tiistai 27. marraskuuta 2018

TALVINEN KURPITSALASAGNE

Tämän blogin piti alun perin olla ruokablogi. Olin toki ajatellut välillä kirjoitella jostain muustakin, mutta kunnianhimoinen ajatukseni oli kehittyä ruokablogiksi, josta olisi apua arjen ruokakaaoksessa rämpiville. No, jos ihan rehellisiä ollaan, sama ajatus kytee vieläkin jossain takaraivossa, mutta olen ainakin tällä hetkellä realistisesti todennut, että musta ei ole siihen. Toimivan, luetun, (suositun?) ja ihan oikeasti hyödyllisen ruokablogin tulisi olla semmoinen, joka päivittyy säännöllisesti, on sisällöltään laadukas ja mielenkiintoinen ja ennen kaikkea sisältää tasokkaita ja kauniita kuvia, jotka innostavat lukemaan/katsomaan blogitekstin läpi ja lisäksi vielä inspiroivat valmistamaan kyseisen annoksen.

Ja tosiasiahan on se, että minä päivitän blogia vain ja ainoastaan sen aikataulun mukaan, mikä mulle sopii, en jaksa kokeilla ja tuottaa innovatiivisia arkiruokia säännöllisesti, ja varsinkaan en ole jaksanut panostaa valokuvaamisen opetteluun. Tuohon arkiruokakaaoksen selättämiseen (tai siis siinä auttamiseen) mulla tosiaan kytee vielä yksi idea, joka saattaa toteutua pitkällä tähtäimellä - tai sitten ei. Ja sitten vielä yksi, todella tärkeä pointti: kun blogi pikkuhiljaa alkoi ajautua myös muihin juttuihin, kuin pelkästään ruoka-aiheisiin, löytyi myös lukijoita ja nimenomaan niitä, jotka kommentoivat kirjoituksia ja joiden kanssa olen päässyt keskustelemaan, tutustumaan ja jopa (virtuaali)ystävystymään. Ja tämä on mulle se kaikista tärkein asia bloggaamisessa tällä hetkellä: vuorovaikutus näiden ihanien ihmisten kanssa 💓 Kun kirjoitan ruoka-aiheisen jutun, kommentteja tai varsinkaan keskustelua ei juurikaan synny ja tämä on ihan täysin ymmärrettävää; en minäkään käy kommentoimassa, kun luen suosimistani ruokablogeista jonkun kiinnostavan ohjeen! Joskus saatan kirjoittaa nopean "kiitos, tämä menee kokeiluun" -tyyppisen kommentin, mutta eipä ruokaohjeista oikein saa aikaiseksi säkenöivää keskustelua.



Joten pysyttelen oikein mielelläni tällä hetkellä tässä genressä, mihin olen päätynyt. Toki jatkossakin meinaan aina välillä postata ruoka-aiheisia juttuja ja semmoinen onkin tiedossa nyt, pitkästä aikaa. Glorian ruoka&viini -lehden "100 parasta" -keittokirjassa on ihana kurpitsalasagnen ohje, johon kiinnitin huomiota heti, kun luin kirjan läpi ensimmäistä kertaa. Resepti on kuitenkin semmoinen, johon ei tullut tartuttua syystä tai toisesta pitkään aikaan, mutta kun siskoni sattui kehumaan (ylistämään!) sitä pari viikkoa sitten, päätin ryhtyä toimeen. Sain siskoltani tiukan käskyn noudattaa ohjetta ihan kirjaimellisesti, mutta vuohenjuusto mun oli pakko vaihtaa mozzarellaan ja fetaan. Tykkään vuohenjuustosta ihan hulluna, mutta haluan syödä sen ihan sellaisenaan (grillattuna leivän päällä tai salaatin pääosassa), koska en tykkää siitä, miten se ruokaan sekoitettuna dominoi ja peittää kaikki maut alleen. Lisäksi saan vuohenjuustosta syystä tai toisesta ihan kauheita mahaväänteitä (mikä on vähän outoa, koska sen ei kai pitäisi laktoosiherkkää mahaa ärsyttää ollenkaan), joten syön sitä tosi harvoin ja aina niin, että tiedän pääseväni makuuasentoon potemaan mahakipua sen syömisen jälkeen.






