Hauki ujuttautui korvaan viime viikonloppuna, jolloin järjestimme megasuperhyperjuhlat n. 80 ihmiselle. Kaikki meille rakkaita ja tärkeitä kaikilta elämän alueilta. Olen ollut koko viikon ihan valtavan väsynyt, mutta myös hykertyneen onnellinen siitä, kuinka hyvin kaikki meni ja kuinka ihanaa oli nähdä ihmisiä, joista osan kanssa on ollut jopa 20 vuoden tauko. Jossain vaiheessa iltaa jorasimme tanssilattialla Ultra Brata ja siitä lähtien hauki on kulkenut kanssani. Heihoihauki!
Ainoa hauska juttu tässä haukihelvetissä on se, että olin jo parin viikon ajan miettinyt seuraavaa postausta, jonka otsikko olisi Hei hei hella! Heihoihauki, heiheihella! Miten sattuikaan? Olen koko kesän tehnyt suurimman osan ruuasta uunissa ja vaikka kyse ei olekaan mistään pyörän keksimisestä uudestaan (ja olen sitä harrastanut paljon aikaisemminkin), olen jotenkin ihan hurjan innoissani asiasta. Mikään - ei siis mikään - ei helpota arkiruuanlaittoa niin paljon kuin uuni! Olin ajatellut postata aiheesta tänään, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa tuottaa mitään älyllistä tekstiä juuri nyt. Tälläkin hetkellä mulla on uunissa ihan mahtava kana-mättövuoka tuloillaan. Lupaan kertoa sen reseptin ensi kerralla ja kirjoittaa silloin enemmän aiheesta. Juuri nyt kykenen kuitenkin vain siihen, että (laulan päässäni heihoihaukea) käyn kommentoimassa muutaman blogin puolella ruokaa odotellessani ja sen jälkeen kaadun sänkyyn. Juhlien järjestäminen oli ihan mahtavaa, varsinkin kun kaikki onnistui 100%, mutta voihan hauki, kuinka rankkaa se olikaan!
Palataan siis uuni- ja vuokaruokiin ensi viikolla!
Siihen asti toivottelen kaikille mahtavaa viikonloppua ja kivoja korvamatohetkiä hauen kanssa 💓
No voihan hauki sun kanssas :D. En uskalla kuunnella biisiä, mutta nyt sitten sun ansiosta mietin, että jatkuuko Hei hoi hauki kenties sanoilla "suu on sillä auki"? niinkuin muistan jostain kansakouluajoilta eli ihan muutaman hassun vuoden takaa... (ja siis voi olla, että Ultra Bra justiin niin laulaa, mutten ota sitä riskiä, että kuuntelen ja mullekin jää hauki päälle..)
VastaaPoistaIhanaa, kun teidän juhlat onnistui niin hienosti <3. Riittää muisteltavaa ja fiilisteltävää piiiiitkäksi aikaa, mutta ymmärrän erittäin hyvin myös kaiken ponnistelun ja kivan jälkeisen väsymyksen.
Toivottavasti Emma-hauki ottaa nyt viikonloppuna rennosti ja ihan vaan huilaileepi.. <3
Juu ei kannata kuunnella, enkä kerro miten se jatkuu, koska sitten se jää myös sun päähän kummittelemaan :D
PoistaKiitos toivotteluista, ihan varmasti otan rennosti... muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan edes ole, koska muuten väsykiintiö menee yli. Ei ole riittänyt se, että olen mennyt viikolla nukkumaan jopa jo klo 20 (!!!), nyt tarvitaan yksi puoleenpäivään nukuttu aamu ja sen päälle koko päivä makoilua ja päikkäreitä. Kotona on ihan pommin jäljiltä, kun olen koko elokuun keskittynyt koulun aloittamiseen ja juhlien järkkäämiseen. Sunnuntaina siis siivous- ja pyykkipäivä!
Ihanaa viikonpoppua Annukka ja ihanaa, että "tulit takaisin" - olen ihan just kohta tulossa kommentoimaan sun blogin puolelle. Pus!
Ja siis nimenomaan ihanaa viikonPoppua :D
Poista:D Viikonloppu on Pop :D.
PoistaKiitti <3
Auts. Mulla on myös taipumusta korvamatoihin. Heihoihauki ei missään nimessä ole huonoimmasta päästä, pahempiakin on. (mulle jäävät myös ihmisten nimet pyörimään, arvaa vain kun joku anna-leenamaija räsänen-virtanen jää korvamadoksi. Siinä on riskinsä että esittäytyy väärällä nimellä...)
VastaaPoistaApua, en ole tajunnut, että korvamato voisi tulla muustakin kuin musiikista... ihan kamala ajatus! Heti rupesin miettimään, että mullahan voisi helposti tulla sanakorvamatoja: deoksiribonukleiinihappo vaikkapa olisi aika saatanallinen hoettava läpi vuorokauden. Huh!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poistano just.
Poistatiedän, mikä kuiskuttelee korvassani koko ensi viikon :)
kerran mulla oli parin viikon positroniemissiotomografia vuorokaudet läpeensä.
Toi on onneks lukihäiriöiselle niin mahdoton sana, että en osaa edes sanoa sitä :D Ei korvamatoa tästä siis!
Poista