lauantai 30. joulukuuta 2017

VUODENVAIHTEEN MANTELITORTTU

No nyt on kuulkaa lomailtu! Joulu meni juuri niin pienesti kuin oli tarkoitettukin, vaikkakin ruokaa oli silti edelleen liikaa! Itselleni joulun maut eivät tänä vuonna olleet niin hyvää mieltä tuovia kuin yleensä, mitä vähän ihmettelin. Itse asiassa jo joulupäivänä olisin ollut valmis heivaamaan kaiken jouluruuan kompostiin (en sitä kuitenkaan tehnyt, älkää peljästykö) ja Tapanina räväytettiin oikein kunnolla ja syötiin kinkunjämien sijaan Tacoja!! Ja päätettiin, että tästä tuli uusi traditio, Tapanin Tacot! Suklaakaan ei ole maistunut entiseen malliin ja mun vaatekaapin jemmoista löytyy edelleen monta konvehtirasiaa. En oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä - heittää pois vai viedä vaikka loman jälkeen työpaikalle?




Joulun jälkeen olen ottanut just niin rennosti ja rötvästi, kuin pitääkin eli en ole tehnyt oikeastaan mitään. Eilen illallakin mietin, että mitäköhän tänään oikein tapahtui, kun tuntui siltä, että juuri olin herännyt ja sitten seuraavaksi olikin jo aika mennä nukkumaan! Ihan parasta! Mulla on yleensä paha taipumus tehdä tylsiä suunnitelmia loman varalle; että kunhan olen pari päivää lepäillyt, niin sitten ainakin siivoan jääkaapin ja järjestän ne kodinhoitohuoneen tasot (voisiko joku joskus mua muistuttaa, että tämä ihan oikeasti PITÄÄ tehdä jossain vaiheessa...). Harvemmin näitä tylsiä hommia jaksaa/viitsii kuitenkaan lomalla ruveta tekemään, joten seurauksena on huono omatunto, mikä on tietenkin ihan älytöntä! Tällä kertaa päätin, etten tee yhtään mitään ja siinä olen nyt onnistunut ihan 100% tehokkaasti. Olen nukkunut pitkään, jos siltä on tuntunut. Parina aamuna olen herännyt aikaisin ja ruvennut kirjoittamaan. Sitten on tietenkin pitänyt nukkua päiväunet, jotta päivän hereilläoloaika ei vaan pääse ylittymään 😊 Päivän ohjelmannumero on maksimissaan ollut kaupassa käynti ja kävelyreissu (vesisateessa, mutta so what). Iltaisin ollaan katsottu Star Wars -leffoja, jotta päästään ensi viikolla leffateatteriin katsomaan se uusin. Mä olen missannut ne kaikki kolme alkuperäistä silloin aikoinaan, joten on ollut ihan mahtava uppoutua niiden maailmaan. Olin ihan hurjan helpottunut, kun siitä Darth Vaderista kuitenkin löytyi hyvyyttä ja inhimillisyyttä! Hyvä voittaa aina ❤

Lomaa on vielä ihanasti jäljellä yli viikko, joten saattaa olla, että jotain vielä saan aikaiseksikin - tai sitten en ja jatkan tätä lörsöämistä loppuun asti. Ensi viikolle on kyllä sovittuna lapsen kanssa tuo leffareissu, HopLop -päivä ja ainakin yksi uimahallireissu, joten kyllä tässä sentään jotain tulee tapahtumaan. Mutta noitakaan ei ole laitettu kalenteriin, koska lapsi itse sanoi, että "ei äiti sovita mitään etukäteen, mennään sitten semmoisena päivänä, kun siltä tuntuu". Taisi olla loman tarpeessa hänkin!


Mutta hei, lupasin pakastinraivareiden jälkeen, että seuraavalla kerralla ruokaa! (Niin ja kaikille mahdollisesti huolestuneille, kaikki on nyt taas ihan ok ja pakastinkin on ehjä ja voi hyvin!) Lasketaanhan jälkiruokakin ruuaksi, eikö vaan? Meillä on tarkoitus viettää vuodenvaihde samalla pienesti -asenteella kuin joulukin, mutta aattoiltana varmasti kyllä tiedossa jotain kokkailua. Kerrankin päätin etukäteen testata jälkiruuan ja jaan sen tässä teillekin, niin ihana siitä tuli.

