THE SAVULOHISALAATTI by Nainen Talossa

Löysin tämän ohjeen Nainen Talossa -blogista reilu viikko sitten ja se jäi kummittelemaan mieleeni. Mikä tahansa resepti, jolle annetaan etuliite "the" herättää mielenkiintoni välittömästi ja tuo savulohen, appelsiinin, punasipulin ja oliivien liitto kuulosti ihanan herkulliselta. Ja niinhän se onkin, tästä tuli taas yksi uusi arjen pelastaja! Muokkasin ohjetta sen verran, että jätin tomaatit pois ja lisäsin keitettyjä perunoita, joita marinoin hetken tilliöljyssä.

Savulohta saa lähes jokaisen marketin kalatiskiltä ja myös kylmähyllystä vakuumipakattuna. Olen kalan tuoreuden suhteen tosi kranttu tarkka ja valitettavan usein tiskien savukalat maistuvat härskiintyneeltä. Jonkun huhun mukaan kaupat savustavat jo vanhaksi menneitä kalafileitä ja myyvät niitä sitten "tuoreena savukalana". En tiedä tämän todenmukaisuudesta, mutta eron kyllä huomaa jos kalan savustaa itse tai ostaa kunnollisesta kalakaupasta. Minulla on onneksi nykyjään mahdollisuus asioida kalakaupassa, jonka tuotteet ovat taatusti tuoreita ja tähänkin salaattiin käytin ko. kaupan savulohta. Tuoreen leivän kanssa tämä oli todella täyttävä ja tuhti (ja terveellinen!) päivällinen, jota mieskin kehui maasta taivaisiin! Sopii varmasti myös alkusalaatiksi vähän juhlallisemman illallisen yhteyteen.

THE SAVULOHISALAATTI by Nainen Talossa

salaattisekoitusta
kurkkua
paprikaa
punasipulia
avocadoa
appelsiinia
kalamataoliiveja
keitettyjä kananmunia
savulohta 

kiinteitä perunoita

sitruunaa 

tilliä

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Valmista tilliöljy sekoittamalla oliiviöljyä, tilliä, loraus sitruunanmehua ja ripaus suolaa ja pippuria tehosekoittimella (tai sauvasekoittimella) tasaiseksi kastikkeeksi.

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, anna niiden jäähtyä, kuori ja paloittele sopivan suupalan kokoisiksi. Lorauta perunoille vähän tilliöljyä, sekoita ja anna maustua sen aikaa, kun kasaat salaatin. Lopun tilliöljyn voit säilyttää jääkaapissa (ja halutessasi sekoittaa siihen muitakin yrttejä).

Pilko kurkku (poista siemenet ensin), paprika, punasipuli ja avocado. Purista avocadoviipaleille vähän sitruunaa ja mausta niitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Jos oikein haluat hifistellä, poista appelsiineista kalvot (täältä löytyy hyvä ohje).

Kasaa aineksista salaatti joko isoon tarjoilukulhoon tai suoraan annoksiksi lautaselle. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Kiitos Katja kivasta reseptistä! Salaatti heitti minut aikamatkalle tulevaan kesään; voin vain kuvitella kuinka hyvää tämä on varhaisperunoista ja itse savustetusta lohesta tehtynä.

Talvilomaa on vielä pari päivää jäljellä, vaikka meillä Nuoriherra ei kyllä laske viikonloppuja kuuluviksi lomaan :) Ajatellaan me aikuiset kuitenkin positiivisesti ja nautitaan kolmesta jäljellä olevasta lomapäivästä! Tai sitten ihan vaan lähestyvästä viikonlopusta!

Emma <3

SNICKERS-KAKKUSET Kalastajan vaimon tapaan

Moni varmaan tunnistaa sen jäätävän makeanhimon, joka välillä valtaa mielen! Silloin on ihan turha kuvitella, että pystyisi esim. "odottamaan 15 minuuttia" ja arvioimaan tilanteen uudestaan. Ei, joskus on vaan ihan pakko saada jotain makeaa ja minut ainakin tämä tunne valtaa tosi usein ruuan jälkeen. Tiedostan sen, että tätä pitäisi tarkkailla ja koittaa kiinnittää huomiota siihen, milloin tämä akuutti himo iskee; jollain tapaa se liittyy johonkin päivän aikana tehtyyn huonoon valintaan. Joko liian pitkään ateriaväliin tai liian vähäiseen proteiinin määrään jollain aterialla. Harvalla se varmaan iskee heti aamupalan jälkeen! Varsinkin niinä päivinä kun tuota makean halua ei tule, kannattaisi miettiä mitä on päivän aikana tullut tehtyä oikein ja koittaa noudattaa samaa mallia joka päivä.

