lauantai 30. heinäkuuta 2022

IHAN ÖVERIT

Kuljen päivittäin monta kertaa tuon kulhon ohi ja mietin joka kerta, mihin ihmeeseen saan sen mahtumaan. Mielessä käy myös joka kerta kysymys siitä, miten ihmeessä menin ja ostin tuon Ischialla yhdestä keramiikkakaupasta - noin överi kaikilla tavoin!? Siinä se nyt kuitenkin jököttää kaapin päällä (ei siis lattialla, kuten tuossa toisessa kuvassa) aterimineen ja odottaa sijoituspaikkaa ja sitä, että sitä joskus mahdollisesti myös käytetään. Palaan sen tarinaan myöhemmin, mutta aloitan sillä, koska se symboloi tällä hetkellä tätä kesää 2022 - ihan täydet överit, niin hyvässä, kuin pahassakin.


 

Kesä on ollut ihana - ja kamala! Överi-ihana kesäkuu ja överikamala heinäkuu. Kesäkuussa laskeuduttiin lomalle, jonka jälkeen teini lähti Kriparille. Oltiin miehen kanssa 10 päivää kotona kahdestaan, uitiin, löhöiltiin, mies teki kaikenlaista hyödyllistä pihalla (jolloin minä löhösin ja luin kirjaa), käytiin syömässä ulkona melkein joka päivä. Odotettiin teiniä takaisin; niin huvittavaa, kuin se onkin, tuossa ajassa ehtii tulla jo ihan kauhea ikävä. Vietettiin tosi kiva kriparin päätösjuhla lähipiirin kanssa ja siinä vaiheessa jo kovasti odotettiin Italian matkaa. Juhlassa tietämättämme altistuttiin koronalle ja säikähdettiin, mutta selvittiin itse. Äiti sairastui ja vei koronan mennessään myös isälle, mikä huolestutti kovasti, mutta hienosti selvisivät molemmat taudista. Lähdettiin reissuun.

Ihana Italia! Ihana Ischia! Ihan överi-ihana hotelli! Ihan kamalan överikuuma jo kesäkuussa - vaikea edes kuvitella, millaista siellä on ollut heinäkuussa, kun lämpötilat ovat kivunneet kesäkuusta vielä korkeammaksi. Ei tehty mitään, ei siis oikeasti mitään, mikä on tosi harvinaista tällä kokoonpanolla - mies yleensä kypsyy löhöämiseen neljännen päivän aikana. No nyt ei kypsynyt, vaan oli ihan överi-laiska hänkin, mikä sopi mulle tosi hyvin. Yksi Napoli-reissu tehtiin, mikä oli täysin överi-katastrofi (kerron joskus myöhemmin). Oltiin vaan, levättiin, uitiin, maattiin, syötiin - ihan parasta.


 

Tultiin kotiin ja ei mennyt kuin kaksi päivää, kun mulla alkoi oireet - Korona! Italiassa oli maskipakko kaikissa julkisissa paikoissa, mutta eihän me sitä noudatettu noilla helteillä, kun ei paikallisetkaan! Muutama päivä mun sairastumisen jälkeen myös miehet (jotka ei siis KOSKAAN sairasta) alkoivat oireilemaan ja molemmat jäivät pois töistä pariksi päiväksi. Minä olin paljon kipeämpi ja myös toipuminen on ollut hitaampaa. Eli käytännössä koko heinäkuu on mennyt överihuonossa olossa, käsittämättömässä jaksamattomuudessa - en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi koko heinäkuussa. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän peloissani; ei kai nyt vaan ole iskenyt mikään Long Covid, mutta nyt parin viimeisen päivän aikana olo on vähitellen alkanut kohentumaan. Silti edelleen on semmoinen olo, että vielä hetken aikaa pitää ottaa ihan rauhallisesti, jotta olen reilun viikon kulutta koulun alkaessa vihdoin kunnossa.

