perjantai 1. huhtikuuta 2022

PERJANTAIPÖLINÖITÄ RAHASTA, KASVISKOKKAUKSESTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Pitäisi oikeastaan olla lukemassa yo-tehtäviä, mutta hei - ei kai nyt sentään perjantai-iltana, kun pitää päästä pölisemäänkin (ja varsinkin kun tiedossa on melkoista säätämistä pisteyttämisen kanssa). Tämä (itselleni tyypillinen) velvollisuuksien lykkääminen kostautuu sitten viimeisten iltojen (ja öiden) raivokkaalla paahtamisella, mutta kuten sanottua, hei - nyt on sentään perjantai. Ei tule olemaan ensimmäinen kerta, kun klikkaan "lähetä YTL:lle" -painiketta kolme minuuttia ennen deadlinen umpeutumista 😂 Ja tässä on myös takana aika monia istuttuja tunteja; ylppärit järkättiin meillä vielä tänä keväänä koronaturvallisesti, mikä tarkoitti 1000 opiskelijan talossa sitä, että mulla oli opetuksen lisäksi parin viikon sisällä 31 tuntia valvomista (eli siis käytännössä paikallaan istumista...). Niin että ehkä olen ansainnut vapaaillan 😍

Minä yo-valvojana...


Minä, kun valvonnat on ohi!

Puhutaanpa hetki rahasta. Tiedostan, että meillä menee hurjan paljon rahaa ruokaan joka kuukausi, varsinkin siihen nähden, että meitä on vain kolme. Olen itse asiassa niin hannari, etten ole uskaltanut laskea tarkkaa summaa, koska tiedän jo etukäteen, että se hirvittäisi ihan liikaa. Toisaalta se olisi varmaan tosi järkevää, varsinkin nyt; ehkä se saisi mut tarkkailemaan ruokaostoksia vähän kriittisemmin ja suunnittelemaan niitä tarkemmin! Koska pakko myöntää - sen lisäksi, että tykkään ja haluan panostaa hyvään ruokaan (muut shoppailee vaatteita ja kenkiä, mä shoppailen ruokaa ja kirjoja), niin ihan varmasti melko iso osa mun ostamasta ruuasta menee ruokahävikkinä roskiin 😞 Välillä aina onnistun ostosten suunnittelussa paremmin, mutta huonoja viikkoja on ihan liikaa tämän aiheen suhteen. Sen lisäksi, että ruokahävikki on ekologisesti ja taloudellisesti täysin kestämätön juttu, liittyy siihen tosi vahvasti mun mielestä myös semmoinen moraalinen ja eettinen näkökulma, joka saa mut näkemään punaista joka kerta - ja kohdistan sen kiukun ja vihaisuuden siis itseeni. Koen, että joka kerta kun heitän ruokaa roskikseen, näytän tavallaan keskisormea kaikille maailman aliravituille ja nälkää näkeville ja toki myös ihan täällä Suomessa eläville vähätuloisille ihmisille. Tyyliin "haha, katsokaas, täällä minä hyväosainen järkevä ihminen heitän ruokaa roskiin, kun teillä on nälkä, että hajotkaa siihen".

Joo, aika rankka vertaus, varsinkin kun selitän tämän asian myös opiskelijoille näin, kun puhumme näistä asioista. Pyrin yleensä löytämään ongelmista ja epäkohdista aina edes jotain positiivista, niin omassa elämässäkin, kuin varsinkin opiskelijoiden kanssa vaikeita aiheita käsitellessäni. Mutta tässä asiassa olen raadollisen julma - ruokahävikki on suora keskisormen näyttäminen niille, joilla siihen ylellisyyteen ei ole varaa. Syyllistäminen ei koskaan auta omaksumaan uusia tapoja, tämä varsinkin on tärkeä muistaa lukiolaisten kanssa työskennellessä, mutta tässä aiheessa mun oman syyllisyyden tunteminen on mielestäni ihan itse ansaittua.

