perjantai 8. huhtikuuta 2022

JOKU FIKSU OTSIKKO TÄHÄN

Sen jälkeen, kun muistaakseni Annukka (?) lanseerasi sanan perjantaipölinät, mun on ollut ihan tolkuttoman vaikea keksiä mitään muita otsikoita, kuin perjantaipölinät sitä ja tätä... 😂 Enkä kyllä keksi nytkään, varsinkaan kun tälläkään kertaa ei ole mitään järin tähdellistä asiaa, joten saatte ihan itse keksiä postaukselle otsikon! 


Täytin viikolla vuosia ja tänä vuonna päivä oli jotenkin kauhean merkittävä verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen. Ensinnäkin, tajusin taas kerran, etten kärsi minkäänlaisesta ikäkriisistä - näköjään jotain semmoista on kyllä jossain vaiheessa ollut, kun löytyi tunnistekin tuolla sanalla. En jaksanut nyt lukea noita vanhoja postauksia, mutta kyllä mulla on tunne, että sieltä löytyy sekä että aiheeseen liittyvää. Nyt kuitenkin 53-vuotiaana olen tosi tyytyväinen elämääni ja jos jotain kriiseilyä on joskus ehkä ollutkin, sen aika on ollutta ja mennyttä. Jotenkin naurattaa tämä; kun aina välillä sanon opiskelijoille tästä, että tämän ikäisenä elämä on parhaimmillaan ja ne katsovat mua kauhistunut ja hämmentynyt ilme kasvoillaan ja mä oon siihen ihan että mitä te nyt siellä kauhistelette? Mutta kun rupean miettimään niitä aikoja, kun olin itse lukiolainen, niin kyllähän yli 50-vuotiaat oli meidän mielestä jo vähän niin kuin toinen jalka haudassa! Kuinka väärässä me oltiinkaan! Toisaalta kyllä 80-luvulla meidän ikäiset ei olleet ihan niin teinejä, kuin mitä me 2000-luvun viiskymppiset ollaan.

Toinen mahtava juttu synttäripäivässä oli se, että sain ihan yllärinä ihania lahjoja. Meillä ei ole kauheasti tapana juhlia meidän aikuisten synttäreitä, enkä oikeasti mitään lahjoja koskaan kaipaakaan. Sitä paitsi tänä vuonna mies oli jo ostanut mulle sen Airfryerin, mikä mun mielestä oli mun tämän vuoden synttäri- JA joululahja, mutta niin vain sain häneltä elämäni isoimman kukkakimpun. Ja lapsi, meidän ihana huomaavainen nuori mies 💛, oli ostanut mulle kirjan (dekkarin, koska tietää, että äiti lukee niitä) ja rasiallisen ihania käsin tehtyjä belgialaisia suklaita. 

 


Sain kukkakimpun syliini päivänä, jolloin en ollut meikannut ja sen kyllä näkee tuosta kuvasta. Laitoin sen kuitenkin ihan tarkoituksella tähän muokkaamattomana ja ilman mitään filttereitä, muistutukseksi kaikille siitä, että saadaan näyttää kuvissa just sellaiselta, kuin mitä me ollaan! Mulla on aina ollut tosi tummat silmänaluset ja ne on vaan voimistuneet iän myötä. Ihan sama, vaikka plankkaisi ne millä meikillä, niin ne erottuu aina. Varsinkin tuo oikeanpuolinen, joka ilman meikkiä näyttää siltä, kuin mulla olisi musta silmä. Opin joltain kosmetiikkamyyjältä, että toi toispuoleisuus johtuu siitä, että nukun oikealla kyljelläni. Hän neuvoi mua, että kannattaa opetella nukkumaan toisella tavalla, mihin mä reagoin nauramalla (ystävällisesti), että ihanko oikeasti luulet mun yöllä sikiunessa miettiväni mun silmäpusseja? 😂 No joo, mutta toi on kuitenkin yksi niistä syistä, miksi meikkaan kevyesti niinä päivinä, kun olen töissä. Vapaapäivinä, viikonloppuisin ja lomalla meikit saa pölyttyä meikkipussissa.

