perjantai 20. elokuuta 2021

ARKIRUOKAHÄSSÄKKÄ

Otsikko voisi ihan hyvin olla myös arkihässäkkä - sitähän elämä tässä on ollut viimeiset puolitoista viikkoa. Toistan itseäni joka vuosi näihin aikoihin: koulun alku on aina niin käsittämätöntä härdelliä, että sitä ihmettelee aina jälkikäteen, miten siitä selviää hengissä ja edes suht täysjärkisenä. Kaikesta henkisestä varautumisesta huolimatta homma yllättää joka vuosi; kaikki käynnistyy täysillä välittömästi, eikä minkäänlaiseen pehmeään laskuun ole mahdollisuutta. Ensimmäinen jakso lukiossa on aina kiireisin, mutta tänä vuonna lisänä on kahden abikurssin lisätunnit, "korona-abeille" antamani tukiopetus ja kaiken maailman tiimien aloituskokoukset. Päivät venyvät pidemmiksi kuin normaalisti ja juu juu, tiedän, että "tavallisten ihmisten" työpäivä on normaalistikin se 8-9 tuntia. Kursseja on tällä hetkellä kuitenkin niin monta ja osa sellaisia, joita en ole opettanut pariin vuoteen, joten hommia pitää jatkaa vielä illallakin.

 

En kuitenkaan valita, en todellakaan! Vaikka olenkin fyysisesti joka päivä ihan poikki ja iltaisin aivot muistuttavat ameebaa tai jotain limasientä, olen ihan älyttömän onnellinen siitä, että se työn ilo ja opettamisen flow on taas ennallaan. Uupumuksen ollessa pahimmillaan pelkäsin eniten sitä, että tuo riemu ei koskaan enää palaa, mutta palasihan se sitten kuitenkin! Siihen varmaan vaikuttaa myös se, että deltasta huolimatta on tunne, että valo näkyy jo tunnelin päässä. Suurin osa opettajista on käytäväkeskustelujen perusteella rokotettu ja myös opiskelijat vaikuttavat suhtautuvan rokotukseen positiivisesti ja käyvät ottamassa sen. Suurin osa nuorista on myös palautunut aika hyvin kesän aikana ja pahimmin siipeen ottaneet ovat hakeneet apua (eivät toki kaikki), eli semmoinen yleinen tunnelma koulussa on varovaisen positiivinen, mikä tuntuu ihanalta.

Ainoa asia, mikä rassaa pahasti, on maskin käyttö. Se, että sen laittaa naamalle kaupassa käynnin ajaksi on ihan eri asia, kuin puhua maskin takaa tuntitolkulla. Eilen mulla oli maski kasvoilla 9 tuntia (vaihdoin toki välillä uuteen), josta ajasta puhuin tauotta noin seitsemän tuntia ja kahden tunnin ajan osallistuin kokoukseen. Lopputulema oli se, että illalla kotona ääni oli lähes kadoksissa ja puhuminen teki ihan kipeää. Sitkeästi noudatan kuitenkin maskisuositusta niin kauan kuin tarve on, koska se vie meitä päivä päivältä lähemmäs normaalia elämää.

 

Mutta asiaan eli arkiruokahässäkkään. Melkein naurattaa se, kuinka monta kertaa olen tästä aiheesta jauhanut täällä, taitaa olla ikuisuusongelma! Nyt kun miettii, niin mullahan oli toi homma itse asiassa suht hyvin hallinnassa monta vuotta, mutta koronakevät 2020 sotki rutiinit ihan totaalisesti, enkä ole niitä monesta yrityksestä huolimatta saanut palautettua. Mulle sopii parhaiten - ja haluan tätä myös perhe-elämän näkökulmasta - että syön koulussa omat eväät ja sitten illalla syödään yhdessä mun itse tekemä ruoka noin klo 19 aikoihin. Tämä on omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni paras malli ja yhteinen iltaruokahetki perheen kanssa on mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista arjessa. Kaikki rutiinit ja tavat kuitenkin romahtivat silloin ekana koronakeväänä ja nyt on aika palauttaa se tasapaino takaisin arkeen. 

Toki silloin "vanhaan hyvään aikaankin" tämän asian kanssa oli painimista ja silloinkin kokeilin ja suunnittelin vaikka mitä. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mulle (ja varsinkin tämän syksyn hektiseen menoon) sopii parhaiten se, että käytän sunnuntaista muutaman tunnin kokkaamiseen. Teen neljän päivän ruuat valmiiksi - alkuviikko jääkaappiin ja loppuviikko pakkaseen. Samaan syssyyn teen valmiiksi alkuviikon lounaat ja loppuviikosta syön jämiä pakkasesta. Me asutaan niin korvessa, että tänne ei toimiteta niitä kaikkia ihania ruokakasseja, mitä markkinoilla nykyjään on, joten siltäkään suunnalta ei saa apua. Ainoa, joka meille toimittaa on Feelia, mutta heidän ruoista en tykännyt. En halua mitenkään dissata ko. palvelua, ruuat vaan olivat minun makuuni liian pliisuja ja "tavallisia".