Mullahan kesä menee yleensä just näin, että en juurikaan saa aikaiseksi mitään. Mutta JOTAIN sentään kuitenkin joka kesä olen tehnyt; jos ei mitään hyödyllistä, niin jotain kivoja juttuja kuitenkin. Tämän heinäkuun "en saa aikaiseksi mitään" ei ole ollut sitä kivaa laatua ja harmittaa kovasti. Mulla oli yksi - siis vain yksi - to do -juttu tälle kesälle (vieras/työhuoneen raivaaminen ja uudelleen sisustamisen), mutta en ole saanut projektia edes alkuun. Ellen huomenna koe jotain "ihmeparantumista", jää tuo homma myöhemmäksi. Syy siihen, miksi haluan tehdä sen on se, että (sen lisäksi, että huone on täysi rötyvarasto tällä hetkellä) haluan saada sen siihen kuntoon, että oikeasti myös välillä tekisin töitä siellä, enkä aina vain tässä keittiön pöydän äärellä. Lisäksi pienellä huonekalujen siirtämisellä saan sinne sopivan keskilattiatilan, missä tehdä kehonhuoltoa ja kevyttä joogaa - kumpaakaan ei ole kiva tehdä siellä meidän varaston treenitilassa, koska siellä on suht viileää ja se on kaikesta sisustamisesta huolimatta kuitenkin, noh, varasto. Kuntopyörää ja soutulaitetta siellä on ihan ok käyttää, koska kumpikaan toiminto ei tarvitse kauhean viihtyisää tilaa ympärilleen (kröhöm - ei niin, että olisin kumpaankaan laitteeseen koskenut... aikoihin...).

No mutta valittaminen sikseen ja takaisin tuohon tämän kesän symboliin eli överikulhoon. Mulla on semmoinen periaate, että ostan aina, jokaisella reissulla (myös kotimaassa), yhden kipon, purnukan, kulhon tai ylipäätään jotain keittiöön. Rakastan sitä, kuinka niitä arjessa käyttäessä palautuu mieleen, että hei tämä oli sieltä ja sieltä, kuinka kivaa meillä olikaan. Marraskuisen torstain ruuanlaitto saa aina pienen kivan piristyksen noista ajatuksista. Mutta hitto soikoon toi kulho... 😂😂😂 Puolustaudun sillä, että olin ihan helteen pökerryttämä (ja saatoin ehkä myös olla pienessä ruuanjälkeisessä viinihutikassa...) JA sillä, että se kauppa mistä ostin ton, oli niin överi, että toi kulho näytti siellä hyvin vaatimattomalta 😂 Mutta mun "ongelma" on se, että koska toi on ihan selkeästi äyriäisten tarjoiluun tarkoitettu kulho, niin enhän mä siihen voi ladata esim. kanasalaatin aineksia, kuten kaupassa ajattelin; kaikki salaatin komponentit omiin lokeroihinsa ja siitä sitten marraskuussa kootaan lautaselle jokainen oma annos. No entäs siten katkarapusalaatti, ajattelee siellä moni - toi kulho on niin iso, että meille kolmelle sopiva määrä katkarapuja ei vie tilaa, kuin pelkän pohjan verran yhdestä noista "kulho-osista".

Joo, tiedän tiedän tiedän - niin tarpeeton first world problem, kuin vaan voi olla. Mutta kuten otsikkokin sanoo - tänä kesänä kaikkia on överiä, ongelmatkin! Eikä se saatana edes mahdu mihinkään kaappiin!

Mutta nyt mä lähden iltauinnille ja lopetan kaikkien turhien ongelmien miettimisen! 

Heipat ja toivon mukaan tavataan taas jatkossa vähän useammin 💛💛💛

tiistai 7. kesäkuuta 2022

BLOGILOMALLE

Tajusin eilen illalla, että mulla on semmoinen inhottava stressimöykky mahassa niin blogin kirjoittamisesta, kuin muiden blogien kommentoimisesta! Ja näinhän ei tietenkään saa olla jostain näin kivasta harrastuksesta, kuin mitä kirjoittaminen on, joten päätin ilmoittaa ihan "virallisesti" jääväni blogilomalle. Lueskelen kyllä varmaan kännykän kautta muiden blogeja, mutta en taida avata konetta ja Bloggeria kommentoidakseni nyt vähään aikaan, enkä myöskään kirjoittaa mitään itse.

Voi olla, että loma kestää viikon, tai sitten koko kesän - en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että tulen takaisin! 

Kuva täältä
 

Siihen asti - ihanaa kesää!!!  💛💛💛

lauantai 4. kesäkuuta 2022

JO JOUTUI ARMAS AIKA

"Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidän ylioppilaiksi. Merkiksi siitä, painakaa valkolakki päähänne." Ne kaksi päivää vuodesta, ylioppilasjuhlat, kun harmittelen sitä, etten ryhtynyt rehtoriksi ja pääse lausumaan noita maagisia sanoja. Tosin en kyllä usko, että pystyisin siihen, koska purskahdan itkuun joka kerta tuossa kohtaa juhlaa. Se ilon, ylpeyden, riemun ja haikeuden tunne, joka joka kerta läikähtää yli, on yksi tämän ammatin parhaista puolista. Kuinka ylpeä olenkaan joka kerta siitä, että ne pienet ykköset, jotka kolme tai neljä vuotta sitten istuivat pelokkaina ja jännittyneinä lukion ensimmäisillä tunneilla, ovat tänään nuoria aikuisia, joiden kanssa olen saanut taivaltaa matkaa muutaman vuoden ajan! Ja samalla se joka kertainen haikeus siitä, että nyt ne lähtevät pois, enkä enää pääse olemaan osa heidän elämäänsä. Vuosi toisensa jälkeen samat tunteet syksyllä ja keväällä - kunnes sitten taas jatkamme matkaa nuorempien kanssa kohti tätä upeaa päivää. Onnea kaikille, niin ylioppilaille, kuin myös ammattiin valmistuneille!

