HAASTEPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA 💛💛💛

Jee, bongasin Vivin blogista pitkästä aikaa haastepostauksen, minähän siis rrrrakastan näitä. Varsinkin perjantai-iltana väsyneenä viikosta ja vähän aivottomassa olotilassa näihin on tosi kiva vastailla. Mutta ennen kuin käyn haasteen kimppuun, kysymys teille: oletteko te törmänneet vaikeuksiin kirjoittaa kommentteja Bloggerissa lähiaikoina? Sain vastattua kyllä oman blogin puolella kommentteihin, mutta kun yritin kirjoittaa kommenttia Vivin, Satun tai Rva Kepposen blogiin, en onnistunut siinä. Marikan blogiin kommentoiminen kuitenkin onnistui... Mikäköhän mättää - teenkö mä jotain väärin vai onko Blogger keksinyt nyt jotain uutta...?

No, mutta siihen haasteeseen. Laidasta laitaan ihan randomeita sanoja, mihin ilmeisesti pitäisi vastata pikaisesti, mutta kaikki mut tuntevat tietävät, että lyhyt tai pikainen vastaus ei multa onnistu...😂   Mennään siis joissain kohdissa vähän pidemmän kautta, mutta yritän pitää vastaukset lyhyinä...

Kulkuneuvo: auto on mulle välttämättömyys ja inhoan sitä! Tykkään kyllä ajamisesta, mutta haluaisin ekologisista syistä olla riippumaton autosta. Ideaalitilanteessa kävelisin töihin ja lomamatkoja tekisin junalla (kirjoitinkin joku aika sitten, että mulla on suunnitelmissa lähteä lapsen kanssa syyslomalla Pariisiin junalla).

Unelmamatkakohde: Italia, Italia ja Italia. Aina vaan Italia. Mutta jos unohdetaan Italia, niin kyllä haluaisin nähdä Grand Canyonin. Ja kerran haluaisin myös matkustaa jollekin paratiisisaarelle eli esim. Malediiveille (ennen, kuin ne kaikki häviävät ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun takia).

Musiikkilaji: kuuntelen nykyjään tosi vähän musiikkia, koska mulla on ihan kammottava korvamato-ongelma. Nykyjään tykkään eniten lattarimusiikista, "pehmoräpistä" ja Adelen kaltaisista artisteista. Nuorena olin ihan fanaattinen Rolling Stones, Dire Straits, ZZ Top, J.Karjalainen ja Nico Ahvonen fani. Ja perhetaustastani johtuen klassinen musiikki on aina - ja on edelleen - lähellä sydäntäni. Mozart, Beethoven ja Chopin. Yleensä, kun korjaan kokeita viimeisen illan ja yön paniikissa, kuuntelen Mozartin Requiemia eli kuolinmessua. Sopii tunnelmaan aina 😂

Kukka: kielo ja tulppaanit

Jäkiruoka: Tiramisu. En ole jälkkärinaisia, joten jätän yleensä tilaamatta ravintolassa (kotona en tee kuin pari kertaa vuodessa). Jos Tiramisua ei ole tarjolla, otan suklaakakkua tai -jäätelöä. Ja tietenkin espresson ja Calvadosin, jos ollaan istumassa iltaa ihan pitkän kaavan mukaan.

Keittiöväline: mullahan on kaikki mahdolliset keittiövälineet, mitä vaan voi olla, joten tämä on paha... eniten käyttämäni on blenderi, jolla teen joka aamu smoothien, joten lukitsen vastauksen blenderiin.

Lempivaate: ilmiselvä vastaus on kotiasu eli ylisuuri ja kauhtunut collegepaita, trikoot ja villasukat. Töissä olen aina mustissa farkuissa ja puuvillaneuleessa tai joustavassa paidassa (ei kuitenkaan kauluspaita koskaan).

Kosmetiikkatuote: Clinique Clarifying Lotion 2

Lempikaupunki: Helsinki ja Turku. Ulkomaan kaupungeista ihan kauhean vaikea valita... Pariisi, Lissabon, Lontoo, Chicago, Sestri Levante, Taormina...

Lempikirja: tämä on mahdoton, en pysty. Jos kuitenkin pitäisi valita yksi ylitse muiden, se olisi Taru Sormusten Herrasta. Tai ehkä kuitenkin Tuulen viemää.

