AJATUKSIA JA AIKOMUKSIA VUODELLE 2020

Olen nyt pari päivää pähkäillyt noita otsikon sanoja! Ajatuksiahan on aina, joten eka osa oli helppo, mutta entä sitten ne vuotta 2020 varten tehdyt... niin, mitkä? Lupaukset? Ei, koska (kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut), lupaus on semmoinen, mitä ei saa rikkoa, ei edes itselle tehtyä lupausta. Toiveita? Ei, toiveet on semmoisia, mihin ei pysty itse vaikuttamaan ("toivon maailmanrauhaa", "toivon, että paranet", "toivon, että auto ei mene rikki"). No entä sitten suunnitelmat? Ääh, vaatii kauheasti, ei suunnitelmat putkahda tuosta vaan, vaan niitä pitää ihan aktiivisesti tehdä (ja sitten myös toteuttaa, muuten niistä tulee tekemättömiä lupauksia). Pieni suunnitelma on toki ihan ok, siinä ei ole kauhean paljon kuormaa. Totesin lopulta, että mulle ainakin sopii tuo aikomus kaikista parhaiten. Siinä on mukana vähän lupausta, vähän toivetta, vähän suunnitelmaa ja loput ajatusta.

Mun olisi tehnyt mieli kirjoittaa näistä sanavalinnoista ja niiden kanssa pähkäämisestä vaikka kuinka pitkään, mutta ajattelin, että ei kukaan varmaankaan jaksa lukea semmoista jaarittelua sivu tolkulla. Itse rakastan sanojen pyörittelyä ja sen miettimistä, mikä sopii mihinkin yhteyteen parhaiten. Mun olisi varmaan pitänyt ruveta kielitieteilijäksi? Toisaalta veikkaan, että jos harrastaisin tätä 40 vuotta, saattaisin ajaa jopa itsenikin hulluuden partaalle. (Enkä kyllä yhtään ole varma, mitä kielitieteilijät ihan oikeasti tekee... )

Mutta asiaan. Moni paheksuu uuden vuoden lupauksia, pitää niitä turhana tai jopa vaarallisena. Mun mielestä on täysin ymmärrettävää - ja ihanaa - pysähtyä sivun kääntyessä miettimään, että mitäs nyt? Ei siinä ole mitään huonoa, että ryhdistäytyy, karistaa harteiltaan vanhoja tapoja tai tekee suunnitelmia seuraavia kuukausia varten. Ongelma on siinä, että yleensä nämä suunnitelmat tuppaavat olemaan ylimitoitettuja, epärealistisia ja niissä lähestytään asioita jonkinlaisen negatiivisuuden tai jopa itseinhon kautta. "Olen niin ällöttävä, kun olen mässäillyt koko joululoman/loppuvuoden/viime vuoden/viimeiset viisi vuotta ja inhoan itseäni. Nyt lopetan kaiken kertaheitolla, ostan salikortin koko vuodeksi, alan pussikeittokuurille ja laihdun taatusti vappuun mennessä 20 kiloa. Ja jos en laihdu, olen ihan paska luuseri." Tällä asenteella, jos lähtee liikkeelle, on ihan 100% varma, että epäonnistuu - oli kyse sitten laihtumisesta tai mistä tahansa muusta elämänmuutoksesta. Olen itse oppinut tämän niin monen kantapään kautta, että en enää ole vuosiin tehnyt mitään epärealistisia uuden vuoden päätöksiä tai lupauksia, koska en vaan enää jaksa enkä halua inhota itseäni. Sen sijaan rakastan tehdä pieniä suunnitelmia ja aikomuksia aina vuoden vaihtuessa. Teen niitä toki muulloinkin, mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista elämässä on oivaltaa se, että aina on mahdollisuus tehdä uusi valinta ja aloittaa uudestaan. Sen ei tarvitse olla uusi vuosi, ei maanantai, ei loman jälkeinen eka työpäivä - valinnan voi tehdä vaikka joka päivä. Mutta vuoden vaihtuessa koko kalenteri on tyhjä, mikä vapauttaa myös mielen vaeltelemaan vähän vapaammin, kuin ihan normi torstai-iltana.

AJATUKSIA

On hyvin epärealistista odottaa, että tästä vuodesta olisi henkisesti tulossa kauhean helppo, joten lähden liikkeelle varovaisesti ja varmuuden vuoksi jopa vähän varuillani. Omiin vanhempiini liittyvä huoli ja stressi ei tule helpottumaan, se tulee taatusti lisääntymään ja vaatimaan myös yhä enemmän ihan konkreettista tekemistä. Pahimmillaan tästä on tulossa surun vuosi, mutta olen varautunut siihen niin hyvin, kuin tällaiseen nyt vaan voi varautua.

Töissä tulee olemaan rankempaa, kuin vuosiin, mikä tulee koittelemaan jaksamista ja arjen aikatauluttamista. Toisaalta kaikki tiedossa olevat uudet projektit ovat ihan valtavan innostavia juttuja, joten tästä en niinkään stressaa, kunhan vaan teen kalenteriin jo valmiiksi merkinnän "muista huolehtia omasta jaksamisesta".

