Seuraan kesäisin ystäviäni ja tuttaviani somessa ihmetyksen vallassa. Tuntuu, että iso osa ihmisistä tekee lomalla koko ajan jotain - joidenkin kohdalla mielessäni on käynyt jopa ajatus, että jatkuva tekeminen on lähes maanista. Ei niin, että olisin nyt ketään arvostelemassa tai kritisoimassa, mutta joillain vain tuntuu olevan virtaa (ja halua) olla jatkuvasti liikkeellä, tekemässä ja kokemassa jotain. Ymmärrän tämän tietyllä tapaa, mutta toisaalta olen aina myös ihan hirveän hämmästynyt. Miten ne jaksavat? Itse kun harrastan lomalla lähes maanisesti tekemättömyyttä 😏
 |
| Miehen synttärikakkukin oli tekemättömyyden huipentuma eli koottu valmiista kakkupohjista ja marengeista. Kukaan ei valittanut :) |
Pidän lähes maanisesti kiinni tästä oikeudestani olla tekemättä mitään ja onneksi mulla on mies, joka (kaikesta omasta puuhailustaan huolimatta) ei nalkuta mulle asiasta. Myös lapsi rakastaa näitä leppoisia tekemättömyyden päiviä ja toisaalta on jo niin iso, että voi puuhata jotain kavereidensa kanssa niinä päivinä, kun haluaa olla aktiivisempi. Mietin välillä, jäänkö jostain paitsi tämän laiskottelun takia - no varmasti joo, mutta en mistään semmoisesta, mikä aiheuttaisi harmia. Pari kertaa viikossa jonnekin menemistä tai jonkin asian tekemistä riittää mulle oikein hyvin ja koen, että meidän kesä on ihan riittävän täynnä puuhailua. Mutta tapansa ja halunsa kullakin, joku muu varmaan kauhistelee tätä tekemättömyyttä.
 |
| Letuissa on ihan kauhea tekeminen - onneksi mies tykkää niiden paistamisesta ❤ |
Se, mikä usein jää kertomatta julkisesti - koska sitä ei lasketa tekemiseksi - on kuitenkin itsensä kanssa oleminen, ne verkkaiset aamukahvihetket, lukemattomat tunnit kirjan kanssa pötkötellen, päiväunet, vaikka on herännyt aamulla vasta klo 11. Kuistin rappusilla istuminen rikkaruohoja tuijottaen niin, että huono omatunto ei huuda olkapäällä. En koe menettäväni mitään, jos vietän kauniin kesäpäivän sisällä kirjan kanssa, koska jokainen tällainen päivä on minulle kuin rahaa pankkiin ensi talvea varten. Iltakävely perheen kanssa kesäkukkia poimimaan on tärkeämpää, kuin Linnanmäen jonoissa seisominen (niin hauskaa kuin se kerran kesässä onkin). Silti huomaan aina elokuussa koulujen alkaessa vähän selitteleväni tätä tekemättömyyttäni, joku ihmeellinen syyllisyys tähän kuitenkin liittyy, vaikka tästä niin suunnattomasti nautinkin. Ihan tyhmää!
En ole myöskään lukenut blogeja (mitä nyt paria läheisintä ❤), enkä näin ollen ole käynyt kommentoimassa kenenkään kesäpuuhia. Välttelen myös uutisia, koska yritän pitää niistä seuraavan maailmantuskan pois mielestäni edes loman aikana. En lue mitään "järkeviä" tai älyllisiä kirjoja, vaan pysyn dekkareissa. Työasiat vilahtavat mielessäni väistämättä aina silloin tällöin, mutta silleen hyvällä tavalla; mieleen tulee joku idea ensi vuoden tunteihin liittyen, mutta ne ideat ovat tulleet ja menneet, koska en ole kirjannut niitä ylös mihinkään. Luotan siihen, että jos idea oli riittävän hyvä, se palaa mieleeni taas elokuussa.
Tätä blogitekstiäkin pyörittelin mielessäni monta päivää ja idea sekä sisältö tuntuivat jotenkin kauhean järkevältä... Hehhee, nyt kun olen saanut nämä sanat naputeltua tänne, vaikuttaa tämä jotenkin ihan tyhjänpäiväiseltä. Missä punainen lanka, missä tekstin idea? Mutta hei, tämä sekavuus sopii hyvin tähän tekemättömyyden teemaan 😃
Millaisen kesän sinä vietät?
