VISPIPUURO PUNAHERUKOISTA ja kesäkuulumisia

Tai oikeastaan lappapuuro, kuten meillä kotona aina sanottiin. Piti oikein googlata tämä ja paljastui, että sana lappapuuro tulee ruotsin kielen sanasta lappa, mikä tarkoittaa Googlen kääntäjän mukaan "pat"... hmmm, mysteeri. Klapp tarkoitaa "napauta", joten liittyisikö tämä jotenkin siihen puuron raivokkaaseen vispaamiseen loppuvaiheessa...? En tiedä, vähän mysteeriksi jää - jos paikalla on kieliä paremmin osaavia, kuulen mielelläni! Sinänsä ihan loogista tuo, että meillä puhuttiin lappapuurosta, koska se oli aina äidin tekemää ja äidin suku on osittain ruotsinsuomalaisia.

Lappapuuro oli yksi mun lapsuuden suurista herkuista. Meillä on aina syöty hyvin, mutta tosi harvoin ruuan jälkeen oli mitään herkkuja (mistä tavasta olen näin vanhemmiten tosi tyytyväinen). Arkena syötiin usein joku hedelmä jälkkäriksi ja herkut kuuluivat juhliin. Mulla on itselläni ihan sama tapa edelleen, meillä ei ole juuri koskaan jälkkäriä, ainoastaan jonkun juhlapäiväaterian jälkeen tai sitten silloin, jos syödään ravintolassa vähän spessummin. Mutta lappapuuro - oi mitä herkkua se oli silloin, kun äiti sitä joskus teki - ja aina puolukoista. Kylmänä maidon kanssa ja koska puolukka oli niin kirpsakkaa, niin pinnalle sai ripotella vähän sokeria, joka narskui hampaissa ihanasti. 

Olen moneen otteeseen kertonut, että meidän äiti ei ole koskaan ollut mikään ruokahifistelijä, eikä ole suhtautunut kokkaamiseen samalla intohimolla, kuin isäni. Äidiltä olen kuitenkin oppinut tietyt perinneruuat ja noudatan niiden ohjeita pilkuntarkkaan. Lappapuuroon ei mitään erityistä reseptiä kuitenkaan kuulemma ole, joten nyt kun tein sitä pitkästä aikaa, noudatin Satu Koiviston ohjetta. 

VISPIPUURO PUNAHERUKOISTA

5 dl punaherukoita

1l vettä

1 dl sokeria

1 1/4 dl mannasuurimoita

ripaus suolaa (ei pakollinen)

Kaada herukat ja vesi kattilaan, keitä 10 minuuttia, kunnes marjat pehmenevät. Siivilöi kuoret pois, painele mäskiä lusikalla niin kuivaksi kuin saat, jotta saat kaikki maut talteen. Varmista, että lientä on litra, lisää tarvittaessa vettä.

Kuumenna liemi kiehuvaksi, lisää sokeri ja mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 10 min välillä sekoittaen.

Jäähdytä haaleaksi (kylmä vesihaude toimii tosi hyvin, jos et malta odottaa). Vatkaa sähkövatkaimella noin 10 minuuttia (tai kauemminkin, jos jaksat), kunnes puuro on kuohkeaa vaahtoa. Jäähdytä ja nauti!

Tykkäsin tosi paljon tästä punaherukkaversiosta, seuraavaksi tarkoituksena on kokeilla mustaherukoita. Meillä on molempia kaksi puskaa, jotka normaalisti antavat todella runsaan sadon, mutta tämän kesän kuivuudesta johtuen (juu, en ole kastellut...) marjoja tulee tosi vähän. Onneksi mulla on pakastin pullollaan vielä viime kesän herukoita, joista suurimman osan olin pussittanut oikean kokoisiksi määriksi juurikin tätä vispipuuroa ajatellen. Sattuneesta syystä en talven aikana ollut kauhean tehokas keittiössä, mutta ehtiihän tätä tehdä ensi talvenakin!

