HEI HEI HELLA!

Mulla on ollut viime vuosien missiona kehittää arkiruuasta mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Siinä missä aikoinaan odotin aina viikonloppua ja siihen liittyviä monimutkaisia ja pitkiä ruuanlaittosessioita, saan nykyjään suurimman mielihyvän siitä, että teen arkena nopeaa ja helppoa, mutta silti hyvää, ruokaa. Ja aika usein päädyn samaan viikonloppuisinkin, vaikka edelleenkin tykkään pyhittää perjantai-illan jollekin vähän enemmän aikaa vievälle puuhailulle. Vaikkakin meidän perjantait noudattaa hyvin usein "mättö-linjaa" (tortilloja, pizzaa, burgereita tai jotain vastaavaa), niin tykkään tehdä kaiken itse ja tällä tavoin pyyhkiä viikon mahdolliset stressinaiheet ja väsyt pois.

Mutta se arkiruoka. Tämä kesä, joka oli aika ankea monestakin syystä, oli ihan superankea myös ruuanlaiton suhteen. Käytiin lapsen kanssa ulkona syömässä myöhäinen lounas/aikainen iltaruoka niin monena päivänä, etten edes uskalla laskea kuinka paljon rahaa siihen touhuun upposi. Jopa miehen sain suostumaan tähän hänen lomansa aikana, taisi selvästi nähdä, että rouva ei ollut kovinkaan kokkaavalla tuulella useimpina päivinä. Ne kerrat kun kokkasin, tein sen jollain mahdollisimman helpolla tavalla eli yleensä uunissa ja samalla kesän kuluessa mielessä alkoi kirkastua ajatus hellan hylkäämisestä lähes kokonaan!

Mullahan on aivan superihana kaasuhella, jolla ruuan tekeminen on paljon helpompaa, kuin sähköhellalla (induktio on kuulemma yhtä nopea, en ole kokeillut, joten en ota kantaa). Siltikin jos miettii, milloin ruuan laittaminen on työlästä, niin mulla se ainakin lähes aina liittyy paistamiseen tai keittämiseen. Paistaminen edellyttää hellan ääressä seisomista, on sotkuista ja käryttää. Keittäessä pitää olla aktiivisesti vahtimassa, ettei kiehu yli ja milloin se nyt onkaan valmista. Lisäksi erilaisia astioita tarvitaan useita eli tiskaamista tulee vaikka kuinka. Sen sijaan uunissa kaikki valmistuu aika lailla itsekseen ja vain ihan superhuolimattomuus saa aikaan ruuan palamisen uunissa (okei, done that many times, mutta ei nyt lasketa ihan kaikkea). Teenkin nykyjään lähes kaiken uunissa. Tai sanotaan näin, että teen nykyjään useimmiten vain sellaista ruokaa, minkä voi tehdä uunissa.

Kaikista parasta tässä on se, että lähes kaikki maistuu jopa paremmalta, kuin hellalla valmistettuna. Ja tämä pätee varsinkin kasviksiin, joita ei koskaan voi olla lautasella liian vähän. Kaikki maistuu paremmalta paahdettuna! Porkkanat, bataatti, juuriselleri, perunat, palsternakka, punajuuri, kukkakaali - ihan kaikki. Jopa munakoiso, jonka kanssa en ole erityisen hyvissä väleissä, on ihan ok uunissa paahtamisen jälkeen. Kanaa, kalaa, lihapullia tai broileripullia en ole paistanut pannulla enää vuosiin, vaan tuikkaan ne aina uuniin. Tietenkin semmoinen rapsakka karsinogeeniltä maistuva paistopinta on aivan ihana, mutta uunin helppouden vuoksi jätän näiden paistopintojen nauttimisen ravintola-annosten varaan. Kasvispihvit niin ikään kypsyvät aina uunissa ja nykyjään paahdan myös sosekeiton kasvikset ennen keiton soseuttamista. Maistuu tosi paljon paremmalta kuin keittämällä kypsennetyt!