Oletko aktiivinen ja koko ajan liikkeellä vai osaatko olla tekemättä mitään?
Sain kyllä punaisesta langasta kiinni :) Minusta jokaisella on lupa elää ja olla, oli loma tai ei- juuri niin kuin hyvältä tuntuu ♥ Kukaan muu ei tunne sinua niin hyvin, kuin sinä itse. Elämä on nykyään niin aikataulutettua ja kiireistä, ettei ihme jos lomalla ei jaksakaan tehdä mitään. Kaikki vain eivät osaa tai halua pysähtyä.
VastaaPoistaMä oon myös oppinut kuuntelemaan itseäni, mutta se on ollut työn ja tuskankin takana. Nyt kun tän olemisen sietämättömän keveyden on opetellut, nautin ihan eritavalla arjestakin.
Kepeitä kesäpäiviä toivotellen ♥
Kyllähän tämä mullakin on ottanut aikaa, että olen tämmöiseksi kokopäivälorvijaksi oppinut. Ja ihan totta, että tämä vaikuttaa arkeenkin; kun vuoden aikana osaa myös viikonloppuisin tehdä "ei mitään", niin sitä arkea jaksaa ihan eri tavalla. Mutta kuten kirjoitin, en oikeasti arvostele tai kritisoi niitä, jotka eivät halua pysähtyä, olen vaan kauhean hämmentynyt, että miten ihmeessä ne jaksaa :)
PoistaIhania kesäpäiviä sulle myös Maikku, kiva kun kävit kommentoimassa <3
ihanan lomaisaa!
VastaaPoistaVäitän että osa maanisesta touhuilusta johtuu meillä tavallisilla ihmisillä loman pituudesta, tai siis lyhyydestä :)
Kun pitää siihen ihan muutamaan hetkeen saada mahdutettua ihan kaikki ja vielä muutama muu juttu lisäksi. Open pitkässä lomassa on aika tilaa nimenomaan suloiselle joutilaisuudelle.
Toivon, että osaisin lorvehtia, mutta se ei minulta suju.
Toi on tietysti myös ihan totta, että kun loma on normaalin pituinen (tai lyhyinen), niin siihen pitää saada mahtumaan asioita ihan eri tavalla ja erilaisella intensiteetillä. Eniten ehkä ihmettelenkin kollegoita, joilla on sama pitkä loma kuin mulla ja jotka koko sen ajan jaksavat mennä ja vipeltää. Osansa toki varmaan silläkin, että monella on pieniä lapsia, joiden kanssa on "pakko" tehdä koko ajan jotain, ettei kaikki tule hulluiksi!
PoistaToivoisin, että voisin viskata täältä vähän lorvehtimis-kykyä sinne sun suuntaan <3
Sillä välin, kun itse täällä vasta mietin, kuinka ilmaisisin ajatukseni niin, etten kuulostaisi (taas) siltä, että valitan oman lomani lyhyyttä tai kadehdin jonkun toisen loman pituutta, Marika ehti kiteyttää asian kokolailla justiin niin kuin sitä omassa päässäni pyörittelin :). Olen ihan varma, että jos käytössä olisi kokonainen kesä, mulle kävisi justiin niin, että kaikkein eniten olisin tekemättä mitään mitä olen suunnitellut tekeväni, koska olishan sille aikaa huomennakin tai ensi viikolla tai sitä seuraavalla... josta seuraisi se, että tottuisin olotilaan niin, että joko kesä loppuisi hommaa lykätessä lopulta kesken tai sitten se suunniteltu tekeminen ei enää tuntuisikaan ollenkaan tärkeältä tai välttämättömältä. (Olettaen, että kyseessä ei olisi joku kiva lomareissu tai ystävien kanssa sovittu tapaaminen (vinkvink), vaan mun tapauksessa vaikkapa jo pari vuotta ajatuksen asteella ollut betonityöpajani siivoaminen piharakennuksesta...).
VastaaPoistaYhtään en ole laskenut, mutta enää vajaat kolme viikkoa lomaan, jeeeeeee!
