ALKU

Tämä blogipohja on odottanut bloggerissa ensimmäistä tekstiä jo yli vuoden. En ole perfektionisti kovinkaan monessa asiassa - en edes ruuanlaitossa - mutta kirjoittamisen suhteen olen aina ollut armoton itseäni kohtaan. Näitä "ensimmäisiä tekstejä" olen kirjoittanut taatusti yli 20 ja yhtä monta olen heittänyt roskakoriin. Samanaikaisesti olen pohtinut, onko minulla aikaa blogin kirjoittamiseen ja toisaalta pelännyt, että intoudun niin paljon, että tämä vie kaiken aikani. Olen kauhistellut sitä, että blogiani ei koskaan eksy yksikään ihminen lukemaan ja toisaalta olen pelännyt sitä, että pongahdan suoraan blogimaailman kirkkaimmaksi tähdeksi (heh...) ja minun on pakko "tulla kaapista" ja näyttää koko maailmalle, kuka blogia kirjoittava Emma on. Toistaiseksi pysyn vielä kasvottomana, monestakin syystä (palaan tähän ehkä jossain vaiheessa). Että tämmöisiä täällä metsän keskellä Etelä-Suomessa on pähkäilty yön pimeinä tunteina jo yli vuoden ajan...

Tarve kirjoittaa on aina ollut minussa vahva ja nuorempana kirjoitinkin säännöllisesti päiväkirjaa. Siihen liittyi kuitenkin aina isoja tunteita, nuoruuden angstia, särkyneitä sydämiä ja niitä tavallisia nuoren naisen murheita - kyllähän te tiedätte - ja kun se kaikki jäi menneisyyteen oman perheen myötä, jäi myös kirjoittaminen. Olen kaivannut kirjoittamista, mutta jostain syystä perinteinen päiväkirja ei enää tuota samaa iloa kuin aikaisemmin. Halu kirjoittaa blogia on elänyt minussa jo usean vuoden ajan ja nimenomaan ruokablogia. Jos tässä nyt oikein vauhtiin päästään, niin kyllä minulla on iso liuta aiheita mielessä myös hyvinvoinnista, ihan tavallisesta arjesta ja kaikesta mahdollisesta kotoilusta. Aloitetaan nyt kuitenkin pienesti. Nimen blogille keksin reilu vuosi sitten ja sen jälkeen olenkin sitten odotellut tätä ensimmäistä tekstiä.

Harkittuja herkkuja -nimi kertoo suhtautumisesta ruokaan ja elämään. Minulle ainakin siitä tässä kaikessa on kyse. Haluan herkutella arkena ja juhlana, mutta haluan, että herkuttelu on harkittua touhua ja tuottaa hyvää oloa. Ruuan pitää olla monipuolista, herkullista ja nautinnollista ilman, että se on terveydelle haitallista. Joskus toki pitää myös harkitusti lipsahtaa ja sortua johonkin syntisen hyvään herkkuun. Oleellista on, että nämä herkuttelut eivät masenna eivätkä aiheuta huonoa omaatuntoa. Herkkupäivän jälkeen tulee aina arki, jolloin voi taas syödä järkevästi.

Herkkuja -sana viittaa myös muuhunkin kuin syömiseen. Arki, pienet onnenhetket, läheisten ihmisten lähellä oleminen, lapsen kanssa leikkiminen, kävelylenkki, jumppa, hyvä kirja, mielenkiintoinen elokuva - mikä se nyt sitten onkaan, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi - on herkkua. Elämästä nauttiminen ilman epärealistisia odotuksia "paremmasta huomisesta" on minulle onnellisuuden määritelmä. Haaveita, tavoitteita ja toiveita toki saa - ja pitääkin - olla, mutta tärkeintä on elää hetkessä ja nauttia tästä päivästä.

Näillä sanoilla toivotan Sinut tervetulleeksi tutustumaan Harkittuihin Herkkuihin! Nyt syömään!

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Emma <3

p.s. jos ja kun tänne joku eksyy piipahtamaan, niin olisi ihana kuulla käynnistäsi!