Tätä syväanalyysiä odotellessa muokkasin Kalastajan vaimo -blogista aikoinaan nappaamaani reseptiä uuteen uskoon. Alkuperäinen ohje oli myös tosi hyvä, mutta siinä oli käytetty kermaa, jonka halusin jättää pois. En myöskään halunnut tehdä kakkua, vaan nykersin ohjeesta pieniä "kakkusia". En ole tehnyt raakasuklaata (tai muitakaan terveellisiä herkkuja) kovinkaan montaa kertaa ja yleensä lopputulos on ollut joko huono tai sitten tosi huono, joten tein varmuuden vuoksi aika pienen määrän. Tällä kertaa nameista tuli kuitenkin tosi hyviä! Eivät nämäkään tietenkään mitään terveysruokaa ole, mutta yksi tämmöinen kakkunen on taatusti terveellisempi vaihtoehto kuin suklaapatukka! Ja joku taika näissä on; minulle ainakin yksi tuntuu riittävän taltuttamaan sen hillittömän makeanhimon!

Ohjeesta tulee n. 20 kpl, kun teet kakkuset läpimitaltaan 4 cm:n paperivuokiin. Olen ostanut tuon kokoisia vuokia Ikeasta pari vuotta sitten joulun alla, en ole ihan varma löytyykö tuota kokoa kauppojen perusvalikoimasta. Voit toki käyttää pieniä muffinsivuokia, tällöin kappalemäärä on luonnollisesti vähän pienempi.

SNICKERS-KAKKUSET Kalastajan vaimon tapaan

Pohjamassa:

60 g suolapähkinöitä (+ vähän koristeeksi)

25 g kaurahiutaleita

4 mehukasta taatelia (jos käytät kuivattuja, anna liota vedessä hetken aikaa)

2 rkl vettä

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Täytä paperivuoat noin puoleenväliin ja painele tasaiseksi.

Rouhi pari rkl suolapähkinöitä veitsellä karkeaksi rouheeksi koristelua varten.

Suklaamassa:

30 g kaakaovoita

50 g sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 rkl kookosöljyä

3 rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa)

1 reilu rkl sokeroimatonta maapähkinävoita

pieni ripaus suolaa

Sulata kaakaovoi, kookosöljy ja vaahterasiirappi vesihauteessa. Lisää kaakaojauhe ja maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi tahnaksi, lisää hitunen suolaa. Tarkista maku - jos haluat, lisää vähän siirappia.

Lisää suklaamassaa paperivuokiin ja ripottele suolapähkinärouhetta namien pinnalle. Anna jähmettyä pakkasessa. Säilytä kakkusia pakastimessa ja anna sulaa pari minuuttia ennen nauttimista.

Onko teillä jotain hyviä, terveellisiä namireseptejä?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Emma <3

HOTELLIYÖ HAMINASSA

Yhteistyössä SpaHotel Haminan kanssa.

Kuva täältä

Silloin kun emme lähde lomalla pidempään reissuun, pyrimme yleensä kuitenkin tekemään pikkuvisiitin johonkin. Yksikin hotelliyö irrottaa arjesta kivasti ja tuntuu lomalta. Valitsemme kohteen usein sen mukaan, että siellä ei ole aikaisemmin käyty ja mikäli mahdollista, hotellissa pitäisi olla uima-allas. Tällä lomalla saimme mahdollisuuden yöpyä edullisesti perhehuoneessa SpaHotel Haminassa.

Hotelli sijaitsee aivan Haminan keskustassa ja se osoittautui miellyttäväksi perhehotelliksi. Huoneita on 31 ja yleisilme on siisti ja tunnelmallinen. Perhehuone koostui kahdesta huoneesta ja tilavasta ikkunallisesta kylpyhuoneesta. Kiva lisä huoneessa oli kunnollinen jääkaappi, jota tosin emme lyhyen vierailun aikana tarvinneet, mutta jos on liikkeellä lasten kanssa useamman päivän, on hyvä, että eväitä pystyy säilyttämään kylmässä.

Kaikkien huoneiden hintaan kuuluu vapaa pääsy uudelle kuntosalille ja saunaosastolle, sekä kylpyläosastolle. Käytännössä kylpylä on kadun toisella puolella sijaitseva Haminan uima-halli, jonne pääsee kulkemaan hotellin 3.kerroksesta "siltaa" pitkin. Huoneissa oli kylpytakit ja tohvelit, joten käynti hallille sujui helposti. Uima-halli on valmistunut keväällä 2014 ja sen kyllä huomasi; halli on valoisa, avara ja todella siisti. 25 metrin uima-altaan lisäksi löytyy lasten allas, monitoimiallas ja iso poreallas. Kuntosalilla emme käyneet (laiskimukset!), hallissa pulikointi riitti rentoutumiskeinoksi lumimyräkässä ajetun matkan jälkeen.

Kuva täältä

Kuva täältä

Hamina on tyypillinen talviaikaan uinuva pikkukaupunki, jonka ravintolatarjonta on hyvin vähäistä. Kaupungin nettisivujen mukaan kesällä kaupungista löytyy useita mielenkiintoiselta vaikuttavia kesäravintoloita, mutta näin talviaikaan oikeastaan ainoa "parempi" ravintola on hotellin yhteydessä oleva Kamu!. Hyvä, että houkutusta lähteä hotellilta muualle ei ollut, koska Kamu! osoittautui todella hyväksi valinnaksi. Sisustus oli moderni, mutta kuitenkin viihtyisä ja tunnelmallinen ja koska ruokailimme suhteellisen aikaisin, tilaa oli mukavasti. Myöhemmin ravintola alkoi täyttymään, joten se on selvästi suosittu paikallisten keskuudessa. Eikä ihme, ruoka oli todella maukasta ja palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä. Hurmaava pieni yksityiskohta on se, että osa ravintolan tarjoilijoista on lievästi kehitysvammaisia. Tämä on mielestäni todella hieno asia ja arvostan korkealle tällaista erilaisuuden hyväksymistä. Varsinaista tarjoilijaamme avustanut nuori nainen oli miellyttävä, kohtelias ja erittäin huolellinen työssään.

