VUODENVAIHTEEN MANTELITORTTU

No nyt on kuulkaa lomailtu! Joulu meni juuri niin pienesti kuin oli tarkoitettukin, vaikkakin ruokaa oli silti edelleen liikaa! Itselleni joulun maut eivät tänä vuonna olleet niin hyvää mieltä tuovia kuin yleensä, mitä vähän ihmettelin. Itse asiassa jo joulupäivänä olisin ollut valmis heivaamaan kaiken jouluruuan kompostiin (en sitä kuitenkaan tehnyt, älkää peljästykö) ja Tapanina räväytettiin oikein kunnolla ja syötiin kinkunjämien sijaan Tacoja!! Ja päätettiin, että tästä tuli uusi traditio, Tapanin Tacot! Suklaakaan ei ole maistunut entiseen malliin ja mun vaatekaapin jemmoista löytyy edelleen monta konvehtirasiaa. En oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä - heittää pois vai viedä vaikka loman jälkeen työpaikalle?

Joulun jälkeen olen ottanut just niin rennosti ja rötvästi, kuin pitääkin eli en ole tehnyt oikeastaan mitään. Eilen illallakin mietin, että mitäköhän tänään oikein tapahtui, kun tuntui siltä, että juuri olin herännyt ja sitten seuraavaksi olikin jo aika mennä nukkumaan! Ihan parasta! Mulla on yleensä paha taipumus tehdä tylsiä suunnitelmia loman varalle; että kunhan olen pari päivää lepäillyt, niin sitten ainakin siivoan jääkaapin ja järjestän ne kodinhoitohuoneen tasot (voisiko joku joskus mua muistuttaa, että tämä ihan oikeasti PITÄÄ tehdä jossain vaiheessa...). Harvemmin näitä tylsiä hommia jaksaa/viitsii kuitenkaan lomalla ruveta tekemään, joten seurauksena on huono omatunto, mikä on tietenkin ihan älytöntä! Tällä kertaa päätin, etten tee yhtään mitään ja siinä olen nyt onnistunut ihan 100% tehokkaasti. Olen nukkunut pitkään, jos siltä on tuntunut. Parina aamuna olen herännyt aikaisin ja ruvennut kirjoittamaan. Sitten on tietenkin pitänyt nukkua päiväunet, jotta päivän hereilläoloaika ei vaan pääse ylittymään 😊 Päivän ohjelmannumero on maksimissaan ollut kaupassa käynti ja kävelyreissu (vesisateessa, mutta so what). Iltaisin ollaan katsottu Star Wars -leffoja, jotta päästään ensi viikolla leffateatteriin katsomaan se uusin. Mä olen missannut ne kaikki kolme alkuperäistä silloin aikoinaan, joten on ollut ihan mahtava uppoutua niiden maailmaan. Olin ihan hurjan helpottunut, kun siitä Darth Vaderista kuitenkin löytyi hyvyyttä ja inhimillisyyttä! Hyvä voittaa aina ❤

Lomaa on vielä ihanasti jäljellä yli viikko, joten saattaa olla, että jotain vielä saan aikaiseksikin - tai sitten en ja jatkan tätä lörsöämistä loppuun asti. Ensi viikolle on kyllä sovittuna lapsen kanssa tuo leffareissu, HopLop -päivä ja ainakin yksi uimahallireissu, joten kyllä tässä sentään jotain tulee tapahtumaan. Mutta noitakaan ei ole laitettu kalenteriin, koska lapsi itse sanoi, että "ei äiti sovita mitään etukäteen, mennään sitten semmoisena päivänä, kun siltä tuntuu". Taisi olla loman tarpeessa hänkin!

Mutta hei, lupasin pakastinraivareiden jälkeen, että seuraavalla kerralla ruokaa! (Niin ja kaikille mahdollisesti huolestuneille, kaikki on nyt taas ihan ok ja pakastinkin on ehjä ja voi hyvin!) Lasketaanhan jälkiruokakin ruuaksi, eikö vaan? Meillä on tarkoitus viettää vuodenvaihde samalla pienesti -asenteella kuin joulukin, mutta aattoiltana varmasti kyllä tiedossa jotain kokkailua. Kerrankin päätin etukäteen testata jälkiruuan ja jaan sen tässä teillekin, niin ihana siitä tuli.

Täytyy sanoa, että on se Jamie Oliver vaan aikamoinen epeli! Olen aina tykännyt hänen tavastaan tehdä ruokaa ja suorastaan rakastanut kaikkia hänen keittokirjojaan (ja kröhöm, kuten arvata saattaa, multa löytyy melkein kaikki hyllystä...) Syksyllä silmäilin nopeasti kirjakaupassa hänen viimeisintä kirjaansa "5 aineksen ateriat" ja ajattelin ensin, että nyt ei nappaa. Olen yleensä aina pettynyt tämmöisiin parin aineksen reseptit -juttuihin, koska ne ovat joko a) todella tylsiä, tai sitten b) reseptin aikana paljastuu, että aineksia tarvitaan todellisuudessa kuitenkin 12 eli suurin osa pitää olla valmiina ruokakomerossa. Ei niin, että se olisi mulle ongelma, koska meidän ruokakomeron turvin selvittäisi mistä tahansa maailmanluokan katastrofista, mutta mua ihan periaatteen vuoksi ärsyttää ohjeet, joiden otsikko ei pidä paikkaansa. Mutta Jamie on onnistunut tässä(kin). Lainasin kirjan kirjastosta, koska ajattelin, että haluan kuitenkin silmäillä sen läpi ja hyvä että tein niin. Ruokakomerosta pitää löytyä vain suolaa, pippuria, öljyä ja punaviinietikkaa, kaikki muut reseptien raaka-aineet mahtuvat todellakin vain viiden aineksen listalle.