Niin, lomalla - kolmas asia, minkä takia synttäripäivä oli tänä vuonna niin WUHUUU! Eli sattui olemaan just mun synttäripäivä, kun löysin ja varasin meidän ensi kesän Italian matkan. Hommaan ei mennyt kuin hetki; Italia on niin tuttu maa, että kohteen valinta oli helppoa, kun kaiken tavallaan tietää jo etukäteen. Tällä kertaa haluttiin siis tosi helppo loma, joten avasin neljän matkatoimiston sivut, valitsin jokaisesta Italia ja karsin pois kaikki ne kohteet, joihin ei tällä kertaa haluta (edelleen jäi Garda-järvi valitsematta, sinne kyllä halutaan jossain vaiheessa, mutta nyt oli hinku meren läheisyyteen). Nopeasti kohteita selatessa silmiin pisti Ischian tuliperäinen saari Napolinlahdella ja muutaman klikkauksen takaa löytyi myös meille sopiva hotelli. Meillähän on aina ensisijaisena kriteerinä se, että hotellissa pitää olla hyvä uima-allas ja meidän hotellissa niitä on peräti viisi! Osa on Ischialle tyypillisiä altaita, jotka lämpenevät saaren maaperän vulkaanisella lämmöllä tai sisäaltaita, mutta koska emme välttämättä halua lillua helteessä 36 asteen lämpöisessä kylpyammeessa, oli tärkein valintakriteeri se, että hotellilla on myös täysmittainen "oikea" allas (lämpötila 25), jossa voi uida ihan matkaa ja myös vilvoitella. Eikä siinä vielä kaikki - koko saari on täynnä erilaisia kylpyläpuutarhoja, joissa on lukemattomia altaita ja lisäksi niiden vesi on sitä semmoista ihmeitä tekevää mineraalivettä, eli me kaikki nuorrumme, tervehdymme ja kaunistumme lilliessämme näissä altaissa 😂😂💛💛💛

Kuva täältä
 

Sijaintikin on mitä mainioin; lapsella on jostain syystä ollut hinku päästä Napoliin (johtuisiko siitä, että pizza on kehitetty alun aikojaan siellä?), mutta minä en pidä Napolista. Se on ainoa paikka Italiassa, missä olen kokenut oloni vähän turvattomaksi, enkä muutenkaan nauttinut siitä erityisemmin. Mutta nyt voimme tehdä saarelta yhden päivän venereissun mantereelle ja käydä Pompeijissa, Vesuviuksella ja päivän päätteeksi Napolissa pizzalla. Veikkaan, että Ischia on meille ihan täydellinen kohde! 💜 Ei niin, että laskisin, mutta 76 päivää lähtöön... 💛💛💛

Kuva täältä

Pakko myöntää, että hetken aikaa kyllä käväisi mielessä se, että kun tämä 2020-luku ei ole ollut mitään ihmiskunnan parasta aikaa (lievä understatement...), niin meidän tuurilla Vesuvius purkautuu just ennen meidän lähtöä (tai kun ollaan siellä) ja hautaa koko Etelä-Italian ja Napolinlahden alleen. Mutta sitten päätin, että ok - jos niin käy, niin onpahan ainakin maantieteen opettajalle mielenkiintoinen tapa lähteä ja kollegat saavat opetukseensa vähän ajankohtaismateriaalia. Että se niistä ajatuksista!

Kuva täältä
 

Semmoinen viikko täällä. Ylppärit vielä vähän kesken, koeviikon kokeiden korjaamisen aloittaminen tilassa nolla, se vähäinen lumi, mikä ehti sulaa meidän pihalta, palasi takaisin, uutiset ovat yhtä masentavia ja kauhistuttavia, kuin mitä ne ovat olleet jo monen viikon ajan ja kaikkea muutakin pientä kökköä viikon varrella on tapahtunut, mutta silti jostain syystä olen tosi hyvällä mielellä. Tänään (koeviikolla) ei ollut koetta ja sain tehtyä töitä tosi tehokkaasti päivällä, kunnes suljin koulukoneen ja rupesin kirjoittamaan tätä. Olemme teinin kanssa kahdestaan kotona tänään (mies lähti kavereiden kanssa mökkireissulle, taitaa olla edellisestä kerrasta yli 10 vuotta, joten olen tosi iloinen hänen puolestaan) ja alamme kohta kokkaamaan perjantain mättöruokaa, tällä kertaa Tacoja. 

Huomenna mennään SPR:n lipaskerääjiksi paikalliseen markettiin - mulla on tästä jo valmiiksi tosi ihana ja lämmin olo, että yhdessä tehdään jotain konkreettista Ukrainan eteen ja varsinkin tietenkin siitä, että teini haluaa ihan itse tulla mukaan 💗

Kivaa viikonloppua sinne!  

💛💛💛

Olisi kiva kuulla, mitä sulle kuuluu!

