ON SE NIIN VAIKEETA, MUTTA ONNEKSI ON BROCCOLINI!

No johan tuli kryptinen otsikko, tiedetään tiedetään :) Ja hei, pahoitteluni siitä, että en oikein ole saanut palattua minkäänlaiseen postaustahtiin! Jos yhtään lohduttaa, niin en ole kyllä saanut palattua minkäänlaiseen normaaliin rytmiin millään elämän alueella - mistä otsikon alkuosa "on se niin vaikeeta"!

Jälleen kerran on tullut todistettua se, kuinka tärkeitä arjen rutiinit ja tavat ovat sen arjen sujuvuuden kannalta. Olen jo moneen kertaan maininnut, että pyrin arkenakin tekemään säännöllisesti ruuan itse alusta lähtien. Ja että tuo tapa ei tuota mulle kauhean paljon "ongelmia" - tällä tarkoitan sitä, että useimmiten jopa nautin arkena kokkaamisesta ihan samalla tavalla kuin viikonloppunakin. Se irrottaa ajatukset töistä ja toimii kivana nollaushetkenä ennen ruokailua. Ja palkkana tietenkin aina hyvää ja (ainakin useimmiten) terveellistä ruokaa viikon jokaisena päivänä. Mutta kyllähän se tietynlaisen ryhtymisen aina vaatii, että siihen jaksaa ryhtyä työpäivän päätteeksi. Juuri tässä ryhtymisessä tulee esiin se rutiinin merkitys; kun se on tapa, asia joka tehdään joka päivä miettimättä sitä sen kummemmin, se tulee myös tehtyä. Ja heti kun tuo rikkoutuu, kuten mulla kävi nyt keväällä sen rankan työrupeaman aikana, niin voi vitsit kuinka vaikeaa se rutiini onkaan taas saada aikaiseksi. Lähes joka päivä pähkäilen sen ryhtymisen kanssa, enkä kyllä vielä ole päässyt takaisin siihen normaaliin rytmiin. Ruokapuoli ei enää ole - onneksi - ollut niin hunningolla kuin mitä se oli huhtikuussa, mutta en mä kyllä viikolla ole mitään varsinaisesti kokkaillut!

Eikä aina tietenkään tarvitsekaan! Parhaimmillaan hyvä arkiateria on nopeasti lautaselle kasattu yhdistelmä laadukkaita raaka-aineita, joita korkeintaan vähän kypsennetään ennen syömistä, ilman sen kummempaa tekemistä. Mutta kun mä kaipaan sitä tekemistä!! En kuitenkaan halua stressata aiheesta (stressi tappaa!!!); pian alkaa kesäloma ja sitten on taas aikaa ja energiaa tehdä, kokkailla, miettiä ja puuhata. Ihan kyllästymiseen asti, opettajana olen kuitenkin kotona lapsen kanssa lähes 10 viikkoa ja siinä ajassa kyllä ehtii jo kyllästyä kahden aterian väsäämiseen päivässä. Tähän mulla on muuten suuria suunnitelmia tänä kesänä - että vihdoinkin saisin aikaiseksi sen suunnitelmallisuuden toteuttamista (ja ylös kirjaamista) niin, että siitäkin saisi aikaan rutiinin. Mutta katsotaan, mulla on ollut tapana kesäisin retkahtaa semmoiseen kymmenen viikon lörsöilymoodiin, jonka aikana en saa aikaiseksi yhtään mitään järkevää. Eli siis lomaa parhaimmillaan :)

Tässä muutamalla valokuvalla parin viime viikon aikana toteutettuja "pikaruokia", jotka kuitenkin hakkaavat mennen tullen Mäkkärin, pakastealtaan pizzan ja Saarioisten äitien tekemät ruuat. Paitsi että pitää kyllä myöntää, että Saarioisten mammat tekevät makaronilaatikkoa, joka Nuorenherran mielestä hakkaa äidin vastaavan 10-0 :) Miehen maksalaatikosta puhumattakaan...

