maanantai 27. elokuuta 2018

YHDEN PYSÄHDYKSEN TAKTIIKALLA

Mitä enemmän pyörittelen mielessäni arjenhallinnan tärkeyttä ja tulevasta talvesta selviytymistä, sitä kirkkaammaksi ajatukseksi on noussut ruokasuunnittelun merkitys. Jos "pyhästä kolminaisuudesta" - uni, ravinto, liikunta - kosahtaa yksikin, arki suistuu raiteiltaan ja elämästä tulee silkkaa selviytymistaistelua. Viime talvi herätti mut huomaamaan, että niin paljon kuin ruuanlaitosta tykkäänkin, en enää jaksa sitä samalla tavalla joka ikinen arki-ilta. Niinä päivinä, kun optimaalinen syöminen onnistuu, kaikki on hyvin, mutta heti kun mennään väärien valintojen puolelle, hyvinvointi kärsii tosi nopeasti ja sekä uni, että kynnys lähteä liikkumaan ottavat osumaa. Lisäksi jatkuva "huoli" arjen kokkailusta, vaikka se pieneltä tuntuukin yksittäisenä asiana, lisää kehon stressikuormaa, nostaa stressihormonien määrää ja näin ollen vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen.

Olen nyt muutaman viikon ajan mennyt arkiruokien tekemisessä "yhden pysähdyksen taktiikalla" ja tuntuu, että tämä systeemi toimii! Pysähdyn kerran viikossa miettimään seuraavan viikon syömisiä ja teen ison määrän erilaisia ruokia kerrallaan. Mulla tämä päivä on sunnuntai, koska silloin olen virkeimmilläni ja levännyt. Olen selvästi uintitreenien jälkeen ihan valtavan energinen ja myös motivoitunut hyvinvoinnista huolehtimisesta. Lisäksi meillä kaikki lukujärjestysten pitkät päivät ja sekä lapsen että mun harrastukset painottuvat alkuviikkoon, joten sikälikin sunnuntai on otollinen päivä tälle meal preppingille. Teen niin paljon, että pärjäämme hyvin torstaihin asti, jonka voi sitten mennä joko pakastimen turvin tai keksiä jonkun nopean iltaruuan. Ja kun alkuviikosta ei ole joutunut seisomaan keittiössä iltatolkulla, jaksaa torstaina vaikka jo vähän kokkaillakin. Toinen pysähtyminen tapahtuu sitten perjantaina, jolloin perinteisesti rentoudun työviikon jälkeen kokkaamalla jotain vähän spesiaalimpaa ja siemailen samalla vähän punkkua. Samaan syssyyn teen valmiiksi myös seuraavalle päivälle ruokaa, jotta saan pitää lauantain ihan täydellisenä vapaapäivänä ja ihan vaan lörsöillä, ottaa päiväunet ja tehdä ihan mitä lystään.

Olen kokeillut monta kertaa tässä lähivuosina tehdä ihan kunnollisen ruokalistan useaksi viikoksi kerrallaan. Tämä systeemi ei mulla kuitenkaan tunnut toimivan; jotenkin en tykkää lyödä lukkoon tulevien päivien tarkkoja ruokia, koska harvemmin mun sitten tekee mieli just sitä, mitä olen valmistanut. Helpommaksi on osoittautunut se, että kypsennän valmiiksi erilaisia perusjuttuja ja sitten fiiliksen mukaan rakentelen niistä ilta-aterioita viikon mittaan. Tähän voi ottaa avuksi sen, että listaa omat lempiruoka-aineet ja tekee niitä jääkaappiin ihan semmoisenaan.

Viikko sitten sunnuntaikokkailun tuloksena syntyi iso satsi jauheliha-makaronipöperöä (lähinnä lasta silmälläpitäen), pellillinen broilerinfileitä (marinoin niitä hetken aikaa seoksessa, jossa oli maustamattoman jugurtin jämät ja valmista Tandoorimaustetahnaa), uunijuureksia ja keitettyä kvinoaa, keitettyjä punajuuria sekä ihan vaan perusmaustettua (suola ja pippuri) paistettua jauhelihaa. Näillä pärjättiin torstai-iltaan asti (ja tässä on siis mukana myös mun lounassyömiset), kun yhtenä iltana kaivoin vielä pakkasesta parasta linssikastiketta annokset mulle ja miehelle (alemassa kuvassa näkyvä epämääräinen ruskea kasa 😂).