Ruokalista oli sopivan lyhyt (mielestäni pienessä ravintolassa on aivan tarpeetonta tarjota kymmeniä eri ruokalajeja) ja ravintola käyttää lähialueen pientuottajien tarjontaa annoksissaan. Lasten lista oli melko suppea ja suhteellisen tyypillinen, mutta siinä ei onneksi kuitenkaan ollut perinteisiä nauravia nakkeja (jotka saavat minut yleensä raivon valtaan - miksei lapsillekin tarjota ravintolassa oikeaa ruokaa?), vaan ihan kunnollisia annoksia. Nuoriherra söi lohta ja perunamuusia ja oli annokseen hyvin tyytyväinen. Aikuisten Sienestäjän sulopossu ja Naapurin maalaiskana vuohenjuustolla olivat todella maukkaat ja selvästi laadukkaista raaka-aineista valmistetut. Asia, mihin minä kiinnitän ravintola-annoksissa aina huomiota on kasvisten laatu, en voi sietää veteliä pakastevihanneksia ja niitä ei todellakaan näissä annoksissa oltu käytetty.

Jälkiruuaksi oli valittavissa Pappagallon jäätelöitä ja sorbetteja sekä ihana suussa sulava Suklaasoufflé, joka oli suuri sellainen kuin sen pitääkin olla; pinnalta kypsän kakkumainen ja sisältä kuumaa suklaata valuva ihanuus. Ihan täydellistä! Ravintolaan kannattaa ehdottomasti mennä syömään Haminan vierailun yhteydessä.

Aamupala tarjoiltiin Kamu!:n puolella ja myös se oli todella hyvä. Pienen hotellin aamupala ei voikaan olla ylenpalttisen monipuolinen, mutta tarjolla oli kaikki mitä hyvältä aamupalalta voi odottaa. Kiva lisä tavalliseen tarjontaan oli paneroitu kala ja jälkiruokapöydän vispipuuro. Huomaan vähän arastelevani kameran kanssa heilumista ihmisjoukossa, joten en kuvannut aamulla kuin osan omista lautasistamme.

Talven ehkä tähän asti pahin lumimyräkkä iski juuri vierailumme aikana, joten Haminaan tutustuimme lähinnä auton ikkunasta kurkkien. Keli ei todellakaan houkutellut ulkoiluun (eikä valokuvaamiseen), joten kaupungin hieno vanha keskusta jäi näkemättä. Haminaan täytyy ehdottomasti palata uudestaan kesällä ja myös silloin yövymme varmasti SpaHotel Haminassa!

ELLAN COLESLAW

 
Nyt kuulkaa löytyi semmoinen ohje, että oksat pois!! Mistä muuten tulee sanonta "oksat pois"? Coleslaw eli amerikkalainen kaalisalaatti on lisuke, josta tavallaan tykkään, mutta joka kuitenkin kerta toisensa jälkeen on majoneesikastikkeen takia vähän turhan äklö. Sitä aina tekisi mieli ottaa iso kasa lautaselle, mutta vaikka kastikkeen olisi tehnyt kuinka kevyeksi (eli lisännyt siihen kermaviiliä), niin kauhean paljon en sitä pysty syömään. Kaaliraaste-pohjainen salaatti on tosi hyvää, mutta jonkun kastikkeen siihen kuitenkin kaipaan ja usein lorautan joukkoon ihan yksinkertaisesti vähän hyvää oliiviöljyä ja ripauksen suolaa ja mustapippuria. Kaaliahan olisi järkevä syödä talvella tuontisalaattien sijaan ja kesällä varhaiskaali kuuluu ehdottomiin kausiherkkuihin.

Tilasin Ella Woodwarin uutuuden Deliciously Ella Every Day (vaikka edellinenkin kirja on vielä läpikokkaamatta...) ja heti kirjan alkuosasta (s. 78) pisti silmään tämä terveellinen versio coleslaw-salaatista. Suosittelen kokeilemaan! Aloin heti odottamaan kesää, ihanaa varhaiskaalia ja grilliherkkuja - tämä lisuke toimii varmasti kesällä parhaiten. Me söimme sitä lohen kanssa ja voin vain kuvitella, kuinka ihanaa tämä on kesällä vasta savustetun lohen kanssa! Taas kerran muokkasin reseptiä ihan pikkaisen eli lisäsin vähän suolaa, pippuria ja chiliä.

