PIZZA BIANCA CON BARBABIETOLA ROSSA

Eikö olekin ihan mahtava sana: barbabietola rossa ❤ Italia on ihana kieli! Kyseessä on siis valkoinen pizza punajuurella. En ole aiemmin lämmennyt tuolle valkoiselle pizzalle, jotenkin pelkkä ajatuskin on kauhean valju. Olen kyllä kerran syönyt Italiassa ihan taivaallisen hyvää perunapizzaa jostain katukioskista, mutta en tiedä täyttikö se pizza blancon kriteerit, koska siinä ei ollut mitään valkoista kastiketta. Pelkkää taikinaa, jonka päällä ohuen ohuita siivuja perunaa, päälle ripoteltuna sormisuolaa ja rosmariinin lehtiä. Ai että se oli hyvää! Pizza bianco tulee säännöllisesti vastaan keittokirjoissa ja lehdissä, mutta vasta nyt innostuin sitä kokeilemaan viimeisimmän Pirkka-lehden ohjeen inspiroimana. Juurespizzan ohje ja kuva herauttivat veden kielelle ja päätin testata ohjeen.

No okei, muutin ohjetta taas kerran, koska tuo crème fraîche pohjassa on just se tekijä, joka mulle tekee sen valjun fiiliksen. Enkä usko, että alkuperäisohjeissa sitä edes onkaan, veikkaan saapasmaassa käytettävän sen tilalla ricottaa (tai mascarponea?). Mä päädyin levitettävään vuohenjuustoon (koska punajuuri) ja se oli kyllä ihan nappivalinta. Aurajuusto sen lisänä oli ehkä vähän tårta på tårta, mutta tällä kertaa näin. Teen tätä taatusti jatkossakin, vaikka ei tämä edelleenkään mun mielestä ole pizzaa! Enemmänkin ohuen ohut piiras, mutta nyt menee ehkä vähän pilkunviilaamiseksi. Ja kun toisella pellillä kypsyi kuitenkin myös ihan oikeaa pizzaa, niin ei tässä pizzaperjantai sentään ihan pilalle mennyt kuitenkaan 😊 Ja tämä oli ihan sai-raan hy-vää!!!! Suosittelen kokeilemaan!

Vaikka teen aika usein pizzaa, en todellakaan ole mikään hifistelijä taikinan suhteen. En koskaan muista ostaa mitään erikoisjauhoja ja muutenkin, olen todennut Rainbown luomuvehnäjauhojen ajavan ihan saman asian. En myöskään harrasta yön yli kohoavia taikinoita, vaan vedän aina ihan normiohjeella ja aika lailla näppituntumalla jauhojen määrän suhteen. Taikinan kuin taikinan saa kohoamaan (mikä on se tärkeä juttu!) ihan kivasti, kun muistaa käyttää tosi lämmintä vettä (ei se hiiva siitä kuole!), lisätä taikinaan teelusikallisen sokeria hiivaa herättelemään ja mikä tärkeintä, laittaa taikinan kohoamaan uuniin (vedoton paikka), jonka ensin on lämmittänyt 50 asteeseen ja sitten sammuttanut uunin, kun kulhon laittaa uuniin. Nousee joka kerta, trust me! Ja käytän joka kerta tuorehiivaa, minä ja kuivahiiva ei olla ystävystytty, vaikka miten olen vuosien varrella yrittänyt. Tässä ohjeessa ei siis ole pizzataikinan reseptiä, siitä kohdasta sun täytyy selviytyä itse!

PIZZA BIANCA CON BARBABIETOLA ROSSA

pellillinen pizzataikinaa ohueksi kaulittuna

2 raakaa punajuurta

1 prk levittyää vuohenjuustoa

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

1/2 paketti Aura-juustoa (tai jotain muuta sinihomejuustoa)

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

tuoretta timjamia muutama oksa

Balsamico-siirappia (mulla oli viikunasellaista, ihan superhyvää!)

Kuori punajuuret ja viipaloi ne mahdollisimman ohueksi mandoliinilla. 

Jos et omista kyseistä laitetta, voit kokeilla juustohöylää tai terävää veistä. 

Muista kaikissa tapauksissa varoa sormiasi!

Levitä vuohenjuusto pizzapohjalle. Jos et pidä vuohenjuustosta, voit käyttää crème fraîchea. Lorota päälle muutama juova juoksevaa hunajaa, silleen sikin sokin. Ripota päälle hyppysellinen sormisuolaa ja rouhi reilusti mustapippuria.

Lado punajuurenviipaleet pizzan päälle ja lorota päälle oliiviöljyä, silleen sikin sokin sitäkin. Murustele pinnalle oman maun mukainen määrä Aurajuustoa ja paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Lorota päälle balsamico-siirappia (edelleen se silleen sikin sokin -tekniikka, hiffasit varmaan jo) ja viimeistele tuoreen timjamin lehdillä.

(Vinkki: jos haet timjamin omasta puutarhasta, kannattaa katsoa, 

että siinä ei ole kauheasti pikkuötököitä. 

Jouduin hetken aikaa jahtaamaan pizzan päältä paria vikkelästi köpöttelevää vihreää ölliäistä... )

Täällä odotellaan jo kovasti syksyä! Ei sentään niitä pimeitä, räntää vihmovia päiviä, mutta tämä trooppinen hönkäys saisi kyllä jo loppua vähitellen. Ikävä kyllä ensimmäinen syksyyn liittyvä negatiivinen juttu ehti jo rantautua meille eli lapsi sairastui flunssaan. Ensimmäistä kertaa koskaan hän jäi kotiin sairastamaan yksin, koska arvioin, että kyse ei ollut niin pahasta kuolemantaudista, etteikö olisi pärjännyt. Tuntui se silti äidistä tosi kurjalta ja koko ajan oli pieni huoli, että mitenköhän se siellä pärjää... 12-vuotiaan yksin jättäminen on mulle kyllä siinä rajalla ja jos jotain pahempaa tulee tämän vuoden aikana, meinaan kyllä jäädä sitten vaikka palkattomalle vapaalle häntä hoitamaan. Onneksi tällä kertaa meni kaikki hyvin, flunssa tosin jatkuu edelleen tosi sitkeänä. Ääh, toivon ihan tuhannen paljon, etten nyt itse sairastuisi!

Mites teillä, joko syksyn flunssakierre on alkanut?

Mahtavaa viikonloppua kuitenkin kaikille ❤