14 kommenttia:

  1. Kauan sitten kävin Sorrennossa, josta oli varhainen aamupäiväretki ensin Vesuviukselle (oli riittävän viileää kavuta) ja sieltä sitten Pompeijiin, joka oli tosi mielenkiintoinen, kun oli oma pienryhmäopas mukana. Vaikkei ollut kova helle, pari vesipulloa kului Pompeijissa. Jos olisin silloin ollut varoissani, olisin kyllä Ischialle mielelläni mennyt ainakin muutamaksi päiväksi rentoutumaan! Ihanalta siis kuulostaa teidän matkakohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kävin Pompeijissa pahimman turistiajan ukopuolella, mikä oli jotenkin hienoa; paikalla ei ollut juuri ketään ja kun kuljimme alueella, tuntui kuin sinne kuolleet ihmiset olisivat kuiskineet meille "nurkan takaa". Vähän pelottavaa, mutta jotenkin kauhean henkilökohtaista.

      Vesuviukselle kiipesin ihan kauheassa flunssassa. Toivon, että tällä kertaa olisin vähän paremmassa kunnossa. Mulla ja Italialla on semmoinen suhde, että lähes aina, kun olen siellä, olen sairaana... Toivottavasti ei tällä kertaa.

      Kiva, kun kävit kommentoimassa anonyymi. Mukavaa viikonloppua sulle 💛💛💛

      Poista
  2. Onnittelut syntymäpäivästä :D

    Mahtavaa, että lomamatka on nyt varattu ja jäljellä on vain odottelu ja päivien laskeminen.

    Meidän piti käydä kaksi vuotta sitten keväällä patikoimassa kymmenisen päivää Italiassa, Amalfilla, samalla piti käväistä Napolissa ja Pompeijissakin. No sattuneesta syystä ei menty reissuun. Mulla on jostain syystä vähän samanlaiset fiilikset Napolista kuin sulla. En tiedä mihin tunne perustuu, ehkä olen tallentanut muistiini jonkun kertomuksia tms.

    Jos nyt kuitenkin tilataan siten, ettei Vesuvius purkaudu tänä vuonna. Saisitte olla ihan rauhassa reissussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💗

      Mä olen käynyt Napolissa (samaan reissuun kuului Pompeiji, Vesuvius ja Sisilia) ja oikeasti siellä oli jotenkin turvaton olo. Olen tuntenut oloni kotoisaksi ja turvalliseksi ihan kaikkialla Italiassa, mutta Napolissa oli epämääräisellä tavalla ikävä olo. Ei varsinaisesti pelottanut, mutta en tykännyt kulkea siellä yksikseni.

      Vesuvius ja Pompeiji sitten taas olivat ihen mielettömän upeita kohteita molemmat. Ja joo - Vesuvius nyt saisi mielellään olla ihan rauhassa ensi kesänä :D

      Poista
  3. Onnea, ihana Emma! <3

    Mä täytin 48 kaksi viikkoa sitten, eikä mullakaan ole mitään ikäkriisiä sinänsä. Ennemminkin on semmoinen kohta tulee kuolema -kriisi, kun elämää on enemmän takana kuin edessä. Tuntuu ihan hirveältä ajatella, että kohta tämä elämä päättyy. Mä haluan elää ikuisesti. Sori synkistely, ei ollut tarkoitus!

    Teidän tuleva loma kuulostaa ihanalta! Onnittelut siitäkin, että matka-asiat vihdoin järjestyivät. Nyt sitten vain kampa esiin ja laskemaan päiviä. :-)

    Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sinne myös, ihana Satu 💗

      Ymmärrän niin hyvin ton sun "ei ole ikäkriisiä, mutta kohta tulee kuolema" -fiiliksen! Mulla on ihan sama. Ihana olla tämän ikäinen (mun mielestä ihan parasta aikaa), mutta kyllähän se vit**ttaa, että lähiaikoina joutuu kuolemaan. Mä en haluaisi elää ikuisesti - kelaa: kun olet 759-vuotias ja taas kerran aloitat uuden vuoden - vähänkö olisi "päiväni murmelina elämää" 😂😂😂

      Mulla on kyllä semmoisia "haluaisin tietää, miten näissä tulee käymään" -toiveita; ilmastonmuutos, geenitekniikan eteneminen, geeniterapia ja kantasoluhoidot, mikä funktio introneilla on (tämän ymmärtää vain biologit) jne. - näihin haluaisin saada vastauksen ennen, kuin lähden. Olen nakittanut näiden ratkaisun opiskelijoille, että "koittakaahan saada noi selvitettyä ennen, kuin mä kuolen" 😂

      Mulla on meidän reissukampa niiiiin käytössä, ihan oikeasti lasken päiviä! Viimeksi oltiin Roomassa lokakuussa 2019!!