Ainoa "hankaluus" reseptissä on muistaa laittaa cashew-pähkinät likoamaan ajoissa. Minä tein sen aamulla töihin lähtiessäni, joten pieni ennakointi on tarpeen tätä lisuketta tehdessä. Pähkinöiden pitää olla riittävän lionneita, jotta kastikkeesta tulee sileää. Tarvitset myös hyvän tehosekoittimen, toki sauvasekoitinkin saattaa toimia (kerrothan miten kävi, jos kokeilit). Tehokas blenderi on sijoitus, johon suosittelen satsaamaan. Siitä on niin iso apu keittiössä, että itse en ainakaan pärjäisi ilman sitä. VitaMix olisi tietenkin unelmien laite, mutta lottovoittoa odotellessa oma uskollinen Kenwoodini on aivan riittävä. Se on ollut minulla käytössä noin kolme vuotta päivittäin ja on edelleen ihan supertehokas.

Ellan coleslaw 

100 g cashew-pähkinöitä

1 dl oliiviöljyä 

1 rkl vaahterasiirappia (hunajakin varmaan käy)

1 rkl tahinia

yhden sitruunan mehu

1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 dl vettä

ripaus suolaa ja mustapippuria

pienenpieni ripaus chilihiutaleita 

Liota pähkinöitä vähintään 4 tuntia. Kaada vesi pois ja huuhtaise pähkinät.

Sekoita kaikki aineet blenderissä sileäksi "majoneesimaiseksi" tahnaksi.

Ei oo vaikeeta, ei! Tuosta määrästä tulee n. 3-4 dl. Laitoin kastikkeen purkkiin ja jääkaappiin yön yli. Huomioi, että se jähmettyy kylmässä, joten ota se lämpimään vähän ennen käyttöä. Itse lusikoin sitä pikkukippoon odottamaan salaatin valmistumista, jotta koko määrää ei tarvitse "lämmittää". Ei tuo kauhean herkästi pilaantuvaa varmaan ole, mutta kylmäketju on hyvä pitää aina katkeamattomana. Suikaloin meille sopivan määrän kaalia ja porkkanaa ja sekoitin kastiketta joukkoon vähän kerrallaan, kunnes sitä oli sopivasti.

Tajusin jo heti reseptiä lukiessa, että tuo on hyvää, mutta en osannut arvata kuinka hyvää!!! Olisin voinut lusikoida - tai no okei, lusikoin - sitä suoraan purkista :) Toimii varmasti kaikkien mahdollisten salaattien kanssa ja esim. välipala-dippinä pilkottujen juuresten kanssa. Tai kastikkeena kasvispihvien kanssa. Tai hampurilaisen välissä. En oikein osaa keksiä, mihin tuo ei sopisi! Ja mikä parasta, kastike on terveellistä. Saan nykyjään ihan suunnatonta tyydytystä syödessäni hyvää ja terveellistä - ajatus siitä, että tämä ei ole haitaksi elimistölleni saa minut suorastaan hykertelemään.

Mutta nyt hykerrellään viikonloppua ja alkanutta talvilomaa. Karkaamme viikonloppuna lyhyelle minilomalle, josta kirjoitan ensi viikolla tarkemmin. Lomaviikon vietämme ihan kotioloissa ja minulla on vakaa tarkoitus syöttää perheen miesväelle pelkkää kasvisruokaa koko viikon ajan! Isompi on ajatuksesta ihan innoissaan, pienemmälle ei ole vielä kerrottu :) Kirjoitan viikon ruuista tietenkin blogiin ja jossain vaiheessa tulee myös ensimmäinen ruokablokki-juttu (lue täältä, mistä siinä on kyse).

Nyt oikein ihanaa viikonlopun alkua kaikille!!

Emma <3

KEITTIÖN IHME

...ja muita ylisanoja :) Mahtipontinen otsikko syntyi siitä ajatuksesta, mikä minut valtaa keittössä tosi usein; kuinka arkisista ja yksinkertaisista - joskus jopa tylsistä - raaka-aineista voikaan syntyä niin älyttömän hyviä ruokia. Ja usein ihan sattumalta.

Tällä kertaa valokeilassa paistattelee, uskokaa tai älkää, tonnikala! Tuo 90-luvulla opiskelleiden pääasiallinen proteiinin lähde. Jostain syystä en muista opiskeluaikojen ruoka-aineista mitään muuta kuin tonnikalan, vaikka olen ihan taatusti syönyt ja kokannut silloin muutakin. Opintoni kestivät niin pitkään, että jos olisin syönyt pelkkää tonnaria, maailman tonnikalakannat olisi kalastettu sukupuuttoon jo aikaa sitten :) Olisi hauska hypätä aikakoneeseen ja nähdä, mitä Emma teki ruuaksi tavallisena keskiviikkoiltana pienessä (ja voi, niin ihanassa) 17,8 neliön yksiössään. Oli muuten makein kämppä, missä olen koskaan asunut, varsinainen tilaihme! Vaikka kuinka pinnistelen ja ponnistelen, muistan vain reissumies-leivän, jonka päällä oli tonnikalaa ja tomaattisiivuja.

