perjantai 7. syyskuuta 2018

OLISKO SE IKÄKRIISIN PAIKKA?

Spoilaan heti tarinan paljastamalla vastauksen otsikon kysymykseen: ei ole ikäkriisin paikka. Mutta läheltä kuulkaas piti! Mun oli tarkoitus kirjoittaa nyt viikonloppuna ihan muita juttuja eli vastata hauskaan blogihaasteeseen "Näissä olen huono" ja kertoa myös yhdestä hurjan hyvästä kasvisreseptistä. Mutta kirjoitussuunnitelmat muuttuivat eilisen tapahtuman jälkeen. Antakaas kun mä kerron.


Olen ollut viime viikot ihan hurjan hyvällä mielellä ja voinut myös fyysisesti paremmin kuin aikoihin. Taustalla on kesä, jonka olisi tavallaan "pitänyt" mennä huonosti, koska ennätyshelteet (ja niiden kanssa samaan aikaan kauheat kuumat aallot...), mutta sain itseni psyykattua semmoiseen positiiviseen kesämoodiin heti alusta asti ja oikeasti nautin viime kesästä tosi paljon. Lepäsin myös enemmän kuin koskaan, joten akut todellakin on ladattu kesän aikana. Olen syönyt tosi hyvin ja puhtaasti suurimman osan ajasta loman jälkeen ja liikkunut yhden kuukauden aikana enemmän, kuin viime vuonna yhteensä (muistakaa, että opettajan vuosi tarkoittaa aina aikaa elokuusta seuraavan kesän alkuun.). Olen myös ollut superinnoissani liikkumisesta ja tajunnut, että olen vihdoin saavuttanut oikean ajatuksen sen suhteen: että kyseessä ei ole projekti, joka loppuu joulukuussa tai asia, jota mun on pakko tehdä. Kun olen vihdoin löytänyt omat juttuni - tai siis ruvennut aktiivisesti tekemään ja toteuttamaan sitä omaa juttuani - liikunta tuntuu ihanalta ja asialta, mitä haluan tehdä. Pisteenä iin päälle oli kesällä lukemani Pauliina Vanhatalon kirja Toinen elämä, joka liikautti sisäiset mannerlaattani ihan uuteen asemaan ja muutti ajatteluani ikääntymisestä ja elämästä yleensäkin enemmän kuin mikään kirja koskaan. En ole vielä edes saanut prosessoitua kirjaa mielessäni siihen asti, että osaisin siitä kirjoittaa, mutta järisyttävä kokemus se oli. Palaan siihen jossain vaiheessa. (Ja sitäpaitsi, oikea termi ei ole mannerlaatta, vaan litosfäärilaatta, mutta koitetaan vaimentaa toi mantsanopettajan nillitys nyt johonkin taaemmalle.)


Tällä mahtavalla, positiivisella ja ihanalla pössiksellä varustettuna lampsin eilen urheiluliikkeeseen hydrobicin jälkeen ostamaan itselleni uimalaseja uintikurssia varten (koska tällä hetkellä olen käyttänyt lapselta pöllittyjä laseja). Samaan syssyyn otin uuden uintikassin ja jotain muuta sälää ja marssin kassalle. Mukava ja kovin kohtelias nuori mies otti ostokseni käsittelyyn ja kivalla tavalla viritti heti leppoisan rupattelun. Jutustelu sitten päätyi siihen, että selostin uintikurssistani (koska mä aina, ihan joka paikassa, höpötän kaikille ihmisille kaiken mahdollisen), josta tyyppi sitten vielä oli kiinnostunut ja kyseli kaikenlaista. Ja sitten se tapahtui. Kuulin hänen sanovan "on se hienoa, että senioreihinkin satsataan ja järjestetään erilaisia kursseja". Siis v****tu mitä???? Että siis "...senioreihinkin satsataan"!!!



