TERVEISIÄ TEHOSEKOITTIMESTA!

Ja huutonauruhymiö heti tähän alkuun! Luitteko mun edellisen kirjoituksen; miten viisastelin, kuinka tänä vuonna varaudun hyvissä ajoin tähän ja diibadaabablaabaa... just joo, tosi hyvin varauduinkin! Haha, neljä päivää töitä takana, joista kaksi oppilaiden kanssa ja olen jo ihan sekaisin.

No, oikeasti tietenkin kirjoitin tulevasta syksystä ja talvesta, ei tässä peli vielä ole menetetty ja damage control -suunnitelma on edelleen voimassa ja työn alla. Sain vaan huijattua itseäni tuolla kirjoituksella niin, että elin semmoisessa kuplassa, jossa kuvittelin nyt tänä vuonna ekojen päivien menevän jotenkin silleen smuuthisti. Tiedättekö ihan tosta vaan ja sitten menisin tokan päivän päätteeksi jumppaan ja kokkaisin illalla perheelle monipuolisen, kasvisvoittoisen aterian. Hah, siinä vaiheessa, kun luokassa jököttää 30 naamaa ja olet sekoillut ekat viisi minuuttia ihan täydellä teholla, tajuat, että ei tämä nyt ihan putkeen menekään. "No siis tota, niin... siis mantsan abikurssi... oottakaas nyt hetkinen kun mä nyt vähän... Ei stna, ei tää kone nyt kuulkaa toimi... Eikä mulla kyllä ole kirjaakaan mukana. Ai niin, eihän tällä kurssilla ole kirjaa. Siis tota... Ööh, oliko teilläkin hei hyvä kesä? Mulla ainakin oli niin hyvä, etten edes muista mikä mun nimi on". Ja siitä se kuulkaa sitten lähtee. Se hetki, joka tuntuu siltä, kuin hana avattaisi ja opettaminen ja sen huuma lähtevät käyntiin - se on ihan taivaallinen hetki. Kohta huomaat puhuneesi (jopa ihan asiaa) viisi tuntia putkeen, naurattaneesi opiskelijoita (ne siis nauraa lähinnä mulle, ei mun hyville jutuille 😂) ja saaneesi ne innostumaan ("kun toi hörhökin on noin innoissaan, ni kai mäkin sitten") - mä ihan oikeasti rakastan tätä työtä! En osaa kuvailla tota millään muulla sanalla kuin flow - se vaan vie mukanaan ja saa unohtamaan väsymyksen, tulevan talven pimeyden, kokeiden korjaamisen helvetin ja aamuheräämiset. En tee mitään muuta niin mielelläni kuin tätä, enkä taatusti halua ikinä eläkkeelle. No okei, ehkä jossain vaiheessa (lokakuussa), mutta siihen asti vedän ihan täysillä.

Tämän viikon illat on kyllä olleet koomisia! Siis haloo, tyyppi käytännössä makasi reilu kaksi kuukautta kirjaa lukien, otti välillä päiväunet, kävi vähän pulikoimassa ja teki pari kotimaan matkaa. Sitten neljä päivää töitä ja mä oon ihan puhki, mun on pakko päästä nukkumaan jo kahdeksalta illalla.... Eli just niinkuin kirjoitin edellisessä postauksessa, olo on kuin olisi tehosekoittimeen heitetty.

Ensi kesänä sitten taas aikaa lukemiselle tässä mittakaavassa ❤

 Nyt pitää vaan huolehtia siitä, että meno ei jatku samanlaisena marraskuulle asti ja ottaa arki haltuun. Tuula kirjoitti ihan älyttömän hyvän muistilistan arjen hallinnasta täällä, käykäähän lukemassa! Lista oli tosi hyvä ja siinä erityisesti kolme kohtaa: suunnittele, älä ylisuorita ja käytä dopingia. Kuten siellä kommentipuolella totesinkin, niin varsinkin toi ylisuorittamisen välttäminen on tosi tärkeää. Kukaan ei kuole, jos sä et tee kaikkea, mutta sä itse kuolet, jos sä teet kaiken. Ja sitten tietenkin se doping 😁

Hei, miten teillä on lähtenyt arki käyntiin? Suurin osa taitaa olla palaillut lomilta? Tai en ole kyllä ihan varma, kun en oikein ole vielä palannut aktiiviseen blogien luku- saatikka kommentoimis-moodiin. Eiköhän sekin normalisoidu pian, kuten kaikki muu tämän käsittämättömän kesän jälkeen. Vieläkin on vaikea uskoa, että meillä oli tällainen kesä! Vaikka olen ollut noihin helteisiin tietyllä tapaa ihan kypsä jo viikkotolkulla, niin jotenkin kuitenkin ne tuntuivat ihanalta. Olo oli semmoinen epätodellinen koko kesän ajan, ihan kuin olisi elänyt jossain rinnakkaistodellisuudessa, toisessa maailmassa, toisessa elämässä. Nyt on kuitenkin aika palata takaisin normaaliin elämään, arkeen ja omaan elämään. Ilolla teen sen.

 Tervetuloa arki 💗