IHAN ÖVERIT

Kuljen päivittäin monta kertaa tuon kulhon ohi ja mietin joka kerta, mihin ihmeeseen saan sen mahtumaan. Mielessä käy myös joka kerta kysymys siitä, miten ihmeessä menin ja ostin tuon Ischialla yhdestä keramiikkakaupasta - noin överi kaikilla tavoin!? Siinä se nyt kuitenkin jököttää kaapin päällä (ei siis lattialla, kuten tuossa toisessa kuvassa) aterimineen ja odottaa sijoituspaikkaa ja sitä, että sitä joskus mahdollisesti myös käytetään. Palaan sen tarinaan myöhemmin, mutta aloitan sillä, koska se symboloi tällä hetkellä tätä kesää 2022 - ihan täydet överit, niin hyvässä, kuin pahassakin.

 

Kesä on ollut ihana - ja kamala! Överi-ihana kesäkuu ja överikamala heinäkuu. Kesäkuussa laskeuduttiin lomalle, jonka jälkeen teini lähti Kriparille. Oltiin miehen kanssa 10 päivää kotona kahdestaan, uitiin, löhöiltiin, mies teki kaikenlaista hyödyllistä pihalla (jolloin minä löhösin ja luin kirjaa), käytiin syömässä ulkona melkein joka päivä. Odotettiin teiniä takaisin; niin huvittavaa, kuin se onkin, tuossa ajassa ehtii tulla jo ihan kauhea ikävä. Vietettiin tosi kiva kriparin päätösjuhla lähipiirin kanssa ja siinä vaiheessa jo kovasti odotettiin Italian matkaa. Juhlassa tietämättämme altistuttiin koronalle ja säikähdettiin, mutta selvittiin itse. Äiti sairastui ja vei koronan mennessään myös isälle, mikä huolestutti kovasti, mutta hienosti selvisivät molemmat taudista. Lähdettiin reissuun.

Ihana Italia! Ihana Ischia! Ihan överi-ihana hotelli! Ihan kamalan överikuuma jo kesäkuussa - vaikea edes kuvitella, millaista siellä on ollut heinäkuussa, kun lämpötilat ovat kivunneet kesäkuusta vielä korkeammaksi. Ei tehty mitään, ei siis oikeasti mitään, mikä on tosi harvinaista tällä kokoonpanolla - mies yleensä kypsyy löhöämiseen neljännen päivän aikana. No nyt ei kypsynyt, vaan oli ihan överi-laiska hänkin, mikä sopi mulle tosi hyvin. Yksi Napoli-reissu tehtiin, mikä oli täysin överi-katastrofi (kerron joskus myöhemmin). Oltiin vaan, levättiin, uitiin, maattiin, syötiin - ihan parasta.

 

Tultiin kotiin ja ei mennyt kuin kaksi päivää, kun mulla alkoi oireet - Korona! Italiassa oli maskipakko kaikissa julkisissa paikoissa, mutta eihän me sitä noudatettu noilla helteillä, kun ei paikallisetkaan! Muutama päivä mun sairastumisen jälkeen myös miehet (jotka ei siis KOSKAAN sairasta) alkoivat oireilemaan ja molemmat jäivät pois töistä pariksi päiväksi. Minä olin paljon kipeämpi ja myös toipuminen on ollut hitaampaa. Eli käytännössä koko heinäkuu on mennyt överihuonossa olossa, käsittämättömässä jaksamattomuudessa - en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi koko heinäkuussa. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän peloissani; ei kai nyt vaan ole iskenyt mikään Long Covid, mutta nyt parin viimeisen päivän aikana olo on vähitellen alkanut kohentumaan. Silti edelleen on semmoinen olo, että vielä hetken aikaa pitää ottaa ihan rauhallisesti, jotta olen reilun viikon kulutta koulun alkaessa vihdoin kunnossa.

Mullahan kesä menee yleensä just näin, että en juurikaan saa aikaiseksi mitään. Mutta JOTAIN sentään kuitenkin joka kesä olen tehnyt; jos ei mitään hyödyllistä, niin jotain kivoja juttuja kuitenkin. Tämän heinäkuun "en saa aikaiseksi mitään" ei ole ollut sitä kivaa laatua ja harmittaa kovasti. Mulla oli yksi - siis vain yksi - to do -juttu tälle kesälle (vieras/työhuoneen raivaaminen ja uudelleen sisustamisen), mutta en ole saanut projektia edes alkuun. Ellen huomenna koe jotain "ihmeparantumista", jää tuo homma myöhemmäksi. Syy siihen, miksi haluan tehdä sen on se, että (sen lisäksi, että huone on täysi rötyvarasto tällä hetkellä) haluan saada sen siihen kuntoon, että oikeasti myös välillä tekisin töitä siellä, enkä aina vain tässä keittiön pöydän äärellä. Lisäksi pienellä huonekalujen siirtämisellä saan sinne sopivan keskilattiatilan, missä tehdä kehonhuoltoa ja kevyttä joogaa - kumpaakaan ei ole kiva tehdä siellä meidän varaston treenitilassa, koska siellä on suht viileää ja se on kaikesta sisustamisesta huolimatta kuitenkin, noh, varasto. Kuntopyörää ja soutulaitetta siellä on ihan ok käyttää, koska kumpikaan toiminto ei tarvitse kauhean viihtyisää tilaa ympärilleen (kröhöm - ei niin, että olisin kumpaankaan laitteeseen koskenut... aikoihin...).

No mutta valittaminen sikseen ja takaisin tuohon tämän kesän symboliin eli överikulhoon. Mulla on semmoinen periaate, että ostan aina, jokaisella reissulla (myös kotimaassa), yhden kipon, purnukan, kulhon tai ylipäätään jotain keittiöön. Rakastan sitä, kuinka niitä arjessa käyttäessä palautuu mieleen, että hei tämä oli sieltä ja sieltä, kuinka kivaa meillä olikaan. Marraskuisen torstain ruuanlaitto saa aina pienen kivan piristyksen noista ajatuksista. Mutta hitto soikoon toi kulho... 😂😂😂 Puolustaudun sillä, että olin ihan helteen pökerryttämä (ja saatoin ehkä myös olla pienessä ruuanjälkeisessä viinihutikassa...) JA sillä, että se kauppa mistä ostin ton, oli niin överi, että toi kulho näytti siellä hyvin vaatimattomalta 😂 Mutta mun "ongelma" on se, että koska toi on ihan selkeästi äyriäisten tarjoiluun tarkoitettu kulho, niin enhän mä siihen voi ladata esim. kanasalaatin aineksia, kuten kaupassa ajattelin; kaikki salaatin komponentit omiin lokeroihinsa ja siitä sitten marraskuussa kootaan lautaselle jokainen oma annos. No entäs siten katkarapusalaatti, ajattelee siellä moni - toi kulho on niin iso, että meille kolmelle sopiva määrä katkarapuja ei vie tilaa, kuin pelkän pohjan verran yhdestä noista "kulho-osista".

Joo, tiedän tiedän tiedän - niin tarpeeton first world problem, kuin vaan voi olla. Mutta kuten otsikkokin sanoo - tänä kesänä kaikkia on överiä, ongelmatkin! Eikä se saatana edes mahdu mihinkään kaappiin!

Mutta nyt mä lähden iltauinnille ja lopetan kaikkien turhien ongelmien miettimisen! 

Heipat ja toivon mukaan tavataan taas jatkossa vähän useammin 💛💛💛