 

Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon (mun mielestä elokuun loppuun asti), mutta opettajalle kesä on kohta ohi ja ihan hyvä niin, odotan jo kovin töihin paluuta, vaikka kesä on ihan kiva ollutkin. Kuten kesän alussa kirjoitinkin, kevään sairaslomasta johtuen mulla olisi ollut virtaa jatkaa lukuvuotta vielä kesäkuussakin, mutta kyllä kesän nukkumisen määrä on osoittanut, että toipuminen oli vielä vähän kesken. Olen aina tosi hyvä nukkumaan lomalla, mutta tänä kesänä olen vedellyt semmoisia 12 tunnin yöunia melkein poikkeuksetta! Olen toki herännyt kerran aamulla, mutta tyytyväisenä jatkanut unia vielä sen jälkeenkin. Päätin alkukesästä, että nukun niin paljon, kuin huvittaa ("lääkärin määräyksestä") ja se on kyllä selvästi ollut hyvä veto. Pari viikkoa sitten sanoin miehelle, että vasta nyt tuntuu 100 % siltä, että se sumuverho mun ja elämän välistä on vihdoin hävinnyt ihan kokonaan ja tunnen oloni ihan täysin omaksi itsekseni. Sen jälkeen myös unen tarve on pikkuhiljaa vähentynyt ja olen alkanut heräilemään ihan ihmisten aikoihin. Kaiken tämän jälkeen allekirjoitan entistä vahvemmin sen, että uni on paras lääke ihan kaikkeen!!

Mitä kesän aikana sitten on tullut tehtyä? Ämpärilistan kaikki jutut eivät toteutuneet, mutta mulla on kuitenkin ihan tyytyväinen olo kaikesta, mitä ollaan tehty. Kuten olin jo etukäteen ajatellutkin, kaikki on edelleen ollut melko pientä tänä kesänä. Koronalukujen jatkuva nousu osoittaa, että ihan kaikki eivät ole toimineet kuin me, mutta jotenkin en jaksa enkä halua ruveta syyttelemään ketään tällä hetkellä. En kisaturisteja, en muitakaan matkalle lähtijöitä, en varsinkaan nuorisoa, joka on vihdoin päässyt taas tapaamaan toisiaan ja juhlimaan. Olisin varmasti toiminut itsekin samalla tavalla parikymppisenä! Koronaväsymys piinaa meitä kaikkia, joten on ihan inhimillistä, että elämästä on haluttu ottaa ilo irti. Deltavariantin ilmaantuminen oli melko väistämätöntä (virukset mutatoituvat ja kehittyvät nopeasti), enkä usko, että sen saapumista meille olisi voitu estää millään muulla, kuin totaalisella rajat kiinni ja ihmiset koteihin lukkojen taakse -politiikalla, mutta sitä ei kukaan olisi jaksanut (eikä siihen minkäänlaisia onnistumisen edellytyksiä olisi ollutkaan). Nyt sitten maksetaan hintaa hetkellisestä vapautumisesta neljäntenä aaltona, mutta toivon kovasti, että tämä olisi helpompi kestää, kuin kolme edellistä. Itse saan toisen rokotuksen ensi viikolla, mies on jo tuplapiikitetty ja vaikuttaa siltä, että koko maan rokotustilanne alkaa vähitellen olemaan aika hyvä. Toki maailmalta tulevat uutiset edelleen karmaisevat - tilanne on ihan kauhea monessa maassa; taas kerran saa ja pitää olla onnellinen siitä, että asuu Suomessa. Meillä on kuitenkin asiat aika hyvin. Olen itse varmuuden vuoksi ajatellut paljon kohta alkavaa lukuvuotta ja nimenomaan sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa, että jouduttaisi taas etään jossain vaiheessa. Uskon (toivon), että mulla olisi siihen jaksamista tällä hetkellä, mutta nuorten puolesta (ja toki itsenikin) toivon hartaasti, että siihen ei jouduttaisi palaamaan.