Kirjoitin tänään Faceen ja Instaan "se päivä vuodesta, kun itken vähintään kaksi kertaa". Joskus toki jo koulussa Gaudeamus Igitur tai Suvivirsi saavat nyyhkimään, mutta viimeistään kotiin tullessa, pääsen tirauttamaan uudestaan oman rakkaan teinimme takia. Ensinnäkin vuosi vuodelta parempi todistus - ihan käsittämätöntä varsinkin siihen nähden, että me emme puutu hänen koulunkäyntiinsä muuta kuin silloin, jos pyytää apua esim. koealueen kuulustelussa ja sitäkin tekee aika harvoin. Monella on se käsitys, että opettajien lapset ovat kaikki hyviä koulussa, koska opettajavanhempi piiskaa ja vahtii läksyjen tekemistä ja kokeeseen lukemista. Pyh, ei todellakaan - tai ei meillä ainakaan. Olen tietoisesti vahtinut itseäni, etten lähde tuohon ja näköjään se on kannattanut! Vuosi vielä ja sen jälkeen tuolla todistuksella hän pääsee meidän lukioomme. Haha, eri asia on sitten se, kuinka hyvin mahdumme saman katon alle, mutta se on sitten sen ajan murhe (se ollaan jo yhdessä päätetty, että ei tule minun kursseille 😂). Todistusta tärkeämpi asia on kuitenkin se, että hän saa vuosi toisensa perään myös tunnustusta muista, kuin akateemisista kyvyistään. Hymypoikapatsas (juu, en lähde mukaan siihen keskusteluun, onko sen jakaminen oikein) ja erinäisiä stipendejä, joita kaikkia on yhdistänyt se, että hän on reilu, muut huomioiva ja yhteishenkeä luova nuori mies. Yksityisyyden suojan takia en lähde kertomaan, mitä joutui kokemaan ala-asteella, mutta sitäkin suuremmalla syyllä - hän ei antanut vaikeiden vuosien lannistaa itseään, vaan nousi niiden yli ja jakaa suurta ja reilua sydäntään kaikille. Ihailen, kunnioitan ja rakastan tuota meidän "pientä" (minua jo 4 cm pidempää...) ihmettä enemmän, kuin ketään muuta tässä maailmassa!! 💙💚💛💜

Jos tänään joutui armas aika, niin on kyllä joutunut aika tässä toukokuussakin, kuten jo edellisessä postauksessa vähän ennustelinkin. En ole ehtinyt käydä lukemassa ajatuksen kanssa edes oman blogini kommenttiboksia (kiitos kaikille arkiruokavinkeistä, kokoan sen listan kyllä lähiaikoina), saatikka sitten muiden blogeja. Täydestä kalenterista ja pitkistä päivistä huolimatta olen kokenut eläväni ihan täysillä. Uupumuksesta toipuminen jätti niin ison kiitollisuuden tunteen ja toi takaisin elämän ilon ja positiivisen työpöhinän, että en ole valittanut hetkeäkään. Olen itse asiassa ottanut ensi vuodelle töitä enemmän, kuin moneen vuoteen - opettamisen lisäksi aloitan uuden ohjausryhmän kanssa, olen mukana muutaman tiimin toiminnassa, yhdessä ulkomaan projektissa (ihan mahtavaa, että ne saadaan taas käyntiin!) ja osallistun muutamaan isompaan koulutuskokonaisuuteen. Ja ei, ei tarvitse olla huolissaan, kuten isäni heti reagoi kuulleessaan tästä kaikesta - olen tosi innoissani näistä kaikista jutuista ja tiedän, että jaksan. 

