SITRUSHUUMAA, MATKASUUNNITELMIA JA PERINTEISTÄ maanantaina loppuun kirjoitettua PERJANTAIPÖLINÄÄ

Mun jokaisen postauksen otsikko voisi olla toi perjantaipölinä, mutta koska käytin sanan viime kerralla, niin tulkoot nyt tällä kertaa vain tolleen otsikon lopussa. Nyt on selvästi meneillään semmoinen kausi, että tekee mieli kirjoittaa koko ajan, mutta ihan kauheasti ei ole asiaa. Toisaalta tykkään itse lukea ehkä eniten postauksia, jotka on pölinää alusta loppuun JA myös kirjoittaa itse vastaavia, niin antaa mennä nyt tälläkin kertaa näin. Paitsi että on mulla vähän ihan oikeaa asiaakin eli noita matkasuunnitelmia, mutta sitrushedelmät ensin!

 

Olen rakastanut kaikkea hapanta ja kirpeää ihan pienestä pitäen. Meillä syötiin kotona tosi usein greippejä jälkiruuaksi; aika järkevää varsinkin, jos pääruoka on ollut raskas ja rasvainen, niin greipin hapokkuus puhdistaa sitä vähän tunkkaista oloa, mikä ruuasta ehkä jää. Muistan joskus syöneeni jopa sitruunoita ihan, kuin appelsiineja! Ihan todellisia herkkuja oli pakastetut punaviinimarjat, joita pöllin salaa pakastimesta ja imeskelin niitä, kuin karkkeja. Se ilo kyllä loppui siinä vaiheessa, kun äiti veti kauheat kilarit siitä, että pakastimesta oli TAAS joku syönyt punaviinimarjat loppuun 😂

 

Raskausaikana mua vaivasi tosi paha närästys, joka oli parina viimeisenä kuukautena niin paha, että mulla oli Rennie-tabletti suussa lähes koko ajan. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin voinut syödä mitään hapokkaita hedelmiä tai marjoja. Odotin koko ajan sitä, että lapsi syntyy ja pääsen taas syömään suurimpia herkkujani eli appelsiineja, mandariineja ja kirpakkaita marjoja. Pettymys oli melkoinen, kun huomasin lapsen syntymän jälkeen, että närästysherkkyys jäikin mulle ihan pysyväksi vaivaksi. Näin on ollut tähän talveen asti - jos olen syönyt appelsiinin tai mandariinin, makeankin sellaisen, heti on alkanut närästää niin paljon, että olen lopettanut siihen yhteen. Mutta halleluujaaaaa - jostain syystä tämä on nyt historiaa ja tänä talvena olen pystynyt syömään taas sitrushedelmiä ihan niin paljon, kuin napa vaan vetää. Närästys on hävinnyt, ihan tosta vaan! Olen yrittänyt miettiä, mikä tämän on saanut aikaan, mutta en ole keksinyt. Ja ihassama, ei haittaa, vaikka en syytä tiedäkään, joten olen syönyt sitruksia ihan älyttömän paljon parin viime kuukauden aikana. Syön niitä myös "varastoon", koska koko ajan pelkään, että närästystaipumus palaa. Olen siis täysin kyllästetty C-vitamiinin suhteen tällä hetkellä 🍊💛🍋

 

Perjantain pakollinen pölinäpuoli on nyt varmaan hoidettu tällä tuiki tärkeällä tarinana minun suhteestani sitrushedelmiin, joten päästään vihdoin itse asiaan eli tämän hetken matkasuunnitelmiin 💜 Me ollaan oltu viimeksi reissussa syksyllä 2019, jolloin käytiin Roomassa. Ihana matka oli se ja sikäli harvinainen meidän perheen matkailussa, että kohde oli miehen toivoma. Hän ei ole mitenkään hirveän innostunut matkustelija, eikä siitä syystä olla ihan kauhean paljoa reissattu meidän kohta 16-vuotisen yhteisen "uran" aikana. Roomaan hän muutama vuosi sitten paljasti halunneensa ihan pienestä pitäen ja totta kai se toive toteutettiin. Sitä ennen oltiin Prahassa jouluna 2018 (jos nyt muistan oikein). Aurinkolomia me ei olla harrastettu kauheasti, vaan yleensä meidän reissut on olleet kaupunkikohteita ja yleensä myös omatoimimatkoja. Aurinkolomalla ollaan oltu kaksi kertaa - Mallorcalla ja Sisiliassa - molemmat ihania ja onnistuneita reissuja, mutta molemmilla myös ollaan yhteistuumin todettu, että viidennen päivän kohdalla alkaa jo vähän kypsyttämään se altaan laidalla makoilu (vaikka joka kerta ollaan tehty myös muutankin, kuin vaan maattu). 