Täytyy sanoa, että on se Jamie Oliver vaan aikamoinen epeli! Olen aina tykännyt hänen tavastaan tehdä ruokaa ja suorastaan rakastanut kaikkia hänen keittokirjojaan (ja kröhöm, kuten arvata saattaa, multa löytyy melkein kaikki hyllystä...) Syksyllä silmäilin nopeasti kirjakaupassa hänen viimeisintä kirjaansa "5 aineksen ateriat" ja ajattelin ensin, että nyt ei nappaa. Olen yleensä aina pettynyt tämmöisiin parin aineksen reseptit -juttuihin, koska ne ovat joko a) todella tylsiä, tai sitten b) reseptin aikana paljastuu, että aineksia tarvitaan todellisuudessa kuitenkin 12 eli suurin osa pitää olla valmiina ruokakomerossa. Ei niin, että se olisi mulle ongelma, koska meidän ruokakomeron turvin selvittäisi mistä tahansa maailmanluokan katastrofista, mutta mua ihan periaatteen vuoksi ärsyttää ohjeet, joiden otsikko ei pidä paikkaansa. Mutta Jamie on onnistunut tässä(kin). Lainasin kirjan kirjastosta, koska ajattelin, että haluan kuitenkin silmäillä sen läpi ja hyvä että tein niin. Ruokakomerosta pitää löytyä vain suolaa, pippuria, öljyä ja punaviinietikkaa, kaikki muut reseptien raaka-aineet mahtuvat todellakin vain viiden aineksen listalle.


Ohjeet ovat ihanan simppeleitä, kuten Oliverin tyyliin kuuluukin. Välillä toki mennään helpolla eli raaka-aineissa saattaa yhtenä olla esim. valmista curry-tahnaa, mutta niin tällaisissa arkea helpottavissa ohjeissa pitääkin olla. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä alusta alkaen itse (kuten esim. tuon alla olevan ohjeen voitaikinaa), hulluksihan sitä tulee muuten! Olen vakaasti päättänyt ryhtyä kirjojen ostolakkoon vuoden 2018 puolella, mutta tämä oli kyllä ihan pakko vielä tilata... Joten saatte varmaan jatkossa ihan "oikeitakin" ruokaohjeita ko. kirjasta, mutta nyt siis jälkkäri.


Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, en ole erityinen leipuri. Ja että yksi lempikakuistani on superhelppo mantelikakku. Tässä ohjeessa yhdistyvät kaksi suosikkiani: helppous ja manteli. Alkuperäinen ohje on nimeltään "mantelileivos", mutta kyllä minä tämän nimesin heti mantelitortuksi.

Jamie Oliverin mantelitorttu

100 g kuorittuja manteleita
1 rkl kuohukermaa (+ ylimääräistä vaahdotettuna tarjoiluun jos haluat)
1 1/4 dl tomusokeria (+ ylimääräistä sirotteluun)
2 kananmunaa
375g kylmää voitaikinaa
ripaus suolaa

Esilämmitä uuni 220 asteeseen.

Jauha mantelit monitoimikoneessa hienoksi. Lisää kerma, tomusokeri, yksi muna ja ripaus suolaa ja anna ainesten sekoittua tasaiseksi massaksi.

Puolita taikina ja muotoile siitä kaksi ympyrää. Sirottele ympyröille vähän tomusokeria ja kaulitse molemmat leivinpaperin välissä alle 1/2 sentin paksuisiksi.

Laita yksi taikinaympyrä vuoratulle pellille ja levitä mantelitahna taikinan päälle. Jätä n. kaksi cm tyhjää reunoille ja laske toinen taikinaympyrä manteliseoksen päälle. Painele varovasti kaikki ilmakuplat pois ja sulje reunat haarukalla

Voitele pinta munalla ja tee halutessasi terävällä veitsellä kuvioita tortun pinnalle. Paista uunin alatasolla 12 - 15 minuuttia, kunnes torttu on kohonnut ja kullanruskea.

Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja sirottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

(Koska kaupassa ei ollut voitaikinaa, käytin lehtitaikinaa ja jäin miettimään, että ovatko ne sama asia? Osaako joku leivontaguru valaista mua tässä asiassa?)



Kuten huomaatte, en noudattanut (taaskaan) ohjetta kirjaimellisesti ja tein tortusta neliön muotoisen. Pelkäsin pakastinepisodin takia tähtien mahdollisesti olevan vieläkin siinä asemassa, että on parempi mennä sieltä mistä aita on matalin ja jättää ympyröiden kanssa taiteilu johonkin toiseen ajankohtaan. Kun oli kaulinkin kädessä, niin kannattaa näinä päivinä olla hyyyyvin varovainen...

