maanantai 28. joulukuuta 2015

YKSI KEITTO JA MONTA SOPPAA


Joulu oli ja meni ja hienosti menikin. Blogi on vielä sen verran alkutaipaleella, että päivityksiä tulee harvakseltaan, eikä Harkitut Herkut vielä elä vuodenaikojen mukaan. Juttujen aiheita on kuitenkin mielessä valtavasti ja nyt kun vuodenvaihteen jälkeen minulla on aikaa paremmin, pitäisi niitä juttuja ruveta myös ilmaantumaan tänne. Olen myös ilmoittautunut valokuvauskurssille, joten kuvien laatukin toivottavasti pian paranee! Vaikka ensimmäisessä postauksessa mainostinkin tämän olevan ruokablogi, niin lukemattomista muista ideoistani päätellen tästä on kyllä tulossa enemmänkin ”sillisalaattiblogi” :) En vielä uskalla käyttää sanaa lifestyleblogi, koska se on omassa mielessäni jotain niin ”oikeaa” bloggaamista – kaikki eniten lukemani blogit ovat nimenomaan lifestyleblogeja. Ehkä joku päivä pääsen itsekin tuohon kategoriaan!? Mutta nyt tuohon otsikon soppaan.

Minulle ruuanlaitto on tapa rentoutua. Jopa rankan työpäivän päätteeksi nautin keittiössä puuhastelusta. Imuroiminen ja pyykinpesu saavat suosiolla jäädä, mutta tunti kokkailua irrottaa minut sopivasti työasioista ja lopputulos on aina palkinto – itse tehty, terveellinen illallinen koko perheelle. Joskus kuitenkin on viikkoja, jolloin tietää tulevansa kotiin monena päivänä niin myöhään, että takuuvarma raivonälkä saa vallan jo kotimatkalla, eikä silloin ole aikaa ruveta vääntämään pannujen ja kauhojen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti on vaan niin väsynyt, että pakkasesta pitää löytyä jotain hyvää nopeasti. Näitä päiviä varten tämä keitto lukemattomine variaatioineen sopii todella hyvin. Teen tätä parin viikon välein ison kattilallisen ja pakastan sitä annosrasioissa. Toimii todella hyvin lounasruokana: ota annos pakkasesta aamulla töihin lähtiessäsi ja anna sulaa työpöydän kulmalla aamupäivän ajan. Mukaan purkillinen raejuustoa ja rasiallinen eiliseltä jäänyttä salaattia (tai jos sitä ei jäänyt, pari tomaattia, pala kurkkua ja puolikas paprika). Yhtään ei haittaa myöskään se, että tämä on terveellistä ja hyvää! 


Ja hei, käy tämä myös niihin kiireettömiin viikonloppuiltoihin, jolloin on aikaa sopan poristessa liedellä vaikka pyöräyttää hyvä leipä keiton lisukkeeksi. Parhaiten tämmöinen tuhti maalaissoppa sopii tietenkin kylmiin ja pimeisiin talvi-iltoihin, joten nyt kun talvi viimein on koittanut (ainakin hetkellisesti), niin keittoja kannattaa ruveta harrastamaan useamminkin. Tämä (ja moni muu keitto) on myös edullinen, joten joulunajan luottokorttivinguttamisen (?) jälkeen lompakkokin tykkää…

Tämän keiton kohdalla ei kukaan kehtaa ottaa kunniaa omiin nimiinsä; linssikeiton reseptejä löytyy lähes jokaisesta ruokablogista ja kasvisruokakirjasta. Mutta niinhän se on nykyjään – en usko, että kukaan enää pystyy keksimään pyörää uudestaan keittiössä! Kaikki ruuat on tehty jo kertaalleen, mutta erilaisia variaatioita perusresepteistä voi kehitellä loputtomiin. Minä lueskelen keittokirjoja ja blogeja lähes päivittäin, mutta harvemmin teen yhtäkään reseptiä suoraan semmoisenaan. Ideat ja ajatukset mauista jäävät muhimaan takaraivoon ja pulpahtelevat sieltä mieleen aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siksi en uskalla esitellä yhtäkään reseptiä ihan täysin omanani. Alunperin sain tämän keiton reseptin siskoltani, jujuna tässä on kaneli. Jokaisella on aina omat variaationsa resepteistä ja niin minäkin olen muokannut siskoni soppaa vaikka kuinka monta kertaa. 