Laitoin eilen keittiöön kolmeen sarakkeeseen jaetun paperin, johon jokainen perheenjäsen nyt listaa omat suosikkinsa ja toiveensa ihan tavallisista arkiruuista. Niistä meinaan koostaa sitten listan, josta poimin aina neljä kerrallaan ja kokkaan ne sunnuntaisin. Perjantaina syödään perinteisesti jotain "mättöruokaa" ja lauantaisin joko jämiä tai käydään ulkona syömässä. Katsotaan nyt, saanko tästä ihan vakituista säännöllistä tapaa, mutta niinä kertoina, kun olen näin toiminut, systeemi on tuntunut mulle parhaimmalta tavalta. 

Ihan ensimmäinen homma kuitenkin on pakastimien inventaario, veikkaan että sieltä löytyy ruokaa ainakin kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen käyn listan kimppuun. 

 

Kuvat eivät liity postauksen aiheeseen mitenkään, koska mulla ei ole ruokakuvia kännykässä tällä hetkellä yhtäkään. Kuvat liittyvät siihen, mikä mulla pyörii tällä hetkellä mielessä aika paljon - mahdollinen matka Jenkkeihin (ja ehkä myös Kanadaan) ensi kesänä. Vaihtariperheeni äiti täyttää ensi kesänä 80 ja haluaisin tavata hänet vielä kerran (ja tietenkin muutkin perheenjäsenet ja ystävät siellä). Lisäksi olemme teinin kanssa jo monta vuotta puhuneet, että ehkä mahdollisesti teemme siihen suuntaan yhden matkan perheen kesken. Ei mitään hajua, miten ehditään säästää ensi kesäksi tohon reissuun (jos ja/tai kun sinne mennään sen yhden kerran yhdessä, tarkoitus on käydä monessa paikassa). Ei mitään hajua, mikä koronatilanne tulee olemaan ensi kesänä. Tavallaan mieluummin matkustaisin Italiaan, mutta haluan toisaalta niin hirveästi yllättää "äitini" ja tupsahtaa hänen 80-vuotisjuhliinsa yllärinä (olemme siis vaihtarisisarusten kanssa sopineet, että jos matkustamme sinne, se pidetään äidiltä salassa). Saas nähdä miten käy. 



 

Hah, tästä nyt tuli taas tämmöinen mulle tyypillinen löpinäpostaus, jossa varsinaista otsikkoa käsiteltiin harvinaisen vähän. Mutta olipahan kiva taas kirjoittaa pitkästä aikaa!

Oikein kivaa viikonloppua kaikille, mä lähden nyt tutkimaan meidän pakastinten sisältöä! 😊

p.s. kaikki kuvat on kaivettu netistä (osoitteet tietenkään ei tallessa) ja ovat näköjään tosi huonolaatuisia. Mut antaa olla näin, en jaksa nyt säätää tämän enempää!

6 kommenttia:

  1. Kiva, että olet löytänyt itsellesi ja perheellesi sopivat ruokarutiinit! Kuulostaa tosi järkevältä, että ruoat suunnitellaan ruoat viikoksi eteenpäin. Tähän haluaisin itsekin joskus päästä, mutta luulen (lue: tiedän :-D), että näin ei tule koskaan tapahtumaan. Ollaan ukkelin kanssa molemmat sellaisia tuulella käyviä, että joka päivä pitää aina vähän kuulostella, mitä tänään tekisi mieli. Esim. eilen olin päättänyt tehdä tänään kasvis-shepherd's pie:ta, mutta ei sitten innostanutkaan treenin jälkeen noin suuritöinen kokkailu. Ja kun ukkeli ilmoitti haluavansa syödä tortilloja härkis-täytteellä, ongelma oli ratkaistu. Sitten on vielä sellainenkin ongelma, että en pysty oikein syömään ruokaa, joka on ollut pakastimessa (ja ukkeli vielä vähemmän). Jokin ajatuksessa vain ällöttää... :-( Taidan olla kermaperse. :-D

    Toivottavasti Amerikan-reissusi toteutuu! Suunnitelma kuulostaa ainakin ihan mahtavalta. <3

    Mukavaa viikonlopun jatkoa ja tsemppiä syksyyn! Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän mäkin olen ruokafiilisten mukaan "tuulella käyvä" (hauskasti sanottu), että jos mietin joka päivä, mitä mun tekisi mieli syödä, syötäisi ihan toisella tavalla kuin tällaisina viikkoina. Sen takia mulla ei koskaan onnistu (ainakaan kauhean hyvin) se, että ostan raaka-aineet valmiiksi monelle päivälle. Mutta tälleen kun tekee, että ne on valmiina jääkaapissa tai pakkasessa, niin on "pakko" syödä sitä, mitä listalla lukee. Muahan ei periatteessa haittaisi kokkailla arki-iltaisinakaan, mutta tällaisten härdelliviikkojen aikana en kyllä sitä jaksa. Haha, toi on kyllä ihan uusi, että ei pysty syömään pakastettua ruokaa :D Tai no, tarkemmin kun miettii, niin aika moni ruoka on kieltämättä semmoinen, että kärsii pakastamisesta. Että tietyllä tapaa ymmärrän!