Juoma: vesi (haha, ajattelitte kaikki, että ensimmäinen olisi punkku 😂), kahvi ja sitten punaviini.

Tuoksu: oman lapsen tuoksu vauvana ja vielä edelleen teininäkin. Oman miehen tuoksu. Hugo Bossin Deep Red - sen nimi voisi hyvin olla "Emma", on ainoa hajuvesi, jota käytän.

Iltarutiini: nykyjään uupumuksen jälkeen unta korjaavien lääkkeiden otto pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja tietenkin hampaiden pesu sun muut sen lisäksi.

Jäätelö: Mövenpick suklaajäätelö. Tai joku muu suklaa, en ole kova jätskin syöjä.

Flunssankarkoituskeino: nukkuminen

Aamupala: aina smoothie (marja- ja hedelmä), välillä sen lisäksi kaurapuuro tai Kreikkalainen jugurtti ja granola vähän fiiliksestä ja nälkätilanteesta riippuen. Lisäksi pieni kourallinen cashew-pähkinöitä aina.

Huonekalu: voiko tähän vastata mitään muuta kuin sänky?

Vuodenaika: syksy

Juhlaruoka: tämmöinen ruokahifistelijä ei pysty vastaamaan tähän ilman täsmentävää kysymystä; mistä juhlasta on kyse? Eli passaan tämän kysymyksen :)

Nyt sitten kaikki muutkin, tarttukaa haasteeseen - tämä oli kiva!

Suurin osa kuitenkin varmaan ensin juhlistaa vappua💛 

Hauskaa ja pirskahtelevaista viikonloppua kaikille!

POSITIIVISEN JA PUOLEN METRIN KAUTTA

Ihan vaan tulin tänne valittamaan siitä, että meidän tontilla ei tämän vuoden lumet tule sulamaan ennen juhannusta!

Mutta hupsheijaa, mies olikin käynyt lapioimassa uima-altaasta lumet ainakin tuolta pinnalta. Kävin ihan mittanauhan kanssa mittaamassa, että siellä ei ole enää kuin puoli metriä paksu jääköntti estämässä meitä pulahtamaan altaaseen... 

 

Päätin, että tämä ei ole negatiivinen asia; otetaan tämä(kin) elämän alue vastaan positiivisesti ja toivotaan aurinkoa ja lämpöä. 

Mies intoutui tästä mun positiivisuudesta niin paljon, että alkoi miettimään, että mitä jos hän joka päivä sulattelisi sitä jäätä "pöhottimellä"... Palautin hänet maan pinnalle aika pian! Että ei nyt ihan noin positivisesti kuitenkaan ja pidä se pöhötin kaukana mun altaasta! 😂

Onko teillä samanlaisia kokemuksia tuollaista... öh... liian innokkaista tekijöistä? 

Ja muutenkin, miten siellä menee?

JOKU FIKSU OTSIKKO TÄHÄN

Sen jälkeen, kun muistaakseni Annukka (?) lanseerasi sanan perjantaipölinät, mun on ollut ihan tolkuttoman vaikea keksiä mitään muita otsikoita, kuin perjantaipölinät sitä ja tätä... 😂 Enkä kyllä keksi nytkään, varsinkaan kun tälläkään kertaa ei ole mitään järin tähdellistä asiaa, joten saatte ihan itse keksiä postaukselle otsikon! 

Täytin viikolla vuosia ja tänä vuonna päivä oli jotenkin kauhean merkittävä verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen. Ensinnäkin, tajusin taas kerran, etten kärsi minkäänlaisesta ikäkriisistä - näköjään jotain semmoista on kyllä jossain vaiheessa ollut, kun löytyi tunnistekin tuolla sanalla. En jaksanut nyt lukea noita vanhoja postauksia, mutta kyllä mulla on tunne, että sieltä löytyy sekä että aiheeseen liittyvää. Nyt kuitenkin 53-vuotiaana olen tosi tyytyväinen elämääni ja jos jotain kriiseilyä on joskus ehkä ollutkin, sen aika on ollutta ja mennyttä. Jotenkin naurattaa tämä; kun aina välillä sanon opiskelijoille tästä, että tämän ikäisenä elämä on parhaimmillaan ja ne katsovat mua kauhistunut ja hämmentynyt ilme kasvoillaan ja mä oon siihen ihan että mitä te nyt siellä kauhistelette? Mutta kun rupean miettimään niitä aikoja, kun olin itse lukiolainen, niin kyllähän yli 50-vuotiaat oli meidän mielestä jo vähän niin kuin toinen jalka haudassa! Kuinka väärässä me oltiinkaan! Toisaalta kyllä 80-luvulla meidän ikäiset ei olleet ihan niin teinejä, kuin mitä me 2000-luvun viiskymppiset ollaan.

