PERUSARKEA

Aina, kun multa kysytään puhelimessa, että no mitäs teille kuuluu?, vastaan saman eipä meille mitään erityistä. Varsinkin silloin, kun kyseessä on säännöllisesti toistuva puhelu esim. vanhempieni tai sisarusteni kanssa. (Itse asiassa en kauhean paljon säännöllisesti juttele kenenkään muiden kanssa, koska olen aina ollut huono jaarittelemaan puhelimessa, mutta se on sitten ihan toinen tarina se.) Joka kerta mua myös jää mietityttämään, että eikö meille nyt oikeasti ole tapahtunut mitään ja onko meidän elämä tosiaan niin tylsää, että siitä ei koskaan ole mitään kerrottavaa. Kun hetken olen asiaa huokaillut, tunnen kuitenkin joka kerta myös sen saman huojennuksen ja kiitollisuuden asiasta. Onpa ihanaa, että elämä on niin tyyntä ja rauhallista, että hirveästi kouhkattavaa ei ole! Koska en usko, että jaksaisin semmoista kouhkaamisen arvoista elämää kauhean pitkään. Jos se olisi jatkuvaa positiivista pöhinää, niin se olisi uuvuttavaa. Saatikka sitten, että elämä olisi täynnä negatiivisia juttuja - se se vasta uuvuttavaa olisikin. Niinpä joka perjantain huokaisen helpotuksesta, että taas yksi ihan tavallinen, tylsä ja arkinen viikko takana! Sellainen, josta ei ole mitään kerrottavaa ja jos vaikka yrittäisikin kertoa, niin ei se toinen jaksaisi kuunnella.

Oliskohan nää kesäkukat jo kukintansa kukkineet...?

Olen koko viikon ajan suunnitellut siivoavani vähän perusteellisemmin. Kuten kyllä myöskin viime viikolla ja sitä edellisellä... En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi, vaan mennyt ihan vaan sillä perusjärjestelyllä ja keittiön raivaamisella iltaisin. En edes keskiviikkona, kun olin sairaan lapsen kanssa kotona. Mitäköhän mä silloin tein? Ei minkäänlaista muistijälkeä. Ainakin eteisessä olevan kalenterin päiväyksen voisi muuttaa, kun kerran huomenna siirrytään jo syyskuulle.

Niin joo, flunssakausi alkoi tänä vuonna jo nyt! Ärsyttävää, varsinkin kun itsellänikin on ollut kurkku kipeä jo parin viikon ajan. Onneksi ei ole tauti vielä iskenyt, sitä odotellessa...

Puolikuntoinen lapsi on kömpinyt meidän sänkyyn nukkumaan tällä viikolla kolmena yönä. Sen seurauksena jäykkä selkä, koska tyyppi valloittaa koko sängyn ja me vanhemmat nukutaan omilla laidoillamme noin 10 sentin levyisessä tilassa. Emme vaan raaski häätää häntä pois, koska ei tämä ikuisesti tule jatkumaan. Ihana, kun toinen on kuitenkin vielä niin "pikkuinen", että haluaa meidän väliin 💓

Tein torstaina kaalilaatikkoa, kun teki niin mieli. Ohjeita tuntuu putkahtelevan joka lehdestä ja ruokablogista. Jostain syystä en saa sitä koskaan onnistumaan niin, että se olisi semmoista superihanaa ja karamellisoitunutta. Hyvää se oli kuitenkin. Mies tosin oli syönyt lounaaksi samana päivänä hernekeittoa. Arvaatte varmaan...(lapsi ei nukkunut viime yönä meidän välissä, haha!)

Tyhjensin viime sunnuntaina kokkausinnoissani keittämäni (ylikypsistä tomaateista) tomaattikastikkeen vessanpönttöön. Siinä oli epäilyttävä, vähän käyneen tuoksu ja maku, joten se siitä ruokahävikin pienentämisestä. Se oli kyllä hyvää silloin sunnuntaina ja siitä oli tarkoitus tehdä soseuttamalla paseerattu tomaatti maailman parhaaseen linssikeittoon. No, ens kerralla sitten.

Meidän pihalla kasvaa tänäkin vuonna ihan hirveä määrä tatteja. Ihan tossa keskellä pihaa. Ne vaan on punikkitatteja, jotka ei mun mielestä ole kauhean erityisiä ruokasieninä. Voisihan niistä jonkun kastikkeen tehdä (tai kuivata niitä), mutta kun ne on heti täynnä matoja. Siis ihan heti - bongasin yksi aamu pari ihan pientä ja ajattelin, että ne varmaan on vielä kunnossa, mutta ei. Ja sitä paitsi, miksi noi ei voi olla herkkutatteja? Epistä!

Muistin rakkaan ystävän synttärit jo etukäteen (enkä vasta Facebook-muistutuksesta)  ja lähetin hänelle viestin (koska me ei soitella 😂), jossa kerroin, kuinka paljon häntä rakastan. Tuli hyvä mieli ❤

Mätkätin lapselle, että hän viettää liikaa aikaa ruudulla. Sen jälkeen, kun poika oli tarttunut kirjaan ja ruvennut lukemaan, menin sänkyyn pläräämään puhelinta kahdeksi tunniksi. Vuoden äiti, taas kerran.

Selailin joka aamu aamupalalla erilaisia vegekeittokirjoja ja -lehtiä. Tekisi mieli pitää taas lihaton jakso ja ihan oikeasti taidan sen tehdäkin. Kunhan vaan saan aikaiseksi. (Ja kunhan se hiton kaalilaatikko on syöty, sitä tuli meinaan aika paljon...)

Sain tänään kollegalta kassillisen omenoita. Oli tarkoitus keittää niistä sosetta pakkaseen ja tehdä kotona jooga (sen siivoamisen jälkeen). Sen sijaan avasin punkkupullon ja rupesin leipomaan omenapiirasta.

Perusarkea siis koko viikko 💗 Mites teillä?

Ihanaa viikonloppua kaikille!