Mutta taas kerran, asiaan. Nämä tonnikalapihvit syntyivät taas siinä "en jaksa tänään käydä kaupassa" -tilanteessa hektisen työpäivän päätteeksi. Minun pelastukseni on ruokakomero, jonka turvin pieni perheemme pärjäisi mistä tahansa useita kuukausia kestävästä globaalista kriisistä. Varustelutaso on hyvä monestakin eri syystä. Asumme sen verran syrjässä, että meiltä ei noin vain kipaista lähi-Siwaan hakemaan reseptistä puuttuvia aineksia. Toisekseen, pakko myöntää, olen hamsteri luonteeltani ja nautin ruokakaappini lukemattomista täysistä purkeista, purnukoista, tölkeistä ja paketeista. Kolmaskin syy löytyy, mutta se on vähän synkkä, joten en ala sitä tänne avaamaan (ellei joku välttämättä halua kuulla). Siihen liittyviä avainsanoja ovat mm. energiakriisi ja pandemia...

Tonnikalapihvit
(n. 10 kpl)

2 prk tonnikalaa paloina öljyssä (muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä MSC-merkittyä tonnikalaa!)

2 keitettyä perunaa

2 munaa

1/2 dl korppujauhoja

 1 dl juustoraastetta

1/2 pieni purkki kapriksia pieneksi silputtuna (jos et tykkää, älä käytä)

1/2 puntti tilliä pieneksi silputtuna 

pari rkl sitruunanmehua

pieni kourallinen basilikaa pieneksi silputtuna

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 

Valuta tonnikala hyvin ja muusaa perunat. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi ja tarkista maku.

Muotoile massasta pihvejä tai pyöryköitä ja paista niitä leivinpaperilla vuoratulla pellilla n. 40 min. Käännä paistamisen puolessa välissä.

Tarjoa pihvit perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera. Lisäksi tarjolla oli porkkanoita, jotka oli valmistettua uunissa (ohje täältä). Porkkanoiden mausteena oli perinteisesti kuivattua rakuunaa (jonka tuoksu muuten on ihan taivaaaaaallllinen!!!). Tonnikalapihvit olivat tosi hyviä myös kylmänä seuraavana päivänä (vinkvink lounaseväiden valmistajat).

Jatkossa voit kokeilla pihvien mausteeksi erilaisia mausteita; mitä jos lisäisin chiliä? Tai entäpä vaikka currya ja jeeraa... Voisiko nämä maustaa italialaisittain isolla kourallisella yrttejä ja vaikka pienellä määrällä silputtua aurinkokuivattua tomaattia? Muista - keittiössä sinua rajoittaa ainoastaan oma mielikuvituksesi!

Huh, pari päivää vielä ja sitten alkaa hiihtoloma. Tai viralliselta nimeltäänhän se on nykyjään talviloma, mutta kyllä minä aina puhun hiihtolomasta :) Meillä on tiedossa ihan kotiloma lukuun ottamatta pientä mukavaa arjesta karkuun pääsyä, mutta siitä enemmän sitten myöhemmin!

Onko teillä jotain kivoja suunnitelmia hiihtotalvilomalle?

Emma <3

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JA ARVONNAN VOITTAJA

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni! Olette minulle vielä ihan uusia tuttavuuksia, mutta toivon, että tulemme toisillemme tutuiksi seuraavien kuukausien (ja vuosien!) aikana.

Kuva täältä

Arvonnassa ei ollut vielä kovinkaan montaa osallistujaa, mutta itse arvonta oli minulle silti huippujännittävä :) Olihan se ensimmäinen laatuaan! Tarkoitukseni on ilahduttaa teitä jatkossakin aina silloin tällöin kirja-arvonnoilla. Arvonta suoritettiin ihan perinteisellä käsipelillä; kirjoitin kaikkien osallistuneiden nimet lapulle ja Nuoriherra suoritti tuiki tärkeän nosta voittajan nimi -tehtävän.

Brunssi-kirjan voitti Anu, paljon onnea Sinulle! Laitathan minulle osoitetietosi sähköpostiin harkittuherkku(at)hotmail.fi, niin laitan kirjan postiin heti alkuviikosta.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava päivä!

Emma <3

ARVOSTELUA JA AVAUTUMISTA

Varoituksen sana: nyt tulee piiiiiitkä teksti, jonka punaisesta langasta en ole itsekään ihan varma. Koita kuitenkin sinnitellä loppuun asti, ainakin ajatuksena on saada joukkoon muutama fiksukin ajatus! Ja lopussa myös pieni paljastus blogin tulevaisuudesta... tai oikeastaan siihen liittyvä kysymys, johon toivon teiltä lukijoilta vastauksia. Kuvat eivät (kai) liity juttuun mitenkään, mutta teksti näytti esikatselussa kovin ankealta ilman yhtäkään kuvaa!

