Loma on lopuillaan ja huomenna on aika palata töihin. Reilun kahden viikon loma keskellä pimeintä talvea on tietenkin ihan mieletöntä luksusta ja on kieltämättä tehnyt hurjan hyvää. Olen kuitenkin ihan valmis palaamaan töihin, kuten aina loman jälkeen. Tietenkin lomailun jatkaminen "ikuisesti" olisi ihanaa, mutta toisaalta ei - olen luonteeltani sellainen, että kaipaan kalenteriin rytmitettyä arkea ja varsinkin pidemmän loman aikana, silloin kun kalenteri huutaa tyhjyyttään, mulla jotenkin "pakka hajoaa" ja päivät muuttuvat epämääräiseksi olemiseksi, joista ei jälkikäteen edes muista mitään. Tältä lomalta jäin kyllä kaipaamaan valoa, olisi ollut aivan ihana lähteä johonkin aurinkoon. Ehkäpä vuoden kuluttua...?
Toinen töihin paluuta siivittävä positiivinen syy on se, että työni on mulle niin valtavan tärkeää. Loman aikana koen aina jollain tavalla
kutistuvani, kun yksi iso osa persoonastani jää "käyttämättä". Rakastan äitiyttä ja omaa kotirooliani, mutta tarvitsen opettamista ja siihen maailmaan pääsemistä, jotta koen olevani
kokonainen. Tämmöisen lyhyemmän loman jälkeen tämä ei niinkään ole ongelma, mutta kieltämättä kesäloman aikana tuota
kutistumista ehtii tapahtua niin paljon, että heinäkuun lopussa alan olla jo vähän hermoheikko ja ihan oikeasti kaipaan takaisin töihin. Tämän(kin) takia mulla on vähän hullun maine meidän opehuoneessa 😂
Työn ja arjen eteneminen sujuvasti edellyttävät kalenteria ja sen jatkuvaa ylläpitämistä. Kaikilla tietenkin on työaika, mutta mun pitää töihin mennessä tietää tarkkaan, mitä tunteja sinä päivänä on ja missä kullakin kurssilla ollaan menossa. En voi aamulla töihin saapuessa alkaa suunnittelemaan päivää, vaan se pitää tehdä jo edellisenä iltana. Monelle tällainen kalenterin kanssa eläminen on vähän ahdistavaa, mutta mä
rakastan sitä. Kalenterin pitää olla paperinen ja pidän tosi tarkkaa huolta siitä, että se on aina ajan tasalla ja siisti. Olen tainnut jäädä sinne pikkutyttövuosien "Tiimari-vaiheeseen", kun mulla edelleen on iso kasa eri värisiä kyniä kalenterin täyttämiseen. Mikään ei ole niin kivaa puuhaa, kuin sen kalenterin kanssa nykertäminen ❤ Ja varsinkin näin alkuvuodesta, kun käsissä on ihan uusi, puhdas ja tyhjä kalenteri, jota saa kaikessa rauhassa täyttää - ihan mun lempitouhua! Mulla on nykyjään käytössä iso Moleskinen kalenteri, jossa on viikkoaukeaman toisella sivulla päivät ja toinen sivu on tyhjä. Tätä tyhjää sivua käytän kaikenlaisten to do -listojen ylläpitämiseen ja erilaisiin päiväkirjamaisin merkintöihin. Lisäksi meillä on eteisen seinällä kalenteri, johon merkkaan perheen yhteisen aikataulun kannalta tärkeät tapahtumat ja muistettavat asiat, syntymäpäivät, kotiin liittyvien isojen laskujen eräpäivät yms.
Mutta kuulkaas,
eikä tässä vielä kaikki! Hulluuteni on sen sorttista, että tämän lisäksi mulla on vielä yksi kalenteri. "Pahimpina" vuosina niitä saattoi olla vielä tätäkin enemmän, mutta niiden kaikkien ylläpitäminen ja synkronointi kävi jo työstä, joten muutama vuosi sitten yhdistin kaiken tuohon yhteen isoon kalenteriin ja ihan hyvin (= paljon paremmin) olen "pärjännyt" sillä. Mutta nyt olen ottanut käyttöön erillisen kalenterin, jonka avulla suunnittelen omat liikunnat ja viikon ruokahuollon. Olen päättänyt
priorisoida liikunnan nyt ihan ykköseksi ajankäytössäni, mutta tämä edellyttää mulla ainakin tarkkaa suunnittelua. Jos en ole tarkasti miettinyt, miten ja milloin liikun, niin niitä "
ei mulla ole aikaa" -tekosyypäiviä tulee viikkoa kohti seitsemän. Varsinkin, kun olen enemmän ja enemmän huomannut olevani aamuliikkuja! Keskiviikkona mulla alkaa vesijumppa klo 6.15, mikä edellyttää sitä, että lähden kotoa jo klo 5.30. Toi on kieltämättä aika epäinhimillistä, mutta mikään ei voita aamuisen vesijumpan jälkeistä päivää, joten olen valmis kärsimään tuon aamulähdön. Siitä ei kuitenkaan tule yhtään mitään, ellen ole lähes minuutilleen suunnitellut edellisen illan ja tuon aamun vaiheita.
Ruokapuolen suunnittelu on ihan yhtä tärkeää. Asumme sen verran syrjässä, että kauppareissuun menee noin tunti. Jos siis käyn viikossa monta kertaa kaupassa (kuten syksyllä tein), turhaa aikaa kuluu vaikka miten paljon ja usein myös aterioiden terveellisyys kärsii. Varsinkin nyt lomalla olen haahuillut tuon ruokapuolen kanssa ihan älyttömän paljon, mikä on johtanut siihen, että olen syönyt epäsäännöllisesti ja aivan liian vähän. Tähän tulee nyt muutos, kun olen tehnyt valmiiksi kahden viikon ruokasuunnitelman ja myös kirjannut kalenteriin ne päivät, joina valmistelen etukäteen ruokia pariksi päiväksi kerrallaan. Meillä on keskellä viikkoa "ruuhkaa" lapsen ja mun liikuntaharrastusten suhteen, joten vähintään silloin illallisten ja mun lounaiden pitää olla etukäteen suunniteltuja. Muuten pakka hajoaa ja syöminen menee taas haahuiluksi.
Uudet kalenterit ovat nyt ajan tasalla, olen niiden kanssa puuhaillut useana päivänä. Kiirettä pitää seuraavina viikkoina, joten blogin päivittäminen varmasti vähän hidastuu, mutta kyllä mä tännekin yritän ehtiä riittävän usein. Tänään pitää tarttua vielä seuraavien viikkojen oppitunteihin ja miettiä ne läpi. Vähän aina hirvittää loman jälkeen, että miten mä siellä luokan edessä pärjään; pitäisi näyttää jotenkin taas ihmismäiseltä reilun kahden viikon
verkkarit-ei meikkiä-ei tukanlaittamista -maratonin jälkeen ja mikä tärkeintä, osata puhua jotain järkevää 😂 Tiedän kuitenkin jo etukäteen sen tunteen, mikä vyöryy mun ylle huomenna ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen:
tämän mä osaan, tämä on mun juttu ja tässä mä olen hyvä. Kutistunut minä palautuu taas kokonaiseksi ja arki lähtee rullaamaan. Ihan parasta!
Mites teillä? Onko siellä muita kalenterihulluja vai kuulostaako tämä ihan sekopään touhulta?
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!