Mutta ohje toimi kyllä näillä munkin juustoilla enemmän kuin hyvin; tämä oli niin hyvää, että voisin tehdä tätä ihan juhlaruuaksikin. Ja vielä varoituksen sana: tämä ei todellakaan ole mikään pikainen arki-illan herkku (kuten minä sitä erehdyin valmistamaan), sain kulumaan tämän tekemiseen 3,5 tuntia! No okei, vähän puuhailin samalla muutakin ja osa tosta ajasta menee kypsymiseen, mutta ensi kerralla kyllä teen tätä viikonloppuna, kun on aikaa kokkailla ihan rauhassa.

Kurpitsalasagne

Paahdetut kasvikset

1 kg myskikurpitsaa (butternut)
2 isoa porkkanaa
2 paprikaa
1 (puna)sipuli
1 solovalkosipuli (tai 4-5 kynttä)
oliiviöljyä
3 timjaminoksaa
suolaa
mustapippuria

Tomaattikastike

2 tlk kuorittuja tomaatteja
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
1,5 dl kivettömiä kalamataoliiveja silputtuna
4 timjaminoksaa

Lisäksi

10-15 lasagnelevyä
1 pallo mozzarellaa
paketti (150 g) fetaa
pari kourallista juustoraastetta (punainen Emmental)

Kuori kurpitsa, poista siitä siemenet ja leikkaa pieniksi kuutioiksi (vähän arpakuutiota isommiksi). Kuori ja pilko porkkanat, halkaise paprikat ja kuutioi. Kuori ja lohko sipulit. Yhdistä kaikki kasvikset kulhossa, lisää kunnon loraus öljyä ja mausteet.

Levitä kasvikset uunipellille ja paahda niitä 200 asteisessa uunissa 30 - 45 minuuttia. Kääntele kerran kypsentämisen puolivälissä. Kasviksiin saa tulla vähän kärtsänneitä kulmia, mutta varo kuitenkin polttamasta niitä.

Tee tomaattikastike kasvisten kypsyessä uunissa. Kaada tomaatit kattilaan, lisää mausteet, aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Anna kiehahtaa ja laske sitten keskilämmölle. Anna kastikkeen porista rauhassa, sekoittele välillä. (Ohjeessa sanotaan puoli tuntia, mutta minä kypsensin tunnin verran.) Muista maistella välillä onko suolan ja sokerin liitto balanssissa! Poista timjaminoksat kastikkeesta lopuksi. Sekoita kypsät kasvikset tomaattikastikkeen joukkoon (poista timjaminoksat niistäkin).

Voitele uunivuoka öljyllä ja levitä hieman tomaattikastiketta ohut kerros pohjalle. Lado lasagnelevyjä kastikkeen päälle, murustele feta tasaisesti levyjen päälle ja lisää sen jälkeen tomaattikastiketta kerros. Uudet lasagnelevyt, mozzarellapallo murusteltuna ja taas kastiketta. Lasagnelevyt, loput kastikkeet pinnalle ja päälle vielä kerros juustoraastetta.

Kypsennä uunin keskitasossa (200 asteessa) noin puoli tuntia. Anna jäähtyä hetki ja tarjoa hyvän salaatin kanssa.


Tämä oli tosi hyvää seuraavanakin päivänä, mutta sikäli poikkeuksellinen uuniruoka, että parempaa tämä oli juuri tehtynä. Toivottavasti saat tästä itsellesi uuden viikonlopun herkkuruuan!

Ja hei, olisi tosi kiva kuulla, kiinnostavatko ruokajutut sua vai jätätkö ne lukematta? 
Oletko joskus tehnyt täältä löytämäsi reseptin? 
Ja jos ruoka kiinnostaa, minkälaisia ohjeita toivot?

2 kommenttia:

  1. Huvitti toi "...joten syön sitä tosi harvoin ja aina niin, että tiedän pääseväni makuuasentoon potemaan mahakipua sen syömisen jälkeen..." :D. No hyvä kumminkin, että syöt vaan harvoin :D. Sensijaan tiedän monta, jotka menee a i n a pötkölleen heti ruokailun päälle, mutta siitä syystä, että ovat ahtaneet mahan niin täyteen, ettei muuta enää pysty tekemään. Hrrr.