Helppo hedelmäsalaatti

Minä kuulun siihen (yltiö)positiivisten ihmisen joukkoon, jotka harvoin valittavat mistään. Toki minäkin keksin murinan aiheita lähes päivittäin, mutta en jaksa sitä yleensä kovin pitkään ja - ainakin mielestäni - aihe on yleensä suht "pätevä". Pyrin siis siihen, että en valittaisi turhaan, pelkästä valittamisen ilosta. Tämä johtuu tietenkin ihan perusluonteestani, mutta myös siitä, että negatiivisuus vie niin paljon voimaa elämästä. Niinä päivinä kun itse "herään väärällä jalalla", olen jo aamupäivällä henkisesti täysin puhki. Negatiiviset ajatukset samentavat päivän ja ajatukset ja mikä pahinta, leviävät yleensä myös lähipiiriin. Tätä jos mitä inhoan yli kaiken, joten huonoina päivinä yritänkin olla mahdollisimman hiljaa. En ymmärrä sitä, miksi minun pitäisi pilata oman päiväni lisäksi vielä jonkun toisenkin päivä! Se ei suinkaan paranna omaa oloani, vaan tekee siitä entistä kurjemman.

Tällä alustuksella pahoittelen jo nyt valmiiksi tämän tekstin mupinaa. Yritän kääntää sen mahdollisimman pian pois negatiivisesta, mutta en saa tätä aihetta käsiteltyä valittamatta ensin hiukan.

Kyse on - kuinkas muuten - ruuasta. Jonka pitäisi olla positiivinen asia meille kaikille. Kiitollisuuskorttikin pitää vetää esille tässä yhteydessä; me kuulumme siihen pienen vähemmistöön maailmassa, jolla on ruokaa yllin kyllin ja silti me tuhlaamme sitä, heitämme sitä pois, emme arvosta sitä ja valitamme siitä. Noin niin kuin yleistettynä - kaikki eivät tietenkään käyttäydy näin. Mutta jokainen varmasti syyllistyy edes pienessä mittakaavassa johonkin näistä, ainakin välillä.

En lähde tietenkään moittimaan niitä, joille ruuan laittaminen ei ole helppoa tai niitä, jotka kokevat sen ahdistavana velvollisuutena. Päinvastoin, tämän bloginkin alkuperäinen ajatus on ollut koittaa auttaa niitä, joille keittiössä puuhailu ei ole yhtä rentouttavaa touhua kuin minulle. Ja nyt sitten alkaa se pieni valitusvirsi tästä aiheesta...

Meidän perheen arjen pelastaja: jauheliha-makaronipöperö

Arkea "helpottavia" keittokirjoja on kirjoitettu vaikka kuinka monta. En tietenkään ole lukenut niistä läheskään kaikkia, joten jos nyt olen täysin väärässä, korjatkaa minua. Kuitenkin kaikki ne kirjat, jotka minun käsieni läpi ovat kulkeneet, ovat syyllistyneet samaan virheeseen: ratkaisusta on tehty ihan yhtä monimutkainen asia kuin mitä alkuperäinen ongelmakin on! Kaksi varmasti yleisintä arkeen liittyvää ongelmaa ovat 1) en keksi mitä ruokaa tekisin tänään ja 2) en jaksa/ehdi/saa aikaiseksi tehdä ruokaa tänään. Varsinkin jälkimmäinen on mielestäni se kohderyhmä, joille kirjat pitäisi suunnata. Palaan tähän kohta.

Ykkönen on ongelma lähes kaikille ainakin välillä ja sen saa ratkaistua parilla aika helpolla niksillä. Yksi on kirjoittaa lompakkoon tai kännykkään lista vaikkapa 20 helposta ja nopeasta perheen suosikkiruuasta ja kaivaa lista esiin sinä torstai-iltapäivänä kun seisot kaupassa ja sinusta tuntuu siltä, että päässäsi ei ole yhtäkään ideaa. Ei sitten niin yhtäkään. Heh, kuinka moni on kokenut tämän? Toinen, ihan yhtä helppo niksi on pitää pakastin jatkuvasti täynnä (ja järjestyksessä). Ihanteellista olisi, että näinä black out -päivinä voisit vain rauhallisesti todeta "ok, ostan van sen maitolitran ja omenat, menen kotiin ja sulatan pakkasesta ruuan". Ihan sama, vaikka jokainen perheenjäsen söisi tämmöisenä päivänä eri ruokaa, kunhan sitä ruokaa löytyy ja pakastimen sisältö saadaan myös säännöllisesti kiertoon. Kaivoin muuten juuri viime viikolla pakastimesta esiin rasian, jonka olin mielestäni nimikoinut hyvinkin järkevästi: "vähän outoa, kannattaa maustaa lisää, ei Nuorelleherralle"... Öööh... Vielä kun kannen alta pilkisti paksun jäähilekerroksen peittämä harmahtava mössö, kävi kieltämättä mielessä ajatus "jepjep, meikäläinen, varsinainen keittiöguru..." :)

Ahvenfileitä ja kanttarelleja - ihan parasta!!!

Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen eli "en jaksa/ehdi/saa aikaiseksi tehdä ruokaa tänään" -ihmisiin. Me kaikki kuulumme tähän ryhmään välillä, aina ei vaan ehdi tai huvita. Mutta on myös paljon niitä, jotka ajattelevat aina näin, joka päivä. Juuri heitä minä haluaisin auttaa ja juuri heitä varmasti on ajateltu silloin, kun "neljän viikon valmiit ruokalistat" -kirjoja kirjoitetaan. Tai jopa "ruokalista vuoden jokaiselle viikolle". Koska en ole itse vielä kirjoittanut kirjaa, on tietenkin aika rohkeaa lähteä arvostelemaan näitä kirjoja... kaiken uhalla teen sen kuitenkin.

