torstai 1. helmikuuta 2018

KOLME HUONOA

Tammikuussa blogeissa kirjoitettiin kivoja juttuja otsikolla Kolme hyvää asiaa. Itsekin tartuin haasteeseen ja tykkäsin kovasti - positiivisten asioiden miettiminen on aina kivaa. Juttua kirjoittaessani mietin kuitenkin, että tästähän saisi myös sellaisen negatiivisen version, mutta en sitten nössöys-puuskissani sitä kirjoittanut, vaikka olinkin juuri todennut, että omassa blogissa on hyvää se, että saan kirjoittaa mitä haluan. Oman katon alla asusteleva Tuula oli kuitenkin rohkeampi kuin minä ja listasi täällä hyvien asioiden vastapainoksi myös niitä huonoja.

Sen lisäksi, että tämän voi tietenkin ottaa ihan vaan hauskana läppänä, niin mun mielestä tämä on hyvä aihe. Ei niin, ettenkö olisi aina se lasi on puoliksi täynnä -tyyppi, mutta kyllä elämään kuuluu - ja saakin kuulua - myös niitä negatiivisia asioita. On taitolaji pitää hyvät ja huonot asiat balanssissa; jos niitä huonoja alkaa miettiä liikaa, ne valtaavat mielen ja alkavat syödä positiivista energiaa. Toisaalta, jos yrittää liikaa hampaat irvessä keskittyä vain niihin hyviin, elämä saattaa ruveta tuntumaan vähän feikiltä. Omien tunteiden piilottaminen ei koskaan ole hyvä asia, varsinkaan jos niitä tunteita ei myönnä edes itselleen. Jostain ne joskus kuitenkin kumpuavat pintaan jonain yön pimeänä hetkenä ja vyöryvät päälle kuin pikajuna.

Mun mielestä on erityisen tärkeää osata tunnistaa huonot asiat itsessään, mutta ilman ylilyöntejä kuitenkin. Moni osaa tehdä kymmenien kohtien luettelon, missä soimaa ja haukkuu itseään, mutta se siinä luettelossa juuri onkin pielessä; se on siihen soimaamiseen keskittyvä. Tiedättehän, olen ruma, huono, läski jne. Tästä mollaamisesta pitäisi päästä eroon, mutta on kuitenkin tärkeää tunnistaa itsestään ihan realistisesti ne piirteet, jotka eivät ihan aina kestä päivänvaloa ja ennen kaikkea, joiden kehittämiseen voisi panostaa. Saan usein kuulla kauhean vastalauseiden myrskyn, jos kritisoin itseäni, mutta kuulijoilta menee usein ohi se, että en ole varsinaisesti haukkunut itseäni, vaan nimenomaan kritisoinut. Ja usein mielestäni rakentavasti.

Niin että tässä vähän huonoa kaiken kivan vastapainoksi, olkaa hyvä! Ja hei, älkää ottako liian tosissanne tai antako negatiivisuuden vallata päiväänne.

Kuva täältä
Kolme huonoa asiaa päivässäni:

Just kun luulin, että talvi on ihana, taivaalta sataakin taas liukasta yhdistettynä hurrikaaniluokan myrskyyn. En oikeasti jaksaisi tätä talvea enää hetkeäkään (kun se kerran ei suostu olemaan semmoinen kiva Disney-talvi).

Tänään on laskujen maksamispäivä. Aina yhtä ankeaa touhua!

Tänään on tiedossa myös kokeiden korjaamista. Aika masokistista yhdistää laskujen maksaminen ja kokeiden korjaaminen samalle päivälle! Ainoastaan lipeäkalan syöminen menee inhottavuudessaan kokeiden lukemisen ohi...

Kolme huonoa asiaa minussa:

Kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni ovat luokkaa miinus kahdeksan asteikolla nollasta kymppiin.  Olen herkkä innostumaan kaikesta uudesta, mutta toteutus jää yleensä uupumaan, koska jos se ei ole valmis viimeistään huomenna (mieluiten jo tänään), en vaan jaksa. Mielenkiinto lopahtaa alta aikayksikön ja tilalle tulee jotain uutta.

Tähän liittyy se, että olen ihan loistava suunnittelemaan asioita, mutta paska toteuttamaan niitä. Elämäni kirjasta löytyy kymmeniä, ellei satoja, loistavasti suunniteltuja projekteja ja juttuja, mutta olen niistä onnistunut toteuttamaan ehkä neljä. Koska edellinen kohta.

Olen pahimmillani aika dominoiva sosiaalisissa tilanteissa. Parhaimmillani toki porukan hauskuuttaja ja viihdyttäjä, mutta aika usein käy niin, että otan tilanteen haltuun vähän turhankin tehokkaasti ja viihdyn keskipisteenä liian pitkään.