Toinen mahtava juttu synttäripäivässä oli se, että sain ihan yllärinä ihania lahjoja. Meillä ei ole kauheasti tapana juhlia meidän aikuisten synttäreitä, enkä oikeasti mitään lahjoja koskaan kaipaakaan. Sitä paitsi tänä vuonna mies oli jo ostanut mulle sen Airfryerin, mikä mun mielestä oli mun tämän vuoden synttäri- JA joululahja, mutta niin vain sain häneltä elämäni isoimman kukkakimpun. Ja lapsi, meidän ihana huomaavainen nuori mies 💛, oli ostanut mulle kirjan (dekkarin, koska tietää, että äiti lukee niitä) ja rasiallisen ihania käsin tehtyjä belgialaisia suklaita. 

 

Sain kukkakimpun syliini päivänä, jolloin en ollut meikannut ja sen kyllä näkee tuosta kuvasta. Laitoin sen kuitenkin ihan tarkoituksella tähän muokkaamattomana ja ilman mitään filttereitä, muistutukseksi kaikille siitä, että saadaan näyttää kuvissa just sellaiselta, kuin mitä me ollaan! Mulla on aina ollut tosi tummat silmänaluset ja ne on vaan voimistuneet iän myötä. Ihan sama, vaikka plankkaisi ne millä meikillä, niin ne erottuu aina. Varsinkin tuo oikeanpuolinen, joka ilman meikkiä näyttää siltä, kuin mulla olisi musta silmä. Opin joltain kosmetiikkamyyjältä, että toi toispuoleisuus johtuu siitä, että nukun oikealla kyljelläni. Hän neuvoi mua, että kannattaa opetella nukkumaan toisella tavalla, mihin mä reagoin nauramalla (ystävällisesti), että ihanko oikeasti luulet mun yöllä sikiunessa miettiväni mun silmäpusseja? 😂 No joo, mutta toi on kuitenkin yksi niistä syistä, miksi meikkaan kevyesti niinä päivinä, kun olen töissä. Vapaapäivinä, viikonloppuisin ja lomalla meikit saa pölyttyä meikkipussissa.

Niin, lomalla - kolmas asia, minkä takia synttäripäivä oli tänä vuonna niin WUHUUU! Eli sattui olemaan just mun synttäripäivä, kun löysin ja varasin meidän ensi kesän Italian matkan. Hommaan ei mennyt kuin hetki; Italia on niin tuttu maa, että kohteen valinta oli helppoa, kun kaiken tavallaan tietää jo etukäteen. Tällä kertaa haluttiin siis tosi helppo loma, joten avasin neljän matkatoimiston sivut, valitsin jokaisesta Italia ja karsin pois kaikki ne kohteet, joihin ei tällä kertaa haluta (edelleen jäi Garda-järvi valitsematta, sinne kyllä halutaan jossain vaiheessa, mutta nyt oli hinku meren läheisyyteen). Nopeasti kohteita selatessa silmiin pisti Ischian tuliperäinen saari Napolinlahdella ja muutaman klikkauksen takaa löytyi myös meille sopiva hotelli. Meillähän on aina ensisijaisena kriteerinä se, että hotellissa pitää olla hyvä uima-allas ja meidän hotellissa niitä on peräti viisi! Osa on Ischialle tyypillisiä altaita, jotka lämpenevät saaren maaperän vulkaanisella lämmöllä tai sisäaltaita, mutta koska emme välttämättä halua lillua helteessä 36 asteen lämpöisessä kylpyammeessa, oli tärkein valintakriteeri se, että hotellilla on myös täysmittainen "oikea" allas (lämpötila 25), jossa voi uida ihan matkaa ja myös vilvoitella. Eikä siinä vielä kaikki - koko saari on täynnä erilaisia kylpyläpuutarhoja, joissa on lukemattomia altaita ja lisäksi niiden vesi on sitä semmoista ihmeitä tekevää mineraalivettä, eli me kaikki nuorrumme, tervehdymme ja kaunistumme lilliessämme näissä altaissa 😂😂💛💛💛

