perjantai 1. helmikuuta 2019

TEKOSYITÄ VAI OIKEITA SYITÄ?

Olen täällä jo moneen kertaan kirjoittanut omista liikuntaan liittyvistä ongelmistani, jotka lähinnä kulminoituvat siihen iänikuiseen "en saa aikaiseksi" -ongelmaan. Lyhyitä spurtteja ja pyrähdyksiä lukuun ottamatta en ole aktiivinen liikkuja, mikä rassaa niin kroppaa kuin mieltäkin. Hyvinvoinnin "pyhässä kolminaisuudessa" mulla on tosi hyvä tilanne unen ja ravinnon suhteen, mutta kun kolmion yksi kulma puuttuu, ei se ole tasapainossa. Taustat tälle olen varmaan jossain vaiheessa osittain jo avannutkin, enkä niihin lähde sen enempää. Jotenkin ei itseä (eikä taatusti ketään muutakaan) kiinnosta enää ne tutut tarinat, jotka selittävät nykytilannetta - ei se niillä syillä avaudu eikä varsinkaan muutu miksikään. Ei hiihtokokemukset vuodelta 1976 tai paska liikunnanmaikka lukiossa vuonna 1987 liity mitenkään siihen, lähdenkö minä salille tai jumppaan vuonna 2019. On ihan turha ruveta miettimään, että jos omat vanhempani olisivat kannustaneet minua taitoluisteluinnostuksessani ja vieneet minut johonkin treeneihin (joita epäilen edes kauheasti olleen 70-luvulla), niin ehkä tänään olisin into piukassa lähtenyt luistelemaan koulun jälkeen tuonne kylän luistinradalle. (No okei, se mitä kuitenkin olen oppinut on, että vien lastani liikuntaharrastuksiin ja kannustan häntä olemaan oman elämänsä Usain Bolt, jotta hänellä olisi hieman parempi pohja liikunnalliselle elämälle.)

Juttelin alkuvuodesta abien kanssa stressistä ja sen hallinnasta. Muistutin heitä siitä, että aika usein se pahin stressi tulee tekemättömistä töistä ja teoista ja että on hyödyllistä pysähtyä miettimään miksi minä en saa aikaiseksi tuota asiaa. Jäin tuon tunnin jälkeen miettimään omia syitäni ja tekosyitäni sille, että en saa aikaiseksi harrastaa säännöllisesti edes niitä liikuntamuotoja, joista tykkään. Jotkut niistä ihan oikeasti ovat todellisia, jotkut taas niin tyhmiä, etten melkein kehtaa niitä tähän kirjata, mutta antaa mennä nyt kuitenkin. Oleellista ei kuitenkaan loppupeleissä ole se, onko syy oikea vai tekosellainen - syy kuin syy. Jos se estää meitä tekemästä jotain, ei syyn "oikeudella" ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että ne syyt saisi poistettua häiritsemästä omaa elämäänsä.


Lisäsin uuden tunnisteen tämän postauksen yhteyteen: "nolot jutut". Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut niin sen, että jokainen oma nolo ajatus pyörii myös jonkun muun mielessä. Yksikään nolo juttu ei ole maailmankaikkeuden ainoa tai ensimmäinen ja suurin palvelus, mitä voimme toisillemme tehdä, on paljastaa omat nolot ajatukset. Tässäpä siis teille varsinainen mestarin lista syistä ja tekosyistä, joiden varjolla minä en lähde liikkeelle. Ja nyt jo juonipaljastus: postaus sisältää myös ratkaisun näihin kaikkiin!

Välimatka meiltä kaikkiin liikuntapaikkoihin on semmoinen, että liikkeelle on lähdettävä autolla ja edestakaisiin matkoihin menee noin tunti. Tämä on varmaankin se merkittävin syy sille, miksi varsinkaan iltaisin ei tule lähdettyä mihinkään. Kaiholla muistelen Helsingin aikoja, kun kuntosaleja ja uimahalleja oli 15 minuutin kävelymatkan päässä useitakin. Inhoan (ja vähän myös pelkään) talvella ajamista, joten tämä korostuu varsinkin pimeinä ja liukkaina kuukausina.

