LYHYT OPPIMÄÄRÄ EI MITÄÄN -TEKEMISEEN

Yleisin asia, mitä mun kuulee sanovan lomalla, on tänään en meinaa tehdä yhtään mitään. Mies on tähän jo tottunut ja reagoi enemminkin siihen, jos suunnittelen tekeväni jotain. Ulkopuoliset ovat tästä kuitenkin yleensä aika kauhuissaan ja suurin osa ihmettelee, miten se on mahdollista. Miten voi olla tekemättä mitään? No, minäpä avaan teille vähän tätä jaloa taitoa :D

Ensinnäkin, tämän opettelu on pitkä prosessi! Itse olen aloittanut tämän harjoittelun jo lapsuudessa (ja siksi olen tässä niin pro) - meillä ei koskaan tarvinnut tehdä lomalla mitään, mitä ei halunnut; sai nukkua aamulla niin pitkään, kuin halusi, mihinkään kasvimaalle ei koskaan pakotettu kitkemään, eikä iltaisin kukaan tullut sanomaan, että nyt pitäisi mennä jo nukkumaan. Olen rakastanut lukemista ihan pienestä pitäen ja lomilla sain halutessani lojua kirjan kanssa vaikka koko päivän ilman keskeytyksiä. Tietenkin mekin teimme välillä aina "jotain", kävimme rannalla, tuttavilla kylässä, kaupungilla asioilla - mutta noin niin kuin pääsääntöisesti muistan lapsuuden lomat ihanina ei mitään -tekemisen aikoina.

Laventeli ❤❤❤

Lapsen ollessa pieni ihan näin optimaalisiin suorituksiin en tietenkään kyennyt. Monta vuotta meni niin, että päivässä oli kuitenkin joku välttämätön tekemisen rytmi, mutta jo usean vuoden ajan olen taas pystynyt harrastamaan tätä ihan lempparitouhuani aina halutessani viikonloppuisin ja läpi kaikkien lomien.

Ensinnäkin pitää ymmärtää, että aikuisella ei mitään harvemmin tarkoittaa ihan täydellistä tekemättömyyttä. Semmoisia 100% suorituksia teen kouluvuoden aikana noin kerran kuussa silloin, kun olen ihan älyttömän väsynyt. Silloin tosiaan aamupalan jälkeen en tee yhtään mitään muuta kuin tuikkaa (edellisenä päivänä valmiiksi tehdyn) ruuan mikroon, muun ajan pötköttelen kirjan kanssa. Tommoiset ihan täydelliset lörsöpäivät on kuitenkin aika havinaisia, eikä aina loppujen lopuksi niin kauhean kivoja, koska täydellinen tekemättömyys kostautuu unettomuutena seuraavana yönä ja aika usein myös selkäkipuna. Kirjan kanssa makaaminen 10 tuntia on kuulkaa aika rankkaa hommaa 😂

Mitä tänään en meinaa tehdä yhtään mitään sitten käytännössä tarkoittaa? Ihan huvikseni kirjasin eilen ylös Post It -lapulle päivän etenemisen kellonaikoineen. Tämä on tietenkin aika luksusversio johtuen tuosta meidän (voi niiiiiiin IHANASTA) uima-altaasta, mutta jos esim. mökillä pääset uimaan omasta rannasta, niin voit kokeilla, miltä tällainen päivä tuntuu.

Tänään en meinaa tehdä yhtään mitään -kukkia :D

Klo 9.10: Herään, käyn vessassa ja kömmin takaisin sänkyyn. Köllöttelen puoliunessa välillä vaipuen epämääräiseen horteeseen, välillä miettien, mitä kaikkea sitä tänään pitäisi (ja olisi kiva) tehdä. Aavistelen kuitenkin, että tästä on tulossa ei mitään -päivä. Nukahdan vielä hetkeksi.

Klo 10.25: Nousen ylös, pesen hampaat, laitan kahvin valumaan ja yritän saada jotain aamupalaa alas. Kesällä aamupalan syöminen on yksi päivän ongelmakohdista; kun herään myöhään, mikään ei oikein maistu, mikä kostautuu sitten iltapäivällä (koska myöhään heräämisen jälkeen myöskään lounaan syöminen ei suju oikeaan aikaan). Teen pienen puuron ja tungen sen väkisin alas banaanin kanssa. Luen Hesaria, selaan somea ja juon kolme isoa kuppia kahvia.

Klo 12.15: Lähden herättämään lasta. Meillä asuvaa (esi)teiniä ärsyttää ihan kamalasti kaikki mitä minä teen se, että hänelle sanotaan herätyksen yhteydessä, mitä kello on, joten esitän muina naisina, että eletään vielä aamupäivää. Kutittelen häntä jalkapohjista ja alan houkutella kanssani aamu-uinnille. Uimisen mainitseminen saa aikaan välittömän reaktion ja olemme altaassa puoli yhden aikaan. Teen noin kymmenen minuutin pikajumpan, minkä jälkeen vain lillumme vedessä ja höpötämme kaikenlaista (Bundes Liigasta, Eminemin jostain uudesta biisistä, lapsen halusta värjätä tukka (EI!!!!) ja siitä, että tänä kesänä ei varmaan mennä Lintsille).