Uunissa valmistaminen on jopa hienoinen ruokatrendi tällä hetkellä, mutta en myönnä tällä olevan vaikutusta tähän mun omaan innostukseen. Sattumaa vaan. Ostin kyllä kaksi tosi kivaa aiheeseen liittyvää uutta keittokirjaa, Peltiruokaa ja Vuokaruoka, joista varsinkin jälkimmäinen on mahtavan innostava teos. En ole siitä vielä tehnyt suoraan mitään reseptiä. vaan tapani mukaan vain lueskellut kirjaa ja saanut siitä inspiraatiota omiin kokkailuihin. Olen merkinnyt pienellä postit-lapulla siitä vaikka kuinka monta reseptiä ja meinaan niitä nyt alkaa testailemaan tässä syksyn kuluessa.

Hyvä esimerkki uunissa helposti valmistuvasta superhyvästä ruuasta on eilen tekemäni vuokaruoka. En oikein edes osaa kirjoittaa hommaa auki reseptiksi, koska kyse on oikeastaan vaan vuokaan latomisesta, maustamisesta ja odottamisesta. Otin kuvasarjan (ei mitään hienoja, stailattuja ruokakuvia tällä kertaa), mistä näkyy miten homma eteni.

Pirskottelin uunivuoan pohjalle vähän öljyä. Ladoin broilerinfileet vuokaan ja maustoin melko reippaasti suolalla, pippurilla, currylla, kurkumalla ja paprikalla. Jääkaapista löytyi puolikas purkillinen silputtua aurinkokuivattua tomaattia öljyssä, kippasin ne joukkoon ja napsin puutarhasta reilusti tuoretta timjamia kaiken päälle.

Seuraavaksi kokonaisia porkkanoita, lohkottuja sipuleita ja kokonaisia valkosipulin kynsiä. Lorotin kaiken päälle reilusti oliiviöljyä ja kaadoin vuoan pohjalle muutaman desin vettä.

Tämän jälkeen vuoka uuniin 175 asteeseen. Sen verran pitää nähdä vaivaa, että muistaa välillä käydä valelemassa aineksia nesteellä, joka vuoan pohjalle muodostuu. Tällä kertaa nestettä myös haihtui aika nopsaan tahtiin, joten lisäilin sekaan kiehuvaa vettä aina muutaman desin kerrallaan valelun yhteydessä. Noin tunnin kuluttua laitoin kaiken keskelle kokonaisen kukkakaalin, jonka päälle ripottelin vähän suolaa ja pippuria ja valelin sitä n. 20 minuutin välein vuoan pohjalle kertyneellä ihanalla liemellä.

Ruoka olisi ollut valmista parin tunnin kuluttua, mutta mulla oli vielä muut hommat kesken, joten laskin lämpötilaa vähän ja annoin olla uunissa vielä noin puoli tuntia. Ei haitannut yhtään. Aikuisille kana maistui pelkkien porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa, lapsi söi lisäksi edelliseltä päivältä yli jäänyttä riisiä ja kehui varsinkin kastiketta. Se teki kuulemma riisistä "jumalaista" ❤

Ja koska olen päättänyt kunnostautua ruokahävikin suhteen, hyödynsin ekaa kertaa myös kukkakaalin lehdet. Tulipahan muuten tosi hyvä salaatti! Silppusin lehdet, sekoitin joukkoon kurkkua (josta siemenet poistettu) ja yhden varren selleriä, lorautin päälle oliiviöljyä ja puristuksellisen verran sitruunaa, sekä vähän suolaa ja pippuria. Namsk! Älä enää ikinä heitä kukkakaalin lehtiä pois!

Olen koittanut miettiä, mitä ruokia ei voisi tehdä uunissa. No okei, makaronin keittäminen uunissa ei kuulosta kauhean järkevältä, eikä tänään syömäämme nakkikastiketta olisi pystynyt siellä valmistamaan. Mutta kaikki semmoinen "perusmättö", joka ei muutenkaan kaipaa kummempia reseptejä, valmistuu uunissa ihan itsestään. Seuraavaksi meinaan testata jauhelihan "paistamista" uunissa. Kuulostaa ehkä vähän erikoiselta, mutta eräs kokenut laitoskeittäjä kertoi mulle kerran, että hän kypsentää jauhelihan (puhutaan siis kiloista kerralla) aina uunissa. Harmittaa, että jäi kysymättä tarkemmat vinkit, mutta ei se nyt mitään ydinfysiikka voi olla!

Mitä muuta uunissa voisi tehdä? 

Onko sulla jotain vinkkejä tai erikoisia juttuja, joita teet uunissa? 

Olisi ihan mahtavaa saada lisää ideoita!