OMA UIMA-ALLAS - HUIPPUOSTOS VAI HUTI?

No huippuostos tietenkin ja varmaan moni teistä ihmettelee, että miksi edes kirjoitan tuollaisella otsikolla. En niinkään tarkoita hutia (vaikka muutaman varoittavan tarinan olen huti-puolelta kuullutkin), vaan lähinnä tarkoitus on kertoa niistä huomioonotettavista seikoista, joihin me olemme nyt törmänneet ensimmäisen vuoden aikana. Luin just vähän aikaa sitten uutisen, jonka mukaan uima-altaiden määrä on ihan räjähdysmäisessä kasvussa tällä hetkellä. Trendi on ollut kasvava jo useamman vuoden ajan, mutta korona - mikäpä muukaan - räjäytti tämän potin ja kuulemma jo viime vuonna keskikesällä jouduttiin myymään eioota ja sama juttu tällä hetkellä. Keväällä tilauksen tehneet ovat ehkä jo ehtineet oman altaansa saada, mutta jos nyt lähtee liikkeelle ostohousut jalassa, voi joutua kokemaan karvaan pettymyksen. Suomi ei ole ainoa maa, jossa myynti on koronan myötä kasvanut, joten altaita tehtaillaan ympäri maailmaa kellon ympäri tällä hetkellä. Uskon, että osa lukijoista on juuri joko hankkinut oman altaan tai ainakin harkitsee asiaa, joten tässä teille vinkkejä aiheeseen liittyen. (Ja itse asiassa esitän postauksessa myös pari kysymystä, joihin mahdollisilla altaanomistajilla voisi olla vastaus.)

Mutta aloitetaan niillä ihanuuksilla (joista viime kesänä jo moneen kertaan mainitsinkin). Oma allas on ainakin meille ihan taivas 💙💙💙 Meitä on kaksi fanaattista vesipetoa (minä ja lapsi) ja myös mies tykkää pulahtaa altaaseen ainakin kerran päivässä. Meillä ei ole kivaa uimapaikkaa lähimaillakaan; lähimmälle järvelle on matkaa n. 20 km, mutta minä inhoan järvessä uimista ja onhan se matka molempiin suuntiin ärsyttävä - uimareissu on aina operaatio. Lähimpiin maauimaloihin on matkaa vähintään 30 km, joten sama ongelma - operaatio. Itse uisin mieluiten meressä, mutta sinnekin meiltä on matkaa älyttömästi ja nykyjään meressä uimiseen liittyy kaikenlaisia ongelmia, kuten vanhemmiten iskenyt "iik, ääh, se on liian kylmää" ja sitten tietenkin isompana ongelmana jokakesäinen sinileväongelma. Ikinä et voi tietää, onko jossain sinilevää, ellet mene tarkistamaan tilannetta itse.

 

Oma allas odottaa tuossa ulko-oven vieressä 24 tuntia vuorokaudessa. Viime kesänä ennätys oli muistaakseni lapsella, joka kävi altaassa kuusi kertaa yhden päivän aikana. Yleensä pulahdusten määrä meillä molemmilla on yhdestä kolmeen, vähän tietenkin säästä riippuen. Mulle vesi on tuttu ja turvallinen elementti ja näin jälkikäteen ajatellen, altaassa lilluminen helpotti edes vähän keväällä alkaneen uupumuksen kuormaa, vaikka ei sitä kokonaan poistanutkaan. Aamu-uinti, päiväuinti, iltapäiväuinti, iltauinti - kaikki yhtä ihania. Lisäksi koko kevään ajan tietokoneen äärellä istumisesta täysin jumiutunut kroppani rentoutui ja vetreytyi altaassa tehtyjen vesijumppien johdosta. En tehnyt varsinaisesti mitään tiukkoja treenejä (niitä ajattelin tänä kesänä kokeilla), mutta monivuotinen kokemus vesijumpassa käymisestä oli näköjään ujuttautunut niin hyvin selkäytimeen, että sain tehtyä kivaa ja rentouttavaa treeniä ilman sen kummempaa miettimistä. Jos tätä kaipaa, kannattaa tietenkin kiinnittää huomiota altaan syvyyteen; olisi hyvä, että vesi ulottuisi noin rintojen kohdalle, jotta treenistä saa vähääkään tehokkaan!

Ihan pakko on myöntää, että viime kesän parhaimmat hetket olivat niitä, kun menin altaaseen yksin myöhään illalla parin punkkulasin jälkeen (ja se kolmas mukana siinä altaan reunalla), korvilla langattomat kuulokkeet ja kuuntelin lempimusaa altaassa tanssien. Ja ei, jos joku nyt pelästyy, en tietenkään mennyt veteen liian kekkulissa ja mies oli valveilla tuolloin ja seurasi ikkunasta joraamistani naureskellen mulle. Hänkin varmaan näki sen, että niinä hetkinä nautin elämästäni ihan älyttömästi ja edes vähän palauduin tuosta kammottavasta keväästä 2020!