Olen aina sanonut, että inhoan kuntosalilla käymistä. Nyt kun olen tämän vuoden aikana käynyt muutaman kerran salilla, olen tajunnut, että kyse on juurikin tuosta käymisestä. Itse asiassa tykkään ihan hirveän paljon lihaskuntoharjoittelusta ja vaikuttaa siltä, että olen siinä jopa ihan kehityskelpoinen yksilö. Kyse onkin siis niistä kuntosaleista, niitä inhoan. Oma salini on tosi kiva, pieni, sympaattinen naisten paikka ja silti vihaan siellä olemista. En tykkää siitä, että sinne pitää lähteä, en tykkää siitä, että siellä on muita ihmisiä, inhoan siellä suihkussa käymistä ja laittautumista (jos siis menen sinne aamulla ennen töitä). Tykkään kuunnella musiikkia treenatessa, mutta kuulokkeiden käyttäminen on rasittavaa: nappikuulokkeet ei pysy korvissa, ihan kunnon kuulokkeet hiostaa ja painaa, kännykkä pitää olla mukana (ja mihin senkin laittaa?). Haluaisin kirjata jokaisen sarjan ylös muistivihkoon, mutta sitten pitää kantaa mukana sen hiton kännykän lisäksi vielä vihkoa ja kynää. Kännykkään ei voi kirjata, koska ilman lukulaseja ei näe. Kaiken lisäksi oma lempparisalini (siis sen verran, kun joku sali nyt voi olla lemppari) on ihan koulun vieressä, joten siellä on joku tyttöoppilas treenaamassa mun kanssa samaan aikaan 90% todennäköisyydellä. Juu ei. Rakastan mun oppilaita, mutta en halua hikoilla niiden kanssa vierekkäin makkarankuoreen pukeutuneena.

Mistä tullaankin treenivaatteisiin. Mulla on niitä aika paljon. Mun mielestä kivat treenivaatteet on tosi tärkeä motivaattori; ainakin itse saan aina semmoisen yyber-jumppapirkko-inspiraatio -fiiliksen, kun puen jotain kivaa päälleni. Mutta haluan myös, että treenatessa mulla on mahdollisimman kevyesti päällä ja nyt tullaan sitten turhamaisuus/itsetunto -osioon. En tunne itseäni itsevarmaksi trikoissa ja hihattomassa topissa muuta kuin kotioloissa. Heti jos menen ihmisten ilmoille noissa vermeissä, iskee päälle lievä häpeä ja epävarmuus. Tiedän, että se on ihan tyhmää, mutta niin vain käy. Pitkähihaisessa (kivassakaan) treenipaidassa ei ole kauhean kiva hikoilla! Ainoa todellinen kehonosa-syndrooma, mikä mulla on, liittyy alleihin ja se kulminoituu tietenkin hihattomiin toppeihin.

Nyt kaikki siellä jo huutavat, että kotitreeni hyvä nainen, treenaa kotona! Niinpä niin... Mulla on kaikki mahdolliset kotitreenejä tukevat varusteet. Luin just vähän aikaa sitten Anna Saivosalmen blogista jutun kotitreenivälineistä ja tajusin, että multa löytyy oikeastaan kaikki hänen listaamistaan härpäkkeistä (ja pari ylikin) ja lisäksi myös hänen mahtava kirjansa aiheesta. Olenkin haaveillut himassa treenaamisesta jo pitkään, mutta sitäkin vastustavia syitä on löytynyt vaikka kuinka.


Olohuone on oikeastaan ainoa paikka, missä meillä mahtuu treenaamaan. Aamulla se ei oikein onnistu, koska silloin herätän muun porukan (koska musiikki ja jyske). Silloin kun muut ovat kotona, ei treenaaminen ole kivaa; vaikka esim. mies suhtautuu kaikkeen mun tekemiseen ihanan kannustavasti, ei ole kauhean luontevaa pomppia keskellä olohuoneen lattiaa, kun hän istuu sohvalla ja tekee ristikkoa 😂 Muutenkin olohuone on ärsyttävä paikka; matto pitää kääriä rullalle, minkä jälkeen huomaa pölyt lattialla. Hyppiessä koko talo jytisee, eikä jumppakuminauhaa saa kiinni mihinkään. Kaikki tarvikkeet pitää kaivaa esiin ties mistä ja laittaa sitten takaisin paikoilleen ties mihin. Yksin kotona joogatessa kissa kiipeilee päällä ja keskittymistä häiritsee tyhjentämätön tiskikone tai ripustamattomat pyykit.