Yksi iso syy, miksi nyt heittäydyn mukaan näin moneen juttuun monen vuoden tauon jälkeen, on se, että alan olemaan "tarpeeton" täällä kotona. Kaikkien teinien vanhemmat tietävät mistä puhun; töistä ei olekaan ihan hengenhätäkiire kotiin, koska teini vastaa tulen vähän myöhemmin -viesteihin "jee, hyvä" 😂 Itse asiassa olen tänäänkin tarpeeton, koska teini lähti yökylään kaverin luo. Kaiken kruunaa se, että mies on yön yli töissä, eli olen ihan itsekseni seuraavan vuorokauden! Mikä sopii mulle tosi hyvin - saan ihan rauhassa ravistella lukuvuoden harteiltani, kuunnella musiikkia, kirjoittaa blogia ja juoda viiniä. Pulahtaisin myös altaaseen uimaan, mutta en ehkä kuitenkaan - se on kyllä pesty ja täytetty uudestaan, mutta lämmityslaitetta ei ole vielä viritetty, joten veden lämpötila on jossain kymmenen asteen tienoilla, mikä on mulle vielä ihan liian alhainen.

Yksin oleminen tulee olemaan muutenkin tämän kesän teema. Mies pitää lomaa vain muutaman viikon ja nekin silloin, kun olemme koko perhe kasassa. Teini lähtee viikon kuluttua kristinoppileirille, minkä jälkeen lähdemme Italiaan Ischian saarelle, ellei Vesuvius purkaudu sitä ennen (todennäköistä, koska 20-luku...). Sen jälkeen teini aloittaa kesätyöt ja mopolla suhaamisen kylillä ja minä "yksinäiset viikkoni" - mikä ei haittaa yhtään. Nautin jo etukäteen siitä, että saan olla itsekseni paljon ja halutessani lähteä Helsinkiin humpsuttelemaan ystävien kanssa. Meinaan myös aloittaa kamalan korkeaksi kasaksi muodostuneen kirjapinon lukemisen, en ole lukenut koko keväänä kuin pari kirjaa kaiken kiireen takia. Tietenkin kesälle on listattu myös pari to do -projektia täällä kotona, mutta niistä en viitsi ihan kauheasti huudella täällä, koska todennäköisesti jäävät vain suunnittelun asteelle, kuten aina 😁

Kuva täältä
 

Nyt siis joutuu suvi suloinen täällä suunnalla, mikä toivottavasti tarkoittaa myös sitä, että palaan myös tänne blogimaailmaan vähän ahkerammin! 

Toivottavasti täällä vielä on lukijoita jäljellä, vaikka olenkin ollut niin passiivinen lähiaikoina. 

Ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille!! 💛💛💛

perjantai 6. toukokuuta 2022

MEIDÄN YHTEINEN "MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN" -LISTA

Sain Rva Kepposen taannoisesta arkiruokapähkäilypostauksesta (aika päheän pitkä sana, vai mitä?) idean koota listan Harkittujen Herkkujen -lukijoiden parhaista arkiruoka. Ensin pitää kuitenkin vähän perjantaipölistä, palaan postauksen varsinaiseen aiheeseen vasta lopuksi 😊

Huhheijaa, mitä ruuhkaviikkoja täällä vedellään tällä hetkellä! Tuntuu siltä, että kaikki tahot ovat aktivoituneet yhtäkkiä ja kaikki samaan aikaan. Kun ensin vedettiin kaksi vuotta niin, että aamulla lähti töihin (etä- tai lähi), teki päivän duunit, kävi maskin kanssa kaupassa ja sitten kotiin, niin nyt tapahtuu joka rintamalla; kaikki kokoukset ovat lähikokouksia, koulutuksia pukkaa ja lähinä tietenkin, töihin mennään joka päivä paikan päälle (rakastan 💙), järjestetään vierailuja yliopistolle, viikonloppuisin tapahtuu, lapsi matkustaa, kavereita tavataan ja kutsutaan kylään... Kääk - kaikki aivan mahtavan ihanaa, mutta kyllä sen huomaa, että korona-aika passivoi ja sai aikaan sen, että päivän kohokohta oli Netflixin avaaminen ja seurattavan sarjan seuraavan jakson katsominen. Vaikka ihan oikeasti rakastan tätä kaikkea "normaalin elämän" pöhinää, niin kyllähän se veronsa vaatii. Tässä vikassa jaksossa mulla on kaiken tämän lisäksi viisi kurssia, joista yksi labrakurssi (mikä siis aina teettää ihan älyttömän enemmän paljon töitä verrattuna tavallisiin "luentokursseihin") ja muutkin kurssit vaativat lähes päivittäin iltahommia, joten päivät ovat pitkiä ja uuvuttavia.