Makuun muoto ei kuitenkaan vaikuta ja tätä torttua meinaan kyllä tosiaan tehdä aattoiltana uudestaan, niin ihanalta torttu maistui. Sen jälkeen meillä aloitetaan herkkulakko koko perheen voimin. Yleensä en totaalilakoista ja kieltäytymisistä perusta, mutta nyt on kyllä tarvetta irrottautua sokerista ihan täydellisesti. Omalle kohdalleni en ole asettanut mitään takarajaa lakolle, tarkoituksena on jatkaa sitä tammikuun jälkeenkin, kotioloissa ainakin. Uskon, että sokerilla on vaikutusta myös vaihdevuosioireiden selättämisessä, raporttia pukkaa sitten keväämmällä.

Mutta nyt toivotan teille kaikille ihanaa vuodenvaihdetta ja loistavaa alkavaa vuotta 2018! Olen ihan hurjan tyytyväinen siitä, että palasin syksyllä blogin pariin ja olen tätä kautta tutustunut niin moneen ihanaan lukijaan ja kirjoittajaan. Kiitos kommenteistanne, jokainen niistä on merkinnyt mulle tosi paljon. Ja myös te, joista en ole vielä kuullut mitään, kiitos myös teille, että käytte lukemassa. Olette tärkeitä ihan jokainen ❤

Jatketaan ensi vuoden puolella! Pus 💗

9 kommenttia:

  1. Tapanin tacot onkin ihan mahti-idis! Saatan lainata :).

    Ja toi "mennään sitten semmoisena päivänä, kun siltä tuntuu" on niin just sitä, mistä itsekin tykkään. Ahdistun aina, jos on joku ennalta sovittu meno jonain tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Olkoonkin, että olis joku kiva ja mieluinen, jota ensin voi odottaa pitkäänkin, mutta sitten kun se lähdön hetki lähenee, tulee joku ihme vastahanka, eikä just silloin huvitakaan yhtään, vaan tuntuu, että jäis vaan kaikkein mieluiten kotiin.

    Jamie Oliverista tykkään minäkin. Erityisesti siitä ohjelmasta, jossa opetti brittejä tekemään terveellistä pikaruokaa. Tai siis terveellistä ruokaa, joka syntyy muutamassa minuutissa.

    Mulla on täällä alottamista vaille valmiina porkkanakakku (en oo ikinä tehnyt) niistä porkkanan"jämistä", jotka slow juicer työnsi nätissä paketissa toisesta tuutista ulos samalla kun valutti mehua hanasta. Täytyykin alkaa toimeen än yy tee NYT :)

    Oikeastaan tuntuu ihan hitsin kivalta, että vuosi vaihtuu. Kaikkea hyvää täältä edelleenkin ja ihanaa loppulomaa <3

    PS. Tää on sulle varmasti ihan päivänselvää, mutta itse pääsin aikanaan helposti eroon sokerista, kun aloin aloittaa aamuni greippimehulla, joka sittemmin on vaihtunut sitruunaan. Ja aloin syömään luonnonjugurtin kanssa sokeroimattomia karpaloita tai puolukoita. Happamat maut vie sen makeanhimon niin nopeasti, ettei edes tajuakaan. Muistan, kuinka koitin silloin jonkun ajan päästä syödä tavallisen jugurtin, mutta se ei vaan kertakaikkiaan mennyt alas, kun tuntui, että se sokeri ihan juuttui kurkkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en ole ikinä tehnyt porkkanakakkua (!!!), vaikka se on mun mielestä yksi parhaista kakuista. Pitääkin laittaa listalle ja just noin, että hyödyntää ne mehustimen jämät. Jotenkin aina harmittaa heittää se mäski roskikseen, mutta en oikein ole keksinyt sille mitään käyttöä. Kerran laitoin smoothien sekaan, en todellakaan suosittele! Lopputulos oli kuitumössöä, jota ei meinannut saada nieltyä alas :D

      Hei, toi greippivinkki onkin hyvä! Oletko huomannut, että se aamun mehu vaikuttaisi vielä illallakin? Mun ei tee mieli makeaa aamuisin (en esim. koskaan syö sokeroituja jugurtteja), mutta se himo iskee yleensä iltaruuan jälkeen. Toki tiedostan, että usein kyse on siitä, että päivän mittaan on syönyt vähän väärällä tavalla, mutta ei se tiedostaminen enää siinä vaiheessa mitään auta, kun on ihan pakko saada jotain makeaa. Mutta jos tosiaan puristaisi greipin mehuksi ruuan jälkeen, niin saattaisi auttaa. Kiitos vinkistä!