Keppijumppaa en ole voinut tehdä, kun on ärsyttänyt ihan älyttömästi se, ettei puisesta harjanvarresta saa hintalappua irti siististi, vaan se on jäänyt keppiin kiinni semmoisina rasittavina suikaleina. Hahaaaa, no okei, tämä nyt oli ihan läppä! Testasin vaan, että oletko vielä hereillä, kun tästä tekstistä on tulossa niin jumalattoman pitkä...


Mun ongelma siis on selkeästi se, että en halua lähteä kotoa pois, mutta en halua treenata kotonakaan. Heh, mahdoton yhtälö? Ei, ei ole, koska keksin tähän ratkaisun ihan muutama päivä sitten. Meille valmistui autotalli/varasto -rakennus loppuvuodesta. Olen odottanut tuota varastoa nyt jo useamman vuoden ajan ja olen sitä täyttänyt ja sisustanut tosi rauhallisesti (ettei siitä vaan tule seuraava rojunkeräyspaikka). Sisustaminen (eli hyllyjen ja laatikostojen kasaaminen) on ollut tosi hidasta, kun en oikein ole osannut päättää, mitä tulee mihinkin. Onneksi, kerrankin onneksi, olen ollut myös vähän saamaton tämän suhteen, koska tajusin just, että varastotila on niin iso, että saan sen toiseen päähän tehtyä itselleni oman treenaustilan. Siis ihan kunnollisen, lähes kymmenen neliön alueen, mihin saan mahtumaan kaiken treenaamiseen tarvittavan!

Olenkin nyt suunnitellut tuota tilaa lähes maanisesti lähipäivinä. Olen kerännyt kaikki mahdolliset laitteet ja välineet, mitä meiltä löytyy ja ostanut muutaman jumppamaton lattialle. Okein, vähän näyttää lähtevän lapasesta, koska ostin myös huonekalun (hyllykön) ja tekokukan (!!!) ko. tilaan ja tilasin sinne netistä pari kivaa julistetta. Mutta hei, olen vaan niin innoissani!! Kunhan saan sen valmiiksi, lupaan ottaa tilasta valokuvia ja näyttää ne teille.

Huh. Nyt ei ole jäljellä enää yhtään syytä, eikä tekosyytä. Ei yhden yhtäkään. Ainoa olisi, että en saisi aikaiseksi, mutta olen päättänyt, että niin ei tule käymään. Nyt voin vetää päälle just ne treenivaatteet, kuin haluan ja lähteä pois kotoa. Matkaan ei kuitenkaan mene kuin 30 sekuntia ja sen jälkeen olen omassa tilassani, missä voin huudattaa musiikkia just niin kovaa kuin haluan ja muutenkin tehdä ihan mitä lystään. Ja lopuksi kävellä takaisin kotiin sen puoli minuuttia ja mennä omaan suihkuun omassa rauhassani. Tila laitetaan kuntoon nyt ihan lähipäivinä, joten pääsen tekemään ekan treenin jo ensi viikolla. Ihan mahtavaa!

Mites teillä? Osaatteko treenata kotona vai pitääkö sieltä päästä pois? 
Mikä on osoittautunut parhaaksi kotitreenivälineeksi? 
Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Hei, mahtavaa viikonloppua kaikille 💗 
Ajatelkaa - just kärvisteltiin marraskuuta ja nyt on jo helmikuu. Ihanaa!

 
p.s kaikki kuvat jostain netistä, unohdin katsoa osoitteet...

10 kommenttia:

  1. Kokeile kotijumppaa www.treenaakotona.com palvelusta. Ihan mahtava palvelu, olen käyttänyt jo kolme vuotta sitä. Monipuolisia treenejä ihan jokaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitääkin tutustua tuohon sivustoon.
      Mukavaa viikon jatkoa sulle, kiva kun kävit täällä :)

      Poista
  2. Kekkonen sanoi aikanaan, että "Kaikki syyt olla liikkumatta on tekosyitä", ja vaikka olenkin hyvin pitkälle samoilla linjoilla, niin uskallan silläkin uhalla, että Urkki kurkkii ja paheksuu pilven reunalta, olla myöskin sitä mieltä, että mitä helpommaksi liikkuminen on tehty, sitä helpompi sitä on harrastaa. Ja päinvastoin.

    Just se, että johonkin pitää lähteä varta vasten autolla sen jälkeen, kun on ensin ajanut autolla töistä kotiin, olis mullekin ihan tosi iso haittatekijä, ja todennäköisimmin suorastaan este sille, että harrastaisin puoliakaan siitä, mitä teen nyt.

