Ai että miten kivaa, pitkästä aikaa haaste! Ja itse asiassa toinenkin. Haastepostausten kirjoittaminen ja lukeminen on mun mielestä melkeinpä sitä kivointa bloggaamista; aihetta ei tarvitse miettiä itse ja tekstiä pulppuaa yleensä tosi helposti vaikka kuinka paljon. Ja varsinkin muiden postausten lukeminen, se se vasta parasta onkin, kun joka kerta oppii jotain uutta tyypistä, josta kuvittelit jo tietäväsi vaikka mitä! Tällä kertaa vuorossa on Marikan kirjallisuusaiheinen haaste ja sitten seuraavaksi, kunhan ensin saan materiaalia kasaan, Annukan kolmen peruspäivän plussat ja miinukset.
Genre, johon et halua tarttua
Tässä kohtaa mun olisi helpompi vastata kysymykseen Genre, johon tartut, koska luen nykyjään pelkästään dekkareita. Näin on ollut jo usean vuoden ajan ja olen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Olen lukenut aktiivisesti ja jatkuvasti noin 4-vuotiaasta lähtien ja ihan taatusti käynyt läpi lähes kaikki genret tässä vuosien varrella. Nyt on dekkarikausi (joka näköjään venyy ja venyy) ja näin saa olla, kunnes jossain vaiheessa innostun jostain muusta.
Välillä toki yritän tarttua johonkin muuhunkin, silloin yleensä jatkoon menee joku vähän scififtävään suuntaan kallellaan oleva kirja. Mutta esim. kaikki chicklit-genreen kuuluvat kirjat ovat sellaisia, että en yleensä pääse niissä ensimmäistä sivua pidemmälle. Tiedän, että niitä on tosi paljon hyviä nykyjään, mutta en vaan pääse niihin kiinni. Myös liian "vaikea korkeakirjallisuus" (kts. seuraava kohta) saa mut huokaamaan syvään ja laskemaan kirjan käsistä alta aika yksikön.
Olen päättänyt, että 52-vuotiaana, tuhansia kirjoja kaikista genreistä lukeneena, saan lukea just sitä, mikä kiinnostaa. Dekkareissa varmaan kiehtoo eniten tarina, joka yleensä on niin kaukana omasta todellisuudesta, että siihen on kiva uppoutua. Tykkään myös pähkäillä kuka on syyllinen? -kysymystä (ja aina ärsyttää, jos olin väärässä). Nykydekkareissa (varsinkin pohjoismaisissa, joihin olen erityisen tykästynyt) on toki ihan valtavasti pahaa oloa ja väkivaltaa, mutta jollain ihmeen keinolla osaan suodattaa ne pois niin, että paha olo ei tartu muhun.
Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät
Tästä häpeästä olen päässyt jo eroon (kts. edellinen kohta "saan lukea mitä haluan"), vaikka toki joskus vieläkin vähän nolottaa se, että tietyt klassikot ovat jääneet lukematta. Suomalaiset varsinkin (Tuntematon sotilas, Täällä pohjantähden alla, Seitsemän veljestä jne.). Venäläiset järkäleklassikot ovat myöskin lukemattomien kirjojen listalla, mutta niitä voisin ehkä yrittää joku päivä uudestaan; yritin tarttua niihin joskus aikoinaan liian nuorena ja liian kypsymättömänä.
Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että "sivistystä" (mitä se sitten tarkoittaakin) ei mitata sillä, kuinka monta Dostojevskia ihminen on saanut kahlattua läpi.
Pahin lukemiseen liittyvä tapasi
Tämä on helppo: nopeus. Luen ihan käsittämättömän nopeasti, mikä on tosi huono juttu kaunokirjallisuuden ollessa kyseessä. Tämä helpottaa elämää tosi paljon silloin, kun pitää lukea ammattikirjallisuutta tai kokeita/oppilaiden esseitä, mutta kun hotkaisen hyvän dekkarin viidessä tunnissa, väistämätön tosiasia on se, että en välttämättä muista kirjasta mitään viikon kuluttua!
