Olen päässyt nyt siihen pisteeseen, että ajattelin kirjoittaa koronapäiväkirjaan viimeisen luvun ja haudata sen sitten johonkin internetin syvimpään monttuun. Pandemia-aika on nyt antanut mulle kaikkensa; pelon, jännittämisen omasta tai läheisten (varsinkin iäkkäiden vanhempieni) sairastumisesta ja huolen globaalista tilanteesta. Olen tehnyt jättiläismäisen digiloikan, stressannut työstä ensimmäistä kertaa elämässäni siihen pisteeseen asti, että uuvuin ja sammahdin täydellisesti. Jäin sairaslomalle ja toivuin ilahduttavan nopeasti. Maksoin tuosta ajasta kovan hinnan eli uneni on edelleen rikki ja nukun vain lääkkeiden avulla, mutta tiedostan, että paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
Olen tottunut ja sopeutunut koulumaailman uuteen todellisuuteen eli jatkuvaan sähläämiseen lähi-, hybridi- ja etäopetuksen välillä. Olen altistunut koulussa kymmeniä kertoja, mutta selvinnyt joka kerta säikähdyksellä. Kuten moni muukin, olen joutunut perumaan ja muuttamaan suunnitelmia arjessa ja loma-aikoina lukemattomia kertoja. En kuitenkaan enää päivittäin seuraa koronauutisointia, enkä myöskään käy lueskelemassa hörhö-keskustelupalstoja.
Ja nyt viimeisimpänä, sairastin koronan vihdoin itsekin. Selvisin helpolla, en usko, että olisin edes tajunnut sairastavani koronaa, ellen tietäisi varmuudella mistä ja keneltä tartunta tuli. Olin myös ainoa meidän perheessä, joka sairasti eli miehet pysyivät terveenä.
Päätin, että nyt lopetan elämisen koronan ehdoilla ja siirryn takaisin normaaliin elämään (noudattaen toki edelleen yleisiä varovaisuusohjeita, maskinkäyttösuositusta jne.). Ostin 10 kerran kortin joogasalille, missä kävin ennen koronaa ja toisen 10 kerran kortin pilates tunneille. Mulla on tässä jaksossa tosi helppo lukujärjestys, joka antaa mahdollisuuden käydä myös aamulla uimassa pari kertaa viikossa.
Ellei tilanne muutu uudestaan pahempaan suuntaan, yritän olla puhumatta koronasta enää ikinä. Opetuksen yhteydessä siitä on pakko välillä höpistä, koska aihe tulee varmasti ylioppilaskokeen tehtäviin lähivuosina. Muuten toivotan koronalle nyt heipat ja totean, että vaikka opin tänä aikana paljon itsestäni, en tule kaipaamaan sinua millään tavalla!
Ja ei, mies ei ole pyynnöistäni huolimatta rakentanut taloon lisäsiipeä tätä unelmieni uima-allasta varten 😂
Kuva herättää mussa ihanan rauhallisen ja seesteisen tunteen siitä, että kaikki on nyt hyvin ja edessä on suora ja tyhjä kaista kohti valoa ja tavallista elämää 💜💜💜
Mä jotenkin toivon, että voisin rentoutua ja rauhoittua. Tuntuu siltä, että tulen koko ajan varovaisemmaksi lähtemään mihinkään :(
VastaaPoistaMilläköhän keinolla saisi Lehtorin rakentamaan tuollaisen altaan mulle? Vaikka meidän parvekkeelle? :D
Rehellisesti sanottuna, kyllähän mäkin vielä koronaa mietin ja jotain mahdollista uutta hirviövarianttia... mutta toi oma sairastaminen poisti pahimmat pelot (vaikka olen ihan tietoinen, että tämän omikronin voi sairastaa kahteenkin kertaan). Mä en ole esim. uinut uimahallissa nyt KAHTEEN VUOTEEN, enkä myöskään käynyt joogassa tai pilateksessa (kotona tehtyjä räpellyksiä ei lasketa) ja päätin, että nyt hitto soikoon aloitan ne, kävi miten kävi.