Suvisen suloista sopivaa joutilaisuutta jatkoonkin Emma ja ollaan kuulolla <3
Vastasinkin tossa yllä jo Marikalle, että ymmärrän tosi hyvin sen, että "normaalin" loman aikana on tehtävä asioita, kun niitä ei voi loputtomasti siirtää eteenpäin. Tässä mun tavassa lomailla on kyllä just toi varjopuoli: siirrän kaikkea koko ajan huomiselle ja joka kesä havahdun elokuun alussa siihen, etten ole saanut aikaiseksi mitään "järkevää". Mutta toisaalta olen myös oppinut sietämään sen saamattomuudesta seuraavan olotilan (vaikka se kyllä aina vähän ärsyttääkin). Tänään esim. on tarkoitus (huom! vasta TARKOITUS) käydä työhuoneen raivaamisen kimppuun, mutta saas nähdä miten käy...
PoistaIhanaa, vajaat kolme viikkoa sulla enää! Mä lasken sun puolesta, kun sä kerta et itse laske ollenkaan :D Viestitellään <3
Minä tuppaan suojelemaan loma-aikaani kynsin hampain ja rauhoittamaan ne lyhyet viikot kaikelta ennalta sovitulta tekemiseltä - paitsi ihan vip-tyyppien tapaamiselta ;) Vaikka toisaalta olisi ihanaa mennä, nähdä ja kokea, niin tiedän tarvitsevani enemmän sitä lorveksintaa ja väljää aikaa. Ja ennen kaikkea haluan olla maalla niin paljon kuin mahdollista, koska työaikana se ei ole niin helppoa. Pellonreunassa mieli rauhoittuu kaikkein parhaiten :)
VastaaPoistaIhan turha tosiaan siivoilla jotain romppeita - sen voi tehdä talven pimeinä hetkinäkin (jonain vuonna).
Suloisia kesäpäiviä Emma! <3
Jokaisella on erilaiset tarpeet, jotkut tosiaan ihan tarvitsee sen jatkuvan tekemisen, jotta tuntevat olevansa lomalla ja sitten on me, jotka tarvitaan se tekemättömyys. Harmittaa toki niiden puolesta, jotka kaipaavat väljää aikaa, mutta eivät syystä tai toisesta sitä pysty itselleen raivaamaan.
PoistaMe taas asutaan sen verran maalla, että mä melkein enemmän kaipaan lomalla kaupunkiin :) Tuntuu, että meillä sitä pellonreunaa on niin paljon ja ympäri vuoden, että siitä saa kyllä ihan tarpeeksensa.
Romppeiden siivoamisessa on vaan se ongelma, että jos niitä ei siivoa silloin talvellakaan (minään vuonna...), niin niitä ei tule ikinä siivottua :D Yritän tänään saada aikaiseksi työhuoneen raivaamisen, mutta saas nähdä kuin käy...
Jaksamista ja iloa sun päivään Tuula <3
Maaninen tekemättömyys sopii minunkin pirtaan ja ahdistaa miehen suunnitelmat korjata kaikki ja vaikka mitä päälle. Se, että päivät soljuu yhteen, on just parasta. Ihania tekemättömiä päiviä Emma. <3
VastaaPoistaJuu, meillä kans mies puuhaa jotain ihan jatkuvasti, mutta ei onneksi "pakota" mua mukaan. Mutta vaikka väittääkin, että ei pitäisi, niin silti mulle tulee aina vähän huono omatunto kun toinen on jatkuvasti tekemässä jotain ja itse vaan lörsöän...
PoistaIhania päiviä sulle myös Tiia <3
Mitä ihania herkkuja! Alkoi heti tekemään mieli kakkua ja lettuja! Mulla myös sama juttu, että pyrin nyt kesällä lukemaan erityisesti psykologisia trillereitä, joihin voi uppoutua huolella ja unohtaa kaikki järkevät asiat hetkeksi :D
VastaaPoistaPs. Löysin juuri tänne blogiisi Tiian blogin kautta :)
Kiva kun löysit tänne ja anteeksi, että vastaamisessa on kestänyt; olen ollut pelkän pädin varassa jonkin aikaa, eikä se suostu bloggeroitumaan :)
PoistaEn itse ole niinkään kakkujen ystävä, mutta letut kyllä maistuvat aina! Varsinkin, kun joku muu paistaa ne :D
Kivaa heinäkuuta, tulen vierailemaan sun blogiin, kunhan palaan normaaliin tietokoneyhteyteen ja elämään!