Kaiken totaaliväsymyksen keskeltä sanon kuitenkin, että tämä on aivan ihanaa!! Vaikka olenkin iltaisin niin finaalissa, että tuskin jaksan meikkejä pois pestä ennen sänkyyn kaatumista, niin tuntuu ihan mahtavalta, että elämä on aika lailla normaalia vihdoinkin. Eikä ole enää montaa viikkoa siihen, että alkaa hyvin ansaittu kesäloma ja sen jatkuminen sitten palkattomana kesäkeskeytyksenä (tämä vaan muistutuksena niille, joita opettajien lakkoilu, "pitkät lomat ja lyhyet työpäivät" ärsyttävät). En muista, milloin viimeksi olisin odottanut kesälomaa näin paljon tai kokenut todellakin ansainneeni sen pitkän loman - sai siitä rahaa tai ei!

Mutta postauksen varsinaiseen aiheeseen, nyt kun pölinät on pölisty. Eli tarkoitus olisi koota lista niistä kaikista helpoimmista, nopeimmista ja just teidän perheessä toimivista arkiruuista. Top kolme pyydän kommenttiboksiin laittamaan ja minä sitten päivitän tämän postauksen listaa sitä mukaa, kuin ehdin. Kerro mitkä ovat teidän helpoimmat, pikaisimmat ja suosituimmat arkiruuat. Ei haittaa, vaikka top3 -listalla olisi "vain" lihapullat, makaronilaatikko ja kalakeitto - kerro ne kuitenkin. Jos sulla kuitenkin on arkiruokaan joku erityisresepti ja linkki sinne, niin laita se kommenttiin mukaan.

Minä koostan näistä sitten listan, minkä voi vaikka tulostaa käsilaukkuun tai ottaa kuvan kännykkään niitä hetkiä varten, kun seisot kaupassa tiistaina klo 16.27 ja mietit, että mitäköhän hittoa tänään syötäisiin. Tuona hetkenä kun ei tule mieleen yleensä yhtään mitään, vaikka olisi kuinka keittokirjoja ja -blogeja lukenut vapaa-ajalla (kuten minä teen).

MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Pöperö

Linssikeitto ja sen monet muunnokset

Paras linssikastike

Eli nyt vaan kaikki täydentämään tätä listaa (jos siis pääsette kommentoimaan, mikä mulla ainakin edellee tökkii, kuten edellisessä postauksessa totesin).

Mitä teillä syödään arkena? 

p.s. jo toinen postaus peräjälkeen ilman kuvia... mutta en vaan nyt jaksa, joten sallittakoot tämä 💚



perjantai 29. huhtikuuta 2022

HAASTEPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA 💛💛💛

Jee, bongasin Vivin blogista pitkästä aikaa haastepostauksen, minähän siis rrrrakastan näitä. Varsinkin perjantai-iltana väsyneenä viikosta ja vähän aivottomassa olotilassa näihin on tosi kiva vastailla. Mutta ennen kuin käyn haasteen kimppuun, kysymys teille: oletteko te törmänneet vaikeuksiin kirjoittaa kommentteja Bloggerissa lähiaikoina? Sain vastattua kyllä oman blogin puolella kommentteihin, mutta kun yritin kirjoittaa kommenttia Vivin, Satun tai Rva Kepposen blogiin, en onnistunut siinä. Marikan blogiin kommentoiminen kuitenkin onnistui... Mikäköhän mättää - teenkö mä jotain väärin vai onko Blogger keksinyt nyt jotain uutta...?

No, mutta siihen haasteeseen. Laidasta laitaan ihan randomeita sanoja, mihin ilmeisesti pitäisi vastata pikaisesti, mutta kaikki mut tuntevat tietävät, että lyhyt tai pikainen vastaus ei multa onnistu...😂   Mennään siis joissain kohdissa vähän pidemmän kautta, mutta yritän pitää vastaukset lyhyinä...

Kulkuneuvo: auto on mulle välttämättömyys ja inhoan sitä! Tykkään kyllä ajamisesta, mutta haluaisin ekologisista syistä olla riippumaton autosta. Ideaalitilanteessa kävelisin töihin ja lomamatkoja tekisin junalla (kirjoitinkin joku aika sitten, että mulla on suunnitelmissa lähteä lapsen kanssa syyslomalla Pariisiin junalla).

Unelmamatkakohde: Italia, Italia ja Italia. Aina vaan Italia. Mutta jos unohdetaan Italia, niin kyllä haluaisin nähdä Grand Canyonin. Ja kerran haluaisin myös matkustaa jollekin paratiisisaarelle eli esim. Malediiveille (ennen, kuin ne kaikki häviävät ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun takia).

