuna eri tiloihin, mikä vaan lisää sitä tosiasiaa, että mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea meillä on. Haha - positiivisesti voi ajatella niin, että jos meille iskee pandemiaruokavaras, hän saa saalikseen vain osan meidän varmuusvarastoista. (Ihan oikeasti pitää tehdä täydellinen lista siitä, mitä kaikkea meiltä löytyy!)



No, joku sen siellä varmaan jo arvaakin: hamstrasin ensi alkuun kyllä viiniäkin. Sitä en kuitenkaan osaa säilyttää, joten totesin, että tätä menoa kuolen todennäköisemmin maksakirroosiin, kuin koronaan. Varastossa ei siis enää ole viiniä kuin pari päivää kerrallaan! No okei, kaunistelen asiaa - ei ole tuotakaan vertaa, ei se koskaan varastoon asti ehdi, vaan menee saman tien käyttöön 😂 

 

Sitä en ihan ymmärrä, miksi meillä on kotona käsidesiä, koska täällä sitä ei koskaan käytetä. Tehokas saippuapesu riittää ja on jopa parempi vaihtoehto, kuin käsidesillä löträäminen. Voisikohan näillä pestä vaikka ikkunat ensi keväänä? Myös epäonnistuneita malleja kankaisista kasvomaskeista on kertynyt "varastoon" (ei niitä nyt sentään raaski heittää poiskaan...).

Pahin isku keväällä mulle kuitenkin oli kirjastojen sulkeminen nopealla aikataululla. Toki siitä ilmoitettiin pari päivää etuajassa (muistaakseni), mutta olin niin töiden viemää silloin, etten yksinkertaisesti ehtinyt kirjastoon. Tästä viisastuneena aloin tilaamaan ja myös ostamaan (siinä vaiheessa, kun kauppoihin uskalsi mennä taas luuhaamaan) kirjoja toista aaltoa silmällä pitäen. En siedä sähköisiä kirjoja, joten päätin, että mulla on ihan pakko olla varmuusvarasto myös kirjojen suhteen. Noh, toinen aalto on jo jonkin aikaa vellonut keskuudessamme, mutta koska kirjastoja saa edelleen käyttää, en ole vielä koskenut tähän kallisarvoiseen pinoon. Kolmatta aaltoa odotellessa siis?

 

Tällä viikolla kävi sitten se, minkä olin arvannut jossain vaiheessa tapahtuvan:

 

 

Onneksi huomasin tämän saman tien ja kakkoskappaleen kuitti oli edelleen tallessa. Jatkossa tarkistan kirjakaupassa tuon kuvan avulla varaston tilanteen. Hah.

Mites siellä? Hamstrasitko keväällä? 

Entä mikä tilanne on nyt - onko varmuusvarasto kunnossa?

perjantai 2. lokakuuta 2020

ETÄ-, LÄHI- JA SEKO-ELÄMÄÄ, TOISAALTA KUITENKIN JO NIIN TAVALLISTA ARKEA

Elämä on ollut juuri niin sekopäistä, kuin mitä tältä syksyltä osasinkin odottaa. Arki kotona on ollut ihan tavallisen tylsää, ehkä normaalia tylsempääkin, koska mulla on ollut tosi paljon töitä ja sen lisäksi olemme jatkaneet maaliskuussa aloitettua pysytään mahdollisimman paljon loitolla kaikesta -elämää. Emme siis ole käyneet juurikaan missään tai tehneet juurikaan mitään. Läheinen ystäväpariskunta oli meillä viikonloppukylässä syyskuussa ja se oli kyllä ihan superihanaa. Meillähän ei normaalistikaan ole mitenkään kauhean aktiivinen sosiaalinen elämä, mutta nyt pitkän hiljaisuuden jälkeen oli mahtavaa halata, tehdä hyvää ruokaa, käydä yhdessä uimassa meidän altaassa ja – kyllä, myönnän kaiken – juoda ihan liikaa viiniä (ja ehkä myös kröhöm, ”ihan vaan yksi” -konjakkejakin taisi mennä muutama liikaa). Riehaannuimme tanssimaan meidän olohuoneessa kekkulipäissämme pitkälle aamuyöhön, mikä oli teinin mielestä ihan superhauskaa ja tietenkin myös supermyötähäpeää tuottavaa – haha, hän ei oikein osannut päättää, kumpi tunne oli enemmän pinnalla. Tärkeintä oli se lämmin ja ihana tunnelma, mikä vain parhaiden ystävien kanssa muodostuu. Myönnän myös ihan rehellisen krapulan, jollaista en ole vuosikausiin potenut. Oikeasti tuntui siltä, että pää räjähtää, sydän pysähtyy (tai hakkaa itsensä rikki) ja elämä loppuu tähän ja nyt. Mutta oli se sen arvoista!