Kirjoitin aikaisemmin täällä siitä, että järkevä ruuanlaitto rakentuu kolmen peruspilarin ympärille: suunnitelmallisuus, maalaisjärki ja yksinkertaisuus. Ihanteellista tietenkin olisi, että tähän yhdistyisi myös rakkaus ja intohimo ruuanlaittoa kohtaan, mutta niitä kahta ei voi pakottaa eikä oppia. Kolme ensimmäistä sen sijaan voi. Näissä kirjoissa, joita tässä nyt häpeämättömästi arvostelen, on tyystin unohdettua maalaisjärki ja yksinkertaisuus!

En voi ymmärtää sitä, että viikon ruokalista näyttää esim. tältä (ja tämä on nyt vedetty ihan hatusta, ei kopioitu suoraan mistään kirjasta): jauhelihakeitto, thaimaalainen tofu-muhennos, kikherne-makaronilaatikko, hernekeitto, tonnikalapihvit ja perunamuusi, kasvispasteijat, yrttimarinoitu kokonainen broileri. Ja ensi viikolla taas sama meininki. Juu, on monipuolista ja vaihtelevaa ja mielikuvituksellista... Mutta jos olet uupunut, kiireinen ja jo lähtökohtaisesti ruuanlaittoon hieman negatiivisesti suhtautuva henkilö, on vaikea kuvitella, että tällainen lista auttaisi sinua. Valtava homma joka päivä, aineksissa ei ole minkäänlaista yhdistävää tekijää, edellisen päivän tähteitä ei pysty hyödyntämään seuraavana päivänä jne. Puhumattakaan siitä taistelusta, mikä thaimaalaisen tofu-muhennoksen tunkeminen alas lasten kurkusta suurimassa osassa perheitä tarvitaan!

Lihapullat ja pasta maistuvat aina!

Minulla oli ujona ajatuksena tätä blogia aloittaessani ruveta kehittelemään kahden ja kolmen päivän "ruokablokkeja". Eli ohjeita siitä, kuinka teet kerralla kahden tai kolmen päivän ruuat samasta perusraaka-aineesta niin, että lopputulos kuitenkin on vaihteleva. Ja tähän sisältyisi päivällisten lisäksi myös töihin mukaan otettavat lounaseväät. Olen itse yleensä haluton syömään samaa ruokaa edes kahta päivää peräkkäin, mutta esim. kanasta, jauhelihasta tai lohesta pystyy helposti valmistamaan kolme ruokalajia, jotka eroavat toisistaan riittävästi. Raaka-aineiden määrä on kuitenkin tällä taktiikalla aika suppea, ruokahävikki on minimaalinen ja jos ohjeistus on laadittu niin, että pystyt tekemään monta asiaa samanaikaisesti, arki helpottuu aika lailla.

Minä itse kavahdan koko viikon valmiita suunnitelmia. Toki, ne ovat todella järkeviä ja arkea helpottavia, mutta itse suhtaudun syömiseen ja ruokaan niin intohimoisesti, että minua ahdistaa ajatus siitä, että "tiedän" jo maanantaina mitä minun pitäisi syödä torstaina. Mitä jos en haluakaan torstaina makaronilaatikkoa??? Näistä kahden ja kolmen päivän kokonaisuuksista pystyisi rakentamaan ruokaviikon helposti ja myös muuttamaan suunnitelmia lennosta, jos siltä tuntuu.

Ugh, olen puhunut! Jaksoikohan kukaan tänne asti...? Mietin kovasti, että jätänkö tämän tekstin lepäämään ja odottamaan parempaa jäsentelyä, mutta päätin julkaista tämän nyt ihan tämmöisenään. Olihan otsikossakin jo mainittu "avautumista" :)

Kukkia kaikille, jotka jaksoivat loppuun asti :)

Miten on, miltä teistä tuntuisi ajatus siitä, että alkaisin kehitellä tänne blogiin välillä tuollaisia 2-3 päivän rysäyksiä? Löytyisikö näille jutuille lukijoita? Tiedän itse kokemuksesta, että blogiin kommentoiminen tuntuu välillä työläältä, mutta nyt olisi kiva, jos jaksaisit vastata. Edes lyhyesti "kyllä" tai "ei"!

Kiitos ja anteeksi :)

Emma <3

p.s. edelleen muistuttelen ystävänpäiväarvonnasta!

PERJANTAIN KASVISPIHVIT

Kasvispihveissä on jotain samaa kuin lihapullissa - ne ovat lohturuokaa! Maistuvat arkena ja viikonloppuna, kesällä ja talvella. Yritin muistella, että olenko joskus tehnyt pahoja kasvipihvejä - ei, en ainakaan muista. Muulla tavoin epäonnistuneita (lue: hajonneita) versioita on tullut vaikka kuinka monta kertaa, mutta maku on yleensä aina ollut hyvä. Niitä voi syödä sellaisenaan salaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa tai sitten tarjota ne keitetyn kukkakaalin, perunamuusin, couscousin tai vaikkapa kikherne-bataatti-fetasalaatin kanssa. Pihvit ovat hyviä niin kylmänä kuin kuumanakin. Täydellistä ruokaa siis...