    Jos olen ihan rehellinen, niin luen ruokaohjeita todella, todella harvoin. Yleensä vaan silloin, kun olen saanut päähäni jonkun raaka-aineen, josta haluaisin tehdä jotain, mutten keksi mitä. Silloin etsin reseptejä netistä ja välillä sitä kautta päädyn johonkin blogiin, mutta useimmiten johonkin K-ruokasivuille tai jotain. Ja resepti pääsee kokeiluun vain jos se on riittävän yksinkertainen (siis todellakin yksinkertainen mun tapauksessa..), sisältää aineita, joita löytyy joko valmiina kotoa tai helposti lähimmästä kaupasta ja jos aineita ei ole liikaa (eikä pilkkomista, eikä vaivaamista, eikä silppuamista, eikä varsinkaan kypsymisen odottelua....).

    Klikkasin tänne, kun näin ton myskikurpitsan kuvan. En ole tietääkseni koskaan syönyt, mutta kerran melkein tein siitä jotain. Pääsin kuitenkin ainoastaan siihen asti, että ostin kurpitsan (kun ensin olin ottanut selvää, miltä se näyttää...) ja säilöin sitä muutaman viikon tai ehkä kuukaudenkin keittiön pöydällä. Pysyi tosi nättinä ja kävi ihan koristeesta, mutta lopulta alkoi koko möhkäle tympiä niin, että heitin sen pois. Eli justiin niinkuin ei pitäisi tehdä. Sen koommin en ole myskiä ostanut.

    Ja toi on (myös) totta, että ruokaohjeista ei tosiaan saa kovin kaksista kommenttia aikaiseksi (jos ei tätä nyt lasketa sellaiseksi) ja musta ainakin tuntuu vähän tyhmältä jättää se "Kiitos, tää menee kokeiluun"-kohteliaisuus, jos todellisuudessa ei ole pienintäkään aikomusta kokeilla niinkuin aika usein ei ole.

    Ei tää nyt tainnut kannustaa ruokaohjeiden kirjoittamiseen, mutta siitä huolimatta toivon, että teet niin aina kun siltä tuntuu, koska sun ohjeet on tollasia erilaisia ja järkeviä kasvisjuttuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kauheasti Annukka, että vastaan vasta nyt. Viikko on ollut aika kauhea ja raskas, joten olen ihan kirjaimellisesti käpertynyt joka ilta sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria, enkä ole tehnyt yhtikäs mitään.

      Ja kiitos pitkästä kommentista! Tuli kieltämättä ihan puskista, että just sinä kommentoit ruokaohjeeseen, olen huomannut, että et näitä taida kauhean usein lukea :) Ja sehän on tietenkin ihan ok. Mulle on tullut semmoinen kuva sun ruuanlaitosta, että tiedät tasan tarkkaan mitä ja miten haluat syödä ja noudatat sitä omaa hyväksi havaittua linjaa, mikä on tietenkin ihan loistojuttu!

      Mullakin on käynyt myskikurpitsan (ja monen muunkin kauniin kurpitsan kanssa) monta kertaa just noin, että on ollut viikkotolkulla pelkästään koristeena. Yhden kanssa kävi kerran niin, että oli mädäntynyt pohjasta (enkä huomannut sitä lainkaan) ja sitten oli kuivunut ja muumioitunut kiinni siihen kulhoon niin, että se piti liottaa siitä irti :D Tota myskikurpitsaa kannattaa kyllä kokeilla, mutta niin, että paahtaa sen uunissa. Muuten ei kyllä (mun mielestä) maistu oikein miltään, vaikka miten maustaisi (esim. sosekeitto). Toisaalta mitkän sosekeitot ei maistu miltään, ellei niitä mausta kunnolla...

      Huh, onneksi on perjantai. Jotkut viikot voisi pyyhkiä historiasta ihan kokonaan ja tää kuuluu niihin. Ihanaa viikonloppua sulle Annukka <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!