Toinen huono tapa liittyy kirjoihin ylipäätään eli en pysty luopumaan niistä. Olen aikuisiällä ostanut tosi paljon kirjoja (varsinkin keittokirjoja), mutta en pysty laittamaan niitä kiertoon. Vaikka kyse olisi jostain tyhmästä pokkarista, jota en edes jaksanut lukea loppuun tai 90-luvun alussa ostetusta (nykyjään) superankeasta keittokirjasta, niin ei - en luovu!! Vaikka olen vähentänyt kirjojen ostamista tosi paljon viime vuosina, olemme silti siinä pisteessä, että noin 10 vuotta sitten rakentamamme talo tarvitsee pian lisäsiiven mun kirjoille.
Luetko takakannen?
Öö, tätä en oikein ymmärrä. Eikö jokainen lue?
Kallein kirja hyllyssäsi
Oma lukunsa on tietenkin ulkomailta ostetut kirjat, joiden hintaan voi laskea lentolipun ja hotellin hinnan mukaan, mutta kotimaassa ostetuista kirjoista kalleimpia ovat varmaankin erilaiset biotieteisiin liittyvät tietokirjat, joiden hinta huitelee helposti 100 - 150 euron tietämissä. Montaakaan tällaista en ole enää lähivuosina hankkinut omalla rahalla, mutta opiskeluaikana hankin muutaman niin kalliin kirjan, että hinta hirvittää vieläkin. Okei, tähän on kyllä pakko myöntää, että kirjojen hankintoja sponssasivat vanhempani, jotka ovat samaa mieltä kuin minä: kirjoihin kannattaa satsata. Nämä teokset ovat aktiivisessa käytössä edelleen (vaikka niissä jotain vanhentuneita tietoja onkin); säilytän niitä omassa luokassani ja tarkistan niistä välillä faktoja, joita lukiokirjoista ei löydy. Nämä ovat käteviä myös silloin, kun ryhmässä on se yksi superälykäs tyyppi, joka kyselee kysymyksiä, joihin mulla ei ole vastausta. Isken hänen pöydälleen tuhatsivuisen "Biochemistry" -opuksen ja nauran, että "katso tuolta ja kerro sitten meille muillekin" 😂
Jos tämä kohta olisi muotoiltu Kallein kirjagenre hyllyssäsi, vastaus olisi ollut selvä: keittokirjat. Niiden ostamiseen mulla on pakkomielle, joka lähentelee jo jonkinlaista riippuvuutta. Joka kerta, kun ostan uuden (tai pari...) keittokirjan, päätän, että "tämä oli viimeinen"... Kunnes taas sorrun seuraavan kerran. En ole jaksanut (lue: uskaltanut) laskea, kuinka monta keittokirjaa mulla on, mutta puhutaan sadoista ja ihan varmasti luku ylittää 500. Eli jos näiden hinnat laskettaisi yhteen, veikkaan, että sillä rahalla saisin uuden auton tai pääsisimme koko perhe maailmanympärysmatkalle. Mutta en luovu, enkä näillä näkymin myöskään lakkaa niiden ostamista (juuri kolme päivää sitten tilasin kolme uutta 😬). Mutta hei, mä en kauheasti shoppaile vaatteita, kenkiä, laukkuja tai muitakaan "turhuuksia", joten sallittakoon tämä minulle. Ja aina silloin joskus harvoin, kun kauhistelen tätä ihan tosissani, muistutan itseäni siitä, että olen opiskellut yliopistossa 10 vuotta (tai no vähän ylikin) ja tehnyt 30 vuotta töitä, joten minä laitan rahani just siihen, mihin haluan. Haha!!!
Ostatko kirjoja käytettynä
No hitto soikoon, en enää nykyjään. Pitäisi varmasti, mutta tällä missä asun nykyjään, käytettyjä kirjoja löytyy lähinnä kirpputoreilta ja ne ovat yleensä aihepiireiltään sellaisia, jotka minua eivät kiinnosta. Helsingissä asuessani antikvariaatteja oli vähän jokaisessa kadun kulmassa ja silloin asioin niissä useinkin.
Ja koska mun mielestä haasteissa on kivointa se, että niitä voi jatkojalostaa joka kierroksella, lisään tähän vielä yhden kohdan, johon haastan varsinkin Marikan (ja toki kaikki muutkin, jotka haasteeseen tarttuvat) vastaamaan.
Elämäsi kirjat (ilman selitystä, saa toki selittääkin, jos haluaa)
Anna-sarja, Taru sormusten herrasta -trilogia, Tuulen viemää ja koko Andre Brinkin tuotanto. Dekkareista Wallander-sarja.
Heitän haasteen kaikille, jotka rakastavat lukemista! ❤