    Että ihan mahtava toi sun kotisali-idea ja mahdollisuus <3. Mulle ei tullut mieleenkään ehdottaa kotona treenaamista, koska se ei multa itseltä sujuis, mutta nyt kun kuvailit ton sun käytössä olevan tilan, niin sehän on ihan super! Tulee ikäänkuin lähdettyä kotoa muualle treenaamaan, mutta sen rasittavan riisumis-, suihku- ja pukemisrumban voi taas hoitaa kotioloissa. Itsekin inhoan sitä.

    Ja se on kanssa niin vissi juttu, että salin pitää tuntua omanlaiselta.
    Se sali, jolla itse käyn, on tosiaan kodikkaan liikuntakeskuksen yhteydessä ja siellä käy ihan kirjaimellisesti kaikenikäistä porukkaa varmaan alkaen sun pojan ikäisistä aina ysikymppisiin vaareihin, jotka tepsuttelee paikalle Reinot jalassa :). (Samassa kerroksessa on myös hoivakoti, jonka asukkailla on vapaa pääsy salille). Siellä ei kukaan pullistele, eikä "kyttää", vaan kaikki tekee omaa hommaansa, mutta siinä samalla huomioi muut sillälailla kivalla tavalla. Mulla ainakin on tosi kotoisa olo aina mennä sinne, oli paikalla sitten nuoria tai mun ikäisiä tai vanhempia. Kaikki ollaan toistemme tsemppareita ja/tai vertaistuskailijoita, kumpaa milloinkin enemmän tarvitaan.

    Erikseen on sitten tässäkin kaupungissa mm. oikeiden voimaharrastajien sali, "näyttäytyjien" sali (toi on mun oma näkemys uuden Liikku-liikuntakeskuksesta, josta on avoin näkyvyys marketin käytävälle) ja vielä muutama sellanen ihan perussali. Jokaiselle jotakin siis, ja se on yksi tän pikkukaupungin parhaita puolia yhdistettynä myös sun mainitsemiin vanhan kotikaupungin lyhyisiin etäisyyksiin.

    Meillä oli aikanaan kellarissa sellanen pienoispunttisali, mutta siinä vaiheessa, kun penkki alkoi olla pääasiassa vaatekasojen säilytyspaikka, laitoin sen Toriin myyntiin, eikä ehtiny perheen miehet edes kantaa sitä kellarista talliin, kun ostaja tuli ja vei pois :). Kuntopyöräkin oli tosi kätevä reenivehkeiden kuivatusteline, joka muutti sittemmin appiukolle. Nyt on jäljellä enää pari kahvakuulaa, joilla ei mahdu tekemään oikein mitään ilman, että on lamput tai seinät tai peilit vaarassa. Mutta ne on ihan kivan väriset (limenvihreät) :).

    Mulla on tässä nyt alkanut "Kuntoon vaikka väkisin"-projektin kakkososuus, kun tammikuu ei vielä tuottanut toivotun suuntaista tulosta. Nyt meni tarkkailun alle proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit ja pari päivää olis sitä nyt takana. Varmaan raportoin sitten kuun lopussa, kuinka kävi tällä säädöllä. Täytyy vaan muistaa jättää tänään viinille tilaa ;), (Olin muuten ihan järkyttynyt, kun katsoin, että kuivassa valkkarissa on (vielä) enemmän kaloreita kuin punaviinissä. Mutta kuitenkin murto-osa Runebergin tortusta :D. Tuli mieleen, kun mies toi tänään molemmille yhdet, mutta se on niin järkyttävän makeaa, että jää kyllä multa syömättä).

    Kivaa viikonloppua ja toivottavasti tulee pian sitä kuvaraporttia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kääk, miten tästä tuli taas näin pitkä... Sooriiii. Ihan vaan vähän mielestäni kirjoitin :(

      Poista
    2. No hei, ihan ensinnäkin, älä pyytele anteeksi pitkiä kommentteja; on aina ihan mahtavaa lukea sun maratonvastauksia <3 Kiitos, kun jaksat niitä kirjoittaa!