      Meillä meni aattoillan suunnitelmat uusiksi, kun lapsi sairastui ja taitaa mennä vielä alkuviikkokin samoissa tunnelmissa. No, tuleepahan ainakin otettua rauhallisesti. Joka tapauksessa, oikein ihanaa alkanutta 2018 sulle Annukka <3

      Poista
    2. Heippa Emma. Palaan tähän pikaisesti kirjoittamaan vielä vähän vastausta sun kysymykseen.
      Syy, miksi silloin aikanaan päätin hankkiutua kertalaakista eroon sokerista, hiivasta ja valkoisesta jauhosta, oli se, että luin silloin (varmaan jo 15-20 vuotta sitten) pinnalla olleesta hiivasyndroomasta. Lyhykäisyydessään tarkoittaa haitallista suolistohiivaa (olikohan se nyt candida albicans mieltään), jonka seurauksena koko ajan on ihan ällön turvonnut olo. Sen jäätämiseksi suositeltiin aloittamaan aamu raa'alla greippimehulla ja yksinkertaisesti jättämään kaikki, missä on hiivaa tai valkoista jauhoa, pois. Ei ollut vaikeaa ollenkaan, koska huomasin samantien olossa ihan älyttömän ison parannuksen ja vyötärökin kapeni hetkessä, kun turvotus lähti. Piti kiristää kietaisuhametta tiukemmalle,e ttei putoa päältä.

      jossain kohtaa sitten jäi se greippimehu pois, kun se taas esti jonkun vitamiinin tai mikähän nyt olikaan (en muista) imeytymisen, mutta varmaan viimeiset 10-15 vuotta olen aloittanut jokaikisen aamun yön yli seisseeseen vesilasilliseen puristetulla puolikkaalla sitruunalla. Sittruuna alkalisoi kehoa (eli poistaa justiin sitä haitallista happamuutta) ja edesauttaa ruuansulatusta, joka lähtee tavallaan heti aamusta hyvin käyntiin.

      Valkoinen jauho ja hiiva on myös pysyneet pois mun elämästä, koska en niitä mihinkään tarvi. Ainut leipä, jota käytännössä syön, on iänikuinen jälkiuunileipä (ohuet, valmiiksi siivutetut "banaaninmalliset" niinkuin mun toinen poika sanoi), jonka paahdan kivikovaksi paahtimessa :). Siemennäkkileipiä teen silloin tällöin itse ja Ryvitan näkkäriä syön kans joskus, koska siinä ei ole hiivaa.

      Oikeasti, jos vaan maltat kokeilla sitä, että kehität himon sokerin sijasta kaikkeen happamaan (marjat ym.), pääset siitä eroon ihan varmasti. Ja noiden kahden muun välttämistä voin kans omasta kokemuksesta suositella.

      Silloin, kun kehon happo-emäs-tasapaino on pielessä, elimistö on ikäänkuin myrkytystilassa ja tekee vuorotellen mieli suolaista, makeaa, rasvaista, suolaista, makeaa, rasvaista jne...

      Helppo keino testata oma PH on käydä luontaistuotekaupasta pyytämässä näyte PH:ta tasapainottavista tableteista (en ole niitä koskaan syönyt, mutta olen just tätä varten hakenut), joiden mukana tulee muutama liuska, jolla PH:nsa voi helposti testata. Siitä ainakin sitten näkee, onko tasapaino ok vai pielessä.

      Piti siis vaan lyhyesti vastata, mutta ei näköjään onnistu. Toivottavasti tästä oli sulle apua :)

      Poista
    3. Jaa niin. Jos mut halua eliminoida, kannattaa syöttää mulle pulla :). Siinä tulee kaikki kauheudet samassa paketissa. Valkoiset jauhot, hiiva ja sokeri. Pahinta, mitä tiedän. Tai no. Ehkä jos vielä yhdistäisi tuoreen pullan ja lasin kylmää maitoa, niin se olis kokoloppu se :). (Maitoakaan en ole juonut vissiin pariin vuosikymmeneen, koska en tarvi sitäkään)

      Poista
    4. Olen kuullut ja lukenut tosta aamuisesta sitruunamehusta nyt niin monesta paikasta, että taidanpa vihdoinkin kokeilla sitä itsekin! Ainoa mikä vähän mietityttää on sen aiheuttama mahdollinen närästys; nuorempana siedin happamia makuja (joista tykkään edelleen ihan älyttömästi) tosi hyvin, mutta nykyjään ne ovat alkaneet usein närästää. Mutta kokeilemallahan se selviää. Kiitos Annukka vinkistä!