PoistaMä näytin tota altaan kuvaa miehelle ihan vakavalla naamalla 😂 Meillähän periatteessa olisi lääniä tehdä tommoinen ja mies sen myös osaisi rakentaa... mutta ryökäle suhtautui asiaan ihan, kuin olisin vaan pelleillyt 😂😂😂
Näillä sähkön hinnoilla on varmaan viisainta olla hankkimatta uima-allasta omaan kotiin :D
PoistaMä olen kyllästynyt koronaan mutta myös tajunnut että vaikka se loppuu, niin tuskin kotoani koskaan meen minnekään kuitenkaan. HHEHEH.
Mahtavaa, että sinun osaltasi koronapelko on hellittänyt. Jos minä olisin rokotusteni lisäksi sairastanut omikronin ja selvinnyt vähällä, niin olisin toki ohjeita noudatten menossa vaikka minne. Olisin ihan varmasti ottanut jonkin äkkilähdön.
VastaaPoistaKoska kuulun itse riskiryhmään jopa tuplasti tai melkein triplasti ja olen koronalta välttynyt toistaiseksi, joudun vielä täällä lymyilemään kotosalla ja harkitsemaan montaa menemistä. Mutta jos luvut tästä vielä pienenevät, niin ruokaravintolat ja maailma kutsuvat meikäläistä :)
Harmittaa kauheasti teidän riskiryhmäläisten puolesta, että vieläkin pitää pelätä! Toivottavasti se tieto, että tää ihan VARMASTI hiipuu jossain vaiheessa (ja nythän näyttää jo aika hyvältä) helpottaa. Ja sitten aletaan taas kaikki elämään ihan normaalia elämää 😊💜
PoistaMun tuli tästä mielleyhtymä lapsuusaikaiseen Kirkonrottaleikkiin.
VastaaPoistaMahdettiinko sitä Suomenlinnassa pelata? "Emman nimet kirjoissa, kirjan kannet kiinni" olis se loru, mutta siihen voisi nyt vaihtaa K:n tuon etunimen tilalle.
Mulla meni niin päin tämä koronahomma, että olin alkuvaiheessa suorastaan paniikissa ja kärsin uutispakkomielteestä ja vaikka mistä. Toisin kuin monet muut, jotka ilmoittivat, että "en aio antaa pelolle valtaa" ja "aion jatkaa normaalia elämää" ja mitä kaikkea nyt sitten olikin.
Mutta heti ekana kesänä helpotti, kun päästiin jatkamaan omaa kesäharrastusta suht normaalisti (no okei, ei se ollut normaalia, mutta pelaaminen oli kuitenkin pääasia) ja tuntui, että kyllä tää tästä kunnes sitten syksyllä alkoi uudelleen. Ja voit uskoa, että saatoin olla vähän resseissä, kun kiekkopoika lähti Ranskaan harjoittamaan talviammattiaan ja oli siellä sitten pienessä yksiössä neljän seinän sisällä totaalisen lockdownin ajan ymym.
Mutta siis olen jo kauan sitten heittänyt pahimmat pelot nurkkaan ja ollaan miehen kanssa eletty ihan meidän normaalia elämää ilman sen kummempia huolia. Toki kertoo jotain siitä, millaista meidän normaali elämä on :D. Siihen ei sisi kuulu muutenkaan mitkään maailmanympärysmatkat, megakonsertit tai muutkaan. Mutta hotelliviikonloppuja ja muita kylläkin.
Enkä myöskään aio selitellä tai puolustella jatkossakaan jokaista liikettäni kirjoittamalla aina perään, että "toki huolehdimme turvaväleistä ja maskeista ja käsihygieniasta ja plaaplaaplaa". No tottakai! Se kai on jo sanomattakin selvää, enkä itse ainakaan ajattele ensimmäisenä jonkun täyspäisen ihmisen menemisistä, että jaa-a, mahtoikohan muistaa turvavälit ja mahtoikohan pestä käsiä.. Huoh. Mutta sellaiseksi tää maailma vissiin on mennyt, että kun on niin paljon sellaista kyttäysmeininkiä ja toinen toistensa tekemisten tai tekemättä jättämisten arvostelua ilmaantunut tän K:n myötä, niin se on johtanut myös ihan turhaan puolustuskannalla olemiseen ilman, että siihen on mitään tarvista tai syytä.