      Juu, mä olen kyllä Kekkosen kanssa samaa mieltä; kyse on aina tekosyystä, ellei sitten ole sairas tai jalka hajalla tai jotain muuta. Mutta totta on myös toi mitä sä sanoit, että mitä helpommaksi sen liikkuminen saa, sitä varmemmin tulee lähdettyä. Mä olen kyllä nyt niin hurjan innoissani tosta mun "kotisalista", etten millään malttaisi odottaa. Vähän nyt kyllä pitää odottaa, kun ko. rakennuksen ilmalämpöpumppu hajosi ja vaikka mun mielestä on kiva, että tila on suht viileä, on miinusasteet kuitenkin vähän turhan viileetä munkin makuun... Mutta tuossa ei pitäisi kauhean kauaa mennä ja sitten päästään järjestämään tavarat paikoilleen. Jee.

      Toi teidän kotoisa sali kuulostaa tosi kivalta ja semmoisella olisi varmasti ihan kiva käydä. Voisin siis "kestää" ne muut ihmiset tommoisessa paikassa :D Enkä mä oikeastaan mieti niinkään, että katsooko tai arvosteleeko joku, sehän on ihan omassa päässä (vaikka semmoinen ärsyttääkin). Ja kyllä mä siis meinaan jatkaa myös salilla käymistä (siinä koulun vieressä) nyt, kun olen aloittanut ja on sen PT:n kanssakin vielä kertoja jäljellä, mutta ei sinne varmaan tule mentyä kuin kerran viikossa. Pitää kokeilla seuraavalla kerralla jotain aamuaikaa, jospa ne tyttöoppilaat eivät olisi vielä hereillä silloin :)

      Nyt alkoi kiinnostamaan sun projektin kakkososuus tosi paljon, mielenkiinnolla jään odottamaan sun raporttia aiheesta. Toi valkkari on muuten yllätys; mä olisin veikannut, että punkussa on enemmän kaloreita. En ole viitsinyt tarkistaa, koska ajattelen, että tieto lisäisi tässä aiheessa tuskaa vähän liian paljon :D Mutta Runebergin tortun kyllä syön tänään. Se on mun ehdoton suosikki kausiherkuista (vaikka ällömakea onkin) ja olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että vaikka ne on houkutelleet mua kaupassa jo monta viikkoa (miksi kaikkia kausituotteita pitää myydä niin monen viikon ajan, en tajuu!!), niin olen säästänyt sen herkun tälle varsinaiselle päivälle.

      Anteeksi muuten, että vastaaminen kesti, Bloggeri taas vähän kiukutteli. Mukavaa viikon jatkoa, tsemppiä projektille ja auringonpaistetta (toivottavasti edes jossain vaiheessa ton lumimyräkän sijaan) <3

      Poista
  3. Ihana postaus! Repesin kohdassa harjanvarsi ja "en halua lähteä kotoa pois, mutta en halua treenata kotonakaan" :D Tuo sun uusi treenitila kuulostaa kyllä ihan mahtavalta! Kerro sit miten homma etenee.

    Mä olen keskimäärin huono kotona treenaaja. Tai se onnistuu (ehkä) silloin, jos perhe on poissa, mutta heti jos on yksikin miesklaanin jäsen kotona, ei hommasta tule mitään. Joko saan kanssatreenaajan (äiti katomuakatomuakatomua) tai sitten joku tarvitsee jotain akuuttia apua (mun matikankirja on hukkunut, äitiii?!!) tai tulee jokin muu välitöntä reagointia vaativa katastrofitilanne.

    Salilla saan aikaiseksi, mutta mulla on vähän sama, että INHOAN niitä muita ihmisiä siellä. Aina joku veivaa puoli tuntia jossain laitteessa, johon itsekin haluaisin mennä. Tai on joku kyylääjää tai muuten vaan omituisia tyyppejä, ja mua alkaa ahdistaa.

    Kotitreenejä varten mulla on kahvakuula ja säädettävät käsipainot, mutta kuten sanottu, niiden kanssa kotona reenaaminen menee yleensä reisille, kun ei saa keskityttyä rauhassa. Parasta olis just tuollainen oma naisluola, johon voisi vetäytyä pullistelemaan ja ähisemään ihan rauhassa.