Jos unohdetaan ruokahävikin aiheuttama rahan menetys, niin nyt sitä rahaa alkaa väkisinkin miettimään, kun bensan ja ruuan hinta nousevat nopeammin, kuin minä joogamatolta. Me asutaan niin syrjässä ja meidän työajat on niin erilaiset, että meillä on pakko olla kaksi autoa. Molemmat täyttää tankin täyteen 2 - 3 kertaa kuussa, mikä tarkoittaa näillä nykyisillä bensan hinnoilla lyhyellä laskutoimituksella meidän perheessä n. 200 - 250 euron lisälaskua riippuen vähän siitä, kuinka paljon tulee ylimääräisiä ajoja. Ekaa kertaa ollaan nyt alettu miettimään noita ylimääräisiä ajoja, koska toi on aika merkittävä summa. Ei romahduta meidän taloutta, mutta onhan se ihan älytöntä, jos me ajetaan ylimääräisiä kilometrejä ihan turhan päiten. Ja se kaikki turha ja ylimääräinen on pois meidän kesän reissukassasta. Toki biologi-maantieteilijä minussa iloitsee siitä, että vihdoinkin alettiin tarkkailemaan turhia ajoja (surullista tietenkin on se kylmä tosiasia, että näköjään minäkin alan kiinnittämään huomiota tähän vasta siinä vaiheessa, kun se näkyy omassa kukkarossa... 😔).

Ja sitten se ruuan hinnan nousu... huh. Arvioiden mukaan me ollaan vasta nousevan käyrän alkupäässä eli kauppalasku tulee kasvamaan räjähdysmäisesti lähikuukausina ja -vuosina. Eli nyt viimeistään on järkevää ruveta seuraamaan hintalappuja kaupassa, jos ei sitä ole aikaisemmin jo tehnyt. Kuten jos alussa mainitsin, mä en ole kauheasti aikaisemmin seurannut ruuan hintaa, koska haluan panostaa hyvään ja laadukkaaseen ruokaan - ja mulla on siihen ollut taloudellinen mahdollisuus. Mutta nyt olen alkanut lukemaan hintalappuja päivä päivältä tarkemmin.

Miten sen kauppalaskun sitten saa pienenemään tinkimättä kuitenkaan ruuan laadusta, mausta ja terveellisyydestä? En ole mikään asiantuntija, mutta mun vinkit on nämä:

  • Älä tingi kasvikunnan tuotteista, mutta jätä Chilestä tuodut pensasmustikat ostamatta. Syö sesongin mukaan, niin kulutettu kuin tuo neuvo onkin. Kyllä minäkin välillä napostelen mieluummin niitä pensasmustikoita, kuin lanttua, mutta tajuat varmaan mun pointin!
  • Syö lihaa vain pari kertaa viikossa ja satsaa silloin laadukkaaseen, marinoimattomaan tuotteeseen. Vaikka se hunajamarinoitu onkin vähän halvempi, se on kuitenkin pidemmälle prosessoitu (mikä on taas kuluttanut luonnonvaroja siinä elintarvikeketjussa enemmän, kuin se prosessoimaton tuote).
  • Tee kasvisruokaa mahdollisimman monta kertaa viikossa. Käytä proteiininlähteenä mieluiten linssejä, kikherneitä ja papuja, kuin pitkälle prosessoituja lihankorvikkeita. (Tässä mulla on myös oma makumielipide: en tykkää niistä korvikkeista yhtään, mutta se on toki ihan makuasia).
  • Jos olet oikein viitseliäs (ja haluat säästää vielä enemmän rahaa), osta pavut ja kikherneet kuivattuna. Kuulostaa työläältä, mutta ei oikeasti ole: laita viikonloppuna likoamaan runsaaseen veteen illalla, huuhtele kunnolla aamulla ja keitä pavut kypsäksi (ohjeita löytyy paljon netistä). Ison määrän keitettyjä papuja/kikherneitä voi pakastaa sopivan kokoisissa erissä jatkokäyttöä varten.
  • Kuivatut linssit ovat kaikista helpoimpia; niitä ei tarvitse liotella, riittää, että huuhtelet ne ja lisäät kastikkeeseen/keittoon kypsymään.
  • Riippumatta siitä, teetkö liha- vai kasvisruokaa, tee aina kaksi kertaa isompi määrä ja pakasta ylijäänyt ruoka annoksina. Näin arkena on aina valmiina ruokaa niitä päiviä varten, kun ei jaksa tehdä ruokaa ja tekisi mieli ostaa jotain valmista.
  • Lopuksi tärkein: älä suorita tätä liikaa, muista että jokainen "oikein" tehty päivä on voitto itsellesi (ja ilmastolle, pakkohan tämäkin oli tähän ottaa mukaan...).

