JAUHELIHA-MAKARONIPÖPERÖ

Vuorossa yksi meidän talouden arjen pelastajista, ikuisista lemppareista ja yksinkertaisimmista ruuista: jauheliha-makaronipöperö. Tämä kuuluu lapsen lempiruuat top 3 -listalle ja syön tätä kyllä mielelläni itsekin. Tiedän pöperön kuuluvan monen perheen usein tehtyihin ruokiin ja tällä taitaa olla ihan valtava määrä erilaisia nimiäkin. Meillä ruoka tosiaan kulkee nimellä pöperö 😊

Ne, jotka ruuan tunnistavat, ihmettelevät varmaan, että miten tästä saa aiheen ruokapostaukseen. Juju onkin siinä, että kuka tahansa osaa tehdä pöperön, mutta kuka tahansa ei osaa tehdä huippuhyvää pöperöä! Antakaas kun selitän. Tämä kuuluu mun lapsuuden ruokiin, isoäitini teki tätä tosi usein. Hän oli just semmoinen vanhan kansan isoäiti, joka osasi tehdä ihan loistavaa perusruokaa - itse asiassa kaikki perinteiset kotiruuat teen hyvin pitkälle hänen ohjeidensa mukaan. Niissä on oleellista se, että mitään ei koskaan sovelleta, vaan alkuperäistä ohjetta noudatetaan kirjaimellisesti. Vaikka hän on siirtynyt jo muihin keittiöihin kokkaamaan, en edelleenkään uskaltaisi puuttua hänen ohjeisiinsa; olen ihan varma, että tuolta yläkerrasta sataisi tulikivenkatkuista moitetta sillä sekunnilla, kun yrittäisin esim. lihakeittoon laittaa lihan lisäksi muuta kuin perunaa, porkkanaa, selleriä ja purjoa. Lanttua? Ehei, haukut tulisi! Hänen tekemänsä ruoka oli aina ihan taivaallisen hyvää, niin myös pöperö, jota hän usein valmisti arkena, jos menin tervehtimään häntä iltapäivällä koulun jälkeen. Vaikka olen itse tehnyt samaisen pöperön kymmeniä, etten jopa satoja, kertoja, en ole koskaan onnistunut siinä kuten hän. Ainesosat eivät olleet mikään salaisuus - veikkaan, että syynä oli vuosikymmenien aikana patinoitunut valurautapannu, jolla (laadukas) paistijauheliha paistettiin. Ja joku muu mystinen juttu, jota en osaa jäljitellä. Mutta on tämä munkin versio hyvää, kunhan vaan malttaa noudattaa paria tärkeää ohjetta.

Vaikka kyseessä on pikainen arkiruoka, menee tämän valmistamisessa kuitenkin tovi. Yleensäkin jos ohjeessa sanotaan "hauduta 10 minuuttia" tai "anna kiehahtaa ja tarjoa", voit olla varma, että lopputulos on ehkä ihan ok, mutta pliisu ja mitäänsanomaton. Eli jos haluat hyvää arkiruokaa, sun pitää yleensä olla valmis käyttämään siihen vähän enemmän aikaa kuin mitä ohjeessa sanotaan.

Jos tämän tekee nopeasti sutaisten, niin lopputulos on - no, jauhelihaa ja makaronia. Jos kuitenkin maltat käyttää valmistamiseen hetken aikaa, saat kattilallisen ihanaa lohturuokaa, joka taatusti kelpaa koko perheelle. Tässä pöperössä on kaksi kriittistä vaihetta: jauhelihan paistaminen ja tomaattipyreen kypsentäminen. Mutta älä pelästy - ei tähän tolkuttoman kauaa mene. Ja lopputulos on taatusti "wörtti", kuten toi nuoriso nykyjään sanoo (toim. huom. "worth it", "sen arvoinen" 😃)

Jauheliha-makaronipöperö

400 g (luomu) naudan paistijauhelihaa

(voita paistamiseen)

4-5 dl makaronia

1/3 - 1/2 tuubia hyvälaatuista tomaattipyrettä

loraus ketsuppia (Heinz on ainoa oikea, jos multa kysytään)

suolaa

valkopippuria

(juustoraastetta tarjoiluun)

Paista jauheliha paistinpannulla pienessä voinokareessa tai omassa rasvassaan. Kypsennä liha kunnolla, vielä senkin jälkeen, kun kaikki neste on haihtunut ja se vaikuttaa kypsältä, jatka paistamista, kunnes se melkein kuivahtaa ja kärähtää. Mausta paistamisen loppuvaiheessa suolalla ja valkopippurilla. Ensin maltilla: molempia pitää olla melko paljon, mutta ole varovainen varsinkin valkopippurin kanssa!

Paistamisen aikana keitä makaronit kypsäksi, mutta jätä reilusti suutuntumaa (al dente)! Ne kypsyvät vielä pöperön valmistuksen loppuvaiheessa. Huuhtele ja valuta kuivaksi.

Sekoita makaroni jauhelihan kanssa ja tursuta sekaan tomaattipyree ja loraus ketsuppia. Sekoita kunnolla ja jatka sekoittelua kuumalla pannulla ainakin 5-10 minuuttia. Oleellista on, että pyre kypsyy ja sekoittuu pöperön joukkoon kunnolla. 

 Maista ja tarkista mausteet.

Syön tätä usein (salaa isoäidiltä) juustoraasteen kanssa, vaikka se jonkinlainen kardinaalimoka varmaan onkin. Punaleimainen Emmental toimii parhaiten, itse raastettu Parmesan sopii myös hyvin. Mutta kyllä tämä kelpaa ilman juustoakin! Niin yksinkertaista ja niin hyvää!

En juurikaan enää nykyjään syö pastaruokia, kuten Laihduttaminen -miten onnistuin siinä? -juttusarjan pian tulevissa jatko-osissa tulen kertomaan. Tätä ruokaa en kuitenkaan pysty vastustamaan ja syön tätä kerran tai pari kuukaudessa. Laihduttamisjuttuja taas seuraavalla kerralla, pysy siis kuulolla!

Tehdäänkö teillä usein pöperöä? Millä nimellä te kutsutte sitä?

💗