Lapsi aloittaa yläkoulun tänä vuonna, mikä on ihan mieletön juttu - juuri äsken hän vasta syntyi! Tähän liittyen meillä tulee olemaan ihan uutta säätöä aikataulujen ja kulkemisten kanssa, mutta toisaalta ensi elokuussa alkaa lapsen elämässä yläkouluun liittyen kaksi niin valtavan isoa ja positiivista asiaa, että mulle on ihan sama, kuinka paljon lisäsäätöä elämään tulee. Olisi kiva avata tätä enemmän, mutta lapsen yksityisyyteen liittyen en sitä valitettavasti voi tehdä. Mutta ihania asioita siis ❤

AIKOMUKSIA

Ruokarytmin palauttaminen elämään on ihan ensimmäinen toimenpide loman loputtua. Tästä olen kirjoittanut varmaan sata kertaa; oman hyvinvoinnin kannalta säännöllinen, oikeanlainen ja riittävä syöminen on kaiken aa ja oo (nukkumisen lisäksi). Tämä on just niitä asioita, jonka suhteen teen valinnan "aloittaa alusta" aina uudestaan ja uudestaan ja mikä tärkeintä, olen oppinut olemaan ruoskimatta itseäni niistä säännöllisistä lipsahduksista, mitä tässä tulee. Se on elämää, sille ei voi mitään ja ruokarytmin voi palauttaa hyväksi vaikka joka aamu. Toki olisi parempi, jos ei ihan joka aamu tarvitsisi aloittaa alusta... Mulla homman sotkee aina lomat, joten ryhdistäydyn tässä asiassa yleensä vähintään elokuussa ja tammikuussa.

Olen niin epäloogisesti luonut tunnisteita ja varsinkaan käyttänyt niitä, että ruokarytmi-sanalla on vaikea lähteä etsimään tähän sopivia tekstejä (yksi näkyy löytyvän...). Tunnisteilla lounas ja arkiruoka löytyy varmasti jonkun verran luettavaa, mutta meinaan tästä tehdä ihan lähiaikoina oman postauksen, joten jos kaipaat vinkkejä ja kokemuksen kautta opittua faktaa asiasta, malta vielä jonkin aikaa!

Seuraavat kuvat eivät liity ruokarytmiin, eivätkä varsinkaan terveelliseen syömiseen, vaan siihen, että välillä pitää myös nauttia ja antaa itselleen höllää - rötväilyn jälkeen hyvä elämä maistuu aina paljon paremmalta ❤

Ruokahävikki on asia, johon meinaan tarttua ihan tosissani. Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut aiheesta, olen tässä - isosta parantamisesta huolimatta - edelleen tosi huono ja tämä myös on aihe, josta kannan eniten huonoa omaatuntoa. Niin maapallon kannalta, kuin ihan oman elämänkin kannalta. Kertaalleen tuotettu ruoka on jo tehnyt oman ympäristöhaittansa, joten sen pois heittäminen tuplaa sen haitan, puhumattakaan jäteongelmasta yms. Ja tietenkin ostetun ruuan pois heittäminen on ihan järjetöntä touhua myös taloudellisesti; saman tien voisin käyttää seuraavalla kerralla takan sytykkeenä seteleitä!

Olen niin monta kertaa maininnut sivulauseessa haaveestani kirjoittaa keittokirja, että yhtä hyvin sen voi jo vihdoin sanoa ääneen. En jotenkin edes osaa kuvitella (edes haaveilla), että kyse olisi keittokirjasta, joka oikeasti julkaistaisi ja joka päätyisi kirjakaupan hyllylle, mutta haluan vihdoinkin saada tuon ajatuksissa jo moneen kertaan kirjoitetun kirjan paperille ja painettua sitten vaikkapa omakustanteena. Jonka jälkeen sitten riivaan teitä kaikkia ostamaan sitä täältä blogin kautta, jotta saisin edes osan kustannuksista katettua 😀 No ei, ihan vakavasti, tuo on siis oikeasti monimonivuotinen haave ja siihen liittyy myös tarina ja oma isäni (johon siis saattaa liittyä tänä vuonna tuo surun vuosi -määritelmä), joten kyse on aika isosta aikomuksesta. Pään sisällä kirjoittaminen on vähitellen tullut siihen pisteeseen, että pidän hyvin todennäköisenä tämän aikomuksen toteutumista!

  

Ajatuksia ja aikomuksia mulla on näiden lisäksi vielä vaikka kuinka, mutta eiköhän näillä pääse alkuun. Osa on sellaisia, että meinaan palata niihin vielä lähiaikoina kirjoittamalla ja osa niin henkilökohtaisia, että pidän ne visusti omana tietonani. 

Mitä ajatuksia tai aikomuksia sulla on tälle vuodelle?