Kuva täältä

 

Sijaintikin on mitä mainioin; lapsella on jostain syystä ollut hinku päästä Napoliin (johtuisiko siitä, että pizza on kehitetty alun aikojaan siellä?), mutta minä en pidä Napolista. Se on ainoa paikka Italiassa, missä olen kokenut oloni vähän turvattomaksi, enkä muutenkaan nauttinut siitä erityisemmin. Mutta nyt voimme tehdä saarelta yhden päivän venereissun mantereelle ja käydä Pompeijissa, Vesuviuksella ja päivän päätteeksi Napolissa pizzalla. Veikkaan, että Ischia on meille ihan täydellinen kohde! 💜 Ei niin, että laskisin, mutta 76 päivää lähtöön... 💛💛💛

Kuva täältä

Pakko myöntää, että hetken aikaa kyllä käväisi mielessä se, että kun tämä 2020-luku ei ole ollut mitään ihmiskunnan parasta aikaa (lievä understatement...), niin meidän tuurilla Vesuvius purkautuu just ennen meidän lähtöä (tai kun ollaan siellä) ja hautaa koko Etelä-Italian ja Napolinlahden alleen. Mutta sitten päätin, että ok - jos niin käy, niin onpahan ainakin maantieteen opettajalle mielenkiintoinen tapa lähteä ja kollegat saavat opetukseensa vähän ajankohtaismateriaalia. Että se niistä ajatuksista!

Kuva täältä

 

Semmoinen viikko täällä. Ylppärit vielä vähän kesken, koeviikon kokeiden korjaamisen aloittaminen tilassa nolla, se vähäinen lumi, mikä ehti sulaa meidän pihalta, palasi takaisin, uutiset ovat yhtä masentavia ja kauhistuttavia, kuin mitä ne ovat olleet jo monen viikon ajan ja kaikkea muutakin pientä kökköä viikon varrella on tapahtunut, mutta silti jostain syystä olen tosi hyvällä mielellä. Tänään (koeviikolla) ei ollut koetta ja sain tehtyä töitä tosi tehokkaasti päivällä, kunnes suljin koulukoneen ja rupesin kirjoittamaan tätä. Olemme teinin kanssa kahdestaan kotona tänään (mies lähti kavereiden kanssa mökkireissulle, taitaa olla edellisestä kerrasta yli 10 vuotta, joten olen tosi iloinen hänen puolestaan) ja alamme kohta kokkaamaan perjantain mättöruokaa, tällä kertaa Tacoja. 

Huomenna mennään SPR:n lipaskerääjiksi paikalliseen markettiin - mulla on tästä jo valmiiksi tosi ihana ja lämmin olo, että yhdessä tehdään jotain konkreettista Ukrainan eteen ja varsinkin tietenkin siitä, että teini haluaa ihan itse tulla mukaan 💗

Kivaa viikonloppua sinne!  

💛💛💛

Olisi kiva kuulla, mitä sulle kuuluu!

PERJANTAIPÖLINÖITÄ RAHASTA, KASVISKOKKAUKSESTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Pitäisi oikeastaan olla lukemassa yo-tehtäviä, mutta hei - ei kai nyt sentään perjantai-iltana, kun pitää päästä pölisemäänkin (ja varsinkin kun tiedossa on melkoista säätämistä pisteyttämisen kanssa). Tämä (itselleni tyypillinen) velvollisuuksien lykkääminen kostautuu sitten viimeisten iltojen (ja öiden) raivokkaalla paahtamisella, mutta kuten sanottua, hei - nyt on sentään perjantai. Ei tule olemaan ensimmäinen kerta, kun klikkaan "lähetä YTL:lle" -painiketta kolme minuuttia ennen deadlinen umpeutumista 😂 Ja tässä on myös takana aika monia istuttuja tunteja; ylppärit järkättiin meillä vielä tänä keväänä koronaturvallisesti, mikä tarkoitti 1000 opiskelijan talossa sitä, että mulla oli opetuksen lisäksi parin viikon sisällä 31 tuntia valvomista (eli siis käytännössä paikallaan istumista...). Niin että ehkä olen ansainnut vapaaillan 😍

Minä yo-valvojana...