    Niin ja pakko sanoa, että mun mielestä lihaskuntotreenit on paras palvelus, jonka nainen voi itselleen tehdä. Se on hyvä henkivakuutus ja oman elämänlaadun parantaja tuleville vuosille. Lisäksi se lisää itsevarmuutta ja hyvää fiilistä, kun tietää, että jaksaa kantaa ne painavimmatkin kauppakassit hymyssä suin (niiden möhömahaisten keski-ikäisen ukkojen ohi reippaasti kävellen, hähä). Ja ihan tähän hetkeen treeni antaa henkistä ja fyysistä jaksamista arjessa sekä mahdottoman hyvää fiilistä. Sivutuotteena saattaa saada pyöreyttä lihaksiin ja muotoa kroppaan. En ikinä voi hehkuttaa salitreeniä tarpeeksi, ja voisin melkein lähteä kiertueelle paasaaman sen hienoudesta :D Mutta lopetan nyt ehkä tähän, kun tiedät nuo asiat itsekin (peukut siitä).

    Iloa reeneihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo harjanvarsi tosiaan oli ihan läppä, vaikka siinä kyllä ihan oikeasti semmoinen ärsyttävä hintalapunjämäliimakohta onkin :) Mutta olen sitä kyllä siitä huolimatta käyttänyt, on kyllä käsittämättömän tehokas ja halpa kotitreeniväline niska- ja hartiajumeihin. Kaikki muut kotitreenivälineet sen sijaan ovat pölyttyneet nurkissa, mutta pääsevät nyt ihan kohta käyttöön. Kuten tossa Annukalle kirjoitin, tuli pieni viivästys treenitilan käyttöönotossa, kun ilmalämpöpumppu hajosi ja siellä on miinusasteita tällä hetkellä... "Naisluola", hyvä nimi sille paikalle!

      Heh, hauska kuulla, että muitakin ärsyttää saleilla muut ihmiset :) Lievä hankaluus siitä kieltämättä tulee... mä yritän nyt löytää siltä meidän koulun viereiseltä salilta semmoisen ajan, että siellä olisi mahdollisimman tyhjää, aamuruuhkan jälkeen varmaan on paras aika. Mulla on tässä jaksossa onneksi yksi päivä semmoinen, että alkaa vasta klo 11, joten sinä päivänä olen ajatellut kokeilla josko yhdeksän aikaan olisi mahdollisimman tyhjää.

      Ja juu, olen ihan samaa mieltä, että lihaskuntotreeni on ihan supertärkeää. Ja olen tosi iloinen, kun keksin nyt, että tykkään siitä (ja että ongelma onkin se PAIKKA missä sitä tekee). Mä voisin lähteä sun kiertueelle mukaan semmoiseksi esimerkkitapaukseksi, jota sitten treenauttaisit aina jokaisen paasaamisen yhteydessä ja sitten meillä olisi kiertueen huipennus jossain Hartwall-areenalla, missä esiteltäisi projektin lopputulos. Mites ois, lähdetäänkö heti?

      Hei, iloa myös sun treeneihin ja mahtavaa viikon jatkoa. Lunta näyttää pukkaavan lisää (p****le), mutta eilen oli hetkellisesti aurinkoa ja semmoinen pieni lupaus keväästä ilmassa. Ihan mahtavaa <3

      Poista
    2. Haluan sit kans päästä teidän kiertueelle ehdottomasti mukaan. Voin toimia roudarina ja kanniskella kaikki tarpeelliset painot ja telineet estradille :D.

      PS. Pakko tosta harjanvarresta sanoa yks juttu, joka unohtui. Mulla on töissä kans varsi samassa käytössä ja työantaja tuunasi sen sata vuotta sitten laittamalla päihin sellaset vanhanaikaiset mehupullon korkit (sellaset punertavat, jotain kumia tai mitä lie, jota käytettiin kotimehujen pullotuksessa), mutta nyt ne korkit on haalistuneet ja hapertuneet niin rumiksi, ettei tee enää mieli venytellä varrella... Ne korkit kun toki oli hirmu tärkeä osa sitä kepin toimivuutta :D

      Poista
    3. Jee, kiertue pitää tehdä ehdottomasti :D Aloitetaan niillä viineillä ja tehdään projektisuunnitelma ;)

      Keppi/harjanvarsi on muuten kyllä kätsy ja mä käytän sellaista joka salitreenin yhteydessä hartioiden availuun ja lämmittelyyn. Hieman ihmettelen niitä, jotka alkavat vaan suoraan punnertaa megapainoilla ilman lämmittelyitä...

      Poista
    4. Jees, kiertue ehdottomasti. Myydään T-paitoja ja muuta oheissälää, tarvitaan myös manageri. Tarttee varmaan ottaa virkavapaata, että ehditään kaikki...

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!