Muuten elämä on ollut aika lailla töitä, töitä ja töitä. Ensimmäinen jakso lukiossa on aina hektinen ja kiireinen, tänä vuonna soppaa hämmensi tietenkin se, että sairaana olevat opiskelijat seurasivat opetusta etäyhteyden kautta kotona, kaikenlaista säätämistä oli sata kertaa enemmän kuin normaalisti ja koko ajan jännitettiin, kuinka kauan kestää, ennen kuin meidän koulussa todetaan ensimmäinen koronatartunta ja sen myötä altistuksista johtuvat karanteenit. Kuin ihmeen kaupalla meidän iso koulu on säästynyt tältä (tätä pidän ihan oikeasti tosi ihmeenä). Oma juttunsa on myös se, että syksyn abit olivat kevään yhteisten kokemusten vuoksi hitusen verran läheisempiä, kuin yleensä ja työskentely heidän kanssaan meni vähän turhan paljon tunteisiin. Abit olivat pari viikkoa ennen kirjoituksia etäopetuksessa ja abikurssin vetäminen oli ihan supertyöltästä. Kirjoitusten korjaaminen on edelleen kesken (kuten myös neljän ryhmän kurssikokeiden lukeminen), joten hommia on seuraaville päiville AIVAN TARPEEKSI!

 


Toisaalta olen tykännyt ja nauttinut jokaisesta lähiopetuspäivästä, kuten täällä kirjoitinkin, toisaalta töitä on siis ollut hitusen liikaa ja olen ollut tosi väsynyt. Tästä eteenpäin syysloman jälkeen mennään vuorottelusysteemillä, jossa aina tietty ikäluokka on välillä kotona etäopetuksessa, välillä koululla lähiopetuksessa. Mulla on kursseja tässä jaksossa sillä tavalla, että olen itse osan viikoista kokonaan kotona, osan taas kokonaan koululla. Säikähdin kieltämättä tätä ajatusta ensin, että alkaako se kevään kauhuelämä taas. Päätin kuitenkin lähestyä asiaa positiivisen kautta ja mietin, miten nyt parin seuraavan kuukauden ajan tulen toimimaan. Haastoin myös 2. – 4. vuosikurssin opiskelijat miettimään tämän vähintään kolmen positiivisen asian kautta. Omat sääntöni ja positiiviset ovat nämä:

Ei tarvitse meikata tai pukea siistejä vaatteita päälle päivittäin.

Pitää kuitenkin pestä naama, harjata tukka ja laittaa suht kivat kotivaatteet päälle.

Työmatkaan ei mene aikaa.

Pitää kuitenkin ”lähteä töihin” aamulla, joten meinaan aamuisin kävellä teinin kanssa bussipysäkille (voi olla, että teini on eri mieltä tästä – äiti saattaa bussipysäkille ei ehkä hänen maailmassaan ole se valoisin päivän aloitus – siinä tapauksessa lähden kävelemään eri suuntaan. Sama juttu iltapäivällä, töistä pitää myös kävellä kotiin. Tämä on ihan hauska ajatus, koska normaalisti kuljen työmatkat autolla.

Lounaan voi tehdä hellalla, ei tarvitse olla pakattuja eväitä mukana joka päivä.

Lounas pitää kuitenkin myös tehdä joka päivä eli ei niin kuin keväällä, että söin oppitunnin aikana hätäisesti jotain epämääräistä.

Päivällä voi käydä kävelyllä hyppytunnin aikana (tai ottaa päiväunet, jos sataa ja/tai on tosi väsynyt).

Liikaa töitä ei pidä tehdä. Tällaisena rankkana ja hankalana aikana ei ole aika ruveta uudistamaan jotain hiton monistetta, joka on toiminut oikein hyvin jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämä oli yksi ”perisynneistäni” viime keväänä – tein monta kuukautta kestäneen överitunnollisuus-kohtaukseni aikana ihan älyttämän paljon kaikenlaista turhaa.