Minä, kun valvonnat on ohi!

Puhutaanpa hetki rahasta. Tiedostan, että meillä menee hurjan paljon rahaa ruokaan joka kuukausi, varsinkin siihen nähden, että meitä on vain kolme. Olen itse asiassa niin hannari, etten ole uskaltanut laskea tarkkaa summaa, koska tiedän jo etukäteen, että se hirvittäisi ihan liikaa. Toisaalta se olisi varmaan tosi järkevää, varsinkin nyt; ehkä se saisi mut tarkkailemaan ruokaostoksia vähän kriittisemmin ja suunnittelemaan niitä tarkemmin! Koska pakko myöntää - sen lisäksi, että tykkään ja haluan panostaa hyvään ruokaan (muut shoppailee vaatteita ja kenkiä, mä shoppailen ruokaa ja kirjoja), niin ihan varmasti melko iso osa mun ostamasta ruuasta menee ruokahävikkinä roskiin 😞 Välillä aina onnistun ostosten suunnittelussa paremmin, mutta huonoja viikkoja on ihan liikaa tämän aiheen suhteen. Sen lisäksi, että ruokahävikki on ekologisesti ja taloudellisesti täysin kestämätön juttu, liittyy siihen tosi vahvasti mun mielestä myös semmoinen moraalinen ja eettinen näkökulma, joka saa mut näkemään punaista joka kerta - ja kohdistan sen kiukun ja vihaisuuden siis itseeni. Koen, että joka kerta kun heitän ruokaa roskikseen, näytän tavallaan keskisormea kaikille maailman aliravituille ja nälkää näkeville ja toki myös ihan täällä Suomessa eläville vähätuloisille ihmisille. Tyyliin "haha, katsokaas, täällä minä hyväosainen järkevä ihminen heitän ruokaa roskiin, kun teillä on nälkä, että hajotkaa siihen".

Joo, aika rankka vertaus, varsinkin kun selitän tämän asian myös opiskelijoille näin, kun puhumme näistä asioista. Pyrin yleensä löytämään ongelmista ja epäkohdista aina edes jotain positiivista, niin omassa elämässäkin, kuin varsinkin opiskelijoiden kanssa vaikeita aiheita käsitellessäni. Mutta tässä asiassa olen raadollisen julma - ruokahävikki on suora keskisormen näyttäminen niille, joilla siihen ylellisyyteen ei ole varaa. Syyllistäminen ei koskaan auta omaksumaan uusia tapoja, tämä varsinkin on tärkeä muistaa lukiolaisten kanssa työskennellessä, mutta tässä aiheessa mun oman syyllisyyden tunteminen on mielestäni ihan itse ansaittua.

Jos unohdetaan ruokahävikin aiheuttama rahan menetys, niin nyt sitä rahaa alkaa väkisinkin miettimään, kun bensan ja ruuan hinta nousevat nopeammin, kuin minä joogamatolta. Me asutaan niin syrjässä ja meidän työajat on niin erilaiset, että meillä on pakko olla kaksi autoa. Molemmat täyttää tankin täyteen 2 - 3 kertaa kuussa, mikä tarkoittaa näillä nykyisillä bensan hinnoilla lyhyellä laskutoimituksella meidän perheessä n. 200 - 250 euron lisälaskua riippuen vähän siitä, kuinka paljon tulee ylimääräisiä ajoja. Ekaa kertaa ollaan nyt alettu miettimään noita ylimääräisiä ajoja, koska toi on aika merkittävä summa. Ei romahduta meidän taloutta, mutta onhan se ihan älytöntä, jos me ajetaan ylimääräisiä kilometrejä ihan turhan päiten. Ja se kaikki turha ja ylimääräinen on pois meidän kesän reissukassasta. Toki biologi-maantieteilijä minussa iloitsee siitä, että vihdoinkin alettiin tarkkailemaan turhia ajoja (surullista tietenkin on se kylmä tosiasia, että näköjään minäkin alan kiinnittämään huomiota tähän vasta siinä vaiheessa, kun se näkyy omassa kukkarossa... 😔).

