PARIISIPÖLINÄT

Pariisi oli ihana 💗 Tietenkin oli, vaikea kuvitella, että Pariisi ei olisi ihana, paitsi ehkä heinäkuussa, kun turisteja on sata kertaa enemmän, kuin lokakuussa ja lämpötila huitelee jossain 35 tienoilla. Meillä kävi tosi hyvä tuuri säiden puolesta; yhtenä iltana kastuttiin kauheassa rankkasateessa ja yhtenä päivänä oli vähän turhan kuuma, mutta silloin onneksi istuttiin suurin osa päivästä hop on, hop off -bussissa ja kierreltiin kaupoissa, joten selvittiin pahimmista helteistä suht ok. Muuten sää suosi meitä ihanasti. Neljässä päivässä on ihan turha kuvitella, että saisi otettua koko Pariisin haltuun, joten otettiin aika rauhallisesti. Suurin osa kaupunginosista jäi kokematta, mutta tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi joko kävellen tai tuon (hävyttömän kalliin) bussiajelun avulla.

Arc de Triomphe ja tyytyväinen äiti

 

Yhdelle päivälle oli sovittu jo etukäteen vierailu PSG:n jalkapallostadionilla, minkä olin ajatellut olevan semmoinen matkan "pakollinen kärsimys"; teini on suuri futisfani ja koska hänen matkansa, niin tietenkin mentiin sinne. Yllätyksekseni vierailu olikin tosi mielenkiintoinen ja tietenkin myös se, kuinka onnelliseksi se teki teinin, sai myös minut hyrisemään onnesta. Fanikaupassa kului rahaa ihan tolkuttomasti, nuori mies keräilee futispaitoja ja oli säästänyt rahaa niiden ostamiseen, mutta halusin hänelle jäävän rahaa myös muuhun shoppailuun, joten osallistuin myös ostosten tekemiseen. Mietin siellä kaupassa ja mietin edelleen, että vaikka kyseessä oli periaatteessa ihan turha shoppailu, niin se, kuinka tyytyväiseksi ja onnelliseksi se teinin teki, en koe sitä turhaksi. Varsinkaan kun kyseinen nuori mies ei ole vaativa esim. merkkivaatteiden tai oikeastaan minkään muunkaan turhan takia, niin kyllä minä hänelle tuon suon. 

 

Ruokailu (mikä on mulle tietenkin aina tosi tärkeä osa kaikkia matkoja) meni ihan nappiin yhtä lounasfloppia lukuun ottamatta. Teini kokeili rohkeasti sammakonreidet ja sipulikeiton, muuten mentiin aika perusmeiningillä. Yllätys itselleni oli se, että suorastaan addiktoiduin jälkkäreihin. En yleensä kaipaa jälkiruokaa, mutta kaikissa ravintoloissa, missä kävimme, oli tarjolla annos, missä oli ihan miniminiannoksina pari jälkkäriä listalta. Ihan mahtava konsepti; pari lusikallista jokaista listalla olevaa herkkua espresson kera. Homman olisi toki kruunannut konjakki tai calvados, mutta en tykkää käyttää alkoholia silloin, kun olen teinin kanssa kahdestaan liikenteessä. Ja sitten Crème brûlée - voi herranjestas, kuinka ihania ne Pariisissa olivat 💛 Minähän olen ihan surkea jälkkärikokki, mutta tuota alan nyt treenaamaan!

Matkoissa ihaninta on aina pienet, yllättävät spontaanit hetket ja kokemukset. Niistäkin pääsimme nauttimaan. Se, kun hotellin respan iäkäs herrasmies poskisuuteli meidät pois lähtiessämme ja kiitteli, kuinka mahtavan rohkea ja puhelias teini oli. Se, kun jonottaminen Louvreen ei kestänytkään, kuin 20 minuuttia. Se, kun etsiessämme yhtä metroasemaa huomasimme FIA:n pääkonttorin (teini on myös formulafani), menimme tutustumaan käytävälle, johon kaikilla on vapaa pääsy, mutta yhtäkkiä käytävän päässä oleva liukuovi avautui ja vahtimestari päästi meidät salaa sisään konttorin aulaan. Koska hän oli nähnyt valvontakamerasta teinin hyperventilaation ja innostuksen siitä, missä ollaan. Se, kun Champs Elyseen Adidaksen liikkeen ulkopuolella oli näytillä tämän vuoden ikoninen futiksen jokavuotinen palkinto Kultainen Pallo eli Ballon d'Or, jota teini pääsi koskettamaan tunnin jonottamisen jälkeen. Tunnin, jonka vietin istuskellen penkillä ja välillä luuhamassa kyseisessä liikkeessä. Josta löysin kaksi nuorta mustaa miestä, jotka maalasivat pienillä pensseleillä upeita, kustomoituja lenkkareita ja joiden kanssa aloin höpöttämään, kun en enää jaksanut kierrellä kaupassa. Joiden luo ohjasin teinin Kultaisen Pallon näkemisen jälkeen, ja hän sai kuvattua kundien toimintaa omalle You Tube -kanavalleen (jonka nuo ihastuttavat ja tilannetajuiset nuoret miehet myös saman tien tilasivat itselleen).

 

Kundeilta on lupa kuvan julkaisemiseen!

 

Matkan ehdoton kohokohta oli viimeisenä iltana, kun kävimme katsomassa valaistun Eiffel-tornin. Teini kuvasi, pyysi minua kuvaamaan, teki lyhyen videon ja lopuksi nojautui Seinen rannan muurille tornia katsomaan. Huomasin, että hän haluaa olla nyt hetken yksin ja vetäydyin kauemmaksi. Muutaman minuutin kuluttua hän kääntyi minua kohti, halasi ja kyynelet silmissä sanoi "äiti, tämä on ollut mun unelma jo monen vuoden ajan, kiitos tästä". 

 Rakastan 💙

 

Eikä edes riidelty kertaakaan! Haha, vaikka kotimatkalla koneessa sain kuulla, että "pari kertaa oli tilanne, että olisi tehnyt mieli rageta sulle, mutta en halunnut pilata meidän lomaa riitelemiseen". Arvostan 😂

Yksi parhaimmista matkoista ikinä! 💜