...paitsi, että niiden tekemiseen liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, ne ovat suhteellisen suuritöisiä ja toisekseen, ne tuppaavat hajoamaan helposti. Ensimmäinen ongelma ratkeaa siten, että pihvejä kannattaa tehtailla iso määrä kerrallaan silloin kun hommaan ryhtyy ja niiden kypsentäminen uunissa vähentää työvaiheita. Hajoamiseen ei ole muuta ratkaisua kuin laittaa onnistuneen version resepti varmaan talteen ja noudattaa sitä jatkossakin. Piti taas saada jääkaapin vihanneslokeroa tyhjennettyä, joten otin riskin kokeilemalla uutta reseptiä - kannatti, nämä onnistuivat oikein hyvin! Yksi hyvä ohje on Hernerouhe-porkkanapihvit, ohje löytyy Millettin sivuilta.

Idea ujuttaa kasvismassan joukkoon linssien lisäksi kaurahiutaleita on jäänyt mieleeni jostain blogista. Mutta en kuollaksenikaan muista mistä olen sen lukenut, joten anteeksipyyntöni Sinulle viisas kokki, joka keksit tämän idean!! Tarkoitukseni ei ole pölliä ideaasi, vaan nöyrästi myönnän, että en ole itse sitä keksinyt. Jos satut lukemaan tämän tekstin (tai jos joku lukija muistaa nähneensä alkuperäisen ohjeen), niin ilmoittauduthan, jotta saan kiittää Sinua ihan julkisesti! Tämä oli nimittäin nerokas tapa saada kasvispihveihin kiinteyttä ja kivaa rakennetta. Kaurasta muuten tuli mieleen, että odotan nyhtökauran saapumista kauppoihin kuin kuuta nousevaa. Minulla on semmoinen kutina, että se tulee räjäyttämään potin monellakin tapaa. On tosi hienoa, että ekologinen ja kotimainen tuote vaikuttaa noin erinomaiselta!

Kauralla höystetyt linssi-kasvispihvit 
(15 - 18 kpl)

2 dl punaisia linssejä

1,5 dl kaurahiutaleita

1 sipuli

pari valkosipulin kynttä

3 porkkanaa

1 parsakaalin kukinto varsineen

6 - 8 aurinkokuivattua tomaattia

2 kananmunaa
soijaa, sokeria

oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

paprikajauhetta, chili-jauhetta, kurkumaa, Garam Masala-mausteseosta (kutakin vajaa tl)

Keitä linssit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Ei yhtään haittaa, vaikka menevät mössöksi. Valuta kypsät linssit siivilässä.

Pilko sipuli, raasta valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä pienellä lämmöllä, kunnes ovat kypsiä. Lisää paistamisen puolessa välissä n. rkl soijaa ja sokeria (tämä kannattaa tehdä aina, sipuleista tulee näin ihanan makeita!). Kuori porkkanat ja parsakaalin varsi, pilko parsakaalin kukinto pienemmiksi paloiksi. Raasta porkkanat ja parsakaalin varsi joko käsipelillä tai monitoimikoneella.

Yhdistä sipulit, kaikki kasvikset, aurinkokuivatut tomaatit ja linssit ja jauha ne monitoimikoneella massaksi. Jätä sen verran sattumia kun haluat, minä tein tällä kertaa aika tasaisen massan. Lisää loraus öljyä, munat ja mausteet. Sekoita lopuksi joukkoon kaurahiutaleet, hurauta vielä kertaalleen ja laita massa tekeytymään jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.

Maista massaa ja arvioi suolan ja muiden mausteiden määrä. Jos et ole varma, koepaista pieni nokare pannulla. Tämä vaihe on tärkeä, mausteita pitää olla niin, että pihvit myös maistuvat joltain :)

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä leivinpaperille ohut kerros oliiviöljyä (lorauta paperille ja levitä talouspaperilla). Muotoile massasta käsin sopivan kokoisia pihvejä ja laita ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Massa on melko löysää! Kypsennä uunissa n. 20 min, käännä sen jälkeen ja jatka kypsentämistä vielä 20 min. Jos ne alkavat saada liikaa väriä, laske uunin lämpötilaa. Nauti salaatin, tuoreen patongin ja kermaviili-tahinikastikkeen kanssa.

Kermaviili-tahinikastike

purkki kermaviiliä

3 rkl tahinia

2 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia

pari rkl sitruunanmehua

suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

silputtuja yrttejä maun mukaan

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

Olen vannoutunut Italialaisten viinien ystävä ja kuvassa näkyvä Zensa Rosso on tosi hyvä kympin luomuviini. Apua, minulla ei muuten ole mitään käsitystä kuuluuko viinin nimen mainitseminen ja kuvaaminen hyviin blogitapoihin!! Kertokaa - saako näin tehdä vai teinkö nyt jonkun kammottavan blogirikoksen?

Muistathan huomisen ystävänpäiväarvonnan! Vielä ehdit osallistua täällä.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Emma <3