ILONAN LINSSIKEITTO 

1 iso sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

2 dl punaisia linssejä (vihreätkin käyvät, mutta punaisilla tulee mielestäni maukkaampi ja samettisempi maku)

purkki paseerattua tomaattia (yleensä 500g, minulla on tällä kertaa käytössä luomuversio, jossa on 700 g)

suolaa, mustapippuria (mieluiten myllystä)

chiliä (jos tykkäät potkusta)

kanelia (kyllä, trust me!)

2 laakerinlehteä

kananliemikuutio (voit tietenkin käyttää myös kasviskuutiota tai jättää kokonaan pois, jos vierastat niiden käyttöä)

(intiaani)sokeria

vettä

hyvälaatuista oliiviöljyä
 tuoreita yrttejä maun mukaan (minun suosikkejani tässä ovat persilja ja basilika)





Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli. Minä tykkään raastaa valkosipulin, jolloin keittoon ei jää isoja palasia. Kuullota sipuleita runsaassa lorauksessa hyvälaatuista oliiviöljyä. Älä nuukaile öljyn kanssa, se tuo mukavaa täyteläisyyttä lopputulokseen. Ole varovainen, etteivät sipulit ruskistu! Lisää joukkoon ripaus suolaa, muutama kierros mustapippuria ja muutama ”purkinheilautus” chiliä ja kanelia. Näiden määrä on tietenkin taas makuasia, mutta tässä vaiheessa ei kannata innostua liikaa – voit lisätä mausteita myös myöhemmin. Jos ihmettelet kanelia, niin kannattaa kokeilla; se tuo saman makumaailman kuin Garam Masala mausteseos (jota tietenkin voit myös käyttää kanelin sijaan). Kuullota sipuleita edelleen pari minuuttia niin, että mausteet kypsyvät ja luovuttavat makunsa. (Jos haluat tomaattisemman lopputuloksen, lisää pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tässä vaiheessa. Muista, että pyre pitää myös aina kypsentää pannulla hetken ajan.) Lisää kiehuvaa vettä noin litra, heitä sekaan laakerilehdet ja liemikuutio ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Seuraavaksi paseerattu tomaatti, huuhdo purkinpohja vedellä ja lisää se myös joukkoon. Tässä vaiheessa kannattaa lisätä mukaan noin ruokalusikallinen sokeria. Itse käytän usein intiaanisokeria, se antaa kivaa paahteista makua keittoon. Sokeria tarvitaan tasapainottamaan (AINA!) tomaatin hapokkuutta! Hunajaakin varmasti voi käyttää, jos karttaa tavallista sokeria, mutta kaikki tomaattikastikkeet tarvitsevat ripauksen makeutta. 

Kiehauta uudestaan ja anna porista miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää huuhdotut linssit, hämmentele hetken aikaa, etteivät linssit jämähdä kiinni pohjaan ja laske sitten lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri porisee. Käy kurkkaamassa välillä kaipaako vettä (on makuasia kuinka paksusta sopasta tykkää), mutta nyt pitäisi malttaa antaa keiton kypsyä ainakin tunnin verran. Jos lähdet tällä aikaa lenkille, lahjo joku perheenjäsen hämmentämään soppaa välillä! Tunnin kuluttua kannattaa maistella (ennen linssien kunnollista kypsymistä keitto on melko pliisua ja raa’an oloista); pitäisikö jotain maustetta lisätä? Luota omaan makuaistiisi (ja siihen tietoon, miten perheenjäsenesi suhtautuvat mausteisiin)! Eikä haittaa, vaikka keitto jää hellalle yli tunniksi, mitä pidempi aika, sen täyteläisempi maku. Linssit kokevat ihmeellisen makumuodonmuutoksen tuossa ajassa ja tekevät sopasta ihanan pehmeää! 

Silppua joukkoon lopuksi haluamiasi yrttejä kourallinen. Jos et välttele leipää, niin tuore maalaisleipä sopii tämän keiton kanssa todella hyvin. Itse lusikoin joukkoon usein myös raejuustoa, varsinkin jos chiliä on ripsahtanut joukkoon tavallista enemmän.

Yksinkertaista, hyvää ja täyttävää, vai mitä? No, tähänkin kyllästyy, joten nyt ruvetaan varioimaan!


Pelkkiä mausteita muuntelemalla, saat perusreseptistä aikaan lukemattomia eri versioita. Hyvä yhdistelmä on mm. chili, curry ja paprika. Italialainen keittiö on kaikista maailman keittiöistä lähinnä sydäntäni ja olin ihan varma, että kunnon tujaus kuivattuja yrttejä (basilika, timjami, rosmariini) sopisivat tähän todella hyvin, mutta jostain syystä linssit ja yrtit eivät tuottaneet minulle haluttua makunautintoa. Mutta hei, ehkä sinä tykkäät! Kokeile ihmeessä! 

