perjantai 31. elokuuta 2018

PERUSARKEA

Aina, kun multa kysytään puhelimessa, että no mitäs teille kuuluu?, vastaan saman eipä meille mitään erityistä. Varsinkin silloin, kun kyseessä on säännöllisesti toistuva puhelu esim. vanhempieni tai sisarusteni kanssa. (Itse asiassa en kauhean paljon säännöllisesti juttele kenenkään muiden kanssa, koska olen aina ollut huono jaarittelemaan puhelimessa, mutta se on sitten ihan toinen tarina se.) Joka kerta mua myös jää mietityttämään, että eikö meille nyt oikeasti ole tapahtunut mitään ja onko meidän elämä tosiaan niin tylsää, että siitä ei koskaan ole mitään kerrottavaa. Kun hetken olen asiaa huokaillut, tunnen kuitenkin joka kerta myös sen saman huojennuksen ja kiitollisuuden asiasta. Onpa ihanaa, että elämä on niin tyyntä ja rauhallista, että hirveästi kouhkattavaa ei ole! Koska en usko, että jaksaisin semmoista kouhkaamisen arvoista elämää kauhean pitkään. Jos se olisi jatkuvaa positiivista pöhinää, niin se olisi uuvuttavaa. Saatikka sitten, että elämä olisi täynnä negatiivisia juttuja - se se vasta uuvuttavaa olisikin. Niinpä joka perjantain huokaisen helpotuksesta, että taas yksi ihan tavallinen, tylsä ja arkinen viikko takana! Sellainen, josta ei ole mitään kerrottavaa ja jos vaikka yrittäisikin kertoa, niin ei se toinen jaksaisi kuunnella.

Oliskohan nää kesäkukat jo kukintansa kukkineet...?
Olen koko viikon ajan suunnitellut siivoavani vähän perusteellisemmin. Kuten kyllä myöskin viime viikolla ja sitä edellisellä... En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi, vaan mennyt ihan vaan sillä perusjärjestelyllä ja keittiön raivaamisella iltaisin. En edes keskiviikkona, kun olin sairaan lapsen kanssa kotona. Mitäköhän mä silloin tein? Ei minkäänlaista muistijälkeä. Ainakin eteisessä olevan kalenterin päiväyksen voisi muuttaa, kun kerran huomenna siirrytään jo syyskuulle.


Niin joo, flunssakausi alkoi tänä vuonna jo nyt! Ärsyttävää, varsinkin kun itsellänikin on ollut kurkku kipeä jo parin viikon ajan. Onneksi ei ole tauti vielä iskenyt, sitä odotellessa...

Puolikuntoinen lapsi on kömpinyt meidän sänkyyn nukkumaan tällä viikolla kolmena yönä. Sen seurauksena jäykkä selkä, koska tyyppi valloittaa koko sängyn ja me vanhemmat nukutaan omilla laidoillamme noin 10 sentin levyisessä tilassa. Emme vaan raaski häätää häntä pois, koska ei tämä ikuisesti tule jatkumaan. Ihana, kun toinen on kuitenkin vielä niin "pikkuinen", että haluaa meidän väliin 💓

Tein torstaina kaalilaatikkoa, kun teki niin mieli. Ohjeita tuntuu putkahtelevan joka lehdestä ja ruokablogista. Jostain syystä en saa sitä koskaan onnistumaan niin, että se olisi semmoista superihanaa ja karamellisoitunutta. Hyvää se oli kuitenkin. Mies tosin oli syönyt lounaaksi samana päivänä hernekeittoa. Arvaatte varmaan...(lapsi ei nukkunut viime yönä meidän välissä, haha!)


