perjantai 3. maaliskuuta 2023

VIIKON VEGE ja vihdoin niitä pölinöitäkin

Ajattelin yrittää selättää tyhjän paperin kammon ihan perinteisellä ruokapostauksella, mutta vaikuttaa siltä, että kyllä niitä pölinöitäkin vihdoin irtoaa. Postauksen lopussa siis kuitenkin myös pitkästä aikaa resepti. Pitkän blogihiljaisuuden syy on pienimuotoisessa kriiseilyssä, mitä olen käynyt läpi tässä lähiviikkoina omaan elämään liittyen, johtuen joululoman tapahtumista. On ollut semmoinen fiilis, että kone on pitänyt buutata ja käynnistää elämästä versio 2.0 ja kaikkihan sen tietävät, että nuo koneen buuttaukset ei aina tapahdu kauhean nopeasti. Vähitellen päivitys alkaa olla valmis ja sen merkittävin sisältö on se, että olen elossa.

Jeps, kyllä, se, että olen elossa. Joo, tätähän aina hoetaan kaikissa kiitollisuusjutuissa ja toki minäkin siitä päivittäin olen iloinen. Nyt kuitenkin kyse on ihan konkreettisesti siitä, että ihan oikeasti olen elossa; sain joulupäivänä ns. TIA-kohtauksen (googlatkaa, jos ette tiedä, mistä on kyse), josta johtuen joululoma ei mennyt ihan suunnitellusti ja lopputulema olisi voinut olla jotain ihan muuta. Olin onnekas: tajusin heti itse, että kaikki ei ole nyt ok, mies ymmärsi soittaa 112 välittömästi, pääsin hoitoon nopeasti, kohtaus oli helpoimmasta päästä, eli siinä vaiheessa, kun saavuimme Meilahteen, kunnossani oli ehtinyt tapahtua jo tosi paljon edistystä. Ulko-ovella odotti viiden hengen tiimi (ihan kuin elokuvissa), joka otti mut hoitoon välittömästi, tutkimukset tehtiin heti ja tilani parani koko ajan niin, että tutkimusten loputtua läpäisin jo neurologin testin (eli osasin kertoa, mitä kuvassa näkyy, lukea tekstit ja tuottaa järjellisiä lauseita).

Uusi elämä, uusi tukka!
 

Huvittavaa - jos nyt sitä sanaa voi tässä tapauksessa käyttää - oli se, mitä mielessäni pyöri ambulanssissa. Ensinnäkin mun mielestä oli ihan tyhmää, että mentiin pillit päällä (tuossa tilanteessa aika on pahin vihollinen eli sitä vastaan taistellaan), koska olin sitä mieltä, että ihan turha häiritä ihmisten joulupäivää sillä kauhealla metelillä... Toinen, mitä mietin, oli se, että nyt jää kyllä tosi paljon jouluruokia syömättä ja ne menee varmaan biojätteeseen... Jeps, tosi oleellinen asia miettiä siinä vaiheessa, kun ei ole varma, palautuuko tunto raajoihin tai puhekyky, joka on mun tärkein työväline...

Tuo, että tajusin koko ajan, mitä tapahtuu, oli ehkä pelottavinta. Ymmärsin koko ajan, että nyt on kyse joko "vain" TIA-kohtauksesta tai sitten kyseessä voi olla ihan oikea aivoinfarkti. Juuri se, että olin jatkuvasti tietoinen siitä, että puhekykyni saattaa heikentyä pysyvästi tai ainakin niin, että saatan tarvita pitkän kuntoutuksen sen kanssa, oli ihan kammottava ajatus. En tee käsilläni tai jaloillani töissä mitään tärkeää, mutta jos en pystyisi puhumaan, minusta ei olisi enää opettajaksi. Voitte varmaan kuvitella, kuinka huojentunut olin siinä vaiheessa, kun pystyin vastaamaan minua tutkineelle neurologille ihan kokonaisilla lauseilla!

No, kaikki hyvin loppujen lopuksi, enkä ala kirjoittamaan mitään tarkkaa sairaskertomusta tänne, koska tuskin se ketään kiinnostaa. Olen ihan kunnossa nyt, kaikki hyvin, mutta toki ihan oikeasti moni asia asettui ihan uuteen perspektiiviin - mikä on tärkeää ja mikä ei. Myöskään verojen maksaminen ei tuon kokemuksen jälkeen kirpaise enää yhtään; lasku ambulanssikyydistä, tarkoista neurologisista tutkimuksista ja kahdesta sairaalassa vietetystä vuorokaudesta oli noin 200 €, mikä tuntuu ihan järjettömän pieneltä summalta, kun miettii mitä kaikkea siihen sisältyy! 


 

Olen miettinyt paljon, kerronko tämän (ehkä tähän mennessä henkilökohtaisimman tarinan itsestäni) täällä blogin puolella, mutta ajattelen, että tämän jakaminen on aika tärkeää. Moni blogin lukijoista on varmaan suht saman ikäisiä kuin minä ja voi tällaista tapahtua toki myös nuoremmillekin. Eli tosi tärkeä neuvo kaikille: jos huomaat raajoissa puutumista (etenee aika nopeasti siihen pisteeseen, ettet pysty hallitsemaan niitä) tai varsinkin vaikeutta tuottaa puhetta, soita heti 112!! En ole ihan varma, kuinka hyvin olisin osannut itse pyytää apua puhelimessa, joten on tosi tärkeää, että puhelimeen on ladattuna se 112-äppi. Se mongerrus, jonka sain aikaiseksi, olisi heti tajuttu hälyttäväksi merkiksi ja äppi olisi kertonut sijaintini. En usko, että olisin pystynyt kertomaan meidän osoitetta, vaikka tajusinkin mitä on meneillään. Enhän osannut kertoa ensihoitajille, kuka on Suomen presidentti, vaikka miten yritin sitä sanoa, joten uskon, että osoitteen kertominen olisi ollut aika ylivoimainen tehtävä.