En tiedä osaanko selittää ja tää tulee muutenkin nyt ihan suoraan päästä näppäimille ilman suodatinta, joten koita kestää, jos on ihan liirumlaarumia täynnä kirjoitusvirheitä.
Mutta siis Emma, paras päätös on tosiaan laittaa ne kirjan kannet kiinni <3.
Iloisia jooga- pilates- ja uintihetkiä, kun on aika <3
Kyllä, Suomenlinnassa pelattiin ja leikittiin noita kaikkia leikkejä 💜 Kirkkis (kirkonrottaleikki) oli yksi suosikeista (varsinkin, kun sitä leikittiin Suomenlinnan kirkon ympäristössä). Mä tykkäsin eniten "kymmenen tikkua laudalla" -leikistä, koska jostain syystä olin ihan super siinä :) Ihaninta Suomenlinnassa silloin 70- ja 80-luvulla oli iso jääkenttä siinä kirkon vieressä (mikä kesäaikaan oli ihan tavallinen hiekkakenttä, pari vuotta sitten joku ihmeellinen hevosrata...). Mä vietin talvella kaiken liikenevän ajan luistelemassa (asuttiin siinä ihan vieressä) ja olin ihan varma, että musta tulee taitoluistelija isona :D No, ei ehkä tällä ruumiinrakenteella, mutta vitsit, että ne talvet oli ihania. Tosin jouduin usein myös kundien lätkäpelien "uhriksi" eli olin välillä tiellä ja sain kovaa vedettyjä kiekkoja eri puolille kroppaa vaikka kuinka monta kertaa. Sen yhden kerran jälkeen, kun se tehtiin tahallaan ja kävin vetämässä sitä Jaakkoa nenään, loppui kyllä kaikki tahallinen lämiminen.
PoistaPikkaisen eksyin nyt aiheesta... mutta näinhän mulle aina käy 😂😂😂
Ihana kuulla, että korona on sinun osaltasi nyt selätetty sekä fyysisesti että henkisesti (ainakin suurelta osin). Ja tulevaisuutesi kuulostaa aikas ihanalta jooga- ja pilatestunteineen ja uimisineen. <3
VastaaPoistaMä en ole sairastanut vieläkään koronaa, vaikka olen elänyt aika samalla lailla (tietenkin ne maskit yms. muistaen) kuin ennen koronaakin. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, ettei korona ole tarttunut takinliepeeseen, vaikka ollaan keretty reissaamaankin jo jonkin verran ja oleilemaan jopa Intiassa, mistä sen koronan nyt ainakin kuvittelisi saavansa. Sinänsä tietty hyvä juttu, että koronaa ei ole mulle tullut, kun viime kuussa selvisi, että mulla on ollut pitkäaikainen infektio keuhkoissa. Ei ihan ideaali lähtötilanne koronan saamisen kannalta...
Hitto että toi uima-allas on hieno. Tuo ois just mun makuun, kun tuossa pystyisi oikeasti uimaan! Mutta kaipa tuota pitäisi huoltaakin jotenkin, ja varmaan se tulisi maksamaankin muutaman eeron, joten eiköhän haudata tämä uima-allashaave. Ja olisihan se muutenkin haasteellista pystyttää tuommoinen kerrostaloasuntoon. :-D
Valoisaa tulevaisuutta! <3
Toi kuva alkoi ensin semmoisena "haha, eikö eis olisi ihana", mutta olen kehittänyt siitä nyt jo lähes pakkomielteen... 😂😂😂 Höpötän päivittäin miehelle, että "mieti nyt, katolle aurinkopaneelit, että eihän se nyt niin paljon tulisi maksamaan se sen lämmittäminen ja olisihan sullekin kiva, että olisi tommoinen uusi rakennusprojekti ja kelaa nyt, että pääsisi ympäri vuoden uimaan ja...".
PoistaMies vaan tuijottaa mua semmoinen outo ilme naamalla, mistä en ole ihan varma, että tarkoittaako se JOO vai ÄLÄ NYT NAINEN HOURI.
Mulla on toi kuva tietokoneen taustakuvalla ja rasitin tänään kaikki opetusryhmät esittelemällä tota ja selittämällä, kuinka ihanaa olisi ja blaablaa... (vähän käy sääliksi mun oppilaat välillä... 😂😂😂)