Ohjeet ovat ihanan simppeleitä, kuten Oliverin tyyliin kuuluukin. Välillä toki mennään helpolla eli raaka-aineissa saattaa yhtenä olla esim. valmista curry-tahnaa, mutta niin tällaisissa arkea helpottavissa ohjeissa pitääkin olla. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä alusta alkaen itse (kuten esim. tuon alla olevan ohjeen voitaikinaa), hulluksihan sitä tulee muuten! Olen vakaasti päättänyt ryhtyä kirjojen ostolakkoon vuoden 2018 puolella, mutta tämä oli kyllä ihan pakko vielä tilata... Joten saatte varmaan jatkossa ihan "oikeitakin" ruokaohjeita ko. kirjasta, mutta nyt siis jälkkäri.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, en ole erityinen leipuri. Ja että yksi lempikakuistani on superhelppo mantelikakku. Tässä ohjeessa yhdistyvät kaksi suosikkiani: helppous ja manteli. Alkuperäinen ohje on nimeltään "mantelileivos", mutta kyllä minä tämän nimesin heti mantelitortuksi.

Jamie Oliverin mantelitorttu

100 g kuorittuja manteleita

1 rkl kuohukermaa (+ ylimääräistä vaahdotettuna tarjoiluun jos haluat)

1 1/4 dl tomusokeria (+ ylimääräistä sirotteluun)

2 kananmunaa

375g kylmää voitaikinaa

ripaus suolaa

Esilämmitä uuni 220 asteeseen.

Jauha mantelit monitoimikoneessa hienoksi. Lisää kerma, tomusokeri, yksi muna ja ripaus suolaa ja anna ainesten sekoittua tasaiseksi massaksi.

Puolita taikina ja muotoile siitä kaksi ympyrää. Sirottele ympyröille vähän tomusokeria ja kaulitse molemmat leivinpaperin välissä alle 1/2 sentin paksuisiksi.

Laita yksi taikinaympyrä vuoratulle pellille ja levitä mantelitahna taikinan päälle. Jätä n. kaksi cm tyhjää reunoille ja laske toinen taikinaympyrä manteliseoksen päälle. Painele varovasti kaikki ilmakuplat pois ja sulje reunat haarukalla

Voitele pinta munalla ja tee halutessasi terävällä veitsellä kuvioita tortun pinnalle. Paista uunin alatasolla 12 - 15 minuuttia, kunnes torttu on kohonnut ja kullanruskea.

Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja sirottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

(Koska kaupassa ei ollut voitaikinaa, käytin lehtitaikinaa ja jäin miettimään, että ovatko ne sama asia? Osaako joku leivontaguru valaista mua tässä asiassa?)

Kuten huomaatte, en noudattanut (taaskaan) ohjetta kirjaimellisesti ja tein tortusta neliön muotoisen. Pelkäsin pakastinepisodin takia tähtien mahdollisesti olevan vieläkin siinä asemassa, että on parempi mennä sieltä mistä aita on matalin ja jättää ympyröiden kanssa taiteilu johonkin toiseen ajankohtaan. Kun oli kaulinkin kädessä, niin kannattaa näinä päivinä olla hyyyyvin varovainen...

Makuun muoto ei kuitenkaan vaikuta ja tätä torttua meinaan kyllä tosiaan tehdä aattoiltana uudestaan, niin ihanalta torttu maistui. Sen jälkeen meillä aloitetaan herkkulakko koko perheen voimin. Yleensä en totaalilakoista ja kieltäytymisistä perusta, mutta nyt on kyllä tarvetta irrottautua sokerista ihan täydellisesti. Omalle kohdalleni en ole asettanut mitään takarajaa lakolle, tarkoituksena on jatkaa sitä tammikuun jälkeenkin, kotioloissa ainakin. Uskon, että sokerilla on vaikutusta myös vaihdevuosioireiden selättämisessä, raporttia pukkaa sitten keväämmällä.

Mutta nyt toivotan teille kaikille ihanaa vuodenvaihdetta ja loistavaa alkavaa vuotta 2018! Olen ihan hurjan tyytyväinen siitä, että palasin syksyllä blogin pariin ja olen tätä kautta tutustunut niin moneen ihanaan lukijaan ja kirjoittajaan. Kiitos kommenteistanne, jokainen niistä on merkinnyt mulle tosi paljon. Ja myös te, joista en ole vielä kuullut mitään, kiitos myös teille, että käytte lukemassa. Olette tärkeitä ihan jokainen ❤

Jatketaan ensi vuoden puolella! Pus 💗