Työkone menee kiinni viimeistään viiden aikoihin, kuten normaalinkin elämän aikana.

Kukaan ei tietenkään tiedä, kuinka kauan tällainen tulee jatkumaan. Voi olla, että näin mennään koko lukuvuosi (ja ehkä seuraavakin?). Olen onneksi osannut jättää murehtimisen minimiin ja oppinut elämään aika lailla päivä kerrallaan. Ainoa, mikä nyppii ja ottaa aivoon on kaikenlainen vatvominen ja vetkuilu. Kevään tiukat rajoitukset sopivat ainakin mulle paljon paremmin, kuin tämä "viranomainen suosittelee, että paikallisviranomaiset mahdollisesti pohtivat perustavansa työryhmän, joka päättää ehdotuksesta suositella paikallisviranomaisille mahdollisen suosituksen käyttöönottoa, mikäli tautitilanne niin vaatii". No, nyt toki tiukempiakin otteita on otettu, mutta kaipaan silti kevään Sannaa, joka lempeällä, mutta kuitenkin niin autoritäärisellä äänellään toteaa, mitä nyt olisi hyvä tehdä ja mitä taas ei.


 

Mutta hei, välillä jotain muutakin kuin koronaa. Eli ruokaa! Oma ruuanlaittoni on ollut edelleen melkoisen retuperällä ja viherviikkojenkin laita on vähän niin ja näin – vähän semmoisella ”sixty/fifty” -meiningillä ollaan menty. Yritystä on ollut, jonain päivinä olen onnistunut paremmin, joinain huonommin. Olen luojan kiitos osannut olla ruoskimatta itseäni liikaa ja ollut itselleni armollinen (jostain syystä en oikein tykkää tuosta ilmaisusta…), mutta ajatuksena kyllä on tulevan syysloman (viikko 42) aikana ryhdittää tätä hommaa ja ihan päivittäin kiinnittää ruoka-asioihin ekstrapaljon huomiota. Olen syönyt liian vähän, mikä ei sovi minulle ollenkaan ja mikä ei – vaikka toisin voisi kuvitella – esim. ole tiputtanut minulta kiloja lainkaan. Päinvastoin, asia on vaikuttanut pelkästään jaksamiseen ja lisännyt väsymystä entisestään ja taidanpa jopa olla lihonut pari kiloa liian vähän syömisen seurauksena, niin hassulta kuin se kuulostaakiin. Kun kunnon ruuan (ja riittävän isot annokset sitä) syöminen unohtuu, tulee helpommin napsittua turhia välipaloja ja varsinkin iltapäivisin olen käyttänyt vähän turhankin ahkerasti koulun välipala-automaattia, mistä ikävä kyllä on saatavilla myös suklaata…

Aloitimme miehen kanssa taas lihattoman lokakuun, tästä on meillä jo parin vuoden perinne. Olen tosi tyytyväinen siitä, että ”lihansyöjämieheni” haluaa ihan oma-aloitteisesti pitää kiinni tästä perinteestä ja ilman häntä en usko, että olisin tänä vuonna jaksanut innostunut asiasta (tai edes muistanut sitä). Lihattoman lokakuun kunniaksi meidän kuukauden ensimmäinen perjantaimättö on ihan superhyvä sienipiiras (sienistä ei mun mielestä saa mitään muuta, kuin hyvää aikaiseksi). Piiraan tekeminen on tänään vielä edessä, joten siitä ei nyt ole vielä kuvaa eikä ohjetta, mutta olen tehnyt piiraan tämän ohjeen mukaan aikaisemminkin, joten uskallan luvata sen olevan hyvää. Saatte ohjeen sitten ensi kerralla.

Toivon, että jaksaisin vähän taas aktivoitua blogin suhteen pitkästä aikaa. 

Ei sen takia, että on pakko, vaan sen takia, että tämä kirjoittaminen vaan on niin kivaa!

Mitä teille kuuluu??

p.s. tämä uusi Blogger on kyllä ihan sysihuono! En saa kuvia ladattua ilman kauheaa taistelua (ja kaiken tallentaminen muutenkin kestää ja tökkii pahasti), kaiken kaikkiaan tämän käyttäminen on tosi hankalaa. Kuvia siis vain nuo kaksi, en jaksa käyttää perjantai-iltaani tämän kanssa tappelemiseen...