VIHERVIIKOT

Huhhuh miten helppoa sitä onkaan lipsua jopa rutiineiksi muodostuneista hyvistä tavoista! Olen useaan otteeseen puhunut vihreiden syömisestä; kuinka meillä on jokaisella aterialla aina lautasella salaattia tai edes erilaisia pilkottuja kasviksia ja/tai juureksia. Tämä on tapa, jota meidän perheessä on noudatettu jo vuosia, eikä sitä yleensä tarvitse miettiä mitenkään erikseen. Kaikki meistä tykkäävät näistä erilaisista vihreistä eli lastakaan ei ole koskaan tarvinnut pakottaa syömään salaattiaan.

Kuinka ollakaan, koronakevät sotki tämänkin tavan! Viime keväänä olin niin väsynyt ja stressaantunut (ja tein ylipitkää työpäivää), että syömisten laita oli vähän sinnepäin monta kertaa viikossa. Nyt jälkikäteen, kun mietin tuota kevättä, en muista montakaan kertaa, jolloin olisin innoissani ja rakkaudella tehnyt arkiruokaa, kuten yleensä tapanani on. Ja kuinka ollakaan, myös kasvisten syönti väheni pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa näköjään loppui lähes kokonaan. Sama jatkui kesällä ja havahduin tähän asiaan vasta tällä viikolla.

Toki joidenkin ruokien kanssa salaattia on tullut pilkottua ja kesällä tietenkin ollaan syöty kasviksia ja varsinkin marjoja paljon. Mutta se rutiini, että teen joka päivä itse ruuan ja pilkon lautaselle ison kasan jotain tuoretta, on hävinnyt johonkin. Enkä kyllä ole kasvisruokiakaan tehnyt kuin muutaman kerran. Helppohan tästä olisi koronaa syyttää, mutta en jotenkin enää jaksa laittaa kaikkea sen piikkiin. Nyt kyllä ymmärrän ihan eri tavalla sen, miksi jaksamisen kanssa tavalla tai toisella kamppailevat ihmiset sortuvat epäterveellisiin valintoihin! Raaka fakta on se, että ne ”huonot” ruuat sitten entisestään väsyttävät ja pahentavat jo valmiiksi tukalaa olotilaa. Kierre on valmis!

Nyt kun olen vähitellen saanut voimani (ja oman itseni) takaisin, tajusin myös tämän ruokapuolen repsahduksen. Oikein säikähdin, kun rupesin laskemaan, minkä verran kasviksia olen viime viikon aikana syönyt. Ja tämä vähäinen määrä kun kerrotaan koronaviikkojen määrällä, on ero aikaisempaan ihan älyttömän huima, huonolla tavalla!

Juuri nyt on ihan turha yrittää mitään ”muutan kaiken kerralla” -ryhtiliikettä, kun koulussa eletään edelleen lukuvuoden alun härdellipäiviä, arjen pyöritys (mm. lapsen harrastukset ja niihin kuskaaminen) on alkanut ja seuraavien viikkojen koronatilannetta jännitetään töissä hengitystä pidättäen. Eli vaikka kuinka tekisi mieli, en ala suunnittelemaan neljän viikon kasvisruokalistaa tai mitään muutakaan isoa ryhtiliikettä, koska tiedän suunnitelman kosahtavan muutamassa päivässä. Yksi askel kerrallaan eli ensin käynnistyvät viherviikot, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että palautan meidän rutiineihin sen ”jokaisella aterialla jotain tuoretta” (koskee siis myös aamu- ja välipaloja). Uusien tapojen ja rutiinien oppimiseen menee yleensä viikkoja, mutta veikkaan tämän palautuvan aika nopeasti, koska se vielä puoli vuotta sitten oli asia, mitä ei tarvinnut edes miettiä.

Semmoinen normipäivä aikaisemmin (pitääkö sitä nyt lanseerata joku "ennen ja jälkeen Koronan" -lyhenne; eKo ja jKo...?) mulla oli esimerkiksi tällainen:

Aamu: puuro voisilmällä, pähkinöitä ja smoothie (marjoja ja hedelmiä)

Välipala luokassa: banaani tai viinirypäleitä

Lounas: kana-fetasalaatti (esim. salaattia, paprikaa, porkkanaa raastettuna, kukkakaalia pikkupaloina, sipulia)

Välipala: banaani (jonka yleensä missaan, koska en ehdi tai jaksa syödä tuossa vaiheessa

Iltaruoka: mikä tahansa ruoka niin, että lautaselle on pilkottuna raakoja kasviksia jossain muodossa, noin puolet lautasesta

Iltapala: joku hedelmä tai marjoja (missaan yleensä tämänkin, koska syömme iltaruuan yleensä sen verran myöhään, että ennen nukkumaan menoa ei vielä ole nälkä)

Tämä on oikeasti tosi helppoa, kun siitä tekee rutiinin. Palaan varmaan aiheeseen vielä uudestaan, niin tärkeä juttu tämä on. Nyt kuitenkin aloitan viikonlopun viettämisen ja alan tekemään lasagnea. Ja lapsi pilkkoo meille sen salaatin ❤

Miten teillä? Sotkiko korona ruokapuolta tai jotain muita arjen rutiineja?