Tyhjensin viime sunnuntaina kokkausinnoissani keittämäni (ylikypsistä tomaateista) tomaattikastikkeen vessanpönttöön. Siinä oli epäilyttävä, vähän käyneen tuoksu ja maku, joten se siitä ruokahävikin pienentämisestä. Se oli kyllä hyvää silloin sunnuntaina ja siitä oli tarkoitus tehdä soseuttamalla paseerattu tomaatti maailman parhaaseen linssikeittoon. No, ens kerralla sitten.

Meidän pihalla kasvaa tänäkin vuonna ihan hirveä määrä tatteja. Ihan tossa keskellä pihaa. Ne vaan on punikkitatteja, jotka ei mun mielestä ole kauhean erityisiä ruokasieninä. Voisihan niistä jonkun kastikkeen tehdä (tai kuivata niitä), mutta kun ne on heti täynnä matoja. Siis ihan heti - bongasin yksi aamu pari ihan pientä ja ajattelin, että ne varmaan on vielä kunnossa, mutta ei. Ja sitä paitsi, miksi noi ei voi olla herkkutatteja? Epistä!



Muistin rakkaan ystävän synttärit jo etukäteen (enkä vasta Facebook-muistutuksesta)  ja lähetin hänelle viestin (koska me ei soitella 😂), jossa kerroin, kuinka paljon häntä rakastan. Tuli hyvä mieli ❤

Mätkätin lapselle, että hän viettää liikaa aikaa ruudulla. Sen jälkeen, kun poika oli tarttunut kirjaan ja ruvennut lukemaan, menin sänkyyn pläräämään puhelinta kahdeksi tunniksi. Vuoden äiti, taas kerran.

Selailin joka aamu aamupalalla erilaisia vegekeittokirjoja ja -lehtiä. Tekisi mieli pitää taas lihaton jakso ja ihan oikeasti taidan sen tehdäkin. Kunhan vaan saan aikaiseksi. (Ja kunhan se hiton kaalilaatikko on syöty, sitä tuli meinaan aika paljon...)

Sain tänään kollegalta kassillisen omenoita. Oli tarkoitus keittää niistä sosetta pakkaseen ja tehdä kotona jooga (sen siivoamisen jälkeen). Sen sijaan avasin punkkupullon ja rupesin leipomaan omenapiirasta.


Perusarkea siis koko viikko 💗 Mites teillä?
Ihanaa viikonloppua kaikille!

6 kommenttia:

  1. Mun isällä on aina tapana vastata mun "Ei mitään ihmeellistä"-vastaukseen (siis kun isä on ensin kysynyt, mitä meille kuuluu), että "No sepä kiva kuulla". Ja vaikka voi kuulostaa vähän kyseenalaiselta kommentilta, niin isä kuitenkin tarkoittaa just sitä, että silloin kun ei kuulu mitään erityistä, ei kuulu myöskään mitään erityisen huonoa tai huolestuttavaa, vaan kaikki on enimmäkseen hyvin ja sitä "ihan tavallista", mikä on myös mun mielestä ihan just parasta.

    Melkein en usko itsekään, että yllätin itseni äsken tekemästä omenapiirakkaa. Valmiiseen Sunnuntain pohjaan tosin, mutta en sitä koskaan mihinkään muuhun teekään, joten olen oikein tyytyväinen tästä yhtäkkisestä toimeliaisuudestani leipomusten saralla :D. Pikkasen liian tummaksi ja kopuraksi meni, mutta puolustaudun sillä, että onpahan ainakin hampaille töitä.

    Omppuja puusta tähyillessäni (niitä joutuu vähän etsimään, koska ukkeli parturoi puut niin tehokkaasti, ettei juuri jäänyt oksiakaan, joihin niitä omenoita vois kasvaa), törmäsin ikävään yllätykseen. Tai ainakaan en ole koskaan aiemmin nähnyt ampiaisten tunkeutuvan sisälle omenoihin! Ajattelin ensin, että ompussa näkyvä kolo on joku linnun nokkima, mutta varmaan sen on ampparit itse siihen syöneet, koska niitä meni sinne ompun sisään useampi ja vastaavasti tuli myös ulos. Aika röyhkeäksi on käynyt meininki. En tykkää :(. On ollut riittävästi riesaa niistä tänä kesänä jo muutenkin.

