LOISTAVAA VUOTTA 2018 MEILLE KAIKILLE!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Toivottavasti vuodenvaihteenne oli juuri sellainen kuin suunnittelittekin sen olevan; riemukkaan riehakas tai rauhallinen. Meillä oli tarkoitus ottaa tosi rauhallisesti; käydä naapurikylällä katsomassa ilotulituksia, syödä hyvä illallinen ja katsoa telkkarista vuoden vaihtuminen. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun lapsi sairastui ja oli koko eilisen päivän korkeassa kuumeessa. Eli otettiinkin sitten ihan tosi tosi tosi rauhallisesti!

Olemme ihan hurjan onnekkaita sen suhteen, että meillä lapsi on ollut kipeänä todella harvoin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meillä ei osata sairastaa! Niinä harvoina kertoina, kun joku pöpö häneen iskee, koko perhe menee ihan sekaisin. Lapsi itse ylidramatisoi kaikki oireet ja huonon olonsa. Mies (joka itse ei sairasta koskaan), vaipuu synkkyyteen, jonka tummuus lähentelee suurinpiirtein sitä, että kolmas maailmansota olisi juuri syttynyt. Minusta tulee tekopirteä hössöttäjä, joka ajaa kaikki (itseni mukaan lukien) hulluuden partaalle.

Loppujen lopuksi ilta meni siis aika lailla miehen kanssa kahdestaan lapsen nukkuessa. Syötiin Burgundin patamaista ruokaa (meni niin hihasta heittämällä taas sen tekeminen, että en ole ihan varma millä nimellä sitä tulisi kutsua), katsottiin telkkaria ja pakko myöntää, että ei kyllä jaksettu yhdessä valvoa vuoden vaihtumiseen asti, vaan halittiin ja toivoteltiin hyvät uudet vuodet viime vuoden puolella ja mentiin nukkumaan jo reilusti ennen puolta yötä. Minä tosin valvoin pitkälle yöhön lapsen vieressä ja kuuntelin rakettien pauketta. Katsoin kelloradion näyttöä, kun vuosi vaihtui ja mietin mennyttä vuotta. Kunnes päätin siirtää katseeni jo tämän vuoden puolelle ajatellen, että vuosi 2017 on nyt mennyttä ja niin saa ollakin!

Olin ajatellut purkaa kulunutta vuotta täällä bloginkin puolella, ylianalysoida, vatvoa ja väännellä sitä joka ikiseltä kantilta. Mutta yön hetkinä tosiaan päätin, että en jaksa. Sitä väritti tietty apeus ja melankolia, mutta kyllä sen aikana tapahtui paljon kivoja ja ihaniakin asioita. Turha sitä enää on kaivella ja miettiä, koska se on nyt mennyttä ja edessä on uusi vuosi. Ensimmäinen sana, mikä vuodesta 2017 tulee mieleen on paska, mutta onneksi mietin asiaa viime yönä, koska huomasin, että nyt kyllä oli mieli tehnyt tepposet tämän asian kanssa. Viime vuosi oli ihan riittävän kiva! Ei ihmisen jokainen päivä, kuukausi ja vuosi voi olla paras ikinä, välillä joukkoon sattuu vähän tylsempiäkin aikoja. On kuitenkin terveellistä välillä ravistella itseään ja muistuttaa, että mulla on asiat ihan älyttömän hyvin, mun elämässä tapahtuu just riittävästi ja ihania asioita. Arki on arkea, mutta saan jakaa arkeni kahden maailman ihanimman miehen kanssa, vietän päiväni upeiden työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa, mulla on läheiset ja hyvät välit kaikkiin perheeni jäseniin, taloudellisesti elän riittävän turvattua elämää ja vielä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, olen terve.

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, vaan olen ennemminkin miettinyt jonkinlaista to do -listaa. Lupaus on tosi iso asia! Opimme pienestä pitäen, että lupauksista pidetään kiinni, toisen luottamusta ei saa pettää lupauksia rikkomalla. Sama pätee meihin itseemme; koemme ääretöntä pettymystä ja jopa itseinhoa, jos petämme itsellemme - sentään maailman tärkeimmälle ihmiselle - antamamme lupaukset. Siksi kirjaankin ylös asioita, joita olisi hyvä saada tehtyä ja kuten kunnon to do -listaan kuuluu, osa niistä ehkä jää tekemättä, osa tulee yliviivattua. En myöskään otsikoi listaa tiukasti vuodelle 2018, vaan ajanjakso saa nyt olla epämääräinen seuraavaksi -tyylinen. Osa jutuista on hyvä saada tehtyä tammikuun ensimmäisillä viikoilla, osa liittykööt epämääräisesti loppuelämään. Osan kirjoitan tänne bloginkin puolelle auki, osa on vain minun omassa päässäni.

Nyt käännetään siis katseet vuoteen 2018 ja tehdään se hymyillen. Tänään siivoan joulukoristeet pois ja jatkan pikku potilaan hoivaamista. Ripustan seinälle vuoden 2018 kalenterin ja katselen sen tyhjiä sivuja rauhallisena. Ne ovat täynnä mahdollisuuksia, ne tulevat täyttymään ilosta, naurusta ja onnesta, mutta välillä myös tummemmista hetkistä ja toiveista paremmasta huomisesta.

Kalenteri tulee olemaan täynnä merkintöjä eletystä elämästä, juuri niin kuin pitääkin ❤