Mutta se koronasta tällä kertaa ja takaisin kesäkuulumisiin. Olemme sopivalla aikataululla tehneet tosiaan kaikenlaista pientä; ollaan käyty monta kertaa syömässä naapurikaupunkien puolella, pulahdettu pari kertaa maauimalassa (oma allas kuitenkin edelleen ykkönen 💙), istuttu penkillä jätskikiskan vieressä ja yritetty ehtiä syödä jätskit ennen, kuin kuumuus on ne sulattanut. Ollaan käyty leffassa pari kertaa, minä olen luonnollisesti lukenut hirveän määrän kirjoja. Juhlittu pienimuotoisesti suvun kanssa. Mies on lomaillut vähemmän, kuin normaalisti (osa hänen lomastaan osuu tänä vuonna vasta elokuulle), joten ollaan tehty paljon teinin kanssa kahdestaan. Olen myös saanut tehtyä 2/3 kesän "pitäisi saada aikaiseksi" -jutuista eli olen järjestänyt vaatekaapin ja ruokakomeron. Työhuone näyttää edelleen roinavarastolta, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että sain noi tärkeimmät tehtyä.

Reissuja ollaan tehty kaksi: yksi teinin kanssa kahdestaan Kotkaan ja toinen koko perheen kanssa Turkuun. Kotka ei ollut mulle tuttu entuudestaan, tykästyin tosi paljon 💜 Sinne pitää ehdottomasti mennä uudestaan! Turku on aina yhtä ihana, mutta tällä kertaa se oli jotenkin spesiaali-ihana, ihan kuin olisi oikeasti ollut ulkomailla! Oltiin matkassa kaksi yötä ja käytiin perusnähtävyydet huolella läpi: Turun Linna, Tuomikirkko, Aboa Vetus. Shoppailtiin, luuhattiin joen rannassa, syötiin hyvin, toisena iltana istuskeltiin hotellin kattoterassilla ja vielä viereisen baarin ulkoterassillakin aika myöhään. Viimeisenä päivänä risteiltiin Naantaliin ja takaisin höyrylaiva Ukkopekalla (kiitos Marika vinkistä!). Turku oli se, mitä tarvitsin ja kaipasin koko pitkän koronapiinan ja himmailun jälkeen. Pari päivää ihan toisessa ulottuvuudessa ja elämässä. Varför Paris, vi ha ju Åbo! Kyllä! Oli ihan pakko ostaa toi kassi muistoksi meidän tämän kesän "Pariisin reissusta".

 

Helteistä mulla ei ole mitään kivaa sanottavaa. Toki on ihan jees, ettei koko kesä ole ollut kylmä ja sateinen, mutta kyllä nyt meni överiksi ja pahasti! Tällä viikolla on vihdoin ollut pari viileämpää päivää, mikä on tuntunut ihanalta ja olisin toivonut noille meidän reissupäiville näitä kelejä mieluummin, kuin niitä yli 30 asteen paahtavia painajaisia. Mutta säästä on turha valittaa, kuten tiedämme, joten ei siitä sen enempää, vaikka oikeasti tekisi mieli vaahdota aiheesta vaikka kuinka, kauhistella ilmastonmuutosta ja tulevaisuutta. 

Vielä on jäljellä muutama kiva juttu ennen arkeen palaamista. Olen jo ihan valmis siihen arkeen, tuntuu, että akut on latautuneet, olen levännyt ja saanut tehtyä riittävästi kivoja juttuja. Ensi vuoden (eli siis nyt elokuussa alkavassa) kalenterissa on valmiina tyhjä suunnittelusivu otsikolla Italia kesä 2022 - tämä päätettiin nyt ihan tosissaan perheen kanssa. Jopa mies, joka ei yleensä ole niin kauheasti matkustamisen perään, on ihan innoissaan ja sitoutunut siihen, että ensi kesäkuussa me suunnataan Toscanaan. Enkä kirjoita tähän nyt mitään sivulausetta tyyliin jos koronatilanne vain antaa periksi, koska en suostu ajattelemaan semmoisia.

Mites teidän kesä on sujunut? 

Huomaan suureksi ihmetyksekseni, että blogia on luettu lähiaikoina enemmän kuin koskaan, ainakin Bloggerin tilastojen mukaan. Jos siellä on linjoilla tosiaan noin paljon uusia lukijoita, olisi tosi kiva kuulla teistä! Toisaalta ymmärrän kyllä, että kommentteja ei jakseta jättää - enhän ole itsekään niitä kirjoittanut kuin muutaman tämän kesän aikana. 

Mutta palataan asiaan vaikka vähän myöhemmin, kunhan kaikki ovat palailleet lomilta 💛

Teinin ostamat pellelasit liittyvät kuvaan...