Ja sitten se ruuan hinnan nousu... huh. Arvioiden mukaan me ollaan vasta nousevan käyrän alkupäässä eli kauppalasku tulee kasvamaan räjähdysmäisesti lähikuukausina ja -vuosina. Eli nyt viimeistään on järkevää ruveta seuraamaan hintalappuja kaupassa, jos ei sitä ole aikaisemmin jo tehnyt. Kuten jos alussa mainitsin, mä en ole kauheasti aikaisemmin seurannut ruuan hintaa, koska haluan panostaa hyvään ja laadukkaaseen ruokaan - ja mulla on siihen ollut taloudellinen mahdollisuus. Mutta nyt olen alkanut lukemaan hintalappuja päivä päivältä tarkemmin.

Miten sen kauppalaskun sitten saa pienenemään tinkimättä kuitenkaan ruuan laadusta, mausta ja terveellisyydestä? En ole mikään asiantuntija, mutta mun vinkit on nämä:

• Älä tingi kasvikunnan tuotteista, mutta jätä Chilestä tuodut pensasmustikat ostamatta. Syö sesongin mukaan, niin kulutettu kuin tuo neuvo onkin. Kyllä minäkin välillä napostelen mieluummin niitä pensasmustikoita, kuin lanttua, mutta tajuat varmaan mun pointin!
  
• Syö lihaa vain pari kertaa viikossa ja satsaa silloin laadukkaaseen, marinoimattomaan tuotteeseen. Vaikka se hunajamarinoitu onkin vähän halvempi, se on kuitenkin pidemmälle prosessoitu (mikä on taas kuluttanut luonnonvaroja siinä elintarvikeketjussa enemmän, kuin se prosessoimaton tuote).
• Tee kasvisruokaa mahdollisimman monta kertaa viikossa. Käytä proteiininlähteenä mieluiten linssejä, kikherneitä ja papuja, kuin pitkälle prosessoituja lihankorvikkeita. (Tässä mulla on myös oma makumielipide: en tykkää niistä korvikkeista yhtään, mutta se on toki ihan makuasia).
• Jos olet oikein viitseliäs (ja haluat säästää vielä enemmän rahaa), osta pavut ja kikherneet kuivattuna. Kuulostaa työläältä, mutta ei oikeasti ole: laita viikonloppuna likoamaan runsaaseen veteen illalla, huuhtele kunnolla aamulla ja keitä pavut kypsäksi (ohjeita löytyy paljon netistä). Ison määrän keitettyjä papuja/kikherneitä voi pakastaa sopivan kokoisissa erissä jatkokäyttöä varten.
• Kuivatut linssit ovat kaikista helpoimpia; niitä ei tarvitse liotella, riittää, että huuhtelet ne ja lisäät kastikkeeseen/keittoon kypsymään.
• Riippumatta siitä, teetkö liha- vai kasvisruokaa, tee aina kaksi kertaa isompi määrä ja pakasta ylijäänyt ruoka annoksina. Näin arkena on aina valmiina ruokaa niitä päiviä varten, kun ei jaksa tehdä ruokaa ja tekisi mieli ostaa jotain valmista.
• Lopuksi tärkein: älä suorita tätä liikaa, muista että jokainen "oikein" tehty päivä on voitto itsellesi (ja ilmastolle, pakkohan tämäkin oli tähän ottaa mukaan...).

Meidän viime aikoina syötyjä ruokia seuraavissa kuvissa. Kikherne-pinaatti -kastike riisin kanssa. Sienipasta. Jääkaapin tyhjennys eli punainen linssikastike riisin kanssa. Laita kommenttipuolelle viesti, jos haluat tarkemman reseptin!

Kikherne-pinaatti -kastike

Sienipasta

Jääkaapin tyhjennys punainen linssikastike

Ja vielä tähän loppuun: päätin, että kerrankin toteutan sen, mitä olen joka vuosi suunnitellut; aloitan näihin aikoihin ottamaan kuvan pihan yhdestä kohdasta kerran viikossa. Siitä tulee varmaan hauska kuvasarja (jota voi sitten katsoa kaiholla ensi talvena lumeen hukkuessa). Tämä eka kuva ei kyllä lupaa kauheasti - veikkaan, että tänä vuonna uintikausi päästään aloittamaan joskus juhannuksen aikoihin! 😂

Milloin mennään uimaan...?

 

Miten siellä? 

Oletko alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ajokilometreihin ja/tai ruuan hintaan? 

Onko jotain hyviä vinkkejä, mitkä olin tässä postauksessa unohtanut?