Meidän viime aikoina syötyjä ruokia seuraavissa kuvissa. Kikherne-pinaatti -kastike riisin kanssa. Sienipasta. Jääkaapin tyhjennys eli punainen linssikastike riisin kanssa. Laita kommenttipuolelle viesti, jos haluat tarkemman reseptin!

Kikherne-pinaatti -kastike

Sienipasta

Jääkaapin tyhjennys punainen linssikastike

Ja vielä tähän loppuun: päätin, että kerrankin toteutan sen, mitä olen joka vuosi suunnitellut; aloitan näihin aikoihin ottamaan kuvan pihan yhdestä kohdasta kerran viikossa. Siitä tulee varmaan hauska kuvasarja (jota voi sitten katsoa kaiholla ensi talvena lumeen hukkuessa). Tämä eka kuva ei kyllä lupaa kauheasti - veikkaan, että tänä vuonna uintikausi päästään aloittamaan joskus juhannuksen aikoihin! 😂

Milloin mennään uimaan...?
 

Miten siellä? 

Oletko alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ajokilometreihin ja/tai ruuan hintaan? 

Onko jotain hyviä vinkkejä, mitkä olin tässä postauksessa unohtanut?

6 kommenttia:

  1. Minä välillä saan sellaisia ruokahävikin vähennyspurskeita ja saan paljon parannettua tilannetta. Sitten homma lähtee taas lipsumaan, kunnes tulee jossain vaiheessa se viimeinen niitti ja tsemppaus alkaa. Nyt aletaan lähestyä viimeistä niittiä. Kiire ja väsymys saa aikaiseksi kaikenlaista.

    Bensan hintaa olen kauhistellut. Vaikea on tehdä mitään isoja muutoksia autoilutottumuksissa, kun sillä on lähinnä ajettu ruokakauppaan, mökille ja töihin. Minulla se, että jatkan osaviikkoisesti etänä säästää bensarahaa ja myös aikaa. Mutta kyllähän noi bensan hinnat leikkaavat sellaista, että lähdetäänpäs käymään jossain pidemmällä vaikka museossa ja kahvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiire ja varsinkin siihen yhdistettynä väsymys tappavat kyllä tehokkaasti ilon ruuanlaitosta, eikä silloin kyllä jaksa keskittyä mihinkään hävikin miettimiseen. Pitää muistaa, että ihan pahimpina kiire/väsymyspäivinä ei moiti itseään; joskus on niitä päiviä (tai aikoja), jolloin on ihan ok mennä sieltä, missä aita on kaikista matalin!!

      Kyllä nyt olisi ton bensan hinnan takia hyvä, jos voi olla etänä, jos se siis sopii omaan työnkuvaan ja tykkää siitä. Meillä taitaa olla koulussa etäilyt jo taaksejäänyttä aikaa (onneksi).

      Poista
  2. Samaa olen täällä hämmästellyt ja surrutkin: että kahden ihmisen taloudessa voi mennä sama summa ruokaan kuin silloin, kun kaikki kolme lasta vielä asuivat kotona. En käsitä!
    Edelleenkään meillä ei vedetä sisäfilettä tai muutakaan gourmeta joten mitä ihmettä?

    Olen itsekin pyrkinyt nyt noihin kasvisruokapäiviin. Joskus menee sillä, että jatkan esim. jauhelihakastiketta purkillisella linssejä ja papuja, jolloin sama ruoka riittää pidempään. Joskus kasvisruokapäivä tarkoittaa salaattia.
    Minä en ole tykästynyt härkäpapujen makuun hyvin runsaasta opettelusta huolimatta. En vaan tykkää niistä. Ja harmittaa, koska komerossa on vielä ainakin kaksi kiloa kuivattua härkistä, jonka haluan käyttää....
    Noita lihankorvikkeita en ole hankkinut, joten pavuilla ja linsseillä mennään. Ilmavaivoiksi ssaakka.