Musiikkilaji: kuuntelen nykyjään tosi vähän musiikkia, koska mulla on ihan kammottava korvamato-ongelma. Nykyjään tykkään eniten lattarimusiikista, "pehmoräpistä" ja Adelen kaltaisista artisteista. Nuorena olin ihan fanaattinen Rolling Stones, Dire Straits, ZZ Top, J.Karjalainen ja Nico Ahvonen fani. Ja perhetaustastani johtuen klassinen musiikki on aina - ja on edelleen - lähellä sydäntäni. Mozart, Beethoven ja Chopin. Yleensä, kun korjaan kokeita viimeisen illan ja yön paniikissa, kuuntelen Mozartin Requiemia eli kuolinmessua. Sopii tunnelmaan aina 😂

Kukka: kielo ja tulppaanit

Jäkiruoka: Tiramisu. En ole jälkkärinaisia, joten jätän yleensä tilaamatta ravintolassa (kotona en tee kuin pari kertaa vuodessa). Jos Tiramisua ei ole tarjolla, otan suklaakakkua tai -jäätelöä. Ja tietenkin espresson ja Calvadosin, jos ollaan istumassa iltaa ihan pitkän kaavan mukaan.

Keittiöväline: mullahan on kaikki mahdolliset keittiövälineet, mitä vaan voi olla, joten tämä on paha... eniten käyttämäni on blenderi, jolla teen joka aamu smoothien, joten lukitsen vastauksen blenderiin.

Lempivaate: ilmiselvä vastaus on kotiasu eli ylisuuri ja kauhtunut collegepaita, trikoot ja villasukat. Töissä olen aina mustissa farkuissa ja puuvillaneuleessa tai joustavassa paidassa (ei kuitenkaan kauluspaita koskaan).

Kosmetiikkatuote: Clinique Clarifying Lotion 2

Lempikaupunki: Helsinki ja Turku. Ulkomaan kaupungeista ihan kauhean vaikea valita... Pariisi, Lissabon, Lontoo, Chicago, Sestri Levante, Taormina...

Lempikirja: tämä on mahdoton, en pysty. Jos kuitenkin pitäisi valita yksi ylitse muiden, se olisi Taru Sormusten Herrasta. Tai ehkä kuitenkin Tuulen viemää.

Juoma: vesi (haha, ajattelitte kaikki, että ensimmäinen olisi punkku 😂), kahvi ja sitten punaviini.

Tuoksu: oman lapsen tuoksu vauvana ja vielä edelleen teininäkin. Oman miehen tuoksu. Hugo Bossin Deep Red - sen nimi voisi hyvin olla "Emma", on ainoa hajuvesi, jota käytän.

Iltarutiini: nykyjään uupumuksen jälkeen unta korjaavien lääkkeiden otto pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja tietenkin hampaiden pesu sun muut sen lisäksi.

Jäätelö: Mövenpick suklaajäätelö. Tai joku muu suklaa, en ole kova jätskin syöjä.

Flunssankarkoituskeino: nukkuminen

Aamupala: aina smoothie (marja- ja hedelmä), välillä sen lisäksi kaurapuuro tai Kreikkalainen jugurtti ja granola vähän fiiliksestä ja nälkätilanteesta riippuen. Lisäksi pieni kourallinen cashew-pähkinöitä aina.

Huonekalu: voiko tähän vastata mitään muuta kuin sänky?

Vuodenaika: syksy

Juhlaruoka: tämmöinen ruokahifistelijä ei pysty vastaamaan tähän ilman täsmentävää kysymystä; mistä juhlasta on kyse? Eli passaan tämän kysymyksen :)

Nyt sitten kaikki muutkin, tarttukaa haasteeseen - tämä oli kiva!

Suurin osa kuitenkin varmaan ensin juhlistaa vappua💛 

Hauskaa ja pirskahtelevaista viikonloppua kaikille!

lauantai 23. huhtikuuta 2022

POSITIIVISEN JA PUOLEN METRIN KAUTTA

Ihan vaan tulin tänne valittamaan siitä, että meidän tontilla ei tämän vuoden lumet tule sulamaan ennen juhannusta!

Mutta hupsheijaa, mies olikin käynyt lapioimassa uima-altaasta lumet ainakin tuolta pinnalta. Kävin ihan mittanauhan kanssa mittaamassa, että siellä ei ole enää kuin puoli metriä paksu jääköntti estämässä meitä pulahtamaan altaaseen... 

 

Päätin, että tämä ei ole negatiivinen asia; otetaan tämä(kin) elämän alue vastaan positiivisesti ja toivotaan aurinkoa ja lämpöä

Mies intoutui tästä mun positiivisuudesta niin paljon, että alkoi miettimään, että mitä jos hän joka päivä sulattelisi sitä jäätä "pöhottimellä"... Palautin hänet maan pinnalle aika pian! Että ei nyt ihan noin positivisesti kuitenkaan ja pidä se pöhötin kaukana mun altaasta! 😂

Onko teillä samanlaisia kokemuksia tuollaista... öh... liian innokkaista tekijöistä? 