Nyt k-aikana matkailu oli luonnollisesti jäissä alkuvaiheessa, eikä tässä rajoitusten vähän höllennyttyäkään ole yhtään tehnyt mieli lähteä mihinkään, koska minä en jaksaisi sitä stressaamisen ja säätämisen määrää kaikkien rajoitusten, testien, koronapassien ja epävarmuuden suhteen. Viime syksynä vähitellen alkoi kuitenkin kehittyä mielessä ajatus, että kesällä 2022 voisi ehkä päästä reissuun ilman ihan kauheaa säätämistä ja riskiä. Suunnitelmia on ollut ja mennyt Jenkkeihin lähdöstä taloon Toscanassa ja kaikkea siltä väliltä. Jenkkireissu hylättiin matkan kalleuden, ajan (meidän pitää aina suunnitella reissut sen mukaan, saadaanko joku talo- ja kissavahdiksi) ja sen takia, että mun vaihtariperhe on jostain syystä riitautunut keskenään niin pahasti, että meidän olisi pitänyt tavata jokainen omalla ajallaan. Talo Toscanassa houkutteli, mutta en jaksanut lähteä siihen rumbaan, että käy ne kaikki 100000 taloa läpi ja valitsee sieltä sit just sen oikean. Enkä ollut ihan varma, haluaisinko sittenkään viettää sitä viikkoa kokkaillen keittiössä - mikä on siis oikeasti se, minkä takia haluan sen oma talo -loman, joten ehkä sen aika on kuitenkin vasta kesällä 2023. Viimeisin suunnitelma oli se, että lähdetään omalla autolla Pohjois-Eurooppaan (Baltia - Puola - Saksa - Belgia - Tanska - Ruotsi), mikä oli mulle ihan ok suunnitelma... mutta olin kuitenkin vähän blääh siitä. Koko ajan hotellin vaihtamista, kamojen purkamista ja pakkaamista, maa ja kaupunki toisensa perään... jotenkin ihan kauhean rasittavaa, kun tällä hetkellä mun "lähdetään matkalle" -ajatus on, että reissu on silkkaa relaamista alusta loppuun. Mutta perheen miehet olivat eniten tämän kannalla, joten olin, että "ihan ok" (ja siis varmaan tehdään tommoinen reissu jossain vaiheessa, tosi kiva suunnitelma mun mielestä). Tärkeintä ajatuksissa kuitenkin oli, että päästään johonkin muualle, kuin Juupajoen traktorimuseoon tai mitä näitä nyt onkaan, missä ollaan kierretty pari viimeistä vuotta 😂

Eilen sitten kuitenkin kävi semmoinen ihme (ja tämä siis on meidän huushollissa luokiteltavissa lähes Raamatukselliseksi ihmeeksi), että mies tuli kotiin ja totesi ensimmäiseksi, että "seuraava loma on sitten johonkin aurinkoon, lämpimään, uima-altaan äärelle makaamaan ja ei vittu yhtään mitään semmoista, että kävellään koko päivä". Ja minä siihen sitten yhtään mitään kyselemättä, että "kyllä joo kulta, näin tehdään". Ajatus oli hänellä tullut mieleen, kun oli aamulla unohtanut pukea päälle ne surullisen kuuluisat housut ja muutkin sään kestävät varusteet ja oli sitten rämpinyt väärissä vaatteissa räntäsateessa kaksi tuntia odotellen lapsen harrastuksen loppumista. Haha - kiitos Suomen sää, kiitos hatarapäinen mies ja kiitos väärä vaatetus - me lähdetään alkukesästä lörsölomalle!!! 💓💓💓

Hän ei liity asiaan mitenkään, mutta on niin nätti, että piti ottaa mukaan ❤

 

Mulla lähti päässä käyntiin Emman suunnittelutoimisto välittömästi. Milloin - check: kesäkuun viimeisellä viikolla. Mihin - tästä keskusteltiin hetki ja päädyttiin Portugaliin (tästä joskus myöhemmin ihan oma postaus). Mihin siellä - pitää vielä miettiä, mutta rannikolle tietenkin. Omatoimi- vai pakettimatka... tätä nyt pähkäilen. Ja tässä tarvitsen ja toivon saavani teidän neuvoja ja kokemuksia!

Tässä kohtaa perjantaita tuli muuta puuhaa, joten postaus jäi kesken...

Niin, nuo matkatoimistot. Mä olen aina tykännyt omatoimimatkoista, koska se suunnitteluvaihe on mulle aina yksi kiva osa lomareissua. Suurin osa mun (ja meidän perheen) matkoista on ollut itse suunniteltuja, mutta nyt tuo säätäminen ei huvita eli tarkoitus on lähteä pakettimatkalle. Meillä on kuitenkin vähän huonot kokemukset niistä kahdesta matkatoimistosta, mitä ollaan käytetty. Ei mitään hirveää, mutta molemmilla kerroilla vähän turhan paljon säätämistä ja sekoilua. Tiedän, että kahden kerran otanta ei ole mitenkään tilastollisesti merkittävä, mutta kuitenkin...

Eli kyselenkin nyt, onko siellä linjoilla lukijoita, joilla on paljon kokemusta valmismatkoista ja jos on, mitä matkatoimistoa suosittelisit? Onko joku, joka on ollut onnistunut valinta kerta toisensa perään? Tai toisinpäin, onko joku toimisto semmoinen, mitä et missään tapauksessa suosittele? Olisin ihan hurjan kiitollinen vinkeistä!

Valtteri kävi meilläkin...