      Pus, kivaa pääsiäistä 💛💛💛

      Poista
  4. Perjantaipölinät on suorastaan legendaarinen otsikko, joten mitä sitä hyvää vaihtamaan. Ja on muistaakseni kyllä ihan sun itse lanseeraama, joten en voi ottaa siitä kunniaa. Jotain korvaavan kirjoittelupäivän otsikkoversioita tyyliin "maanantaimutinat" muistan hahmotelleeni, mutten kyllä yhtään sen tarkkemmin mitä :D.

    Paljon synttärionnea näin jälkikäteen <3. Ei oo niin justiinsa enää näihin vuosiin nämä päivät (ja viikot ja kuukaudet ja vuodet...).
    Ja samaa mieltä siitä, että ihan elämän parhaat vuodet on meneillään. Mullakin, vaikka täytin jo 57, joka välillä kyllä havahduttaa siihen, että ei hitsit, täytän kohta 60, joka ON jo aika paljon (toivottavasti et sano, että "ikä on vain numero", koska inhoan klisettä, joka mun mielestä halveeraa elettyä elämää), mutta silti ajattelen, että olen kiitollinen jokaikisestä vuodesta, jonka saan täyttää. Tässä kun oli helmikuun loppupuolella sattuneesta syystä sellainenkin mielen shokkitila, joka laittoi miettimään, että näinköhän se meidän elämä täällä päättyy lyhyeen. Mutta nyt olen päässyt siitä yli.

    Italian loma kuulostaa just teidän näköiseltä ja iloitsen siitä. Ja sun kimpusta ja dekkarista ja suklaista ja kaikesta. Ja ihana sekin, että sun kuva on otettu selvästikin sun lempparitilassa kotona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantaipölinät, maanantaimutinat, torstaitörinät - mitä näitä nyt onkaan 💛

      Kiitos onnitteluista 💗 Ihan samat fiilikset täällä; ei oo niin tarkkaa, mikä vuosi on meneillään, koska nää on niitä parhaita. Sain ihan totaalisen nauruhepulin, kun sanoin opiskelijoille, että elän elämäni parasta aikaa tällä hetkellä ja ne katsoi mua (maskien takaa) tyyliin, että "toi nainen on ihan sekaisin" 😂😂😂

      Mutta joo - onhan nää lukemat aika hurjia - enkä todellakaan sano, että "ikä on vain numero", koska ei se ole. Mulla on vielä työvuosia jäljellä (onneksi) noin 10-15, mutta mies puhuu jo eläkkeelle jäämisestä. Parin vuoden kuluttua - huh. Oikeestaan mua pelottaa siinä eniten se, että se sanoo "täällä minä sitten odottelen teitä kotiin ja teen ruuan valmiiksi".. KÄÄK! Olen yrittänyt lempeästi sanoa, että "ehkä sulla on sitten jotain puuhaa siellä sun tallissa, että ei sun tarvitse ruokaa meille tehdä..." 😂

      On tää kyllä aikamoista - just äsken oli Millenium-bileet ja nyt yhtäkkiä onkin joku 2020-luku meneillään...

      Mutta hei, ihanaa ja rauhallista pääsisäistä sinne! Pus 💗

      Poista
  5. Ooh, ihana kimppu <3
    Arvostan todellakin luonnollista kuvaa!! Ajattelen, että silloin ihminen hyväksyy itsensä ja jaksaa muutenkin olla aito oma itsensä. Näin sen kuuluisikin olla.
    Paljon onnea synntärin johdosta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💗 Ja kiitos myös tuosta kommentista kuvaan liityen! Näin itsekin ajattelen; pitää olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena, kuin on. Näen tuossa kuvassa ne silmäpussit, mutta enemmän kuitenkin sen, että tuollainen minä olen.

      Ihanaa pääsisäistä sulle! 💛💛💛

      Poista
  6. Wau mikä upea kimppu!! On muuten todella kauniita kerrottuja tulppaaneita. En ole tuollaisia montaa kertaa nähnyt missään. Onnittelut vielä!
    Joo, mitä sitä tässä iässä enää kuvia muokkaamaan tai filtteröimään. Ei taida maksaa vaivaa! Sitä paitsi näytät aidosti tyytyväiseltä tuossa kuvassa, ja sehän on tärkeintä, ei lilat luomissa.