Ja muutenkin, miten siellä menee?

perjantai 8. huhtikuuta 2022

JOKU FIKSU OTSIKKO TÄHÄN

Sen jälkeen, kun muistaakseni Annukka (?) lanseerasi sanan perjantaipölinät, mun on ollut ihan tolkuttoman vaikea keksiä mitään muita otsikoita, kuin perjantaipölinät sitä ja tätä... 😂 Enkä kyllä keksi nytkään, varsinkaan kun tälläkään kertaa ei ole mitään järin tähdellistä asiaa, joten saatte ihan itse keksiä postaukselle otsikon! 


Täytin viikolla vuosia ja tänä vuonna päivä oli jotenkin kauhean merkittävä verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen. Ensinnäkin, tajusin taas kerran, etten kärsi minkäänlaisesta ikäkriisistä - näköjään jotain semmoista on kyllä jossain vaiheessa ollut, kun löytyi tunnistekin tuolla sanalla. En jaksanut nyt lukea noita vanhoja postauksia, mutta kyllä mulla on tunne, että sieltä löytyy sekä että aiheeseen liittyvää. Nyt kuitenkin 53-vuotiaana olen tosi tyytyväinen elämääni ja jos jotain kriiseilyä on joskus ehkä ollutkin, sen aika on ollutta ja mennyttä. Jotenkin naurattaa tämä; kun aina välillä sanon opiskelijoille tästä, että tämän ikäisenä elämä on parhaimmillaan ja ne katsovat mua kauhistunut ja hämmentynyt ilme kasvoillaan ja mä oon siihen ihan että mitä te nyt siellä kauhistelette? Mutta kun rupean miettimään niitä aikoja, kun olin itse lukiolainen, niin kyllähän yli 50-vuotiaat oli meidän mielestä jo vähän niin kuin toinen jalka haudassa! Kuinka väärässä me oltiinkaan! Toisaalta kyllä 80-luvulla meidän ikäiset ei olleet ihan niin teinejä, kuin mitä me 2000-luvun viiskymppiset ollaan.

Toinen mahtava juttu synttäripäivässä oli se, että sain ihan yllärinä ihania lahjoja. Meillä ei ole kauheasti tapana juhlia meidän aikuisten synttäreitä, enkä oikeasti mitään lahjoja koskaan kaipaakaan. Sitä paitsi tänä vuonna mies oli jo ostanut mulle sen Airfryerin, mikä mun mielestä oli mun tämän vuoden synttäri- JA joululahja, mutta niin vain sain häneltä elämäni isoimman kukkakimpun. Ja lapsi, meidän ihana huomaavainen nuori mies 💛, oli ostanut mulle kirjan (dekkarin, koska tietää, että äiti lukee niitä) ja rasiallisen ihania käsin tehtyjä belgialaisia suklaita. 

 


Sain kukkakimpun syliini päivänä, jolloin en ollut meikannut ja sen kyllä näkee tuosta kuvasta. Laitoin sen kuitenkin ihan tarkoituksella tähän muokkaamattomana ja ilman mitään filttereitä, muistutukseksi kaikille siitä, että saadaan näyttää kuvissa just sellaiselta, kuin mitä me ollaan! Mulla on aina ollut tosi tummat silmänaluset ja ne on vaan voimistuneet iän myötä. Ihan sama, vaikka plankkaisi ne millä meikillä, niin ne erottuu aina. Varsinkin tuo oikeanpuolinen, joka ilman meikkiä näyttää siltä, kuin mulla olisi musta silmä. Opin joltain kosmetiikkamyyjältä, että toi toispuoleisuus johtuu siitä, että nukun oikealla kyljelläni. Hän neuvoi mua, että kannattaa opetella nukkumaan toisella tavalla, mihin mä reagoin nauramalla (ystävällisesti), että ihanko oikeasti luulet mun yöllä sikiunessa miettiväni mun silmäpusseja? 😂 No joo, mutta toi on kuitenkin yksi niistä syistä, miksi meikkaan kevyesti niinä päivinä, kun olen töissä. Vapaapäivinä, viikonloppuisin ja lomalla meikit saa pölyttyä meikkipussissa.