Lautasella tuoretta, kotimaista maissia - ihan kuin karkkia ❤


Tuon viikon ruokamäärä oli jopa vähän turhan iso, joten eilen otin vähän rauhallisemmin. Pitää myös käyttää tällä viikolla pakastimesta löytyviä yksittäisannoksia, etteivät ne hautaudu sinne (kuten mulla usein tuppaa käymään...). Eilen keittiössä syntyi taas pellillinen broilerinfileitä (ihan perusmausteet), pellillinen uunijuureksia sekä yhdessä uunivuoassa jauhelihamureke sekä perunat & kasvikset. Luulisi näillä pärjäävän!



Aikaa mulla menee tämmöisten satsien tekemiseen noin 2,5 - 3 tuntia. Tuosta kuitenkin aktiivista työaikaa (pilkkomiset yms) on vain osa, koska suurin osa hoituu itsekseen uunissa. Pitää vaan miettiä, missä järjestyksessä tekee mitäkin, niin ajan saa käytettyä tosi tehokkaasti. Samalla ehtii pestä ja ripustaa pyykkiä ja vähän järjestellä keittiötä ja muuta huushollia.

Jos arjen ruokahuolto vähänkään ahdistaa, suosittelen kokeilemaan tätä yhden pysähdyksen taktiikkaa. Eikä sitä tietenkään pidä tehdä just sunnuntaina, jos tuntuu, että silloin on kivampi puuhata jotain muuta. Oletko sä harrastanut tällaista ennakointia? Olisi kiva kuulla vinkkejä ja kokemuksia!

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille 💗

8 kommenttia:

  1. Nostan hattua sun taktiikalle. Kerralla kun rypistää enemmän, voi muutaman päivän olla tyytyväinen paitsi itseensä, myös siihen, että kotona on valmista ruokaa :).

    Nyt kun mun "pakkoruuanlaittoajat" on ohi, se on johtanut siihen, että ei tuu mentyä ruokakauppaan enää kuin äärimmäisen pakon edessä. Ja se taas näkyy varsin masentavana jääkaapin sisältönä. Tai siis paremminkin sisällön puutteena :). On niin satunnaista se mun ja ukkelin ruokailu. Mutta jahka tästä syksy koittaa ja elämä siirtyy enemmän sisätiloihin, voi olla taas kivakin laitella jotain. Siis korostan tota V O I olla :). Ans kattoo ny kuinka kokin käy..

    Terkkujaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä kieltämättä on kivaa, kun kotona on ruoka valmiina odottamassa. Ehkä pitää jotain salaattia pilkkoa, mutta muuten ei tarvitse kauheasti vaivata itseään. Tosin tämän viikon kiireisistä illoista aiheutuva tarve hävisi kuin tuhka tuuleen, kun lapsi kärvistelee ekan syysflunssan kourissa, joten treeneihin ei paljoa tarvitse kiirehtiä. Nyt vaan kauhulla odotan, iskeekö sama tauti muhunkin... :(

      Mä kyllä tarvitsen itsekin sen verran säännöllisesti ja monipuolisesti ruokaa, että jo ihan itsellenikin olisi pakko kokkailla. Rupesin oikein miettimään, että miten te ukkelin kanssa pärjäätte...? Mutta mitä ilmeisimmin suht hyvin, kun vielä hengissä olette :)

      Terkkujaaaa sinne takaisin <3

      Poista
  2. Hyvä vinkki. Meillä tätä syksyä on helpottanut se, että nuo isommat ovat viikot muualla ja kun on tottunut tekemään ruokaa kuudelle, joista neljä aikuisia (tai ainakin sen kokoisia) ja kaksi noista jääkiekkoa harrastavia nuoria miehiä, niin nykyään meidän yhden päivän ruokaa syödään vähintään kahtena päivänä, ellei peräti kolmena😂. En kerta kaikkiaan osaa tehdä riittävän pieniä annoksia, mutten nyt valita, se tarkoittaa sitä, että parina kolmena päivänä riittää lämmitys ja se tarkoittaa sitä, että aikaa riittää muuhun😁! Kivaa alkanutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hei ihan sama "ongelma"! Jos joskus yritän tehdä pienen määrän ruokaa, niin siitä syö silti kuusi ihmistä kahden päivän ajan. Tavallaan ihan hyvä juttu, koska sitten syötävää on moneksi päiväksi, mutta mulla kyllä tosi usein johtaa siihen, että (HÄVETTÄÄ myöntää tämä) ruokaa menee roskikseen, jos/kun sitä ei aina muista pakastaa. Olen tässä petrannut tosi hyvin nyt lähiaikoina, mutta silti aina välillä mokaan...