    Vaan nyt meen taas takaisin ulos. Ihanan happirikas keli, kun sataa tihuutttaa. Tuntuu, että ihokin nuorenee silmissä. Ei vaan kannata katsoa peiliin :)

    Heissulivei ja ihanan tavallista ja tavallisen ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin isäsi kommentin; kun ei ole mitään erityistä, ei ole voinut myöskään tapahtua mitään ikävää. Eikös semmoinen sanontakin ole olemassa, että "inga nyheter, goda nyheter". Aika osuvasti sanottu!

      Hyi hitsit, että on inhottavia noi ampiaiset olleet tänä vuonna. Olen kuullut monen muunkin kertovan samaa, että ovat tunkeutuneet omenoiden sisään. Nuo, mitä sain työkaverilta, olivat onneksi ihan siistejä.

      Viikonloppu ehtikin mennä niin, etten avannut konetta ollenkaan, kiitos vaan toivotteluista jälkikäteen :) Ja ihanan tavallista ja kivaa alkavaa viikkoa sulle Annukka <3

      Poista
  2. Ihana tuo "...sen sijaan avasin punkkupullon ja rupesin leipomaan omenapiirasta" :D Mäkin taidan tehdä saman ens kerralla, kun pitäisi iltasella ruveta vääntämään sitä omppusosetta!

    Minäkin olen vähän huono puhelimessa höpöttäjä. En vaan jotenkin viihdy luuri kädessä, ellei ole "oikeasti asiaa". Ja yleensä ei ole, vaan se on just tuota samaa osastoa, "eipä mitään ihmeellistä". Ja mun isä myös vastaa kuten Annukankin, että silloinhan kaikki on hyvin :)

    Tavallinen tylsä arki on siunaus. Silloin tietää, ettei ole mitään isompaa katastrofia ilmassa ja kaikki suunnilleen kohdallaan. Toki siihen tavallisuuteen voi itse joskus tympääntyä, mutta tavallisuutta on suht helppo korjata jollain pienellä piristyksellä (vaikka sillä punkulla :D ). Katastrofeja sen sijaan ei välttämättä korjata pienellä ranneliikkeellä, vaan se vaatii hirmusti aikaa ja sietokykyä, jota mulla ainakaan ei ihan joka kerta ole ylenmäärin.

    Siispä: ihanaa ja tavallisen tylsää arkiviikkoa Emma! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, mä arvasin, että sä tykkäät tosta vikasta kappaleesta :D Kannattaa kokeilla, tuli oikein hyvää omppupiirasta!

      Hyvin sanottu toi, että tavallisuutta pystyy korjaamaan pienellä liikkeellä. Kun on pitkään ollut sitä samaa tasapaksua arkea, joku ihan pikkujuttukin tuntuu tosi spessulta.

      Kiitos samoin sulle Tuula ihanaa ja tavallista viikkoa <3

      Poista
  3. Hahaa! Great minds think alike vai miten se nyt menikään :)
    Perusarki on parasta. Täällä on lähes toivuttu flunssasta, pääsi pirulainen yllättämään, vaikka harvoin olen kipeä.
    Ihanaa loppukesää, Emma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mä mietin ihan tota samaa, kun luin sun postausta, mutta en saanut päähäni millään, miten toi sanonta meni. Mutta joo, "great minds think alike" :)

      Meillä myös flunssaa perheessä, 1/3 (vasta) sairastunut ja koko ajan koputtelen puuta, että selviäisin itse siitä. Nyt on tosi sitkeä flunssa-aalto meneillään, koulussakin porukkaa kipeänä ihan älyttömästi. Onneksi olet jo toipunut <3

      Kivaa viikon jatkoa sulle Jenny!

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!