5 : 2 -murinaa

Ja ei, nyt kyse ei ole 5 : 2 -dieetistä, vaan omasta todella huonosta tavastani, joka aina ajoittain heijastelee hyvinvoinnin puolella. Vaikka olen täällä "paasannut" (?) terveellisistä elämäntavoista, ei se suinkaan tarkoita, että osaisin itse aina elää näiden oppien mukaan. Olen kiinnittänyt huomiota viimeisen vuoden ajan siihen, että itselläni viikko sujuu yleensä aina todella hyvin - suurin osa päivistä menee hyvinvoinnin suhteen plussan puolella. Mutta sitten koittaa viikonloppu...

Kuva täältä

Kirjoitin aikaisemmin 80/20 -periaatteesta täällä, jota kanatan ihan henkeen ja vereen ja noudatankin sitä aika tunnollisesti - arkisin. "Hyvinä" viikkoina mennään jopa 95/5 - linjalla eli päivät soljuvat hyviä valintoja tehden ja olo on mitä mainioin. Viikonloppuna minulla kuitenkin usein homma repsahtaa syystä tai toisesta ja sunnuntai-iltana olo on tukkoinen ja epämukava. Sitä toistuvasti kysyy itseltään miksi ihmeessä...? Eli noudatan 80/20 -periaatetta 5:2 -periaatteella (onpas nyt niin matemaattisen kuuloista, että!).

Olen tullut jo siihen ikään ja kokenut niin monta erilaista vaihetta omaan hyvinvointiin liittyen, että kyse ei varsinaisesti ole laihduttamisesta vaikka sille tarvetta olisikin. Yritän unohtaa kilojen kyttämisen ja keskittyä hyvinvointiin. Ja se tässä juuri mättääkin. Viikolla minulla on todella hyvä olla, mutta viikonlopun syömiset heilauttavat olon usein sinne tukalan puolelle. Aina näin ei käy, onneksi, mutta nyt esim. tämä mennyt viikonloppu meni ihan persiilleen (pardon my French...). Varsinaiset ateriat ovat (ainakin useimmiten) viikonloppunakin ihan ok, mutta sitten se kaikki muu... Minulla pahimmat kompastuskivet ovat ruokarytmin rikkoutuminen sekä leivän ja sokerin syöminen. Olen huomannut, että leipä vaan ei sovi minulle (vaikka uunituoretta leipää rakastankin), joten sen syöminen pitäisi pitää ihan minimissään. Satunnainen leipäpala ei haittaa ja tänään meillä esim. syödään illalla superherkullista "melkein minestrone" -keittoa (juu kyllä, teen siitä oman jutun) ja sen kanssa pitää ehdottomasti saada pala tuoretta ciabattaa. Mutta viikonloppuna leipää tulee syötyä molempina päivinä useita paloja. Samoin sokeria, lähinnä karkkia. Jälkiruoka perjantai- tai lauantai-illan vähän paremman ruuan jälkeen on ok, sitä harvemmin tulee syötyä liikaa, eikä siitä aiheudu minulle mitenkään huonoa oloa. Mutta syystä tai toisesta viikonloppuna tulee syötyä myös karkkia - äääh, ihan tyhmää!

Kuva täältä

Olen itse hyvin impulsiivinen ruuanlaittaja, enkä oikein pidä valmiista suunnitelmista, jotka usein koen kahlitsevina. Ajattelin aikaisemmin "miten voin tietää sunnuntaina, mitä minun tekee mieli syödä keskiviikkona?", enkä suunnitellut viikon ruokalistoja valmiiksi. Olen kuitenkin yrittänyt pikkuhiljaa opetella, koska tosiasia kuitenkin on, että valmiiksi suunniteltu lista helpottaa viikkoa, vähentää stressiä ja ruokahävikkiä ja pienentää kauppalaskua merkittävästi. Kun olen antanut itselleni "luvan" poiketa valmiista suunnitelmista jos fiilis on siihen pakottanut, eivät ne ole tuntuneet liian rajoittavilta. Olen kuitenkin tähän asti jättänyt viikonloput näiden valmiiden suunnitelmien ulkopuolelle, jotta "elämä olisi rennompaa"... No, eipä se niin kauhean rennolta tunnu sunnuntai-iltana, kun sokerin puputtaminen väsyttää, maha pömpöttää ja pörisee ja mielikin tuntuu vähän apealta tästä kaikesta johtuen!

Eli tähän on nyt tulossa muutos ja raporttiakin seuraa, kunhan saadaan ensimmäiset pari viikonloppua alta pois. Ja nyt kun olen sen näin julkisesti luvannut, en kehtaa tästä livetä :) Minulla on töissä meneillään todella helppo jakso ja parin viikon  kuluttua on talvilomakin, joten pystyn paneutumaan tähän "projektiin" vähän perusteellisemmin.

Kuva täältä

Että tämmöisiä mietteitä täällä maanantai-aamuna :) Käykö teille tällaista samanlaista viikko/viikonloppu -lipsumista? Onko kellään mitään hyviä vinkkejä tavan selättämiseen?

Emma <3