Juureksia kannattaa aina käyttää! Kuullota sipulien kanssa esim. pieneksi kuutioitua porkkanaa ja juuriselleriä. Tai pieneksi silputtua kukkakaalia (okei, se ei ole juures, mutta kuitenkin…). 

Tuhdimman kasvisversion saat lisäämällä linssien kanssa samaan aikaan noin desin härkäpapurouhetta. Vettä tietenkin tarvitaan silloin myös enemmän. Härkäpapu antaa oman jännän vivahteensa keittoon ja lisää myös sen täyttävyyttä ja proteiinipitoisuutta rutkasti! Rouhetta taitaa löytyä nykyjään ihan tavallisista kaupoista, itse tilaan sitä ruokapiiristä, johon kuulun.

Kidneypavut (tai mikseivät myös muutkin pavut) sopivat niille, joiden maha kestää papuja. Perheemme kriittisin ruoka-arvostelija, 8-vuotias nuoriherra, ei suostu papuja yleensä syömään, mutta tämän keiton seassa ne eivät saa osakseen edes kommenttia ”onksmunpakko… no jos mä nyt kaksi syön…”. Ehkä ne hänen mielestään ”kuuluvat” tähän!

Lihaa kaipaaville pekoni sopii tähän keittoon todella hyvin! Silppua alkuvaiheessa sipuleiden joukkoon paketillinen pekonia. Muista kuitenkin paistaa huolellisesti ja pitkään niin, että kaikki rasva sulaa ja pekoni rapsakoituu. Tällöin ei myös tarvitse käyttää öljyä, koska saat tarvittavan rasvan kinkusta. Olen joskus myös käyttänyt parmankinkkua tai serranoa, niissä on vähemmän rasvaa ja maku taas kerran hieman erilainen! Paistettua jauhelihaa voi myös lisätä loppuvaiheessa. Muistathan paistaa jauhelihan loppuun asti! Eli niin kauan, että kaikki neste on haihtunut. Itse jatkan tästä vielä reilusti kunnes lihaan alkaa tulla ihan kunnon paistopintaa, vasta tällöin jauheliha maistuu jollekin! Liha kannattaa myös maustaa kevyesti (suola, pippuri) ennen keittoon lisäämistä.
Paistettuja broilerin suikaleitakin varmasti voisi lisätä. En jostain syystä ole kanakeittojen ystävä, joten en ole tätä kokeillut. Kalaa en ole myöskään tähän reseptiin koskaan ujuttanut, mutta eihän sitä koskaan tiedä! Uskalla kokeilla! Periaatteessa tähän keittoon pystyy ujuttamaan lähes kaikkea.



Mitä vielä? Minkä variaation juuri sinä keksit – ja sen jälkeen esittelet tämän keiton ihan omana linssikeittonasi? Olisi kiva kuulla ideoitanne ja erilaisten kokeilujen lopputuloksia!

Emma <3

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

LOPPUVIIKON SOPPA JA UUNIJUUREKSET



Meillä syödään paljon kasviksia ja hedelmiä. Niin paljon, että yleensä aina kaupassa käydessäni ostan niitä varmuuden vuoksi vähän lisää, etteivät vaan pääse loppumaan. Tästä on seurauksena (liian ison vihanneslokeron kera) se, että niitä myös – hävettää myöntää – välillä menee roskikseen! Tämä on tietenkin ihan järjetöntä, niin taloudellisesti kuin ennen kaikkea myös ekologisesti.



Olen petrannut tässä paljon parin viime vuoden aikana, mutta vielä on parannettavaa. Kaikenlainen ruokahävikki on yksi pahimmista ”synneistä”, mihin länsimainen ihminen syyllistyy! Aikeena on kirjoittaa tästä ihan oma juttunsa.

Yritän pitää siitä kiinni, että kerran viikossa (käytännössä yleensä sunnuntaisin) käyn jääkaapin läpi ja valmistan löydöksistä alkuviikon ruokia. Tällä kertaa tuo vihanneslokero oli kuitenkin päässyt täyttymään jo useamman viikon ajan ja sieltä löytyi mm. kaksi pinnaltaan homehtunutta bataattia… Kai ne olisi voinut kuoria ja katsoa mitä sisältä löytyi, mutta homeen suhteen olen aika tarkka, joten en uskaltanut. Loput olivat enemmän tai vähemmän kunnossa ja niistä muhii nyt hellalla sosekeitto ja uunissa kaksi pikkuvuokaa uunijuureksia.