Kolme huonoa asiaa elämässäni:

Nyt on pakko myöntää, että tämä on optimistisuudestani ja positiivisuudestani johtuen ihan älyttömän hankala kohta... Ei mulla oikeasti ole huonosti mikään asia, mieleen tulee ennemminkin asioita, jotka voisivat olla vielä vähän paremmin tai jotka vaan syystä tai toisesta ärsyttävät. En osaa tähän listata mitään, mikä sopisi otsikon alle, joten käytän kirjoittajan oikeuttani ja hyppään tämän kohdan yli.

Kolme huonoa asiaa tänä vuonna:

Näyttää ikävästi siltä, että tälle vuodelle ei ole tiedossa kunnollista lomareissua mihinkään Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle. Vuoteen mahtuu muutama iso rahareikä, jotka taitavat imeä matkakassan aika tyhjäksi. (Toisaalta, nyt kun olen pyöritellyt mielessäni edellisessä postauksessa lupaamaani niukisteluruokapäiväkirjaa, olen havahtunut siihen, että kunnollisella suunnittelulla saisin varmaan meidän ruokamenoista nipistettyä niin paljon, että niillä rahoilla pääsisi suht pitkälle. Tämä kuitenkin vaatii suunnitelmallisuutta keittiössä ja niiden suunnitelmien toteuttamista ja ... no, katso ylempää!)

Kuva täältä
Pitäisi hankkia uusi auto ja se v**ttaa. Olen täysin riippuvainen autosta, mutta toisaalta pidän sitä vain peltikasana, joka kuljettaa mut paikasta toiseen. Ajatus siitä, että autoon tulee uppoamaan ihan älytön määrä rahaa (koska olen toisaalta täysin kyllästynyt rotiskoihin, joita pitää koko ajan olla korjaamassa) ottaa nuppiin oikein kunnolla!

Pari muutakin pakollista rahareikää ärsyttävät. Tiedän, että kun ne on toteutettu, tulen olemaan supertyytyväinen, mutta etukäteen ihistää ja ahistaa.

Kolme huonoa asiaa blogissani:

Susihuonot kuvat, ihan surkeat! Multa puuttuu a) silmää esim. hienojen ruokakuvien asettelulle ja toisaalta b) kärsivällisyys valokuvaamisen harjoitteluun.

Aiheet ovat taatusti välillä kiviäkin kiinnostaa -tyyppisiä! En usko, että ketään kauheasti nappaa lukea mun kalenterimaniasta tai ei päätä eikä häntää -tyylisiä juttuja (kuten kyllä lukijatilastoista käykin ilmi, hahaaa). Tämän kääntöpuolena on kuitenkin sieltä kivojen juttujen puolelta se, että mun blogi, mun jutut. Onneksi fiksut lukijat tajuavat, että kaikkea ei tarvitse lukea - jos ei kiinnosta, hyppää yli.

Höpöttäminen. Osa ehkä tykkää, mutta veikkaan, että moni kyllästyy kuoliaaksi jo ennen kuin pääsen varsinaiseen aiheeseen. Tämä on yksi lisä noihin huonoihin asioihin itsessäni: kun alan kertomaan jotain juttua, pohjustan sitä niin pitkään, että kuulijat ovat ehtineet häippästä paikalta (tai saada raivarin) ennen kuin pääsen itse aiheeseen. Olisiko tässä yksi syy siihen, miksi olen alkanut opettajaksi? Opiskelijoiden on pakko kuunnella ja saan siitä höpöttämisestä vielä kaiken lisäksi palkkaa. Ihan parasta!

Kuva täältä
Tämmöistä tällä kertaa. Tartutko haasteeseen vai alkoiko ärsyttää?

Hetkellisestä negailusta huolimatta toivottelen kaikille ihanaa ja halipusihattaroilla kuorrutettua torstaita ja lähestyvän viikonlopun odottelua!

💗

4 kommenttia:

  1. No olitpa kääntänyt huonotkin asiat sellaiseen muotoon, että ei ne itseasiassa tuntuneet huonoilta (tai siis negativiisilta) ensinkään, vaan ihan vaan elämän realiteeteilta. Niinkuin nyt vaikkapa myös mun suurin ärsytyksen aiheeni auto, johon uppoaa hirveät summat rahaa, vaikkei sillä ajaisi metriäkään. Ja miten se voikin olla niin, että autoa vaihtaessa joka kerralla käy ilmi, että kappas vaan, kun auton arvo onkin laskenut justiin ihan sen saman summan verran, joka on sitä kirottua autolainaa saatu lyhennettyä. Johon mies aina toteaa, että "no se autokauppa nyt vaan on tämmöstä". Grrrr. Ja meillä taitaa muuten kohta talon katto vedellä viimeisiään, joten siinäpä sitä sitten onkin rahanreikää ihan tosissaan. (Toivottavasti tästä ei nyt seuraa mitään kostoa tai muuta ikävää, mutta ihan oikeasti olen joskus miettinyt, että veispä myrskytuuli koko katon mennessään, niin saataisiin ehkä vakuutuksesta uusi.. Ja nyt heti perään KÄÄK, en oikeasti tarkoita tota, mutta huonot päivät, huonot ajatukset ja sillai).