    Polttoaineen hinnannousu aiheuttaa tiettyä ahdistusta. Työmatkoihin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin auto, koska julkista ei kulje ja matka on 25 km eli liian pitkä fillaroitavaksi (minulle). Korvauksena olen heittänyt keikkaa lähi-TK:ssa jonne voin kulkea pyörällä ja harkitsen vakavasti työpaikan hakua lähempää. Onni tässä kohtaa olla keikkalainen/sijainen.
    Meille kertyy ylimääräisiä ajoja koiraharrastusten vuoksi, ja vaikka niitä jollain tasolla kadunkin, olen kuitenkin päättänyt, että myös oma mielenterveyteni maksaa jotain ja menköön se sitten vaikka tämän piikkiin. Pelkkä kotona kököttäminen säästämisen nimissä ei myöskään toimi, siinä hajoaa pää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi vinkki, että jatkaa esim. jauhelihakastiketta linsseillä, on tosi hyvä vinkki. Mä teen itse myös monesti niin, että jos tehdään esim. tortilloja, laitan täytteeseen puolet jauhelihaa ja puolet Härkistä (pelkkä Härkis esim. kidneypapujen kanssa on toki myös ihan hyvää, mutta siinä on vähän semmoinen löllö suutuntuma...). Ylipäätään se, että edes lisää kasvisten määrää, on jo tosi tärkeä teko (niin ekologisesti, kuin taloudellisestikin). Ja hei, mä menen myös pavuilla ja linsseillä, Härkis on ainoa lihankorvike, jonka kelpuutan, mutta senkin aika harvoin. Ihan turha yrittää syödä semmoista, mistä ei tykkää! Kannattaa hei kokeilla lisätä tota kuivattua härkäpapua (jos se on siis rouheena) voimakkaasti maustetun linssikeiton joukkoon. Sillä tavalla sen maku häviää ja keitosta tulee entistä täyttävämäpää. Täällä mun blogissa on ohje "Yksi keitto ja monta soppaa" - sopii siihen tosi hyvin! http://harkittuherkku.blogspot.com/2015/12/ilonan-keitto-ja-emman-monet-sopat.html

      Mulla myös toi, että työmatka (reilu 20 km) on pakko mennä autolla. Koiraharrastuksen vuoksi kertyneet ajokilometrit toisaan varmaan maksaa kyllä itsensä takaisin - jos ei rahallisesti, niin hyvän mielen kautta!

      Kivaa viikonloppua sinne!! 💛💛💛

      Poista
  3. Kiitos Emma, tämä oli tosi hyvä postaus. Mä en ymmärrä miten onkin niin kiinnostavaa lukea tavallisten ihmisten ruoka ja talousasioista. Mutta on!
    Mun paras vinkki hävikkiruokaan on se, että teen vain ruokaa, jonka tiedän uppoavan porukkaan. Että vaikka esim jauheliha tai nakkikeitto olis aika halpoja ja helppoja ruokia, niin niistä suuri osa saattais päätyä roskiin, koska mun pojat ei tykkää niistä. Halvinta on siis tehdä hyvää ruokaa. :)
    Mä en kauheasti pysty vaikuttamaan ajoihin, koska niitä nyt vaan on, mutta nykyään en huviksi lähde kauppaan. Yhdistän kauppareissut muihin ajoihin useimmiten,enkä huviajele kauppaan. NIin pitkällä en ole että kävelisin kauppaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä myös ruoka- ja talousaiheet on tosi kiinnostavia :)

      Toi on niin totta, että on ihan turha tehdä ruokaa, mistä tietää jo etukäteen, että siitä ei tykätä. Mullakin on lista ruuista, jotka ei vaan maistu koko porukalle ja niitä en myöskään tee. Mähän olen keittiössä semmoinen improvisoiva ja kokeileva kokki, että välillä ei ole etukäteen mitään tietoa, miltä lopullinen ruoka maistuu. Yleensä toki onnistuu, mutta joskus tulee myös huteja. Silloin mä yleensä teen sen kaikista tyhmimmän jutun eli pakastan annosrasioissa, missä lukee päällä esim. "papumössö, PAHAA"!! Haha, eihän niitä tietenkään ikinä tule syötyä eli menevät roskiin pakastimen kautta. Ja pahimmillaan ne vie tilaa pakkasesta niin, että sinne ei mahdu hyvät ja syötävät ruuat. Hohhoijaa, aika ääliömäistä touhua :D

      Mukavaa viikonloppua!! 💛💛💛

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!