Niin, lomalla - kolmas asia, minkä takia synttäripäivä oli tänä vuonna niin WUHUUU! Eli sattui olemaan just mun synttäripäivä, kun löysin ja varasin meidän ensi kesän Italian matkan. Hommaan ei mennyt kuin hetki; Italia on niin tuttu maa, että kohteen valinta oli helppoa, kun kaiken tavallaan tietää jo etukäteen. Tällä kertaa haluttiin siis tosi helppo loma, joten avasin neljän matkatoimiston sivut, valitsin jokaisesta Italia ja karsin pois kaikki ne kohteet, joihin ei tällä kertaa haluta (edelleen jäi Garda-järvi valitsematta, sinne kyllä halutaan jossain vaiheessa, mutta nyt oli hinku meren läheisyyteen). Nopeasti kohteita selatessa silmiin pisti Ischian tuliperäinen saari Napolinlahdella ja muutaman klikkauksen takaa löytyi myös meille sopiva hotelli. Meillähän on aina ensisijaisena kriteerinä se, että hotellissa pitää olla hyvä uima-allas ja meidän hotellissa niitä on peräti viisi! Osa on Ischialle tyypillisiä altaita, jotka lämpenevät saaren maaperän vulkaanisella lämmöllä tai sisäaltaita, mutta koska emme välttämättä halua lillua helteessä 36 asteen lämpöisessä kylpyammeessa, oli tärkein valintakriteeri se, että hotellilla on myös täysmittainen "oikea" allas (lämpötila 25), jossa voi uida ihan matkaa ja myös vilvoitella. Eikä siinä vielä kaikki - koko saari on täynnä erilaisia kylpyläpuutarhoja, joissa on lukemattomia altaita ja lisäksi niiden vesi on sitä semmoista ihmeitä tekevää mineraalivettä, eli me kaikki nuorrumme, tervehdymme ja kaunistumme lilliessämme näissä altaissa 😂😂💛💛💛

Kuva täältä
 

Sijaintikin on mitä mainioin; lapsella on jostain syystä ollut hinku päästä Napoliin (johtuisiko siitä, että pizza on kehitetty alun aikojaan siellä?), mutta minä en pidä Napolista. Se on ainoa paikka Italiassa, missä olen kokenut oloni vähän turvattomaksi, enkä muutenkaan nauttinut siitä erityisemmin. Mutta nyt voimme tehdä saarelta yhden päivän venereissun mantereelle ja käydä Pompeijissa, Vesuviuksella ja päivän päätteeksi Napolissa pizzalla. Veikkaan, että Ischia on meille ihan täydellinen kohde! 💜 Ei niin, että laskisin, mutta 76 päivää lähtöön... 💛💛💛

Kuva täältä

Pakko myöntää, että hetken aikaa kyllä käväisi mielessä se, että kun tämä 2020-luku ei ole ollut mitään ihmiskunnan parasta aikaa (lievä understatement...), niin meidän tuurilla Vesuvius purkautuu just ennen meidän lähtöä (tai kun ollaan siellä) ja hautaa koko Etelä-Italian ja Napolinlahden alleen. Mutta sitten päätin, että ok - jos niin käy, niin onpahan ainakin maantieteen opettajalle mielenkiintoinen tapa lähteä ja kollegat saavat opetukseensa vähän ajankohtaismateriaalia. Että se niistä ajatuksista!

Kuva täältä
 

Semmoinen viikko täällä. Ylppärit vielä vähän kesken, koeviikon kokeiden korjaamisen aloittaminen tilassa nolla, se vähäinen lumi, mikä ehti sulaa meidän pihalta, palasi takaisin, uutiset ovat yhtä masentavia ja kauhistuttavia, kuin mitä ne ovat olleet jo monen viikon ajan ja kaikkea muutakin pientä kökköä viikon varrella on tapahtunut, mutta silti jostain syystä olen tosi hyvällä mielellä. Tänään (koeviikolla) ei ollut koetta ja sain tehtyä töitä tosi tehokkaasti päivällä, kunnes suljin koulukoneen ja rupesin kirjoittamaan tätä. Olemme teinin kanssa kahdestaan kotona tänään (mies lähti kavereiden kanssa mökkireissulle, taitaa olla edellisestä kerrasta yli 10 vuotta, joten olen tosi iloinen hänen puolestaan) ja alamme kohta kokkaamaan perjantain mättöruokaa, tällä kertaa Tacoja. 

Huomenna mennään SPR:n lipaskerääjiksi paikalliseen markettiin - mulla on tästä jo valmiiksi tosi ihana ja lämmin olo, että yhdessä tehdään jotain konkreettista Ukrainan eteen ja varsinkin tietenkin siitä, että teini haluaa ihan itse tulla mukaan 💗

Kivaa viikonloppua sinne!  

💛💛💛

Olisi kiva kuulla, mitä sulle kuuluu!