    Teidän tuleva reissu kuulostaa tosi kivalta. Toivottavasti siitä tulee täydellinen! Minä en ole koskaan ollut varsinainen Italia-fani, mutta juuri tällaiset matkaideat ovat parhaita, kun voi "varastaa" toiselta jonkun idean ja ehkä toteuttaa sen omannäköisenään. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi! Ja juu, ihana ja tosi kaunis kimppu oli! Mutta silleen vähän pettymys, että ei kestänyt hyvänä yhtään sen kauempaa, kuin markettikimput kestävät. Olen monta kertaa huomannut tämän saman: se kukkakaupasta ostettu hintava (ties miten kallis tuo iso kimppu olikaan) ei välttämättä kuitenkaan kestä hyvänä sen pidempään, kuin se Cittarin kuuden euron kimppu. Vähän harmittaa - haluaisin tukea pieniä liikkeitä, mutta jos ja kun hintaero on ihan älyttömän iso, niin kyllä minä ainakin yleensä päädyn kuitenkin siihen markettikimppuun!

      Toivottavasti saat meidän Italia-suunnitelmasta kipinän ja varastat meidän idean. Italia on ihana, mutta kyllä aina myös tosi uuvuttava; sujahdan itse joka kerta ihan "paikalliseksi", mutta kyllä yksi viikko sitä härdelliä, huutamista (hyvässä ja pahassa) ja hälinää kuitenkin joka kerta johtaa siihen, että viikko Italiassa tarkoittaa vähintään kahden viikon toipumista kotona 😂 Silti kuitenkin haluan sinne takaisin aina uudestaan ja uudestaan 💜💜💜

      Poista
  7. Mahtavaa, että nyt on kesälomamatka varattuna! Minä en ole käynyt Ischiassa ikinä. Joskus olimme reilun viikon syksyllä Sorrennossa, josta tykkäsimme paljon. Sieltä tuli käytyä Caprilla, Napolissa ja Pompeijissa. Etenkin Pompej oli suosikkini, ihan mahtava paikka. Minä luulen, että me viihtyisimme myös hyvin Ischiassa.

    Minä aina välillä haaveilen, että käyn leikkauttamassa hyvin raskaaksi käyneet yläluomeni. Minulle on joku pieni leikkauskammo, joten luulen, että asia jää suunnittelun asteelle. Koska minulla on aina silmälasit päässä, niin silmäpussit ovat kestot ja mustat. Kuulemma voisivat pienentyä, jos en käyttäisi jatkuvasti laseja. Olen liian laiska askartelemaan piilolinssien kanssa. Olen myöskin vähän laiska meikkaamaan.

    Upea kukkakimppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Capria mietin tällä kertaa, mutta Ischia tuntui meille paremmalta vaihtoehdolta just sen takia, että siellä on niitä altaita niin paljon ja meidän hotellissa myös ihan "oikea" matkauintiin tarkoitettu allas. Meidän hotellivalintojen ykköskriteeri on aina se, että uimaan ja lillumaan pitää päästä, muilla jutuilla ei ole niin väliä.

      Napolista en tykännyt, kuten tuolla yllä kirjoitinkin, mutta Pompeiji oli kyllä upea kokemus. Ja Vesuvius myös; toivon, että tällä kertaa olen terveenä, kun sinne mennään - olen siis kivunnut sen huipulle pahassa flunssassa, mikä ei ollut kauhean kivaa! Mutta se on jotenkin niin mahtava tulivuori, kun siinä pääse kurkkimaan kraaterin reunalta ja se on myös koko ajan ihan pikkaisen aktiivinen, eli niitä pierun hajuisia kaasupurkauksia tussahtelee ilmaan siellä sun täällä (miten niin mantsan opettajan mielenkiinnot poikkeaa vähän muiden innostumisista...? 😂)

      Mullakin varmaan plastikkakirurgi voisi tehdä jotain noille mun silmäpusseille (?), mutta kasvoissani olevan arven takia mua on operoitu (silloin lapsena) naamasta ihan tarpeeksi. Kun tulin täysi-ikäiseksi, sain päättää menenkö vakuutuksen maksamaan isoon operaatioon, jossa arpi olisi ehkä saatu häivytettyä kokonaan, mutta olin siinä vaiheessa elänyt sen kanssa jo 16 vuotta, enkä katsonut operaatiota tarpeelliseksi. Mä uskon, että juurikin tuosta arvesta johtuen hyväksyn omat "epätäydellisyyteni" ihan eri tavalla, kuin moni muu.

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!