      Saas nyt nähdä, miten ton reissun käy... pitäis vähän tehdä laskelmia, että onko se edes taloudellisesti mahdollinen tällä aikataululla. Ja sitten tietenkin koronatilanne...

      Kivaa viikkoa sinne! 💗💗💗

      Poista
  2. Siis kokkaat neljä ruokaa sunnuntaina? Minä olen joskus yritellyt tuota että sunnuntaina (tai lauanataina) kokataan enemmän ruokaa. Olen saanut tehtyä sen päivän ruuan + yhden muun ruuan. Joskus hyvällä tuurilla on saanut tehtyä sellaisen ruuan, josta syö kahdesti. Jotenkin musta tuntuu, että mun sunnuntai olisi pilalla, jos pitäisi kokata neljä ruokaa :D :D :D

    Mua kiinnostaa kovasti, että mitä ruokia sille listalle päätyy. voisitko julkaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuulostaa pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa on! Kun homman miettii etukäteen järkevästi, niin ei tohon mene kuin pari - kolme tuntia ja niistäkin vain osa on aktiivista hellan äärellä seisomista. Mutta joo, niin olin ajatellutkin, että teen postauksen aiheesta - toivottavasti saan aikaiseksi jo ensi viikonloppuna!

      Mukavaa viikkoa sulle! 💗

      Poista
  3. Oih! Pieni säväys kävi sydämessä, kun kirjoitit vaihtariäidin yllärisynttäreistä.
    Minähän olin... öööh, viitisen (?) vuotta sitten palaamassa Jenkkilään perheen luokse heinäkuussa ja äiti ehti kuolla toukokuussa (ei yllättäen). Edelleen ajoittain harmittelen (täysin turhaan), etten varannut reissua jo aiemmin. Mutta turha surra kaatunutta maitoa. Meillä oli joka tapauksessa mielettömän hienot viikot!
    Toivottavasti teidän reissu onnistuu!! On takuulla niin hieno matka, että sitä varten kannattaa säästää ja vaikka ottaa laina, että pääsee. Kerran sitä vaan eletään!

    Huh, teet neljä ruokaa kerralla. Wau!
    Itse tein tyyliin ison kattilallisen soppaa viikonloppuna, sitä syötiin niin kauan kuin riitti. Tyypillisesti jonnekin keskiviikkoon, ja sitten tein ison laatikkoruuan, jota syötiin loppuviikko. Järjettömän tylsää, mutta ainoa tapa pitää itsensä järjissään.

    Voisitko nakittaa yhden ruuanlaittovuoron lapsille/teineille? Minusta meillä nuoriso oli jopa vähän otettu, kun heihin luotettiin ja saivat tehdä jonkun taco-aterian tms herkkuruokaa kerran viikkoon koko sakille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olen tosi pahoillani sun puolesta, että noin kävi; sitähän minäkin olen tässä lähivuosina pelännyt, että perheen äiti (joka oli mulle ihan hirmuisen tärkeä henkilö) ehtii kuolla ennen, kuin menemme sinne käymään. Nyt varsinkin, kun reissu vaikuttaa aika todennäköiseltä (paitsi, että korona on edelleen se suurin epävarmuustekijä) pelkään tuota vieläkin enemmän. Hän kuitenkin täyttää jo 80.... No, mutta mitään ei pysty ennustamaan ja asioita on turha murehtia etukäteen. Luotan siihen, että hän elää vielä ainakin 20 vuotta (oma äitinsä kuoli 98-vuotiaana ja isoäitinsä 99-vuotiaana).

      Vitsit tosta mun "teen neljä ruokaa kerralla" on syntynyt tämmöinen "ihmenainen" -käsitys musta 😂. Odota vaan, että saan postauksen valmiiksi aiheesta niin huomaat, että ei se oikeasti ole mitenkään ihmeellinen suoritus! Tosin siihen postaukseen voi nyt mennä hetki,sen verran hektisiä päivät ovat! Ja viime vuoden uupumuksen takia rajoitan tosi tarkasti työaikaa ja myös tätä kivaa bloggaamista, joka periaatteessa on kivaa, mutta istuttaisi mua kuitenkin koneella ja veisi tilaa arjen palautumiselta!

      Meillä kyllä teini ja mieskin ottaisivat kyllä kopin ruuanlaitosta, jos vaan päästäisin heidät hommiin 😂 Mä vaan olen semmoinen, etten oikein tykkää päästää ketään "mun keittiöön" tekemään mitään muuta, kuin kattamaan pöytää, siivoamaan pöytää jne. minkä he kyllä hoitavat kiitettävästi joka päivä. Teinin päästän toki kokkaamaan aina välillä ja hän tekee esim. hurjan hyvän kanakastikkeen! Mutta "mun keittiö - mun päänsärky" 😂

      Sori, että vastaamisessa kesti!! Kivaa viikkoa sulle Vivi! 💛💚💙

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!