    Niinkuin tiedätkin, niin minä tykkään tästä sun blogista justiin sellaisena kuin se on. Osaat kirjoittaa niin sujuvasti, että tuntuu, että pitkätkin tekstit loppuu kesken. Tai siis että pidempääkin lukisin. Mutta tänhän olen jo aiemminkin kertonut. Viikonloppuisin mulla ei ole kone yleensä auki, joten viikonlopputekstit saattaa mennä ohi ja jos ihan hirmu tahtia tulee postauksia, niin pakko jo jotain jättää välistä, kun kaikkea ei vaan kerkiä.

    Kohtahan se on taas viikonloppu, joten ei muuta kuin toiveikkaasti sitä kohti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just sama fiilis mullakin oli tota kirjottaessani; että ei nämä nyt varsinaisesti mitään maailman mullistavia HUONOJA ole, vaan ihan vaan sitä elämää. Kiva, että se välittyi (tai sitten me ollaan tässäkin niin samiksia... mua rupee jo naurattamaan tämä samis-juttu).

      Hui, nyt iski ressi teidän katosta! Ymmärrän kyllä ton ajatuksen, huomaan välillä itsekin pyöritteleväni mielessäni tommoisia "täsmä-katastrofitoiveita", mutta pikaisesti aina havahdun sitten siihen, että ei nyt ehkä sittenkään. Esim. siinä vaiheessa kun kokeet vielä oli paperisia, sitä välillä toivoi, että häviäisi koko nivaska johonkin. Kunnes sitten kerran hävitin kahden ryhmän kokeet, en vieläkään tiedä, mihin menivät (varmaan paperinkeräykseen, joku froidilainen moka). Ei meinaan ollut kiva fiilis... Että pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että se teidän katto pysyy paikoillaan ja toivotaan mielummin teille vaikka lottovoittoa sen korjaamiseen :)

      Suurkiitos Annukka taas ihanista sanoistasi ja kehuistasi <3 Arvostan niitä ihan kamalan paljon! Tiedät, että ihan samoin ajattelen sun blogista ja sen ihanan pitkistä teksteistä. Eikä pidä kantaa huolta siitä, että et aina ehtisi kommentoida, ymmärrän hyvin, ettei kaikkeen kerkeä. Nyt mulla on meneillään tämmöinen tiiviimmän kirjoittamisen kausi, mutta eiköhän sitä hiljaisempaakin aikaa ole taas tiedossa jossain vaiheessa.

      Jeps, viikonloppua kohti! Paitsi että taitaa käydä niin, että me hautaudutaan lumeen, eikä päästä täältä ikinä pois. Sähköt pätkii, ulkona on niin valkoista, että melkein kävelin päivällä ojaan kävelylenkillä (haha, vähänkö tuli dorka olo...) ja lunta tulee niin, ettei ole tainnut kertaakaan tänä talvena tulla. Mä just googlailin vuokrahuvilaa Portugalista... :D

      Poista
  2. Tääkin oli kiva! Ja ymmärrän, mitä tarkoitat Disney-talvella! Eilen sellainen oli aika kaukana ja lenkkeily oli hurjaa tarpomista.
    Mä oon ehkä maailman huonoin vastaamaan haasteisiin, mutta saatanpa yrittää tätäkin joku päivä!

    Elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja välillä ne huonot jutut on pieniä, välillä isoja. Joskus jaksaa sietää paremmin, joskus huonommin, mutta just se tukahduttaminen ei toimi ei sitten ollenkaan itselläni. Oon kyllä oppinut vuosien varrella käsittelemään asioita ja tunteita niin paljon paremmin ja ne huonot jutut jotka ennen oli isoja ovatkin nykyään aika pieniä. On hyvä, että näistäkin asioista puhutaan, sillä eihän kenenkään elämä oo aina vaahtokarkkia ja popparia. Ei ees sen, jonka elämä sellaiselta muka saattaa vaikuttaa.
    Kivaa viikonloppua! Toivottavasti laskut on maksettu ja kokeet korjattu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mutta sähän voit yhdistää tämän ja sen "kolme hyvää" ja tehdä niistä yhteisen postauksen. Tulisi varmasti kiva!

      Heh, laskut on kyllä maksettu, mutta kokeita ei ole korjattu - se jää AINA viimeiseen päivään, vaikka kuinka yritän ryhdistäytyä joka koeviikolla.

      Kiva kun kävit Jenny, nähdään taas! Ihanaa viikonloppua sulle <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!