Sosekeitoista tulee yleensä aika tylsiä vaikka niitä miten maustaisi, mutta keitto pakastettuna annosrasioihin on todella kätevä lounas. Nappaan sen aamulla pakkasesta ja annan sulaa huoneenlämmössä. Mukaan pari tomaattia ja raejuustopurkki, niin lounas on ainakin minun makuuni aika täydellinen! Laitan sosekeittoon mukaan punaisia linssejä, ne antavat keittoon kivaa rakennetta (vaikka siis soseutankin koko sopan sauvasekoittimella), täyteläisyyttä ja proteiinilisää. Tällä kertaa keittoon tuli mukaan myös yksi uunissa kypsennetty myskikurpitsa.

Uunijuurekset sen sijaan eivät koskaan ole tylsiä! Parhaimmillaan ne kärähtävät hieman päistään, ovat juuri sopivan ”sitkaisia”, mutta silti sisältä pehmeitä. Jos oikein hyvin käy ja lämpötila sekä uunissa oloaika onnistuvat täydellisesti, juurekset karamellisoituvat toffeemaiseksi herkuksi. Toisella pellillä tällä kertaa palsternakkaa ja juuriselleriä, toisessa punajuuria.

UUNIJUUREKSET

palsernakkaa
juuriselleriä  
punajuurta
oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria
kuivattua timjamia

Leikkaa kuoritut palsternakka ja selleri noin sormen paksuiksi tikuiksi. Punajuuret kannattaa lohkoa, hukkapaloja tulee muuten liikaa. Levitä palsternakat ja sellerit väljästi uunipellille, pirskottele pinnalle öljyä sekä suolaa, pippuria ja timjamia. Sekoita kerran ja laita uuniin (200 C). Noin 20 minuutin kuluttua pyöräytä kerran (lisää hiven öljyä jos vaikuttavat liian kuivilta), laske lämpötila 175 asteeseen ja jatka kypsentämistä noin puoli tuntia. Kannattaa kurkkia välillä, etteivät pala liikaa. On makuasia kuinka rapsakaksi juurekset haluaa, joten joudut ehkä testaamaan aikoja ja lämpötiloja pari kertaa. Nauti lihan/kanan/kalan kanssa tai ihan semmoisenaan raikkaan salaatin kera.

Punajuuret teen samalla taktiikalla, mutta ne kaipaavat hieman pidemmän kypsennysajan (riippuu tietenkin lohkojen koosta). Kaiken voisi tietenkin kypsentää samalla pellillä, mutta tykkään maustaa punajuuret vain suolalla ja pippurilla. Lisäksi ne värjäävät kaiken, jolloin lopputulos on tasaisen punainen. Kahden pellin taktiikalla saat pidettyä värit kauniina.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Emma <3

lauantai 12. joulukuuta 2015

PIZZAPERJANTAI

No hei, onpa mielikuvituksellinen otsikko… :) Enkä kyllä ollut ajatellut, että ensimmäinen ruokajuttu olisi pizzasta. Nämä kuukaudet kun olen pyöritellyt blogia mielessäni, olen tehnyt juhlallisia suunnitelmia mitä makeimmista postauksista. Mutta haluan ihan alusta lähtien pitää tämän blogin täysin minun näköisenäni. Täällä kuvataan kaunistelematta ja lavastamatta meidän perheen arkea ja juhlaa keittiön suunnasta katsottuna. Juu, valokuvia varten varmaan vähän asetellaan ja laitetaan purkit ja purnukat poseeraamaan, mutta aiheet eivät ole lavastettuja. Ja meillä nyt sattui olemaan eilen pizzaperjantai; nuoriherra sai tällä viikolla kipsin pois kädestä ja juhlistetaan sitä. Meillä vietettiin siis kipsinpoistobileitä. Mikä tarkoitti käytännössä itse tehtyä pizzaa, pleikkarin pelaamista (sillä aikaa kun äiti hääri keittiössä), leffan katsomista (Lego Batman Movie… huoh…) poppareiden ja karkkikulhon kanssa ja ennen nukkumaanmenoa vielä sauna. Näistä aineksista oli meidän perjantai tehty!



Itse tehty pizza on ihan oma lajinsa ja sillä harvemmin on mitään tekemistä ravintolapizzan kanssa. Kotiuunia ei saa samoihin lämpötiloihin kuin pizzerioissa, minkä takia monen mielestä pizzaa ei edes kannata tehdä kotona. Olen ihan eri mieltä! Uunissa tulee oikein hyvää pizzaa. Takassa kiven päällä kypsennettynä vielä sata kertaa parempaa, mutta siitä oma postaus joskus. Eilen mentiin ihan tavallisella uunilla. 