Blogi ja sen sisältö on kaiken tämän jälkeen hetkellisesti tuntunut aika toisarvoiselta asialta (vaikka kirjoittamista olenkin kaivannut) ja kovasti olen miettinyt sitäkin, olenko ajautunut "väärille urille", kun ruokablogina alkanut Harkittuja herkkuja on muuttunut keski-ikäisen naisen päiväkirjaksi. Että jaksaako kukaan oikeasti kiinnostua siitä, että olen lähivuosina pyöritellyt täällä muutamia aiheita uudestaan ja uudestaan ja toisaalta ihan vaan höpissyt omiani? 

Eli jonkinlaista intoa palata enemmän ruokajuttujen pariin on ilmassa, mutta en usko osaavani lopettaa pölinöitäkään ihan kokonaan. Josko tässä pikkuhiljaa löytyisi hyvä kultainen keskitie ruokajuttujen ja pölinöiden välimaastosta...? Mulla pyöri jo syksyllä mielessä moneen kertaan sellainen ajatus, että olisi kiva alkaa julkaisemaan kerran viikossa "Viikon vege" -postaus. Siitä olisi mulle itsellenikin hyötyä, koska löydän tosi usein itseni etsimästä täältä oman blogin puolelta "sitä yhtä kivaa reseptiä, mitä en nyt enää muista". Ja juu, tiedän, että blogia pidempään lukeneet tietävät, että olen vaikka kuinka monta kertaa suunnitellut jotain tämmöisiä vastaavia; että "nyt alan säännöllisesti postaamaan sitä tai tätä" ja että yleensä ne ovat jääneet vain suunnitelman asteelle. Mutta kokeillaanpa nyt taas kerran 😂

 

Tämä ei ole mikään pikaohje, mutta kastiketta tulee tosi paljon, joten kannattaa nähdä vaiva (ja tehdä samalla vaikka kaksinkertainen määrä ja pakastaa osa). Ohje on mun suuresti fanittaman Ellan kirjasta How to go plant-based, olen toki tuttuun tapaani muokannut sitä jonkin verran.

Munakoiso-linssi -pastakastike

2 munakoisoa

2 sipulia

4-5 valkosipulinkynttä

1 tetra vihreitä linssejä (huuhdeltuna) (esim. Go Green)

1 tölkki laadukasta tomaattimurskaa

vaahterasiirappia

savupaprikajauhetta

Miso-tahnaa

omenaviinetikkaa

oliiviöljyä

suola, mustapippuri

Parmesanjuustoa

tuoretta basilikaa

Kuutioi munakoisot noin 1x1 cm kuutioiksi. Kuumenna reilu määrä oliiviöljyä kasarissa ja lisää munakoisot kuumaan öljyyn. Laske lämpöä ja hauduttele munakoisoja noin puoli tuntia. Uskalla lisätä oliiviöljyä paistamisen aikana, jos siltä näyttää. Munakoiso imee kaiken öljyn itseensä, mutta muista, että oliiviöljy ei kuulu epäterveellisiin rasvoihin, joten sen kanssa voi löträtä ihan niin paljon, kuin sielu sietää! Munakoisokuutiot ovat valmiita noin 30 minuutin pyörittelyn ja hauduttamisen jälkeen, mausta ne loppuvaiheessa maltillisesti suolalla ja rouhitulla mustapippurilla ja siirrä ne syrjään odottamaan jatkoa (jätä öljy pannulle).

Lisää sipulit ja hauduttele miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää pannulle linssit, pari ruokalusikallista savupaprikaa, reilu loraus vaahterasiirappia, ruokalusikallinen Miso-tahnaa, tomaattimurska, munakoisot, noin ruokalusikallinen omenaviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Anna kiehahtaa ja laske sen jälkeen lämpö hauduttelutasolle. Anna porista pienellä lämmöllä ainakin tunnin verran. Käy maistamassa välillä; tarvitaanko jotain? Luota siihen, mitä maistat - lisää sitä, miltä kastike tuntuu kaipaavan. Mitä pidempään haudutat kastiketta, sitä parempaa siitä tulee!

Tarjoa pastan kanssa. Lisää annoksen päälle raastettua Parmesania ja silputtua basilikaa.


Kastike ei ole ihan sieltä kauneimmasta päästä, vaan näyttää melkoiselta koiranoksennukselta, mutta trust me - maku on ihan loistava, jos olet uskaltanut maustaa rohkeasti ja reilusti (ja malttanut hauduttaa sitä riittävän pitkään). Miso-tahnan voi korvata lorauksella soijaa (Misoa löytyy kyllä nykyjään aika hyvin ainakin isoimmista kaupoista) ja vaahterasiirapin ruskealla (tai ihan tavallisella) sokerilla.

Mitä tykkäätte - olisiko tämmöinen Viikon vege -postaus hyvä idea? 

Ja muutenkin, mitä teille kuuluu? Olen ahkerasti kyllä lueskellut kaikkia blogeja, mutta tosi laiskasti käynyt kenenkään puolella kommentoimassa - pahoittelut tästä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!  

💛💚💛💚💛