      Kivaa viikkoa sulle myös Anu <3

      Poista
  3. Täytyis kanssa yrittää taas opetella tuota yhden pysähdyksen taktiikkaa. Meillä vaan on tupannut käymään niin, että mitä enemmän ruokaa on valmiina, sitä enemmän ukkeli syö :D Nyt olen yrittänyt miettiä ruuat niin, että yhdestä ruuasta riittäisi ainakin kahdelle päivälle, ettei joka päivä tarvitsisi sitä ruokaa vääntää. Ja jos ei aina riitä kahdelle päivälle, joku jämä jää aina, joten yhtenä päivän voidaan syödä edellisten päivien jämiä. Ja kun tuo syksy koittaa ja omat harrastukset alkaa, aikaa ruuanlaitolle on entistä vähemmän. Mutta jospa minäkin saisin extra-energiaa harrastuksesta.

    Kivaa uutta viikkoa Emma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauska toi sun ukkeli :) Meillä oli sama aikaisemmin, mutta on jostain kumman syystä ruvennut vähän vähäruokaisemmaksi nykyjään. Tosin kasvava esiteinipoika kompensoi kyllä aika hyvin tuon muutoksen :D

      Toi jämäpäivä on oikein toimiva juttu. Olin aikaisemmin jotenkin niin kauhean tarkka (lue: kranttu ja nillittäjä), että aina piti olla kaikilla ihan "oikea annos" lautasella. Nykyjään meillä on tosi usein päiviä, kun kaavin jääkaapista ja pakkasesta kaikenmaailman yksittäisiä annoksia ja jämiä, lataan ne mikroon ja sieltä saarekkeelle: nopein pääsee valkkaamaan, mitä haluaa syödä (ja saattaa saada lautaselleen jopa sen ihan "oikean annoksen") ja muut sitten tyytyy siihen, mitä jää. Toimii, ja ruokahävikki (joka on mun perisynti, kuten tossa Anulle yllä jo tunnustin) myös vähenee.

      Kivaa alkanutta viikkoa sulle myös Tuula <3 Mielenkiinnolla odotan sun raporttia syksyn uudesta harrastuksesta!

      Poista
  4. Ihailtavaa!
    Meillä ei olla noin perusteellisia, mutta käydään ruokakaupassa usein kerran viikossa ja silloin mietitään seuraavan viikon ruoat.
    Mutta nyt kun ei kesän jälkeen olla oltu noin täsmällisiä edes ruokakauppakäynneissä, huomaan, että pitää palata tuohon vanhaan tapaan. Sekin säästää jo aikaa ja hermoja.
    Oon kuitenkin ajatellut, että voisin vähän tarkemmin suunnitella esim. tulevan viikon ruokalistaa. Sainkin tästä postauksesta inspiraatiota, kiitos Emma :) 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaus inspiroi :) Tuo kerran viikossa kaupassa käynti toimii kyllä tosi hyvin, silloin kotona on valmiiksi ainekset kokkaamiseen, eikä tarvitse sen kummemmin miettiä. Mä yleensä harrastan sitä (tää massakokkaus on ihan uusi ilmiö :D) ja aika hyvin sitä sitten kotona aina keksii, mitä ruokaa tänään, kun aineksia on jääkaapissa jo valmiina. Mutta toki se, että on vähän suunnitellut etukäteen, helpottaa asiaa vielä enemmän. Ja suosittelen kyllä joskus kokeilemaan myös tätä kerran viikossa kokkaamista, se toimii yllättävän hyvin. Kirjoittele ihmeessä joskus sun blogin puolella teidän ruokasuunnittelusta, muiden tapoja ja ideoita on aina tosi kiva lukea.

      Ihanaa torstaita sulle Jenny, kiva kun kävit kommentoimassa <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!