Sillä hetkellä aika pysähtyi, maapallo lakkasi pyörimästä ja meitä oli siinä tilanteessa vain minä ja hän. Ensimmäinen ajatus oli (oikeasti!!!), että vedän tota nenään! Haha, vedän kunnon litsarit ja marssin ulos maksamatta ostoksiani. Seuraavien sekuntien kymmenysten aikana suunnittelin botox-hoidot, silikonitissit, vihersmoothiedetoxikuurit ja ehkä nuoren rakastajan ottamisen. Viimeinen pysähtynyt hetki piti sisällään sen tajuamisen, että tunne, mikä mulle lopuksi jää tästä, ohjaa mun seuraavia kuukausia ja ehkä jopa vuosia. Annoin sen tunteen tulla ihan vapaasti ja luojan kiitos se tunne oli nauru, hihitys ja lopuksi hysteerinen hekottelu.

Seniori on kiertoilmaus sanalle vanhus. Ja mä olen hitto soikoon 49-vuotias! Päätin, että hän tarkoitti seniorilla "konkaria" - tyyppiä, joka on kokenut ja osaa jo paljon, mutta jonka pitää vielä kehittyä. No joo. Ihan sama! Menihän tämä jollain tavalla ihon alle tietenkin, en voi sitä kieltää. Mutta huojentavaa on huomata, että en oikeasti vaipunut syvään synkkyyteen tapahtuneesta, vaan lähinnä hihittelin asialle. Ja hihittelen edelleen. En oikein ole sitä tyyppiä, että jaksaisin nostaa tästä mitään yhteiskunnallista ikärasismiasiaa, koska näinhän se on; minä olin hänen silmissään vanha. Vaikka en olekaan. 49-vuotias ei ole vanha, varsinkaan silloin kun hän ei itse tunne niin. Mutta sille kassapojalle olin vanha nainen.

Jään odottelemaan, mitä tunteita tästä herää myöhemmin syksyllä, kun on pimeää ja räntää tulee taivaan täydeltä. Muistanko tuon hetken ja luhistun johonkin esi-seniori-mielentilaan vai hihittelenkö asialle edelleen. Nyt tuntuu siltä, että ohitin tämän kepeästi ja huumorilla, mutta en uskalla luvata, etteikö hetki palaisi kummittelemaan joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille junioreille ja senioreille! Olisi hauska kuulla, onko teillä käynyt tämmöisiä ikään liittyviä tilanteita; "antavana" tai "ottavana" osapuolena?

Pus ja hali 💗

10 kommenttia:

  1. Seniori tai konkari - same, same, but different 😂

    Toivottavasti hyvä moodi jatkuu pimeillä ja märillä kelelillä. Mutta käydän kurkkaan blogin sähköposti. Voitit arvonnassa lipun Habitare-messuille. Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ihanaa! Kiitos <3 Vastasinkin jo sinne s-postin puolelle, että harmittavasti ollaan menossa eri päivinä messuille :( Mutta kuten siellä totesin, niin nyt kyllä järkätään ensi talven aikana joku miitinki!

      Kiitos vielä kerran Tuija lipusta ja kivaa viikonloppua sulle <3

      Poista
  2. Itse olen niin tottunut harrastukseni puolesta olemaan seniori (golfissa 50 v on senioriuden ikäraja, ja se on jo aika kauan sitten ohitettu :)), etten enää ajattele koko asiaa, mutta kyllä mun luonnolle jokaikinen kerta ottaa, kun kaupan kassalla teititellään. En tykkää. Mutta olen lohduttautunut sillä, että koska nykyään kassoilla on näkyvillä plakaati "Kysymme paperit kaikilta, jotka näyttävät alle 30-vuotiailta" (tai jotain siihen suuntaan), niin ehkä kassoilla on myös ohje, että "teitittelemme kaikkia, jotka näyttävät 30-vuotiailta tai vähän yli". Ei ollenkaan niin paha...