Klo 13.20: Nousen altaasta ja pesen tukan. Pitkästä aikaa laitan myös hetkeksi rullat päähän (tukka tuntuu kivammalta sen jälkeen, ei muuta syytä) ja puen päälle.

Klo 14.15: Lähden kirjastoon ja kauppaan, lapsi jää yksin kotiin, mikä hänen mielestään on aina ihan parasta.

Klo 15.25: Takaisin kotona. Laitan ruuat jääkaappiin, syön purkillisen raejuustoa (ihan hirveä nälkä, mutta mitään ei tee mieli) ja tartun kirjaan. Vihdoinkin; pötkähdän sängyn päälle ja alan lukemaan. Ohjeistan lapsen välipalan jossain vaiheessa (söikö se edes aamupalaa tänään?) ja jatkan lukemista. Tervehdin töistä kotiin palaavaa miestä sentään nousemalla ylös hetkeksi. Jatkan lukemista. Lapsen kaveri tulee meille ja käyn moikkaamassa häntä, minkä jälkeen jatkan lukemista.

Klo 18.35: Laitan perunat kiehumaan ja lohifileen uuniin. Pilkon "salaatin" (eli kurkkua ja tomaattia jokaisen lautaselle). Lapsen kaveri lähtee kotiin, Syömme yhdessä. Käyn ulkona kiroilemassa miehen kanssa taas kerran hajonnutta ruohonleikkuria, meillä on semmoinen tiistaiversio, joka on jat-ku-vas-ti rikki. Kuuntelen tunnollisen vaimon lailla tämänkertaisen ongelman laadun ja korjaussuunnitelman ja tsemppaan miestä, minkä jälkeen pakenen takaisin kirjan pariin.

Klo 20.50: Houkuttelen miehenkin tulemaan iltauinnille (lapsi on jo altaassa päivän kolmatta kertaa). Pulikoimme yhdessä ja suunnittelemme samalla terassia, jonka rakentaminen alkaa ihan näinä päivinä. Yritän olla kastelematta tukkaa, mikä johtaa siihen, että miehet tietenkin kastelevat sen.

Klo 21.25: Nousen altaasta, kuivattelen ja puen yöpaidan päälle. Soitan äidille ja isälle ja menen sänkyyn kymmenen aikaan. En taaskaan saa unta (koko kevään ja alkukesän ongelma), pyörin sängyssä monta tuntia ja mietin, mitäköhän sitä tekisi huomenna...

Kuten huomaatte, ei mitään -päivä ei siis ole ihan täydellistä makaamista 😂 Oleellista kuitenkin on se, ettei mitään hyödyllistä tule tehtyä. Tämä vaatii kylmäpäisyyttä ja kovia hermoja, koska huono omatunto kyllä kolkuttelee taustalla koko ajan. Oma "ongelmansa" myös on mies, joka puuhaa koko ajan jotain. Hän ei moiti minua lörsöämisestäni, mutta tietenkin se, että toinen tekee jatkuvasti jotain ja itse "vaan makaa" aiheuttaa välillä pientä sydämentykytystä. Tarpeeksi monta vuotta kun harjoittelee, niin sen kanssa kuitenkin oppii elämään!

Loma on yleensä tätä juhannukseen asti. Sen jälkeen aktivoidumme ja teemme pari kertaa viikossa erilaisia päiväreissuja. Niitä olen yleensä suunnitellut valmiiksi jo kevään aikana, mutta tänä vuonna sattuneesta syystä mitään kesälistaa ei ole olemassakaan. Olen vähitellen alkanut miettimään kohteita, mutta jotenkin nyt tässä tilanteessa kaikenlaisen tekemisen miettiminen tuntuu jostain syystä omituiselta. Kaikesta tulee fiilis "onkohan se järkevää?"...

Uima-altaasta vielä sen verran, että jos sulla vaan on piha, mihin sellaisen saat mahtumaan ja uimisesta tykkäävää porukkaa, niin suosittelen kyllä 150%. Osasin odottaa, että se on ihana, mutta en mitenkään pystynyt etukäteen tajuamaan, kuinka paljon se nostaa elämisen ja olemisen laatua kesällä. Olemme uineet nyt noin viikon ajan päivittäin monta kertaa ja joka kerta veteen pulahtaminen saa aikaiseksi yhtä pakahduttavan onnen tunteen. Tämä oli paras hankinta, mitä ikinä olen tehnyt!

p.s. Mikä toi uusi Bloggeri on, onko joku jo kokeillut? 

Sotkeeko se kaiken vanhan vai sujuuko siihen siirtyminen ilman ongelmia? 

En millään jaksaisi mitään tekniikan kanssa vääntämistä näin lomalla...