Aamupalaa <3

Bataattikeittoa, paprikaa ja leipää

Grillattua kanaa, parsaa, kaalisalaattia ja ruisleipää tuorejuustolla

Savulohta, perunaa, avocadoa, kermaviilikastiketta ja hapankorppua

Mutta mutta, mites tuo otsikon broccolini liittyy asiaan? Ja mitä se edes on? Jo pari vuotta sitten törmäsin kyseiseen kasvikseen jossain ulkomaalaisessa ruokalehdessä ja siitä lähtien olen odottanut sen rantautumista tänne meille Suomeen. Voi toki olla, että sitä on jo aikaisemminkin ollut saatavilla esim. Helsingissä, mutta vasta tänä keväänä olen huomannut sen saapuneen meille ja vihdoin ja viimein löysin sitä myös meidän lähisittarista. Kyse on siis mini-parsakaalista, jonka varsi ei ole semmoinen paksu puumainen, kuten isosiskollaan, sillä varsinaisella parsakaalilla. Tykkään itse parsakaalista tosi paljon, mutta pakko myöntää, että se varsiosa jää usein käyttämättä. Bimiksi sitä nimitettiin jossain blogissa, mutta en tiedä onko tuo virallinen nimi vaiko vain sen valmistajan nimi. Ainakin Rouva Kasvis siitä kirjoittaa ja näkyypä tuo ihana vihreä vilahtelevan myös Kamera ja Kauha -blogissa.

Broccolini oli vielä melko hintavaa, tuollainen 250 gramman pussi maksoi noin 2,50 €. Ostin kaksi pussia saman tien, koska en ole varma miten säännöllisesti sitä meillä tulee olemaan saatavilla. Ensimmäisen kerran tein miniparsakaaleja kuten Kamera ja Kauha -blogissa eli paahdoin uunissa, mutta mulla ne olivat siellä vähän turhan pitkään ja nuo hennot kukinnot pääsivät kärähtämään. Toisaalta siitä tuli kiva, paahteinen maku ja rapsakka suutuntuma, mutta 175 astetta ja 15 minuuttia on liian pitkä aika. Ensi kerralla ehdottomasti vain tuo 5-7 min. Seuraavalla kerralla meinaan höyryttää ne ihan perinteiseen tapaan (ja lisätä mahdollisesti yhtä superhyvää tahinikastiketta - en ole vielä päättänyt). Mutta kokeilemisen arvoinen tuote ehdottomasti! Kyselkää ja pyytäkää kauppiastanne tilaamaan tätä! Rouskutin niitä muutaman myös ihan raakana ja sopivat varmasti tosi hyvin erilaisiin kesäsalaatteihin.

Tarjosin broccolinit savulohen ja paistettujen ruskeiden herkkusienten kanssa. Sienet valmistin yksinkertaisesti karamellisoimalla ensin ison satsin sipulia, paistoin ja maustoin (suola, mustapippuri, timjami) sen jälkeen sienet, yhdistin sipulit ja sienet ja silppusin pinnalle oman maan ruohosipulia. Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja oli hyvää myös seuraavana päivänä lounaana ihan kylmiltään!

Jotta kryptiset jutut eivät pääsisi loppumaan, niin ensi kerralla tiedossa kukkakaalireiskoja. Kyllä, reiskoja - ei rieskoja :) Pysy kuulolla, niin saat selville mitä ne ovat!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja tietenkin superjännää lätkäviikonloppua kaikille meille, jotka sitä seuraamme. Meillä ainakin kisastudio on viritelty jo huomista varten ja "Poika saunoo"- biisi kaivettu You tubesta valmiiksi sunnuntain mitalijuhlintaa silmälläpitäen :) Hirvittää jo valmiiksi tuo 9-vuotiaan megalomaaninen pettymyksen taso, jos sattuu käymään niin, että joku muu viekin "Pojan" meiltä. Mutta ajatellaan positiivisesti ja päätetään, että Suomi on vuoden 2016 maailmanmestari!

Emma <3

p.s. suurin osa kuvista on otettu kännykällä. Onnistuin hävittämään kameran laturin noin viikoksi, kunnes löysin sen liinavaatekaapista... Don't ask... :)