      En itsekään käytä vehnää enää juuri milloinkaan. Aina välillä on "pakko" esim. linssikeiton kanssa saada tuoretta maalaisleipää, mutta kyllä sen sitten huomaa mahan turvotuksena ihan välittömästi. Pastatkin ovat jääneet ihan minimiin, mikä on tavallaan harmi, koska erilaiset pastaruuat olisivat niin helppoa ja kätevää arkiruokaa. Erilaiset kikherne yms. -versiot ovat ihan kivoja, niitä tulee välillä harrastettua.

      Hih, mua rupes naurattamaan toi "eliminointi" - näin heti mielessäni naispuolisen James Bond -leffan, jossa sankari yritetään eliminoida syöttämällä sille väkisin pullaa :D Maitoa en minäkään kaipaa, en ole koskaan sitä juonut muuta kuin aamukahvin joukossa.

      Olisi muuten tosi mielenkiintoista joskus nähdä sun ruokapäiväkirja vaikkapa viikon ajalta! Sun ruokailut vaikuttaa olevan niin älyttömän järkevällä ja terveellisellä pohjalla. Olisiko ihan mahdoton postausehdotus?

      Poista
    5. Kiitos ehdotuksesta Emma, mutta taitaa olla mission impossible mulle :D. Viikon ruokapäiväkirja vaatii jo niin paljon pitkäjänteisyyttä, että viimeistään keskiviikkona varmaan unohtaisin tai en vaan jaksaisi, koska oikeasti syön niin paljon kaikkea :D. Huomasin sen silloin, kun aloitin 4 kuukauden lihaskuntoremontin PT:n ohjauksella ja ekana piti täyttää justiinkin viikon ajan ruokapäiväkirjaa ihan todella todella tarkasti. Ihan hirveen työläs homma mulle, kun olen niin tunnollinen, että tosiaan kirjasin kaiken yhden mantelin tai Stevia-lakupalan tarkkuudella :D. Ei riittänyt alkuunkaan se määrä paperia, jonka sitä varten sain.

      Se neljän viikon PH-juttu oli siitäkin ihmeellinen, että ennen mun maha ei olis mitenkään sietänyt esim. raakaa vihreää (siis todellakin vihreää, ei mitään Golden Deliciousta) omenaa tai porkkanoita tai sipulia, mutta elimistö tottui niin, ettei enää tunnu missään.

      Ainut mitalin kääntöpuoli siinä sitruunavedessä on se, että hapan kuluttaa hammaskiillettä. Eli ei parane heti sen jälkeen alkaa hampaita harjaamaan.

      Mutta nyt mun tarttee alkaa töihini, joten ei muuta kuin reipasta päivää sinne ja kuulumisiin!

      Poista
    6. Joo ymmärrän, en mäkään pysty pitämään ruokapäiväkirjaa :) Mulla taas ongelma on päinvastainen; olen kaikkea muuta kuin tunnollinen, joten unohdan merkitä ruuat ylös! Olen tosin harkinnut, että jos vaikka viikon verran pitäisi päiväkirjaa kännykkäkameralla (koska ei se määrä, vaan se laatu), voisi olla ihan mielenkiintoinen projekti!

      Reipasta ja tehokasta työpäivää sulle Annukka!

      Poista
  2. Hih voi sinua ihanaa ja pakastinta. Onneksi pakastin ja sinä voitte hyvin <3

    Aivan ihana torttu, rakastan mantelinmakua ja mm. mantelimassaa, tämä mantelitorttu lähtee kyllä vielä tekaisuun, sillä ei näytä niin hirmuisen haastavalta ohjeelta.

    Sydämellistä uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei todellakaan ole haastava tuo mantelitorttu. Jopa niin helppo, että väitän siinä olevan mahdoton epäonnistua :)

      Samoin sulle Tiia sydämellistä uutta vuotta <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!