keskiviikko 1. joulukuuta 2021

OMITUISEN LEMPEÄ MARRASKUU

Marraskuu kohteli minua poikkeuksellisen lempeästi tänä vuonna. Tai itse asiassa kyse taitaa olla siitä, että kohtelin itse marraskuuta lempeästi ja metsä vastasi niin, kuin sille huutaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta aamut ovat kärttyisiä pimeyden ja peilikirkkaaksi jääksi jäätyneen hiekkatien takia, iltapäivällä kotiin ajaessa v**ttaa, kun on taas jo pimeää, eikä oikein jaksaisi mitään työpäivän päätteeksi, mutta ruoskii itseään silti esim. sen takia, että mennyt tänäänkään uimaan (koska pimeää, kylmää ja märkää, kuten Marika hienosti blogissaan kirjoitti marraskuun kirosta). Tänä vuonna en osannut kauhean paljoa kiroilla ja mököttää marraskuusta ja niinpä se humahti ohi vähän huomaamatta ja antoi jopa kauniita ja aurinkoisia päiviä aina välillä. 

Uskon, että tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että koska viime talvena rämmin syvällä pohjamudissa, ei tänä vuonna ollut syytä kiukutella pikkuasioista. Harmaa, tihku, jäätynyt tienpinta, pimeys - aika pieniä asioita siihen verrattuna, mikä vuosi sitten romahdutti mut sairaslomalle asti. Niin klisestä kuin se onkin, niin isojen vastoinkäymisten jälkeen sitä oppii arvostamaan pieniäkin positiivisia asioita. Elämä ja sen eri sävyt saavat oikeat mittasuhteet sen jälkeen, kun kaikki on ollut mustaa - tai mun kohdalla ei nyt sentään mustaa, mutta hyvin tumman harmaata kuitenkin.

Laitoin tänään Faceen ja Instaan tämmöisen postauksen tuon kuvan kanssa:

Olen oppinut Instaa seuraamalla (lähde: Satu Rämö), että mörönperse on islanniksi "morrarassinn" 😂 Sitähän tämä ikuinen pimeys tällä hetkellä on, mutta mieli on kuitenkin kepeä sen takia, että ajatukset eivät ole tuolla tasolla (kuten olivat tasan vuosi sitten). Että mörönperse tai ei, niin aurinko kuitenkin paistaa pään sisällä 💓


       Miten Sinä pärjäät morrarassinnin kanssa?

4 kommenttia:

  1. olet oikeassa, marraskuu on ollut lempeämpi tänä vuonna.

    iloa joulukuuhun <3!

    VastaaPoista
  2. Minustakin tänä vuonna marraskuu on mennyt yllättävän mukavasti. Omasta mielestäni yksi pääsyistä on se, että marraskuu on ollut tavallista kuivempi.

    Minä olin viikon Teneriffalla marraskuussa. Lokakuun loppu ja marraskuun alku meni sitä odottaessa, sitten viikko ulkoilmaa ja altaassa lillumista ja laskeutuminen joulukuuhun. Tuolla auringolla uskon pärjääväni helmikuuhun, jolloin on toivottavasti lunta ja hiihtokeliä.

    VastaaPoista
  3. Täälläkin marraskuu sujui yllättävän hyvin, vaikka vastoinkäymisiä löytyi välillä niin, että pää oli syvällä morrassinnin uumenissa ;-) Ehkä säätila oli isoin yllätys, minimaalisesti tihkusadetta ja tavallista enemmän pakkasaamuja.

    Olen vuosikausia siirtänyt joulun touhut marraskuulle. Huijaan siten itseni tekemään jotain piristävää. Ehkä tämäkin tapani on ollut pelastautumista marraskuun pimeyttä ja tihkusateita vastaan ;-)

    Oikein suloista joulukuun alkua sinulle :D

    VastaaPoista
  4. Hei Marika, Rva Kepponen ja Birgitta - anteeksi, kun en ole vastannut teille. Sen lisäksi, että aika on ollut kortilla, on myös Blogger kiukutellut, enkä ole päässyt kirjautumaan sisään, kun pari kertaa olen kokeillut.

    Kiitos teille kaikille kivoista kommenteista ja ihanaa joulun odotusta itse kullekin 💗💗💗

    VastaaPoista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!