Mutta sitten niihin huteihin - tai siis niihin asioihin, joihin pitää kiinnittää huomiota, jos altaan meinaa hankkia. Ensinnäkin: uima-allas on niin kuin kesäkissa, siitä täytyy pitää huolta ympäri vuoden. Se on ihana kesällä, mutta voi olla pienoinen riesa kesän jälkeen. Tähän olimme toki varautuneet, mutta huolenpidon (ja kaiken mahdollisen säätämisen määrä) kuitenkin vähän yllätti. 

Veden laadun tarkkailu ei ollut mitenkään kauhean rasittavaa. Tein jääkaapin oveen kalenterin, mihin merkkasin viikoittain päivät, jolloin veden pH piti mitata, milloin lisätä levänestoainetta tai klooritabletti jne. Pientä stressiä välillä aiheutti veden sameneminen kaikista oikeista toimenpiteistä huolimatta, mutta veikkaan tähän olleen syynä se, että meidän altaan vesi otetaan kaivosta, jonka laatu on toki ihan superhyvä, mutta kemiallinen koostumus sellainen, että reagoidessaan noiden kemikaalien kanssa vesi ei ole ihan täydellisen juomaveden kirkasta. Laatu kuitenkin taatusti oli hyvä, koska kukaan allasta käyttäneistä ei saanut iho- tai mahatautioireita. Kosmetiikkaa siis vain.

Enemmän vaivaa sitten onkin laitteista (jos siis hankkii altaan, missä vettä kierrätetään ja lämmitetään). Ensinnäkin tuo lämmityslaite melkein tuplasi hankintahinnan, mutta hetkellisen kauhistumisen jälkeen päätin sen kuitenkin hankkia, koska haluan, että vesi on miellyttävän lämmintä läpi kesän. Ei liian, mutta kuitenkin niin, että siihen menemistä ei tarvitse kirkua 10 minuuttia joka kerta. Veden kierrätys, puhdistus ja lämmitys siis tehdään kaikki erilisillä laitteilla, jotka tarvitsevat jonkun järkevän katoksellisen tilan altaan vierestä ja pitää myös muistaa se, että ne laitteet pitää saada varastoitua talven ajaksi varastoon, joka pysyy plussan puolella. Ellei sitten käytä allasta läpi vuoden, mitä vakaasti harkitsen tällä hetkellä kokeiltavaksi tänä vuonna. Sähkölasku veden lämmittämisestä toki saattaa nousta ihan järjettömän korkeaksi... Laitteet pitää tietenkin myös osata asentaa ja jos asentamisen yhteydessä tulee ongelmia, ratkoa ne. Mun mies on sellainen, joka ratkaisee ihan minkä vaan teknisen pulman, mutta jos sellaista tyyppiä ei talosta löydy, kannattaa allas ostaa sellaisesta paikasta, mistä voi ostaa asennuspalvelun tai ainakin varmistaa, että puhelimitse saa apua. Me onneksi ostimme omamme firmasta, jonka tyyppi vastaa puheluihin ma-su klo 8-21 ja osaa aina antaa hyvät neuvot. He myös käsittääkseni tulevat tekemään asennuksen, jos sille on tarvetta. Vahva suositus tälle firmalle! (Jos menet nyt heti katsomaan heidän kotisivujaan ja hintojaan, muista että varsinkin se lämmityslaite - jos sellaisen haluat - lisää loppusummaa huomattavasti!)

Suurin riesa kuitenkin on altaan jatkuvassa puhdistamisessa, ja tähän liittyvät vahvasti altaan sijainti ja muoto. Siitepöly, ihan pienet roskat ja muu pieni sälä puhdistuu veden kiertäessä, mutta vähääkään isommat roskat (eli puiden lehdet) kyllä tukkivat puhdistusritilän nopeasti. Puhumattakaan siitä, että kesämyrskyn jäljiltä allas on täynnä oksia... Me siis halusimme altaan ihan talon viereen ja aavistimme kyllä, että ympäröivät puut tulevat tuottamaan päänvaivaa. Emme kuitenkaan tajunneet, kuinka paljon! Toinen sijoituspaikka olisi ollut tontin ihan toisessa päässä kaukana talosta, mutta silloin ajattelimme sen olevan tylsä, koska se olisi ollut niin lähellä tietä ja naapureita (jotka molemmat ovat meillä aivan ihania). Yhden vuoden kokemusten perusteella sijoittaisin altaan mieluummin sinne tontin toiseen päähän, koska noi puut saavat aikaan niin paljon lisätyötä. Se olisi ollut tosi tyhmän näköinen siinä keskellä nurmikenttää, mutta voi - niin paljon helppokäyttöisempi. Tätä on meidän turha jossitella enää, mutta kannattaa ottaa huomioon, jos vain suinkin pystyt vaikuttamaan altaan sijoituspaikkaan.