Kotipizzassa on myös se ihanuus, että täytteet voivat olla mitä tahansa. Nuorenherran kinkku-salami edusti perinteistä tyyliä, minun pizzani taas ”mitätänäänsyötäisiin” – meiningillä sisälsi paprikaa, kantarelleja, sipulia, Aura-juustoa, oliiveja, mozzarellaa ja Emmental-juustoa. Niin sanottu komposti-pizza siis :) Mies oli pikkujouluissa, joten hän ei päässyt päättämään, vaan joutuu tyytymään jämiin.



Olen aikaisemmin aina panostanut tomaattikastikkeeseen, keitellyt sitä yleensä useita tunteja, jäähdyttänyt ja sitten levittänyt hartaudella pizzan päälle. Ja näin varmasti teen usein vielä jatkossakin – silloin kun kastike onnistuu täydellisesti, muuta täytettä hyvän juuston lisäksi ei tarvitakaan (laitan kastikkeen ohjeen tänne seuraavan kerran kun teen sitä). Mutta yllätyin lukiessani Saku Tuomisen ja Luca Platanian Pizze-kirjasta, jonka mukaan ”aitoon" pizzaan tomaattikastiketta ei keitetäkään. ”Aito” lainausmerkeissä sen takia, että - kuten herrat kirjassaan myös toteavat - pizzaa (ja mun mielestä italialaista ruokaa yleensäkään) tehdessä ei saa olla liian tiukkoja sääntöjä - asenne ratkaisee! 



No mutta, se kypsentämätön tomaattikastike. Päätin kokeilla ja pakko myöntää, en osaa päättää kumpi vaihtoehto on parempi, pitkään keitetty vai tämä. Ruuanlaiton ihanuushan piilee juuri siinä, että ei tarvitsekaan päättää! Molemmat reseptit käyttöön, fiiliksen mukaan. Tämä kypsentämätön kastike toi mieleen yhtenä kesänä kauan sitten Roomassa syömäni, elämäni parhaan pizzan. Täytteitä ei ollut tomaattikastikkeen lisäksi kuin muutama herkkutattisiivu ja mozzarellaa. Päällä vielä muutama tuore basilikan lehti. Oih!



Taikinan kanssa en kyllä jaksanut ruveta hifistelemään Tuomisen kirjan malliin. Vaihtoehtoina olisi pikataikinan (nostatus 1 h) lisäksi päivän taikina (keskipitkä nostatus 10-12 h) tai hidas taikina (pitkä kylmänostatus 48-96 h). Joskus olisi mielenkiintoista kokeilla tuollaista hidasta nostatusta, mutta epäilen kyllä, että sokkotestissä huomaisin mitään eroa! Tein taikinan ihan vanhalla näppituntuma-perusohjeella ja hyvää tuli. 

Kastike valmistetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan näin (olen tuttuun tapaani lisännyt pari juttua, harvoin osaan noudattaa ohjetta täsmällisesti):


2 tlk tomaatteja (murskakin käy)
3 valkosipulinkynttä kuorittuna ja halkaistuna
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä
rouhaisu mustapippuria
n. tl sokeria
puntillinen basilikaa revittynä/silputtuna

Murskaa tomaatit käsin tai sauvasekoittimella.
Lisää mausteet, öljy ja valkosipulit.
Anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia. 
Sekoita ja maistele välillä ja lisää mausteita jos siltä tuntuu.
Kun laitat kastiketta pizzan päälle, ota valkosipulinkynnet pois.
Kastike on keitettyä kastiketta nestemäisempää! 




Tuli kuulkaas hyvää! Ja kuten kotona tehty pizza yleensäkin, tämäkin oli parhaimmillaan kylmänä seuraavana päivänä. Tulimme tänään päivällä kotiin kiljunälkäisenä joulumaa- ja kauppareissulta ja seisaaltaan syöty eilinen pizza, suoraan jääkaapista, sai elämän taas hymyilemään. Kuvat ovat eiliseltä, tänään ei ehtinyt mitään rucolaa kaivamaan esiin :)





Havahduin tänään blogeja selaillessani, että jouluakin pitäisi varmaan ruveta vähitellen miettimään. Olen yleensä tässä vaiheessa jo tehnyt kaikki listat (lahjat, eri päivien ruuat, kauppalista jne.), ostanut osan lahjoista, koristellut varovasti taloa - nyt EI MITÄÄN !! Ostin joulumaasta tänään neljä nupuillaan olevaa hyasinttia - avautuisivat nyt nopeasti, niin niistä ehkä alkaisi joulufiilis heräilemään. Muuten tulee kohta kiire...

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Emma <3