    Iloista viikendiä meille senioreille. Koitetaan pysyä pystyssä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kassajuttu pitää muistaa! Mulla kävi just tällä viikolla itsepalvelukassalla hauska hetki, kun ostoksissa oli pari miehen olutta ja se "valvojakassa" pyrähti heti paikalle tarkistamaan papereita. Ei se kyllä niitä halunnut sitten enää nähdä, kun näki mut, mutta väkisin näytin :D Mua ei haittaa teitittely, mutta rouvittelu on mun mielestä aika paha...

      Ihana kuulla, että golfissa toi senioriraja on 50v. Näin minäkin olen sen ajatellut ja nyt mitä enemmän ajattelen asiaa, olen varma, että se eilinen poika piti mua golffarina :D Haha!

      Iloista viikendä sinne suunnalle myös <3 Et sattumalta ole tulossa Habitareen ensi viikon torstaina...? Voitin lipun Tuijan blogissa, mutta en pääse viikonloppuna, ainoastaan torstaina. Olisi niin kiva treffata joku siellä :)

      Poista
    2. No voihan pahus, kun olen menossa jo keskiviikkona heti aamusta. Mutta pakko syksyn mittaan keksiä joku muu (seniori)tapaaminen. Sellanen, missä kysytään kaikilta paperit :)

      Poista
    3. No voi harmi, mä en millään pääse keskiviikkona. Mut joo, syksyn aikana kyllä kehitellään jotain!

      Poista
  3. Apua, en kestä! Vähän sama, kun ilmoitan täyttäväni tänä vuonna 50vee, eikä vastaanottajan ilmekään värähdä eli siis totuus on, että näytän viiskytveeltä eli jonkin tason seniorilta jo hih. Voi elämän kevät ja ymmärrän niin tuon pyörteen minkä valtaan jouduit. Kyllähän me nämä ikä faktat tiedetään, mutta silti ne aina tulee ylläreinä, koska meidänkin sisällä asuu aina se nuori tyttö. <3

    Ihanaa sunnuntaita Emma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tohonkin olen törmännyt, mutta en ole siitä (vielä) ollut moksiskaan. Yllärinä nää tosiaan tulee, mullakin on oikeasti tosi nuori olo :)

      Ihanaa alkavaa viikkoa Tiia <3

      Poista
  4. Mulla on kaks juttua:
    Tää toinen tapahtui jo kauan sitten... olin lukenut, että keski-ikäiset naiset muuttuvat näkymättömiksi ja totesin sen käytännössä. Ostin leffateatterissa karkkia nuorelta pojulta. Punnittiin ja hinta todettiin ja mitä nyt siinä puhuttiinkin. Maksoin ihan rahalla, poju laski katseensa, kun laittoi rahoja laatikkonsa. Olin (keski-ikäisyyttäni) hieman hidas enkä ehtinyt siirtyä pois ennen kuin poju nosti katseensa, ei tunnistanut minua asiakkaaksi, jonka kans just jutteli, vaan kysyi:"Ja mitähän teille saisi olla?" Heh. Totesin, etten nyt ihan ehtinyt syödä tätä pussillista, joten ei nyt tähän hätään mitään. Hiukka ymmärsi sentään punastua.

    Toinen juttu tapahtui just vähän aikaa sitten. Olen ikäni liikkunut paljon ja käynyt ryhmäliikunnoissa monta kertaa viikossa lenkkeilyn lisäksi. En oikein tiennyt, olisinko imareltu vai en, kun vieressäni ollut nuorehko nainen totesi:"Ihmeen hyvin säkin vielä vedät." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän näitä tulee koko ajan, mutta en ole aikaisemmin reagoinut näin (heh, tai sitten en vaan ole tajunnut toisen vihjeitä). Huumorilla vaan pitää ottaa, eihän tästä muuten mitään tule! Ja hei, ota ihmeessä toi nuoren naisen kommentti imarteluna!

      Mukavaa viikkoa sulle, kiva kun kävit kommentoimassa :)

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!