Hetki vielä menee ennen kuin päästään uimaan...

 

Näiden isompien roskien suojaksi on tietenkin olemassa suojapeitto, mutta meidän pyöreässä altaassa se tarkoittaa veden pinnalla kelluvaa muovipeittoa, jonka laittaminen ja pois ottaminen on tosi hankalaa. Siihen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä ja ongelma on aina myös siinä, että mihin se laitetaan. Jos sen vetää allasta ympäröivälle terassille, siitä terassista tarttuu peittoon roskia, jotka sitten taas illalla päätyvät altaaseen. Jos peiton päälle on yöllä varissut lehtiä tai muuta roskaa, ne huljahtavat helposti veteen, kun sen peiton kiskoo altaasta pois. Eli altaan muoto on se, mitä eniten harkitsisin ostopäätöstä tehdessä. Me päädyimme pyöreään, koska se oli jotain satasia halvempi (silloin taisi olla joku tarjous meneillään), kuin suorakaiteen muotoinen, mikä nyt jälkikäteen tuntuu ihan hölmöltä säästöltä. Siinä konkurssissa muutama satanen ei olisi tuntunut missään, mutta tämä suojausasia oli se, mitä emme silloin tajunneet. Suorakaiteen muotoiseen altaaseen nääs on mahdollista hankkia kiinteä peite, joka vaan rullataan pötköksi altaan toiseen päähän ja takaisin altaan päälle sitten illalla. Tällaiseen ratkaisuun pyöreään altaaseen en ole törmännyt vielä millään uima-altaita myyvillä sivuilla ja kun asiaa miettii, ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen sen, että just se pyöreä muoto tekee tuosta ratkaisusta aika mahdottoman. Jos jollain on kokemusta tästä niin pliiiiiis, kerro kommenttikentässä, miten teillä tämä on ratkaistu!! Oma MacGyver -mieheni ja minä myös olemme miettineet päämme puhki erilaisia tee se itse -ratkaisuja tähän ongelmaan, muutama potentiaalinen ratkaisu meillä on keksittynä, mutta niiden onnistumistodennäköisyys on sen verran alhainen, että emme ole niitä vielä ryhtyneet rakentamaan. Pyöreän altaan talvisuojaus on myös paljon hankalampaa, kuin suorakaiteen muotoisen.

Tämä suojausongelma johti siihen, että syksyllä allas ehti täyttyä tippuneista lehdistä, joita emme laiskuuttamme tajunneet siivota pois ennen talvea ja nyt kevään (tai siis jo kesän...) tullen allas on pakko tyhjentää (meneillään), pestä (meneillään) ja täyttää uudestaan. Varsinkin kun se ehti sulaa ja kasvaa levää toukokuun lämpiminä päivinä. Tämä olisi voitu välttää, jos olisimme olleet syksyn tullen ahkerampia suojaamaan allasta sillä typerällä lirupeitolla.

 

Mutta hei, vaikka näitä negatiiviselta kuulostavia juttuja tulikin paljon enemmän, kuin positiivisia, ei se tarkoita sitä, etteikö allasta kannata hankkia. Altaan ihanista puolista voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta halusin keskittyä tässä postauksessa niihin seikkoihin, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos olet hankkimassa omaa allasta.

Lopuksi koko pitkä postaus tiivistettynä muutamaan vinkkiin:

• Mieti ensin, kuinka paljon altaalle tulee käyttöä. Onko perheessä vesipetoja, jotka olisivat siinä koko ajan? Haluatko itse (aikuinen) myös hyödyntää allasta muuhun, kuin lasten vahtimiseen? 
• Varmista, että taloudessa on joku, joka osaa kytkeä kaikki laitteet ja myös, että laitteille on talvisäilytyspaikka. Jos näin ei ole, selvitä etukäteen, kuka voisi tulla tekemään nämä tekniset hommat! Myös pohjan tekemisessä ja kasaamisessa on omat haasteensa.
  
• Muista olla valmis siihen, että allas kaipaa huolenpitoa lähes päivittäin.
• Jos vain mahdollista, sijoita allas mahdollisimman kauas puista.
• Suosittelen hankkimaan suorakaiteen muotoisen altaan, vaikka se olisikin vähän kalliimpi. Se helpottaa puhtaanapitoa huomattavasti!
  

Nyt olisi tosi kiva kuulla, onko siellä lukijoissa muita, joilla on allas ja saada hyviä neuvoja varsinkin tuon pyöreän altaan suojaamiseen! Jos joku parhaillaan miettii altaan hankkimista, vastaan mielelläni kysymyksiin, jos tämä postaus ei antanut sinulle riittävästi vinkkejä!

💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